Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Ristilahten tora

История изменений

12 октября 2021 в 18:08 Nataly Krizhanovsky

• изменил(а) автора источника
  с Igor’ Petrov
  на

31 июля 2018 в 12:42 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Stolbovan rauhan 400-vuozipäiväkse Vuozi 1614 oli ylen jygei Ven’al. Rauhattomal segasotkun aigua suari Boris Godunovan kuolendan jälles suuret joukot kaikenalazii vierahanmualazii šeikkailijoi, avant’uristoi täytettih Ven’an. Toine toizen peräs jiävittihes valehnimie kandajat miehet, kuduat tahtottih suaha Ven’an valduistuimen. Enin pidi varata pol’akkoi, kuduat valloitettih suuret palat Ven’an muadu, ryöstettih da tapettih äijän paikallistu rahvastu. KALLEHEL SUADAVU RUOČIN SODA-ABU Ku kerran Ven’al ei olluh voimakastu keskusvaldua, pidi ottua abuh palkusodajoukkoloi. Vuvvennu 1609 kniäzi Mihail Vasiljevič Skopin diädäh Vasili Šuiskoin käskys, kudai sih aigah oli Ven’an suarinnu, allekirjutti Viiborgas sobimuksen Ruočin kuningahanke soda-abuh nähte pol’akkoi vastah. Tämän sobimuksen mugah Ruočin kuningahal pidi andua viizi tuhattu sodamiesty da kymmeneh tuhandessah omatahtostu, ket tahtottih lähtie sodah omal vallal. Täs ven’alazil pidi maksua kuningahale 32 000 rubl’ua kerras, da sen piäl vie maksua alallistu jengupalkua ruoččilazile sodajoukkoloile. Sobimuksen peittoližävykses oli sanottu, ku ruoččiloil soda-avus olis pidänyh suaha Korelan ujezdu Korelan linnanke (nygöine Priozerskan linnu). Keviäl vuvvennu 1609 ruoččilazet sodajoukot tuldih Novgorodah. Heijän johtajannu oli ruoččilaine sodapiälikkö Jakob Delagardi. Ruoččilazet sodajoukot toven autettih torata pol’akkoi vastah, sendäh gu Ruočči sil aigua sežo oli sovas Pol’šua vastah. Omien sodajoukkoloin varustukseh niškoi ruočit sijoitettih omat garnizonat monih Ven’an luodehen linnoih. Toiči garnizon azetui linnah sen valloitettuu, ga puaksumbah linnat iče kyzyttih ruoččiloi jättiä linnah garnizon. Se puolisti linnalazii luguzis rozvoloin joukkolois, niidyhäi sil aigua käveli Ven’an mual hos kui äijy. Jakob Delagardi johti omii joukkoloi Novgorodaspäi. KORELAN LINNU DA KIRJAŽAN POGOSTU RUOČČILOIN UAL Konzu ruočit tahtottih valloittua Korelan linnan, paikallizet eläjät jyrkäh vastustettih heidy. Paikallizet karjalazet rahvas monen vuottu torattih ruoččiloinke eigo vuotettu heis nimidä hyvytty. Linnoituksen kierdo jatkui syvyskuus 1610 kevätkuussah 1611. Linnan puolistajat andavuttih vaigu sen jälles, konzu heil loppiettihes kai syömizet. Kierron loppussah linnan kahtes puolen kel puolistajas hengih jäi vaiku sada hengie. Vuvvennu 1613 Ven’an suarikse vallittih Mihail Romanov. Häi rubei panemah muadu kundoh da tuaste keriämäh yhteh valdivon mualoi. Ga ruočit tahtottih jättiä ičele kui vai voit enämbän muadu. Algavui ruoččilaine intervensii. Kirjažan (Kurkijoven) pogostu (nygöine Lahdenpohjan piiri) kuului Korelan ujezdah. Pogostan valloitettih ruoččilazet sodajoukot. Suuri garnizon oli Korelan linnas. Ruočit muutettih sen nimen Keksgol’makse. Garnizonan piälikönny oli kuulužu ruoččilaine vojevodu Hans Munk. Keksgol’maspäi ruočit alalleh varaitettih Anustu, kus oldih ven’alazet sodajoukot. Ven’alazet – kui sodajoukot – kazakat da jouzimiehet, mugai karjalazet partizuanat – sežo yhtytottu hyökättih Korelan ujezdah. TORA RISTILAHTES – ASKEL STOLBOVAN RAUHAH Oraskuus 1614 ruočit huavattih lähtie suureh sodamatkah Anukseh. Sikse Hans Munkale abuh oli työtty ruoččilaine sodajoukko, kudamua johti Andres Boije. Heinykuus 1614 Hans Munk läs tuhathengizen joukonke lähti matkah kohti Anustu. 27. heinykuudu Hans Munk oli Kirjažan pogostan haldivokeskukses – Kurkijoven kyläs, kus vuotti omatahtozien tulendua. Silkeskie Munk sai viestin ven’alazien joukkoloin lähenemizes. Se ven’alazet sežo šuorivuttih tulemah käzin Kurkijoven pogostah. Ruoččilazet tiijustelijat sanottih, ku Suman da Solouhkoin kauti oli matkannuh ven’alaine sodajoukko, kus oli 400 jouzimiesty da kaksi piälikkyö, polkovniekkua, kuduat tuldih Lapin pogostoispäi. Jouzimiehet mendih tuttavua vezitiedy myöte Vienanmerelpäi jogiloi da järvilöi myö da tuldih Pyhäjärvele, Ugoniemen kylän rinnale, Kirjažan pogostah. Tiä hyö nostih Pyhäjärven Ristilahten randah, kus heijän joukkoh yhtyi vie 200 kazakkua da 100 paikallistu muanruadajua miesty. Hans Munk lähti heile vastah. Ven’alaine sodajoukko vie ei ehtinyh loitota omis laivois. Vikse ven’alazet vuotettih toizien omatahtozien muanruadajien tulendua. Munkua lykysti tulla käzin ven’alazih vuottamata, min periä ven’alazet ruvettih hädäilemähes. Hyö hypättih omih laivoih. Myöstyjes oli tapettu 30 hengie, upotettu kolme laivua. Munk otti kaksi flaguu da 15 vangii. Ven’alazien laivat matkattih järvie myö rannan mugah, a Munk astui heijän peräs randua myöte. Munk jo ihasteli voittuo, ga sit nägi hyvin puolistetun da lujitetun luagerin, kus oli kazakkua da karjalastu partizuanua. Jouzimiehet laivoil sežo piästih luagerih da nostih randah. Munk ohjai oman joukon hyökkiämäh luagerih, ga ven’alazet ammuttih aijoin taguapäi mugah tarkasti, ga tapettih da satatettih äijän ruoččilastu. Munk iče oli ylen pahoi satatettu. Ruoččilazen joukon piälikökse tuli Hans Jonson. Häi käski myöstyö Kurkijoven kyläh. Ven’alazet, kudamien keskes sežo oli äijy tapettuu da satatettuu, sežo myöstyttih da laivoil lähtiettih järilleh. Ristilahten toran tuloksennu oli se, ku ven’alazet sodajoukot ei voidu hyökätä Kurkijoven pogostah, ga eibo ni ruočit voidu mennä toruamah Anukseh. Tämän jälles ruočit jo ei enämbiä opittu piästä Karjalan sydämeh. Tämä oli niidy merkittävimii torii, kudamat viettih Stolbovan rauhansobimuksen allekirjuttamizeh Ruočinke vuvvennu 1617. Ruoččiloi ajettih iäre vähilleh kaikis heijän valloitettulois mualoispäi, ga Korelan ujezdu da Kirjažan pogostu jiädih Ruočin vallan uale kogonazekse vuozisuakse, vuodessah 1721. Karjalan jeparhii da sen enzimäine jepiskoppu Sil’vestr Tuli vuozi 1595 jälles Hristosan roindua. Vastevai loppihes soda Ruočin kel. Soda algavui vie vuvvennu 1570 da oli ylen vihaine da verine. Rahvahan keskes sidä sanottih “pitkäkse vihakse”. Vuvvennu 1580 ruoččilaine sodapiällikkö Pontus Delagardi rynnäköl valloitti Korelan ujezdan piälinnan – Korelan (nygöine Priozerskan linnu). Viijeksetostu vuvvekse Korelan ujezdu joudui Ruočin vallan uale. Suuri gor’a tuli karjalazien muale. Ruočit poltettih kodiloi da tapettih rahvastu. Hengih jiännyzii ruočit pandih maksamah suurdu veruo. Uuzien mualoin valloitettuu ruočit ruvettih poltamah luguzii kirikkölöi da manasteriloi, tappamah pappiloi da manuahoi. Tuhukuun 20. päivänny 1578 ruočit piästih Valamoin manasterih. Sih näh 1600-vuozien sluužbas mainittavien kuolluzien mustokirjas, kudai oli manasteris, kirjutettih nenga: “Vuvvennu 1578 tuhukuun 20. päivänny nemsat tapettih Valamoil manuahoi da käskyläzii...” Ielleh on 34 nimie. Vuvvennu 2000 heijät otettih pyhien joukkoh da pravoslavnoi kirikkö mustau heidy tuhukuun 20. päivänny (5. kevätkuudu uvven aijanlaskun mugah). Heijän nimet ollah: Tit, Tihon, Gelasii, Sergii, Varlaam, Savva, Konon, Sil’vestr, Kiprian, Pimen, Ioann, Samon, Iona, David, Kornilii, Nifont, Afanasii, Serapion, Varlaam, Afanasii, Antonii, Luka, Leontii, Foma, Dionisii, Filipp, Ignatii, Vasilii, Pahomii, Vasilii, Feofil, Ioann, Feodor, Ioann. KORELAN UJEZDU TUASTE VEN’AN VALLAN UAL Täl kerdua ruočit ei ihasteltuhes hätkie. Ei loppunuh partizuanusoda Karjalan mual. Sen jälles, konzu ven’alazet sodajoukot voitettih ruoččiloi, 18. oraskuudu 1595 Täyssinäs oli allekirjutettu rauhansobimus. Sen mugah Korelan ujezdu annettih järilleh Ven’ale. Hirvei oli kaččuo Karjalan muadu. Rahvastu oli jiännyh vähästy enämbi 10 % endizis eläjis. Enimät kylät da vähilleh kai pravoslavnoit kiriköt da manasterit oli poltettu. Korelan ujezdan kundoh panemizekse suari F’odor Ioannovič piästi Korelan ujezdan eläjii kaikkien veroloin maksandas kymmenekse vuottu. Pravoslavnoin vieron kundoh panemizekse oli perustettu Korelan da Orešskoi jeparhii. Jeparhien keskus pidi olla Korelan linnas, Korelan ujezdan haldivokeskukses. SIL’VESTR – ENZIMÄINE KARJALAN JEPISKOPPU Enzimäzekse Karjalan jepiskopakse pandih Sil’vestr. Hänes myö vähän midä tiijämmö. Istouriekku Čistovič kirjuttau, ku Sil’vestr oli rodužin Voulogdan čupulpäi. Rahvahan keskes sanottih, buito häi opastui paikallizis eläjis karjalan sugukieleh. Voibi olla, hänel oldih suomelas-ugrilazet juuret. Aigukirjas händy enzimästy kerdua mainitah Moskovan lähäl olijan Simanan manasterin arhimandriitannu. Arhijepiskopakse händy ristittih vuvvennu 1595, konzu pandih Karjalan jeparhien johtajakse. Vuvves 1597, konzu ruočit lähtiettih iäre Korelan linnaspäi, jepiskoppu Sil’vestr siirdi sinne oman rezidensien. Sil’vestr aktiivizesti tartui ruadoh. Jo lähiaigua uvvessah nostettih kai prihodan kiriköt. Ga sih häi ei azetunnuh. Kirikkölöi liženi. Se nägyy Kirjažan (Kurkijoven) pogostas. Vuvvennu 1571 sie oli yheksä prihodua kirikkölöinneh da pappineh. Jo 22. oraskuudu 1599 jepiskoppu Sil’vestr panou uvven pyhän Miikulan kirikön papikse Veelah Ofonasien Jakovlevan. Tädä kirikkyö enne ei olluh olemas. Sil’vestran aigah pandih kundoh manasteriloi. Uvvessah avattih Valamoin da Konevitsan manasterit. Jepiskoppu Sil’vestr vie avai äijän bahadel’n’ua da orboloinkodii. Korelan linnah häi avai enzimäzen kirikköškolan. KORELAN LINNU EI TAHTO RUOČIN VALLAN UALE Yhtelläh rauhu ei kestänyh hätkie. Ven’al algavui rauhatoi “segasotkun aigu”. Vuvvennu 1609 Viiborgas oli allekirjutettu sobimus ruoččiloin kel avun annandas pol’akkoi vastah. Täs avus Ruočile uskaldettih Korelan ujezdu. Ga yhtelläh paikallizet eläjät kieldävyttih hyväksymäs sobimustu da ruvettih keriämäh omatahtozii puolistamah omua muadu. Puolistamizen da vastahpanendan hengellizenny innostajannu rodih jepiskoppu Sil’vestr. Omis paginois kirikös häi kuhkutti Korelan linnan da kogo ujezdan eläjii torata sen puoles, ku oma randu iellehgi kuulus Ven’ale. Ruoččilazen istouriekan Videkindan sanoin mugah, juuri jepiskoppu Sil’vestr ohjai Korelan linnalazii da kyläläzii vastustamah uuttu suarin käskyy Korelan annandas ruoččiloile, kudaman tuodih Čulkov, Telepnev da Olofsson. “Konzu keksgol’malazet kuultih, kerdou Videkind, – ku bajarit ollah tulemas andamah linnua Karl Olofssonale, sit jepiskoppu Sil’vestr da linnalazet yhtyttih, ei laskiettu heidy linnah, mih niškoi nostettih paikallizii muanruadajii”. RUOČIT VALLOITTAMAS KORELAN UJEZDUA Keskikezäl vuvvennu 1610, konzu suari Vasili Šuiskoi ajettih iäre valduistuimespäi, loppih enzimäine, rauhažu ruoččilazien sodajoukkoloin olenduaigu Ven’an mual. Jakob Delagardin ohjuamat sodajoukot ruvettih valloittamah Ven’an mualoi. Avaimennu sih pidi olla Korelan ujezdal. Vikse Sil’vestr sai viestin heijän sodamatkas Korelah. Häi iče da toizien pappiloin kauti andoi karjalazile muanruadajile miehile viestin vihaniekoin tulendas da kuhkutti heidy lähtemäh sodah valloittajii vastah. Ruoččilazet sodapiäliköt sanottih sih näh täh luaduh: “Keksgol’malazet samazes tilas sanottih, ku kannatettih omua suarii da suurdu kniäzii Vasilii Ivanovičua, kudai on meijän hyvä dovariššu da susiedu, ga se kai oli kielastus. Sendäh gu Keksgol’man jepiskoppu Sil’vestr jälgimäi nosti läs kahtu tuhattu muanruadajua miesty, kudamat tapettih meijän sodamiehii luageris, yhtelläh heidy ei lykystännyh, enimät heis menetettih hengen”. Sygyzyl vuvvennu 1610 Jakob Delagardin sodajoukot allettih Korelan linnan valloituksen. Linnan puolistamistu ohjai Ivan Mihailovič Puškin, kuulužan ven’alazen runoilijan ezi-ižä. Jepiskoppu Sil’vestr lujoitti puolistajii hengellizesti. Ivan Mihailovič Puškin oli rohkei da toimekas puolistuksen johtai. Häi kunnolleh ruadoi suuriman ruavon, kudai oli konzutahto hänen ruattavannu – ohjai Korelan puolistustu hyvin ammundutarbehil varustettulois ruoččilazis sodajoukkolois. Puolistajat hyvin puolistettih linnua dai käydih sen ulgopuolele ruoččilazilluo. Heidy lykysti ottua vangikse kaksi ruoččilastu sodapiälikkyö – Jorenan da Klaasan Boije. KORELAN LINNU ANDAVUU RUOČČILOILE Yhtelläh kevätkuukse 1611 linnan puolistajien väit oldih loppumas. Sikse aigua linnas olijas 2500 henges elos oli vai läs sada. Jatkua puolistustu nenga pienel joukol ei suannuh. Sit linnan puolistajat pandih seinien da bašn’oin alle porohupanokset da ruvettih pagizemah ruoččilazien kel linnan kunnivoannandas. Nevvotelemah Korelah 28. tuhukuudu tuli Viiborgan gubernuattoru Arved Tönesson. Ruočit suostuttih kaikkeh, midä ehoitettih puolistajat, ga muga äijäl vihattih jepiskoppu Sil’vestrua, ga annandusobimukseh pandih eri pygäl. Sen mugah jepiskopal pidi jiähä linnah. Hänen tulies ozas piättäs iče kuningas. Tiettäväine, puolistajat ei voidu suostuo sih, nevvottelut mendih umbikujoh. Vaigu sen jälles, konzu ruoččiloile ozutettih porohupanokset seinien al, hyö suostuttih ven’alazien ehoitettuh sobimukseh. Puolistajat lähtiettih linnaspäi omien ammunduvehkehien da eloloin kel. Hyö otettih kerale vojevodan kansel’arien bumugat da kai kirikkövehkehet, paiči kelloloi. SIL’VESTR VOULOGDAN JEPISKOPANNU Sen jälles, ku Sil’vestr jätti Korelan, händy pandih kuolluon jepiskoppu Josafan tilah Voulogdan da Suuren Permin jeparhieh. Täsgi jeparhies nähtih gor’ua. Sil aigua Voulogdan jeparhieh kuului Siberi. Siberin vojevodat kirjutettih Voulogdan jepiskopale Sil’vestrale, ku “Tobol’skas da kaikis Siberin linnois monis kirikkölöis ei ole pappiloi, sendäh seizotah pajatuksittah, monet rahvas pappiloittah kuoltah pyhii ottamattah, lapset ristimättäh, da monet kiriköt on nostettu, ga ei olla pyhitetty, ku Siberin linnois ei ole antiminsoi”, sen periä kyzyttihgi työndiä Siberih antiminsoi da pappiloi, hos viizikuuzi hengie. Vuvvennu 1612 Voulogdah tuldih pol’akoin da čerkesoin (Zaporožjan kazakoin) rozvojoukot. Ven’an kirikön histouriekku arhijepiskoppu Makarii kirjutti sih näh: “Pol’akoin da Ven’an vargahien kirikkölöin kiškojes Voulogdas (syvyskuus 1612) on tapettu: kolme protoijereidy, 34 pappii, kuuzi diekkuu da kuuzi manuahua, heijän keskes prepodobnoi Galaktion Voulogdalaine. Voulogdan jepiskoppua Sil’vestrua pahanluadijat otettih vangikse, piettih kiini nelli yödy, äijän kerdua tuodih surmattavakse da odva hengis piästettih välläle". TUASTE VOINAN JALGOIH Kezäkuus 1613 jepiskoppu Sil’vestr työttih Pskovan jeparhieh, kunne häi tuli 28. ligakuudu. Tiägi häi puutui voinan jalgoih. Heinykuus vuvvennu 1615 Ruočin kuningas Gustav II Adolf kierdi Pskovan. Sil’vestr kuoli kierretys linnas 1. talvikuudu vuvvennu 1615. Hänen kalmu ei ole tietois. Karjalan jeparhii oli salvattu vuvvennu 1616. Tuaste se avattih vaste vuvvennu 1685 Novgorodan vikariatannu uvvel nimel – Karjalan da Luadogan. Ruočin koronan vallan ual ELOS UUDEH LUADUH Vuvvennu 1615 Ven’an da Ruočin välizien sodatoimiloin jälles algavuttih rauhannevvottelut. Tuhukuun 27. päivänny (nygözen kalendarin mugah – 9. kevätkuudu) vuvvennu 1617 Stolbovan kyläs oli allekirjutettu rauhansobimus. Tämän sobimuksen mugah Ruočči sai Karjalan da vie Inkerinmuan. Stolbovan rauhu jyrkäh muutti Luadogan Karjalan ozan. Ruočit koval käil ruvettih azettamah elostu uudeh luaduh. Korelan ujezdu ei suannuh toizien Ruočin mualoin oigevuksii. Ujezdal ei olluh omii ezittäjii miehii riksdagas, eigo ujezdu andanuh armieh rekruuttoi. Ujezdas oli eri haldivo da eri verosistiemu. Enzimäzenny generualu-gubernuattorannu oli Karjalan valloittai Jakob Delagardi. Häi sai nämmä muat muga sanottuh lääniomistukseh. Täh kieleh sanojen, Ruočin kuningas vahnembannu olles andoi Korelan ujezdan omale alamazele Delagardile perindöomistukseh. Delagardil nämmis mualois pidi olla sodasluužbas kuningahal. Delagardin omistukses nämmä muat oldih vuozinnu 1618-1630. Pogostat sežo juattih da nimitettih toizin. Kirjažan pogostu enzimäi nimitettih Kurkijoven pogostakse. Vuvvennu 1625 se juattih nelläh pogostah: Kurkijoki, Tiurula, Uukuniemi da Joukio (Parikkala). Vuvvennu 1630 oli perustettu Jaakkiman pogostu, kuduah ruvettih kuulumah Mikli da Sortavalan erähät kylät da Uukuniemi. ENZIMÄZET MUUTTOLAZET SUOMESPÄI Voinan jälles Kurkijoven pogostu ylen äijäl tyhjeni. Ruočit ruvettih kuččumah tänne rahvastu Suomespäi. Enimät siirdolazet muututtih Jääskin čupulpäi (nygöi se on Lesogorskoin pos’olku Leningruadan alovehel, Viiborgan lähäl). Muuttolazet suadih vuograh muadu da viizi vuottu heil ei pidänyh maksua veruo. Vahnois muanomistajis pomeššiekois jäi vai kaksi. Simo Vesimaa Helmelänlahtes, Tervun lähäl, da Rodion Lukjanovič Lobanov Tiurulas. Simo Vesimaa oli kiändäjänny, konzu allekirjutettih Stolbovan rauhansobimustu. Rodion Lobanov oli Jakob Delagardin luottamusmiehenny. Sluužbas ruoččilazele vuvvennu 1617 Rodion Lobanov sai Tiurulan, Kilpolan da Rummunsuon (nygöine Peltola) mualoin da kylien omistuskirjan. Äijät muat Tiurulas oldih juattu rustgaltoin välil. Rustgaltakse sanottih muatilua, kudamale voinan algavuttuu pidi työndiä sodajoukkoloih sodamies hevon kel. Moizii muatiloi annettih sodapalveluksespäi lähtenyzile sodamiehile. KRONOBORGAN GRAFSTVU Vuvven 1630 kuningas Gustav II heitti mualoin lahjoittamizen. Kogo Keksgol’man lääni rubei kuulumah kuningahan mualoih. Yhtelläh hänen kuoltuu Kristiina-kuningattaren aigua mualoi tuaste ruvettih lahjoittamah. Vuvvennu 1651 kylmykuun 10. päivänny Ruočin kuningattaren Kristiinan käskys Kurkijoven da Jaakkiman pogostan enimis mualois luajittih grafstvu da annettih lahjakse gruaffu Tur Gabriel Oksenšternale. Grafstvua suadih perie Oksenšternan miespuolizet jälgeläzet. Grafstvas oli 673 muanruadajan taloidu. Muanruadajil vältämättäh pidi ruadua gruaffale joga kuvves nedäli. Oksenšternan aktiivizen da toimikkahan ruavon hyvyös Kurkijoven grafstvu terväh bohatui. Oraskuun 20. päivänny vuvvennu 1668 gruafan eččimykses Kurkijoki sai kauppulinnan stuatusan da uvven nimen – Kronoborg. Iče gruaffu alalleh eli Ruočis, ga hänel oli kaksi suurdu muatilua – joven oigiel rannal Kurkijoves da Tervus. GRUAFFU OKSENŠTERNA DA HÄNEN GERBU Gruaffu Tur Oksenšterna oli Ruočin kansleran Akseli Oksenšternan plem’anniekannu. Gruaffu rodivui vuvvennu 1604. Vuvvennu 1621 häi piäzi opastumah Uppsalan universitiettah. Ligakuun 2. päivänny 1631 voinal olles Germuanies, Vürtsburgan linnan rynnäkkö-valloituksen aigua gruaffu kandoi torantanderehelpäi äijäl satatetun Ruočin kuningahan. Gruafal ičelgi kaksi bul’kuu puutui olgupiäh. Tämän pohjal oli luajittu perehen gerbu. Gerbu on juattu nelläkse. Keskel on suojusraudu, kuduas kullankarvazel pellol ollah häkin sarvet. Enzimäzes da nelländes nelländekses sinizel pellol on pilvespäi ilmestyjy hobjaine käzi suojusravvois. Käis on kuldaine koronu. Toizes da kolmandes nelländekses kullankarvazel pellol vihandal mual on ruskei linnu. Linnan veriät ollah avvoi. Linnu on hobjazes tules. Linnan yläpuolel on ruskei koronu. Gerban yläpuolel on kuningahan suojuspiänevvo silmikko salvas. SINÄ VUON LUADOGU EI KYLMÄNYH Gruaffu kävyi Kronoborgah vuvvennu 1667. Sih näh on kirjutettu nenga. Vuozi oli lämmin, Luadogu ei ni kylmänyh. Sendäh Rastavakse gruaffu tuli tänne laival Keksgol’maspäi, kus ehti ostua piivuo gostittua muanruadajii. Sidä paiči häi piästi vuvvekse veroloin maksandas omii muanruadajii da andoi kirikköh sada talerua. Gruaffu eli omas muatilas Kronoborgas. Rastavannu gruaffu ilmai gostitti kodiviinal kaikkii himoniekkoi da jagoi jengua omile käskyläzile. Suuri barokko-stiilih nostettu kodi st’okluikkunoinneh da kaafelipäččilöinneh kummatti rahvastu. Kodi oli kolmekerroksine, sit oli äijy pertii. SUAN KUPČAN LINNU Linnan stuatusan suaduu Kronoborgah tuli elämäh äijy uuttu kupčua Viiborgas da kai Germuaniespäi. Sih aigah Kronoborgas eli 500 hengie. Heis läs sada kupčua. Kronoborgas oli kaksi kirikkyö, škola, valdivon kabakku da parikmaaherskoi. Parikmaaheru yhtel aigua oli hirurgannugi. Valdivonsluužbas oldih stanovoit, kirjuttajat, pappi, vardoiččijat da virgumiehet, kudamat kačottih tielöin da silloin kunduo. Sidä paiči oldih virguniekat, kudamat juattih mečästys- da kalastuslubii sego kačottih, kui käytetäh muadu. Ku lienne muadu ižändöittih pahah luaduh, sit muakodeksan mugah vuogruajal otettih iäre muankäyttöoigevuot. Virrallizet dokumentat kirjutettih kolmel kielel – ruočin, ven’an da nemsoin. Kronoborgas, Tiurulas da Tervus oldih suvvot. Suvvon piendäh yhtyttih vallitut miehet. Heidy oli kaheksas kahtessahtostu hengie. Konzu vallittuu miesty oli vähembi, sit vahnin (stuarostu) pani vallittuloin miehen joukkoh kedätahto paikallizis eläjis. Suuren Oksenšternan muatilan ližäkse Kronoborgan grafstvas oli muudugi muatilua. Vuvvennu 1564 gruafan omistukses oli 770 muanruadajan taloidu, kaikkien toizien – 504. Kurkijoven grafstvu toi suurdu tuluo. Vuvvennu 1663 suadih 6377 hobjastu talerua. Tur Oksenšterna kuoli vuvvennu 1669. Sen jälles hänen poigu Gabriel peri Kronoborgan grafstvan. Kurkijoven pogostu Ruočin aigua Vuvvennu 1617 Stolbovan kyläs oli allekirjutettu rauhansobimus Ruočin da Ven’an välil. Tämän sobimuksen mugah Ven’a andoi Ruočile omat muat: Korelan ujezdan da Inkerinmuan. Nygözen Lahdenpohjan piirin muat kuuluttih Korelan ujezdah. Tämän periä se sežo puutui Ruočin valdivoh. Kedäbo silloi eli Lahdenpohjan piiris? Mil nämmä rahvas oldih kuulužat? Mi oza oli heile lepitty? RODION LOBANOV Vuvvennu 1618 Tiurulan kyläh tuli Rodion Lukjanovič Lobanov. Kedä miehii häi oli da mikse tuli tänne? Vastavuksien löydämizekse pidäy mustoittua, midä tapahtui Ven’al segasotkun aigua. “Segasotkun aijakse” sanotah 1598 da 1613 vuozien välisty aigua. Segasotkun piäsyynny oli se, ku katkei R’urikan poigien dinastii da vuvvennu 1598 Ven’an suarikse rodih bajari Boris Godunov. Uvven suarin valdua ei tunnustettu kai bajarit. Algavui tora vallas. Vuvvennu 1604 jiävihes valehnimie käyttäi mies, kudai sanoi iččiedäh Iivan IV Julman Dmitri-poijakse (Dmitri kuoli vuvvennu 1591). Valeh-Dmitrii keräi pol’akkoi sodajoukkoh da vuvvennu 1604 meni Ven’an rajas poikki. Vuvvennu 1605 kuoli suari Boris Godunov. Ven’al algavui vallatoi aigu. Valeh-Dmitrii pol’akoin sodajoukkoloin avul valloitti Moskovan. Händy vastusti bajari Vasilii Šuiskoi, kudai vuvvennu 1606 valloitti Moskovan. Šuiskoi sanottih suarikse. Ga Ven’al äijäs kohtas jo oli vastahnouzuu. Erähät bajarit tahtottih, ku suarikse tulis pol’šalaine prinsu. NOVGORODAN DA RUOČIN LIITTO Ven’an pohjazes oli toine poliitiekku. Vuvvennu 1609 Viiborgas Vasilii Šuiskoin plem’anniekku Skopin Šuiskoi allekirjutti sobimuksen abuh näh pol’akkoi vastah Ruočin kuningahanke. Sobimuksen mugah ruoččiloil pidi työndiä sodajoukko, kudamua ven’alazil oli elätettävy, pol’akoin karkoitettuu Ruočči suas Korelan ujezdan. Ven’ale tuli ruoččilaine sodajoukko, kudamua johti Jakob Delagardi. Sodajoukos oli 15 000 hengie. Ruočit yhtyttih torih pol’akkoi vastah, ga vuvvennu 1610, konzu Vasilii Šuiskoi ajettih valduistuimelpäi, myöstyttih Novgorodah. Sil aigua Novgorodan muas ei olluh lujua valdua, käveltih luguzet rozvojoukot, kuduat valloitettih da kiškottih linnoi da manasteriloi. Sendäh novgorodalazet ihastuttih ruoččilazien sodajoukkoloin tulendua. Hyö kyzyttih ruoččiloi puolistua heijän mualoi rozvolois. Vuvvennu 1611 novgorodalazile tuli mieleh kuččuo suarikse Ruočin prinsu. Sih nähte ruoččiloin kel oli luajittu sobimus. Novgorodalazien da ruoččiloin liitto kesti vuodessah 1613, konzu Moskovas oli vallittu uuzi suari Mihail F’odorovič Romanov. Novgorodu tunnusti uvven suarin da rikoi sobimuksen ruoččiloin kel. Ga ruočit ei tahtottu andua Ven’ale valloitettuloi mualoi da piätettih pidiä niidy iččeh tagan sodavehkehien väil. Soda ruoččiloin kel Novgorodan mualois matkai vuodessah 1617. POHJAZEN KEKSGOL’MAN LÄÄNIN HALDIVOIČČII Sih segasotkuaigah äijät ven’alazet bajarit yhtyttih liittoh pol’akoin da ruoččiloin kel. Ruočin valdu Novgorodan muas pyzyi ei vai ruoččilazien sodajoukkoloin vuoh. Sidä tugiettih paikallizetgi haldivosolijat. Äijät ven’alazet bajarit hyvin opastuttih ruočin kieleh da ystävyttih Ruočin herroin kel. Ruoččilazien lähtiettyy Novgorodan muaspäi nenne ven’alazet muututtih Ruoččih da suadih sie muatilat. Moizii ven’alazii Ruoččih muuttanuzii herroi oli Rodion Lukjanovič Lobanov. Häi oli Jakob Delagardin dovariššu. Korelan ujezdan liitettyy Ruoččih se sai uvven nimen – Keksgol’man lääni da oli lahjoitettu Jakob Delagardile. Keksgol’man lääni jagavui kahtekse – pohjazekse da suviläänikse. Pohjazeh läänih kuuluttih Pielisjärven, Liperin, Ilomantsin, Kiteen, Tohmajärven, Pälkjärven, Suojärven, Suistamon, Salmin, Sortavalan, Uukuniemen, Joukion, Kurkijoven da Tiurulan pogostat. Rodion Lobanov oli moizes suures arvovallas Jakob Delagardil, ga häi pani händy kogo pohjazen Keksgol’man läänin johtajakse. Lobanov azetui elämäh Tiurulah, kus silloi oli Tiurulan pogostan haldivolline keskus. Delagardi sai hänele Ruočin kuningahas Gustav II Tiurulas, Kilpolas da Rummunsuol (Peltolas) olijoin mualoin da muatiloin omistuskirjat. Keksgol’man lääni oli Delagardin omistukses vuodessah 1628. Tämän jälles se rubei kuulumah Ruočin valdivole. Vikse Lobanoval oli hyvä sluavu Delagardin mualoin johtajannu, ku vuvvennu 1628 Ruočin kuningas pani händy pohjazen Keksgol’man läänin fohtakse (foht on suomekse vouti), täh kieleh sanojen virgumies, kudai haldivoiččou läänin mualoi. Täs virras Lobanov oli vuodessah 1635. Rodion Lobanov eli aktiivistu elaigua da ruadoi äijän, ku Keksgol’man lääni olis eloivoimaine. Vuvvennu 1647 Ruočin kuningatar Kristiina palkičči händy arvoruadolois – andoi ližiä muadu Tiurulas, Korpisuarel da Ulaskaniemes. Lobanovan omistukses oldih kosket Hiitolanjovel Asilan lähäl, kunne häi nosti suuren vezimelličän da piloruaman. PRAVOSLAVNOI SUARUKKU L’UTERILAZES MERES Rodion Lobanov oli tulolaine, ga hyvin sobi paikallizien karjalazien kel. Häi lujah puolisti pravoslavnoidu uskuo. Ruočin aigua pravoslavnoloi ahtistettih. Tämän periä hyö puaksuh pajettih Ven’ale. Heijän tilah tuli suomelastu – l’uterilastu. Tiurulas oli enin pravoslavnoidu rahvastu. Vuozien 1656-1658 voinan (sidä sanotah voinakse uskon puoles da ruptuurisovakse) jälles nygözeh Lahdenpohjan piirih jäi vaiku yksi pravoslavnoi Tiurulan kirikkö. Lobanovan ruadoloin hyvyös pravoslavnoi viero da kirikkö Tiurulas oli olemas 1900-vuozissah. Tämä kylä hätken oli pravoslavnoin uskon suarukannu Luadogan luodehrannikon l’uterilazes meres. Rodion Lobanov kuoli vuvvennu 1670. TIURULAN POGOSTAN VEROKIRJU Nygözet histourientutkijat ollah kiitollizet Lobanovale Tiurulan pogostan verokirjan luadimizes vuvvennu 1629. Tämä ainavoluaduine kirju oli kirjutettu, konzu Keksgol’man lääni siirdyi Delagardilpäi Ruočin koronale da Lobanov rodih pohjazen läänin halliččijakse. Tavan mugah verokirjois luveteldih vai verot da veronmaksajat. Veronmaksajannu 1600-vuozil Ruočis oli pereh. Lobanovan azutus kirjas on luveteldu kai pereheh kuulujat, suguyhtehykset. Ližäkse Lobanov luvetteli kai rahvahan muutot. Häi kirjutti, konzu da kuspäi pereh tuli Tiurulan pogostah, libo konzu da kunne lähti siepäi. Hänel on tieduo sihgi näh, kedä oli perehes. Häi luvettelou ei vai ruavahii miehii, ga pienii lapsiigi. On kirjutettu, midä kanzua pereh on: ruoččilaine, suomelaine, ven’alaine (ven’alazikse häi sanou karjalazii, kudamat jiädih nämmile mualoile). Kaikkiedah on tieduo piäl 300 perehes. Lobanov luvetteli hyllätyt kylät da mainičči, konzu net oli hyllätty. Tämän kirjan pohjal ruvettih ottamah veroloi kogo pohjazes Keksgol’man läänis, konzu eri komissuaru Erik Andersson Trana käi sinne vuvvennu 1629 da vastavui Lobanovan kel. Tämä ainavoluaduine kirju on tallel Ruočin arhiivas Stokgol’mas. Sidä äijän kerdua jullattih. Kirju on monien 1600-vuozien Karjalan demogruafien tutkimuksien hinnatoi tiedoloin lähte. Vuvvennu 1617 Stolbovan kyläs oli allekirjutettu rauhansobimus Ruočin da Ven’an välil. Tämän sobimuksen mugah Ven’a andoi Ruočile omat muat: Korelan ujezdan da Inkerinmuan. Nygözen Lahdenpohjan piirin muat kuuluttih Korelan ujezdah. Tämän periä se sežo puutui Ruočin valdivoh. Kedäbo silloi eli Lahdnepohjan piiris? Mil nämmä rahvas oldih kuulužat? Mi oza oli heile lepitty? Simo Vesimaa Simo Vesimaa oli paikallizii eläjii. Häi kuului karjalazeh suguh, vikse oli karjalazien kniä­ zilöin jälgeläzii. Vesimaal oli muatila da muat Tervus. Hänen oigevuot nämmih mualoih tunnustettih ruočit, mi vihjuau sih, ku miehel tagan oldih putillizet muanomistuskirjat. Simo Vesimaa tiezi äijän kieldy. Häi ylen hyvin tiezi karjalan, suomen, ven’an da ruočin kielen. Vuvvennu 1617 rauhannevvotteluloin aigua Stolbovas Simo Vesimaa oli kiändäjien joukos. Ven’alazis dokumentois händy puaksuh mainitah Jefim Sem’onov -nimel. Vuozinnu 1635-1645 Simo Vesimaa oli pohjazen Keksgol’man läänin fohtannu. Stolbovan rauhansobimuksen mugah Ruoččih kuulujan Korelan ujezdan eläjät voidih iellehgi olla pravoslavnois vieros. Ga yhtelläh ruočit yhtytottu opittih kiännyttiä pravoslavnoloi karjalazii l’uterilazeh uskoh. 1600-vuoziluvul karjalazet kirjutettih karjalakse ven’alazil kirjaimil. Tämän periä vuvvennu 1625 Stokgol’mas avattih kniigupainamo, kus voinnus ven’alazil kirjaimil painua l’uterilazii kniigoi. Kniigoinpainai kučuttih Gollandiespäi. Häi oli Peter van Selov. Mies tiezi ven’alazet kirjaimet. Katehiizissu karjalan kielel – vahnin painettu julgavo karjalakse Vuvves 1323 Ruoččih kuului Savo, kus sil aigua eli karjalastu. Savos 1600-vuozil paistih kieleh, kudamua nygöi sanotah suomen kielen savon murdehekse. Savon murdehes on äijy yhtehisty karjalan kielenke. Ruoččiloil jo oli olemas l’uterilaine katehiizissu. Se oli kirjutettu suomekse latinalazil kirjaimil “J.P. Finno 1615”. Se kiännettih savon murdehele da kirjutettih ven’alazil kirjaimil. Moizennu katehiizissu painettih vuvvennu 1625. Tädä katehiizissua ruvettih jagamah Luadogan karjalazien keskes. Ga nähtih, ku hyö pahoi ellendettih savon murrehtu. Sit Ruočin vallanpidäjät kiännyttih Simo Vesimaan puoleh, ku häi kiändäs katehiizisan karjalakse. Kiännöksen luadimizekse hänele abuh annettih kaksi kirjuttajua miesty da pandih suuri palku. Vuvvennu 1643 kiännös oli valmis. Ga nygöi enne kirjan painandua ruočit tahtottih tarkistua kiännöksen luadu. Vuvvennu 1643 Karjalan käskynhaldii Nerut kirjutti Suomen muaherrale Per Brahele, ku Kurkijoven okrugas enämbi 20 hengie lugou da ellendäy tädä katehiizissua. Sit katehiizissu painettih vuvvennu 1644 da juattih karjalazien pravoslavnoloin pappiloin keskes. Pappiloil pidi lugie sidä rahvahale kirikkösluužban jälles. Tämän aigua kirikös puaksuh oli l’uterilaine pappigi. Hänel keral oli latinalazil kirjaimil painettu karjalankieline katehiizissu. Sen mugah häi sai tarkistua, midä lugou pravoslavnoi pappi. Vuvves 1645 l’uterilastu katehiizissua käskiettih vältämättäh lugie sluužboin jälles. Ku lienne pappi sidä ei ruadanuh, ga enzimäzenny pyhänpiän hä­ nel pidi maksua štruaffuu kaksi hobjastu markua, toizennu pyhänpiän – nelli hobjastu markua, kolmandennu – kuuzi da muga ielleh. Diekkuloi käskiettih opastua l’uterilazeh kirjah pienii da keskenkazvuhizii lapsii kaikis kylis kaksi kerdua vuvves. Ku lienne vahnembat ei työtty omii lapsii opastumah, heil pidi maksua štruaffu. Opastandas diekkuloile maksettih. Kahtenkymmenen lapsen katehiizissah opastamizes maksettih nelli puččii vil’l’ua da muapala nämmien vil’l’oin kylvändäh. Vuvvennu 1644 Stokgol’mas painettu katehiizissu on vahnin painettu karjalankieline julgavo. Se on ylen arvokas ennevahnallizen karjalan kielen tutkimizes. Vuvvennu 1651 Ruočin kuningatar Kristiina palkičči Simo Vesimaan arvoruadolois Ruočile mualoil. Simo Vesimaan poigah kel suadih surman Ruočin da Ven’an välizen voinan (muga sanotun ruptuurisovan, libo voinan uskos) aigua vuvvennu 1658.
• изменил(а) заголовок источника
  с Oma Mua. № 11; № 14; № 15; № 16
  на Oma Mua. № 11; № 14; № 15; № 16; № 17
• изменил(а) страницы источника
  с 10; 10; 10; 10
  на 10; 10; 10; 10; 10

31 июля 2018 в 12:32 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Stolbovan rauhan 400-vuozipäiväkse Vuozi 1614 oli ylen jygei Ven’al. Rauhattomal segasotkun aigua suari Boris Godunovan kuolendan jälles suuret joukot kaikenalazii vierahanmualazii šeikkailijoi, avant’uristoi täytettih Ven’an. Toine toizen peräs jiävittihes valehnimie kandajat miehet, kuduat tahtottih suaha Ven’an valduistuimen. Enin pidi varata pol’akkoi, kuduat valloitettih suuret palat Ven’an muadu, ryöstettih da tapettih äijän paikallistu rahvastu. KALLEHEL SUADAVU RUOČIN SODA-ABU Ku kerran Ven’al ei olluh voimakastu keskusvaldua, pidi ottua abuh palkusodajoukkoloi. Vuvvennu 1609 kniäzi Mihail Vasiljevič Skopin diädäh Vasili Šuiskoin käskys, kudai sih aigah oli Ven’an suarinnu, allekirjutti Viiborgas sobimuksen Ruočin kuningahanke soda-abuh nähte pol’akkoi vastah. Tämän sobimuksen mugah Ruočin kuningahal pidi andua viizi tuhattu sodamiesty da kymmeneh tuhandessah omatahtostu, ket tahtottih lähtie sodah omal vallal. Täs ven’alazil pidi maksua kuningahale 32 000 rubl’ua kerras, da sen piäl vie maksua alallistu jengupalkua ruoččilazile sodajoukkoloile. Sobimuksen peittoližävykses oli sanottu, ku ruoččiloil soda-avus olis pidänyh suaha Korelan ujezdu Korelan linnanke (nygöine Priozerskan linnu). Keviäl vuvvennu 1609 ruoččilazet sodajoukot tuldih Novgorodah. Heijän johtajannu oli ruoččilaine sodapiälikkö Jakob Delagardi. Ruoččilazet sodajoukot toven autettih torata pol’akkoi vastah, sendäh gu Ruočči sil aigua sežo oli sovas Pol’šua vastah. Omien sodajoukkoloin varustukseh niškoi ruočit sijoitettih omat garnizonat monih Ven’an luodehen linnoih. Toiči garnizon azetui linnah sen valloitettuu, ga puaksumbah linnat iče kyzyttih ruoččiloi jättiä linnah garnizon. Se puolisti linnalazii luguzis rozvoloin joukkolois, niidyhäi sil aigua käveli Ven’an mual hos kui äijy. Jakob Delagardi johti omii joukkoloi Novgorodaspäi. KORELAN LINNU DA KIRJAŽAN POGOSTU RUOČČILOIN UAL Konzu ruočit tahtottih valloittua Korelan linnan, paikallizet eläjät jyrkäh vastustettih heidy. Paikallizet karjalazet rahvas monen vuottu torattih ruoččiloinke eigo vuotettu heis nimidä hyvytty. Linnoituksen kierdo jatkui syvyskuus 1610 kevätkuussah 1611. Linnan puolistajat andavuttih vaigu sen jälles, konzu heil loppiettihes kai syömizet. Kierron loppussah linnan kahtes puolen kel puolistajas hengih jäi vaiku sada hengie. Vuvvennu 1613 Ven’an suarikse vallittih Mihail Romanov. Häi rubei panemah muadu kundoh da tuaste keriämäh yhteh valdivon mualoi. Ga ruočit tahtottih jättiä ičele kui vai voit enämbän muadu. Algavui ruoččilaine intervensii. Kirjažan (Kurkijoven) pogostu (nygöine Lahdenpohjan piiri) kuului Korelan ujezdah. Pogostan valloitettih ruoččilazet sodajoukot. Suuri garnizon oli Korelan linnas. Ruočit muutettih sen nimen Keksgol’makse. Garnizonan piälikönny oli kuulužu ruoččilaine vojevodu Hans Munk. Keksgol’maspäi ruočit alalleh varaitettih Anustu, kus oldih ven’alazet sodajoukot. Ven’alazet – kui sodajoukot – kazakat da jouzimiehet, mugai karjalazet partizuanat – sežo yhtytottu hyökättih Korelan ujezdah. TORA RISTILAHTES – ASKEL STOLBOVAN RAUHAH Oraskuus 1614 ruočit huavattih lähtie suureh sodamatkah Anukseh. Sikse Hans Munkale abuh oli työtty ruoččilaine sodajoukko, kudamua johti Andres Boije. Heinykuus 1614 Hans Munk läs tuhathengizen joukonke lähti matkah kohti Anustu. 27. heinykuudu Hans Munk oli Kirjažan pogostan haldivokeskukses – Kurkijoven kyläs, kus vuotti omatahtozien tulendua. Silkeskie Munk sai viestin ven’alazien joukkoloin lähenemizes. Se ven’alazet sežo šuorivuttih tulemah käzin Kurkijoven pogostah. Ruoččilazet tiijustelijat sanottih, ku Suman da Solouhkoin kauti oli matkannuh ven’alaine sodajoukko, kus oli 400 jouzimiesty da kaksi piälikkyö, polkovniekkua, kuduat tuldih Lapin pogostoispäi. Jouzimiehet mendih tuttavua vezitiedy myöte Vienanmerelpäi jogiloi da järvilöi myö da tuldih Pyhäjärvele, Ugoniemen kylän rinnale, Kirjažan pogostah. Tiä hyö nostih Pyhäjärven Ristilahten randah, kus heijän joukkoh yhtyi vie 200 kazakkua da 100 paikallistu muanruadajua miesty. Hans Munk lähti heile vastah. Ven’alaine sodajoukko vie ei ehtinyh loitota omis laivois. Vikse ven’alazet vuotettih toizien omatahtozien muanruadajien tulendua. Munkua lykysti tulla käzin ven’alazih vuottamata, min periä ven’alazet ruvettih hädäilemähes. Hyö hypättih omih laivoih. Myöstyjes oli tapettu 30 hengie, upotettu kolme laivua. Munk otti kaksi flaguu da 15 vangii. Ven’alazien laivat matkattih järvie myö rannan mugah, a Munk astui heijän peräs randua myöte. Munk jo ihasteli voittuo, ga sit nägi hyvin puolistetun da lujitetun luagerin, kus oli kazakkua da karjalastu partizuanua. Jouzimiehet laivoil sežo piästih luagerih da nostih randah. Munk ohjai oman joukon hyökkiämäh luagerih, ga ven’alazet ammuttih aijoin taguapäi mugah tarkasti, ga tapettih da satatettih äijän ruoččilastu. Munk iče oli ylen pahoi satatettu. Ruoččilazen joukon piälikökse tuli Hans Jonson. Häi käski myöstyö Kurkijoven kyläh. Ven’alazet, kudamien keskes sežo oli äijy tapettuu da satatettuu, sežo myöstyttih da laivoil lähtiettih järilleh. Ristilahten toran tuloksennu oli se, ku ven’alazet sodajoukot ei voidu hyökätä Kurkijoven pogostah, ga eibo ni ruočit voidu mennä toruamah Anukseh. Tämän jälles ruočit jo ei enämbiä opittu piästä Karjalan sydämeh. Tämä oli niidy merkittävimii torii, kudamat viettih Stolbovan rauhansobimuksen allekirjuttamizeh Ruočinke vuvvennu 1617. Ruoččiloi ajettih iäre vähilleh kaikis heijän valloitettulois mualoispäi, ga Korelan ujezdu da Kirjažan pogostu jiädih Ruočin vallan uale kogonazekse vuozisuakse, vuodessah 1721. Karjalan jeparhii da sen enzimäine jepiskoppu Sil’vestr Tuli vuozi 1595 jälles Hristosan roindua. Vastevai loppihes soda Ruočin kel. Soda algavui vie vuvvennu 1570 da oli ylen vihaine da verine. Rahvahan keskes sidä sanottih “pitkäkse vihakse”. Vuvvennu 1580 ruoččilaine sodapiällikkö Pontus Delagardi rynnäköl valloitti Korelan ujezdan piälinnan – Korelan (nygöine Priozerskan linnu). Viijeksetostu vuvvekse Korelan ujezdu joudui Ruočin vallan uale. Suuri gor’a tuli karjalazien muale. Ruočit poltettih kodiloi da tapettih rahvastu. Hengih jiännyzii ruočit pandih maksamah suurdu veruo. Uuzien mualoin valloitettuu ruočit ruvettih poltamah luguzii kirikkölöi da manasteriloi, tappamah pappiloi da manuahoi. Tuhukuun 20. päivänny 1578 ruočit piästih Valamoin manasterih. Sih näh 1600-vuozien sluužbas mainittavien kuolluzien mustokirjas, kudai oli manasteris, kirjutettih nenga: “Vuvvennu 1578 tuhukuun 20. päivänny nemsat tapettih Valamoil manuahoi da käskyläzii...” Ielleh on 34 nimie. Vuvvennu 2000 heijät otettih pyhien joukkoh da pravoslavnoi kirikkö mustau heidy tuhukuun 20. päivänny (5. kevätkuudu uvven aijanlaskun mugah). Heijän nimet ollah: Tit, Tihon, Gelasii, Sergii, Varlaam, Savva, Konon, Sil’vestr, Kiprian, Pimen, Ioann, Samon, Iona, David, Kornilii, Nifont, Afanasii, Serapion, Varlaam, Afanasii, Antonii, Luka, Leontii, Foma, Dionisii, Filipp, Ignatii, Vasilii, Pahomii, Vasilii, Feofil, Ioann, Feodor, Ioann. KORELAN UJEZDU TUASTE VEN’AN VALLAN UAL Täl kerdua ruočit ei ihasteltuhes hätkie. Ei loppunuh partizuanusoda Karjalan mual. Sen jälles, konzu ven’alazet sodajoukot voitettih ruoččiloi, 18. oraskuudu 1595 Täyssinäs oli allekirjutettu rauhansobimus. Sen mugah Korelan ujezdu annettih järilleh Ven’ale. Hirvei oli kaččuo Karjalan muadu. Rahvastu oli jiännyh vähästy enämbi 10 % endizis eläjis. Enimät kylät da vähilleh kai pravoslavnoit kiriköt da manasterit oli poltettu. Korelan ujezdan kundoh panemizekse suari F’odor Ioannovič piästi Korelan ujezdan eläjii kaikkien veroloin maksandas kymmenekse vuottu. Pravoslavnoin vieron kundoh panemizekse oli perustettu Korelan da Orešskoi jeparhii. Jeparhien keskus pidi olla Korelan linnas, Korelan ujezdan haldivokeskukses. SIL’VESTR – ENZIMÄINE KARJALAN JEPISKOPPU Enzimäzekse Karjalan jepiskopakse pandih Sil’vestr. Hänes myö vähän midä tiijämmö. Istouriekku Čistovič kirjuttau, ku Sil’vestr oli rodužin Voulogdan čupulpäi. Rahvahan keskes sanottih, buito häi opastui paikallizis eläjis karjalan sugukieleh. Voibi olla, hänel oldih suomelas-ugrilazet juuret. Aigukirjas händy enzimästy kerdua mainitah Moskovan lähäl olijan Simanan manasterin arhimandriitannu. Arhijepiskopakse händy ristittih vuvvennu 1595, konzu pandih Karjalan jeparhien johtajakse. Vuvves 1597, konzu ruočit lähtiettih iäre Korelan linnaspäi, jepiskoppu Sil’vestr siirdi sinne oman rezidensien. Sil’vestr aktiivizesti tartui ruadoh. Jo lähiaigua uvvessah nostettih kai prihodan kiriköt. Ga sih häi ei azetunnuh. Kirikkölöi liženi. Se nägyy Kirjažan (Kurkijoven) pogostas. Vuvvennu 1571 sie oli yheksä prihodua kirikkölöinneh da pappineh. Jo 22. oraskuudu 1599 jepiskoppu Sil’vestr panou uvven pyhän Miikulan kirikön papikse Veelah Ofonasien Jakovlevan. Tädä kirikkyö enne ei olluh olemas. Sil’vestran aigah pandih kundoh manasteriloi. Uvvessah avattih Valamoin da Konevitsan manasterit. Jepiskoppu Sil’vestr vie avai äijän bahadel’n’ua da orboloinkodii. Korelan linnah häi avai enzimäzen kirikköškolan. KORELAN LINNU EI TAHTO RUOČIN VALLAN UALE Yhtelläh rauhu ei kestänyh hätkie. Ven’al algavui rauhatoi “segasotkun aigu”. Vuvvennu 1609 Viiborgas oli allekirjutettu sobimus ruoččiloin kel avun annandas pol’akkoi vastah. Täs avus Ruočile uskaldettih Korelan ujezdu. Ga yhtelläh paikallizet eläjät kieldävyttih hyväksymäs sobimustu da ruvettih keriämäh omatahtozii puolistamah omua muadu. Puolistamizen da vastahpanendan hengellizenny innostajannu rodih jepiskoppu Sil’vestr. Omis paginois kirikös häi kuhkutti Korelan linnan da kogo ujezdan eläjii torata sen puoles, ku oma randu iellehgi kuulus Ven’ale. Ruoččilazen istouriekan Videkindan sanoin mugah, juuri jepiskoppu Sil’vestr ohjai Korelan linnalazii da kyläläzii vastustamah uuttu suarin käskyy Korelan annandas ruoččiloile, kudaman tuodih Čulkov, Telepnev da Olofsson. “Konzu keksgol’malazet kuultih, kerdou Videkind, – ku bajarit ollah tulemas andamah linnua Karl Olofssonale, sit jepiskoppu Sil’vestr da linnalazet yhtyttih, ei laskiettu heidy linnah, mih niškoi nostettih paikallizii muanruadajii”. RUOČIT VALLOITTAMAS KORELAN UJEZDUA Keskikezäl vuvvennu 1610, konzu suari Vasili Šuiskoi ajettih iäre valduistuimespäi, loppih enzimäine, rauhažu ruoččilazien sodajoukkoloin olenduaigu Ven’an mual. Jakob Delagardin ohjuamat sodajoukot ruvettih valloittamah Ven’an mualoi. Avaimennu sih pidi olla Korelan ujezdal. Vikse Sil’vestr sai viestin heijän sodamatkas Korelah. Häi iče da toizien pappiloin kauti andoi karjalazile muanruadajile miehile viestin vihaniekoin tulendas da kuhkutti heidy lähtemäh sodah valloittajii vastah. Ruoččilazet sodapiäliköt sanottih sih näh täh luaduh: “Keksgol’malazet samazes tilas sanottih, ku kannatettih omua suarii da suurdu kniäzii Vasilii Ivanovičua, kudai on meijän hyvä dovariššu da susiedu, ga se kai oli kielastus. Sendäh gu Keksgol’man jepiskoppu Sil’vestr jälgimäi nosti läs kahtu tuhattu muanruadajua miesty, kudamat tapettih meijän sodamiehii luageris, yhtelläh heidy ei lykystännyh, enimät heis menetettih hengen”. Sygyzyl vuvvennu 1610 Jakob Delagardin sodajoukot allettih Korelan linnan valloituksen. Linnan puolistamistu ohjai Ivan Mihailovič Puškin, kuulužan ven’alazen runoilijan ezi-ižä. Jepiskoppu Sil’vestr lujoitti puolistajii hengellizesti. Ivan Mihailovič Puškin oli rohkei da toimekas puolistuksen johtai. Häi kunnolleh ruadoi suuriman ruavon, kudai oli konzutahto hänen ruattavannu – ohjai Korelan puolistustu hyvin ammundutarbehil varustettulois ruoččilazis sodajoukkolois. Puolistajat hyvin puolistettih linnua dai käydih sen ulgopuolele ruoččilazilluo. Heidy lykysti ottua vangikse kaksi ruoččilastu sodapiälikkyö – Jorenan da Klaasan Boije. KORELAN LINNU ANDAVUU RUOČČILOILE Yhtelläh kevätkuukse 1611 linnan puolistajien väit oldih loppumas. Sikse aigua linnas olijas 2500 henges elos oli vai läs sada. Jatkua puolistustu nenga pienel joukol ei suannuh. Sit linnan puolistajat pandih seinien da bašn’oin alle porohupanokset da ruvettih pagizemah ruoččilazien kel linnan kunnivoannandas. Nevvotelemah Korelah 28. tuhukuudu tuli Viiborgan gubernuattoru Arved Tönesson. Ruočit suostuttih kaikkeh, midä ehoitettih puolistajat, ga muga äijäl vihattih jepiskoppu Sil’vestrua, ga annandusobimukseh pandih eri pygäl. Sen mugah jepiskopal pidi jiähä linnah. Hänen tulies ozas piättäs iče kuningas. Tiettäväine, puolistajat ei voidu suostuo sih, nevvottelut mendih umbikujoh. Vaigu sen jälles, konzu ruoččiloile ozutettih porohupanokset seinien al, hyö suostuttih ven’alazien ehoitettuh sobimukseh. Puolistajat lähtiettih linnaspäi omien ammunduvehkehien da eloloin kel. Hyö otettih kerale vojevodan kansel’arien bumugat da kai kirikkövehkehet, paiči kelloloi. SIL’VESTR VOULOGDAN JEPISKOPANNU Sen jälles, ku Sil’vestr jätti Korelan, händy pandih kuolluon jepiskoppu Josafan tilah Voulogdan da Suuren Permin jeparhieh. Täsgi jeparhies nähtih gor’ua. Sil aigua Voulogdan jeparhieh kuului Siberi. Siberin vojevodat kirjutettih Voulogdan jepiskopale Sil’vestrale, ku “Tobol’skas da kaikis Siberin linnois monis kirikkölöis ei ole pappiloi, sendäh seizotah pajatuksittah, monet rahvas pappiloittah kuoltah pyhii ottamattah, lapset ristimättäh, da monet kiriköt on nostettu, ga ei olla pyhitetty, ku Siberin linnois ei ole antiminsoi”, sen periä kyzyttihgi työndiä Siberih antiminsoi da pappiloi, hos viizikuuzi hengie. Vuvvennu 1612 Voulogdah tuldih pol’akoin da čerkesoin (Zaporožjan kazakoin) rozvojoukot. Ven’an kirikön histouriekku arhijepiskoppu Makarii kirjutti sih näh: “Pol’akoin da Ven’an vargahien kirikkölöin kiškojes Voulogdas (syvyskuus 1612) on tapettu: kolme protoijereidy, 34 pappii, kuuzi diekkuu da kuuzi manuahua, heijän keskes prepodobnoi Galaktion Voulogdalaine. Voulogdan jepiskoppua Sil’vestrua pahanluadijat otettih vangikse, piettih kiini nelli yödy, äijän kerdua tuodih surmattavakse da odva hengis piästettih välläle". TUASTE VOINAN JALGOIH Kezäkuus 1613 jepiskoppu Sil’vestr työttih Pskovan jeparhieh, kunne häi tuli 28. ligakuudu. Tiägi häi puutui voinan jalgoih. Heinykuus vuvvennu 1615 Ruočin kuningas Gustav II Adolf kierdi Pskovan. Sil’vestr kuoli kierretys linnas 1. talvikuudu vuvvennu 1615. Hänen kalmu ei ole tietois. Karjalan jeparhii oli salvattu vuvvennu 1616. Tuaste se avattih vaste vuvvennu 1685 Novgorodan vikariatannu uvvel nimel – Karjalan da Luadogan. Ruočin koronan vallan ual ELOS UUDEH LUADUH Vuvvennu 1615 Ven’an da Ruočin välizien sodatoimiloin jälles algavuttih rauhannevvottelut. Tuhukuun 27. päivänny (nygözen kalendarin mugah – 9. kevätkuudu) vuvvennu 1617 Stolbovan kyläs oli allekirjutettu rauhansobimus. Tämän sobimuksen mugah Ruočči sai Karjalan da vie Inkerinmuan. Stolbovan rauhu jyrkäh muutti Luadogan Karjalan ozan. Ruočit koval käil ruvettih azettamah elostu uudeh luaduh. Korelan ujezdu ei suannuh toizien Ruočin mualoin oigevuksii. Ujezdal ei olluh omii ezittäjii miehii riksdagas, eigo ujezdu andanuh armieh rekruuttoi. Ujezdas oli eri haldivo da eri verosistiemu. Enzimäzenny generualu-gubernuattorannu oli Karjalan valloittai Jakob Delagardi. Häi sai nämmä muat muga sanottuh lääniomistukseh. Täh kieleh sanojen, Ruočin kuningas vahnembannu olles andoi Korelan ujezdan omale alamazele Delagardile perindöomistukseh. Delagardil nämmis mualois pidi olla sodasluužbas kuningahal. Delagardin omistukses nämmä muat oldih vuozinnu 1618-1630. Pogostat sežo juattih da nimitettih toizin. Kirjažan pogostu enzimäi nimitettih Kurkijoven pogostakse. Vuvvennu 1625 se juattih nelläh pogostah: Kurkijoki, Tiurula, Uukuniemi da Joukio (Parikkala). Vuvvennu 1630 oli perustettu Jaakkiman pogostu, kuduah ruvettih kuulumah Mikli da Sortavalan erähät kylät da Uukuniemi. ENZIMÄZET MUUTTOLAZET SUOMESPÄI Voinan jälles Kurkijoven pogostu ylen äijäl tyhjeni. Ruočit ruvettih kuččumah tänne rahvastu Suomespäi. Enimät siirdolazet muututtih Jääskin čupulpäi (nygöi se on Lesogorskoin pos’olku Leningruadan alovehel, Viiborgan lähäl). Muuttolazet suadih vuograh muadu da viizi vuottu heil ei pidänyh maksua veruo. Vahnois muanomistajis pomeššiekois jäi vai kaksi. Simo Vesimaa Helmelänlahtes, Tervun lähäl, da Rodion Lukjanovič Lobanov Tiurulas. Simo Vesimaa oli kiändäjänny, konzu allekirjutettih Stolbovan rauhansobimustu. Rodion Lobanov oli Jakob Delagardin luottamusmiehenny. Sluužbas ruoččilazele vuvvennu 1617 Rodion Lobanov sai Tiurulan, Kilpolan da Rummunsuon (nygöine Peltola) mualoin da kylien omistuskirjan. Äijät muat Tiurulas oldih juattu rustgaltoin välil. Rustgaltakse sanottih muatilua, kudamale voinan algavuttuu pidi työndiä sodajoukkoloih sodamies hevon kel. Moizii muatiloi annettih sodapalveluksespäi lähtenyzile sodamiehile. KRONOBORGAN GRAFSTVU Vuvven 1630 kuningas Gustav II heitti mualoin lahjoittamizen. Kogo Keksgol’man lääni rubei kuulumah kuningahan mualoih. Yhtelläh hänen kuoltuu Kristiina-kuningattaren aigua mualoi tuaste ruvettih lahjoittamah. Vuvvennu 1651 kylmykuun 10. päivänny Ruočin kuningattaren Kristiinan käskys Kurkijoven da Jaakkiman pogostan enimis mualois luajittih grafstvu da annettih lahjakse gruaffu Tur Gabriel Oksenšternale. Grafstvua suadih perie Oksenšternan miespuolizet jälgeläzet. Grafstvas oli 673 muanruadajan taloidu. Muanruadajil vältämättäh pidi ruadua gruaffale joga kuvves nedäli. Oksenšternan aktiivizen da toimikkahan ruavon hyvyös Kurkijoven grafstvu terväh bohatui. Oraskuun 20. päivänny vuvvennu 1668 gruafan eččimykses Kurkijoki sai kauppulinnan stuatusan da uvven nimen – Kronoborg. Iče gruaffu alalleh eli Ruočis, ga hänel oli kaksi suurdu muatilua – joven oigiel rannal Kurkijoves da Tervus. GRUAFFU OKSENŠTERNA DA HÄNEN GERBU Gruaffu Tur Oksenšterna oli Ruočin kansleran Akseli Oksenšternan plem’anniekannu. Gruaffu rodivui vuvvennu 1604. Vuvvennu 1621 häi piäzi opastumah Uppsalan universitiettah. Ligakuun 2. päivänny 1631 voinal olles Germuanies, Vürtsburgan linnan rynnäkkö-valloituksen aigua gruaffu kandoi torantanderehelpäi äijäl satatetun Ruočin kuningahan. Gruafal ičelgi kaksi bul’kuu puutui olgupiäh. Tämän pohjal oli luajittu perehen gerbu. Gerbu on juattu nelläkse. Keskel on suojusraudu, kuduas kullankarvazel pellol ollah häkin sarvet. Enzimäzes da nelländes nelländekses sinizel pellol on pilvespäi ilmestyjy hobjaine käzi suojusravvois. Käis on kuldaine koronu. Toizes da kolmandes nelländekses kullankarvazel pellol vihandal mual on ruskei linnu. Linnan veriät ollah avvoi. Linnu on hobjazes tules. Linnan yläpuolel on ruskei koronu. Gerban yläpuolel on kuningahan suojuspiänevvo silmikko salvas. SINÄ VUON LUADOGU EI KYLMÄNYH Gruaffu kävyi Kronoborgah vuvvennu 1667. Sih näh on kirjutettu nenga. Vuozi oli lämmin, Luadogu ei ni kylmänyh. Sendäh Rastavakse gruaffu tuli tänne laival Keksgol’maspäi, kus ehti ostua piivuo gostittua muanruadajii. Sidä paiči häi piästi vuvvekse veroloin maksandas omii muanruadajii da andoi kirikköh sada talerua. Gruaffu eli omas muatilas Kronoborgas. Rastavannu gruaffu ilmai gostitti kodiviinal kaikkii himoniekkoi da jagoi jengua omile käskyläzile. Suuri barokko-stiilih nostettu kodi st’okluikkunoinneh da kaafelipäččilöinneh kummatti rahvastu. Kodi oli kolmekerroksine, sit oli äijy pertii. SUAN KUPČAN LINNU Linnan stuatusan suaduu Kronoborgah tuli elämäh äijy uuttu kupčua Viiborgas da kai Germuaniespäi. Sih aigah Kronoborgas eli 500 hengie. Heis läs sada kupčua. Kronoborgas oli kaksi kirikkyö, škola, valdivon kabakku da parikmaaherskoi. Parikmaaheru yhtel aigua oli hirurgannugi. Valdivonsluužbas oldih stanovoit, kirjuttajat, pappi, vardoiččijat da virgumiehet, kudamat kačottih tielöin da silloin kunduo. Sidä paiči oldih virguniekat, kudamat juattih mečästys- da kalastuslubii sego kačottih, kui käytetäh muadu. Ku lienne muadu ižändöittih pahah luaduh, sit muakodeksan mugah vuogruajal otettih iäre muankäyttöoigevuot. Virrallizet dokumentat kirjutettih kolmel kielel – ruočin, ven’an da nemsoin. Kronoborgas, Tiurulas da Tervus oldih suvvot. Suvvon piendäh yhtyttih vallitut miehet. Heidy oli kaheksas kahtessahtostu hengie. Konzu vallittuu miesty oli vähembi, sit vahnin (stuarostu) pani vallittuloin miehen joukkoh kedätahto paikallizis eläjis. Suuren Oksenšternan muatilan ližäkse Kronoborgan grafstvas oli muudugi muatilua. Vuvvennu 1564 gruafan omistukses oli 770 muanruadajan taloidu, kaikkien toizien – 504. Kurkijoven grafstvu toi suurdu tuluo. Vuvvennu 1663 suadih 6377 hobjastu talerua. Tur Oksenšterna kuoli vuvvennu 1669. Sen jälles hänen poigu Gabriel peri Kronoborgan grafstvan. Kurkijoven pogostu Ruočin aigua Vuvvennu 1617 Stolbovan kyläs oli allekirjutettu rauhansobimus Ruočin da Ven’an välil. Tämän sobimuksen mugah Ven’a andoi Ruočile omat muat: Korelan ujezdan da Inkerinmuan. Nygözen Lahdenpohjan piirin muat kuuluttih Korelan ujezdah. Tämän periä se sežo puutui Ruočin valdivoh. Kedäbo silloi eli Lahdenpohjan piiris? Mil nämmä rahvas oldih kuulužat? Mi oza oli heile lepitty? RODION LOBANOV Vuvvennu 1618 Tiurulan kyläh tuli Rodion Lukjanovič Lobanov. Kedä miehii häi oli da mikse tuli tänne? Vastavuksien löydämizekse pidäy mustoittua, midä tapahtui Ven’al segasotkun aigua. “Segasotkun aijakse” sanotah 1598 da 1613 vuozien välisty aigua. Segasotkun piäsyynny oli se, ku katkei R’urikan poigien dinastii da vuvvennu 1598 Ven’an suarikse rodih bajari Boris Godunov. Uvven suarin valdua ei tunnustettu kai bajarit. Algavui tora vallas. Vuvvennu 1604 jiävihes valehnimie käyttäi mies, kudai sanoi iččiedäh Iivan IV Julman Dmitri-poijakse (Dmitri kuoli vuvvennu 1591). Valeh-Dmitrii keräi pol’akkoi sodajoukkoh da vuvvennu 1604 meni Ven’an rajas poikki. Vuvvennu 1605 kuoli suari Boris Godunov. Ven’al algavui vallatoi aigu. Valeh-Dmitrii pol’akoin sodajoukkoloin avul valloitti Moskovan. Händy vastusti bajari Vasilii Šuiskoi, kudai vuvvennu 1606 valloitti Moskovan. Šuiskoi sanottih suarikse. Ga Ven’al äijäs kohtas jo oli vastahnouzuu. Erähät bajarit tahtottih, ku suarikse tulis pol’šalaine prinsu. NOVGORODAN DA RUOČIN LIITTO Ven’an pohjazes oli toine poliitiekku. Vuvvennu 1609 Viiborgas Vasilii Šuiskoin plem’anniekku Skopin Šuiskoi allekirjutti sobimuksen abuh näh pol’akkoi vastah Ruočin kuningahanke. Sobimuksen mugah ruoččiloil pidi työndiä sodajoukko, kudamua ven’alazil oli elätettävy, pol’akoin karkoitettuu Ruočči suas Korelan ujezdan. Ven’ale tuli ruoččilaine sodajoukko, kudamua johti Jakob Delagardi. Sodajoukos oli 15 000 hengie. Ruočit yhtyttih torih pol’akkoi vastah, ga vuvvennu 1610, konzu Vasilii Šuiskoi ajettih valduistuimelpäi, myöstyttih Novgorodah. Sil aigua Novgorodan muas ei olluh lujua valdua, käveltih luguzet rozvojoukot, kuduat valloitettih da kiškottih linnoi da manasteriloi. Sendäh novgorodalazet ihastuttih ruoččilazien sodajoukkoloin tulendua. Hyö kyzyttih ruoččiloi puolistua heijän mualoi rozvolois. Vuvvennu 1611 novgorodalazile tuli mieleh kuččuo suarikse Ruočin prinsu. Sih nähte ruoččiloin kel oli luajittu sobimus. Novgorodalazien da ruoččiloin liitto kesti vuodessah 1613, konzu Moskovas oli vallittu uuzi suari Mihail F’odorovič Romanov. Novgorodu tunnusti uvven suarin da rikoi sobimuksen ruoččiloin kel. Ga ruočit ei tahtottu andua Ven’ale valloitettuloi mualoi da piätettih pidiä niidy iččeh tagan sodavehkehien väil. Soda ruoččiloin kel Novgorodan mualois matkai vuodessah 1617. POHJAZEN KEKSGOL’MAN LÄÄNIN HALDIVOIČČII Sih segasotkuaigah äijät ven’alazet bajarit yhtyttih liittoh pol’akoin da ruoččiloin kel. Ruočin valdu Novgorodan muas pyzyi ei vai ruoččilazien sodajoukkoloin vuoh. Sidä tugiettih paikallizetgi haldivosolijat. Äijät ven’alazet bajarit hyvin opastuttih ruočin kieleh da ystävyttih Ruočin herroin kel. Ruoččilazien lähtiettyy Novgorodan muaspäi nenne ven’alazet muututtih Ruoččih da suadih sie muatilat. Moizii ven’alazii Ruoččih muuttanuzii herroi oli Rodion Lukjanovič Lobanov. Häi oli Jakob Delagardin dovariššu. Korelan ujezdan liitettyy Ruoččih se sai uvven nimen – Keksgol’man lääni da oli lahjoitettu Jakob Delagardile. Keksgol’man lääni jagavui kahtekse – pohjazekse da suviläänikse. Pohjazeh läänih kuuluttih Pielisjärven, Liperin, Ilomantsin, Kiteen, Tohmajärven, Pälkjärven, Suojärven, Suistamon, Salmin, Sortavalan, Uukuniemen, Joukion, Kurkijoven da Tiurulan pogostat. Rodion Lobanov oli moizes suures arvovallas Jakob Delagardil, ga häi pani händy kogo pohjazen Keksgol’man läänin johtajakse. Lobanov azetui elämäh Tiurulah, kus silloi oli Tiurulan pogostan haldivolline keskus. Delagardi sai hänele Ruočin kuningahas Gustav II Tiurulas, Kilpolas da Rummunsuol (Peltolas) olijoin mualoin da muatiloin omistuskirjat. Keksgol’man lääni oli Delagardin omistukses vuodessah 1628. Tämän jälles se rubei kuulumah Ruočin valdivole. Vikse Lobanoval oli hyvä sluavu Delagardin mualoin johtajannu, ku vuvvennu 1628 Ruočin kuningas pani händy pohjazen Keksgol’man läänin fohtakse (foht on suomekse vouti), täh kieleh sanojen virgumies, kudai haldivoiččou läänin mualoi. Täs virras Lobanov oli vuodessah 1635. Rodion Lobanov eli aktiivistu elaigua da ruadoi äijän, ku Keksgol’man lääni olis eloivoimaine. Vuvvennu 1647 Ruočin kuningatar Kristiina palkičči händy arvoruadolois – andoi ližiä muadu Tiurulas, Korpisuarel da Ulaskaniemes. Lobanovan omistukses oldih kosket Hiitolanjovel Asilan lähäl, kunne häi nosti suuren vezimelličän da piloruaman. PRAVOSLAVNOI SUARUKKU L’UTERILAZES MERES Rodion Lobanov oli tulolaine, ga hyvin sobi paikallizien karjalazien kel. Häi lujah puolisti pravoslavnoidu uskuo. Ruočin aigua pravoslavnoloi ahtistettih. Tämän periä hyö puaksuh pajettih Ven’ale. Heijän tilah tuli suomelastu – l’uterilastu. Tiurulas oli enin pravoslavnoidu rahvastu. Vuozien 1656-1658 voinan (sidä sanotah voinakse uskon puoles da ruptuurisovakse) jälles nygözeh Lahdenpohjan piirih jäi vaiku yksi pravoslavnoi Tiurulan kirikkö. Lobanovan ruadoloin hyvyös pravoslavnoi viero da kirikkö Tiurulas oli olemas 1900-vuozissah. Tämä kylä hätken oli pravoslavnoin uskon suarukannu Luadogan luodehrannikon l’uterilazes meres. Rodion Lobanov kuoli vuvvennu 1670. TIURULAN POGOSTAN VEROKIRJU Nygözet histourientutkijat ollah kiitollizet Lobanovale Tiurulan pogostan verokirjan luadimizes vuvvennu 1629. Tämä ainavoluaduine kirju oli kirjutettu, konzu Keksgol’man lääni siirdyi Delagardilpäi Ruočin koronale da Lobanov rodih pohjazen läänin halliččijakse. Tavan mugah verokirjois luveteldih vai verot da veronmaksajat. Veronmaksajannu 1600-vuozil Ruočis oli pereh. Lobanovan azutus kirjas on luveteldu kai pereheh kuulujat, suguyhtehykset. Ližäkse Lobanov luvetteli kai rahvahan muutot. Häi kirjutti, konzu da kuspäi pereh tuli Tiurulan pogostah, libo konzu da kunne lähti siepäi. Hänel on tieduo sihgi näh, kedä oli perehes. Häi luvettelou ei vai ruavahii miehii, ga pienii lapsiigi. On kirjutettu, midä kanzua pereh on: ruoččilaine, suomelaine, ven’alaine (ven’alazikse häi sanou karjalazii, kudamat jiädih nämmile mualoile). Kaikkiedah on tieduo piäl 300 perehes. Lobanov luvetteli hyllätyt kylät da mainičči, konzu net oli hyllätty. Tämän kirjan pohjal ruvettih ottamah veroloi kogo pohjazes Keksgol’man läänis, konzu eri komissuaru Erik Andersson Trana käi sinne vuvvennu 1629 da vastavui Lobanovan kel. Tämä ainavoluaduine kirju on tallel Ruočin arhiivas Stokgol’mas. Sidä äijän kerdua jullattih. Kirju on monien 1600-vuozien Karjalan demogruafien tutkimuksien hinnatoi tiedoloin lähte.
• изменил(а) заголовок источника
  с Oma Mua. № 11; № 14; № 15
  на Oma Mua. № 11; № 14; № 15; № 16
• изменил(а) страницы источника
  с 10; 10; 10
  на 10; 10; 10; 10

31 июля 2018 в 12:14 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Stolbovan rauhan 400-vuozipäiväkse Vuozi 1614 oli ylen jygei Ven’al. Rauhattomal segasotkun aigua suari Boris Godunovan kuolendan jälles suuret joukot kaikenalazii vierahanmualazii šeikkailijoi, avant’uristoi täytettih Ven’an. Toine toizen peräs jiävittihes valehnimie kandajat miehet, kuduat tahtottih suaha Ven’an valduistuimen. Enin pidi varata pol’akkoi, kuduat valloitettih suuret palat Ven’an muadu, ryöstettih da tapettih äijän paikallistu rahvastu. KALLEHEL SUADAVU RUOČIN SODA-ABU Ku kerran Ven’al ei olluh voimakastu keskusvaldua, pidi ottua abuh palkusodajoukkoloi. Vuvvennu 1609 kniäzi Mihail Vasiljevič Skopin diädäh Vasili Šuiskoin käskys, kudai sih aigah oli Ven’an suarinnu, allekirjutti Viiborgas sobimuksen Ruočin kuningahanke soda-abuh nähte pol’akkoi vastah. Tämän sobimuksen mugah Ruočin kuningahal pidi andua viizi tuhattu sodamiesty da kymmeneh tuhandessah omatahtostu, ket tahtottih lähtie sodah omal vallal. Täs ven’alazil pidi maksua kuningahale 32 000 rubl’ua kerras, da sen piäl vie maksua alallistu jengupalkua ruoččilazile sodajoukkoloile. Sobimuksen peittoližävykses oli sanottu, ku ruoččiloil soda-avus olis pidänyh suaha Korelan ujezdu Korelan linnanke (nygöine Priozerskan linnu). Keviäl vuvvennu 1609 ruoččilazet sodajoukot tuldih Novgorodah. Heijän johtajannu oli ruoččilaine sodapiälikkö Jakob Delagardi. Ruoččilazet sodajoukot toven autettih torata pol’akkoi vastah, sendäh gu Ruočči sil aigua sežo oli sovas Pol’šua vastah. Omien sodajoukkoloin varustukseh niškoi ruočit sijoitettih omat garnizonat monih Ven’an luodehen linnoih. Toiči garnizon azetui linnah sen valloitettuu, ga puaksumbah linnat iče kyzyttih ruoččiloi jättiä linnah garnizon. Se puolisti linnalazii luguzis rozvoloin joukkolois, niidyhäi sil aigua käveli Ven’an mual hos kui äijy. Jakob Delagardi johti omii joukkoloi Novgorodaspäi. KORELAN LINNU DA KIRJAŽAN POGOSTU RUOČČILOIN UAL Konzu ruočit tahtottih valloittua Korelan linnan, paikallizet eläjät jyrkäh vastustettih heidy. Paikallizet karjalazet rahvas monen vuottu torattih ruoččiloinke eigo vuotettu heis nimidä hyvytty. Linnoituksen kierdo jatkui syvyskuus 1610 kevätkuussah 1611. Linnan puolistajat andavuttih vaigu sen jälles, konzu heil loppiettihes kai syömizet. Kierron loppussah linnan kahtes puolen kel puolistajas hengih jäi vaiku sada hengie. Vuvvennu 1613 Ven’an suarikse vallittih Mihail Romanov. Häi rubei panemah muadu kundoh da tuaste keriämäh yhteh valdivon mualoi. Ga ruočit tahtottih jättiä ičele kui vai voit enämbän muadu. Algavui ruoččilaine intervensii. Kirjažan (Kurkijoven) pogostu (nygöine Lahdenpohjan piiri) kuului Korelan ujezdah. Pogostan valloitettih ruoččilazet sodajoukot. Suuri garnizon oli Korelan linnas. Ruočit muutettih sen nimen Keksgol’makse. Garnizonan piälikönny oli kuulužu ruoččilaine vojevodu Hans Munk. Keksgol’maspäi ruočit alalleh varaitettih Anustu, kus oldih ven’alazet sodajoukot. Ven’alazet – kui sodajoukot – kazakat da jouzimiehet, mugai karjalazet partizuanat – sežo yhtytottu hyökättih Korelan ujezdah. TORA RISTILAHTES – ASKEL STOLBOVAN RAUHAH Oraskuus 1614 ruočit huavattih lähtie suureh sodamatkah Anukseh. Sikse Hans Munkale abuh oli työtty ruoččilaine sodajoukko, kudamua johti Andres Boije. Heinykuus 1614 Hans Munk läs tuhathengizen joukonke lähti matkah kohti Anustu. 27. heinykuudu Hans Munk oli Kirjažan pogostan haldivokeskukses – Kurkijoven kyläs, kus vuotti omatahtozien tulendua. Silkeskie Munk sai viestin ven’alazien joukkoloin lähenemizes. Se ven’alazet sežo šuorivuttih tulemah käzin Kurkijoven pogostah. Ruoččilazet tiijustelijat sanottih, ku Suman da Solouhkoin kauti oli matkannuh ven’alaine sodajoukko, kus oli 400 jouzimiesty da kaksi piälikkyö, polkovniekkua, kuduat tuldih Lapin pogostoispäi. Jouzimiehet mendih tuttavua vezitiedy myöte Vienanmerelpäi jogiloi da järvilöi myö da tuldih Pyhäjärvele, Ugoniemen kylän rinnale, Kirjažan pogostah. Tiä hyö nostih Pyhäjärven Ristilahten randah, kus heijän joukkoh yhtyi vie 200 kazakkua da 100 paikallistu muanruadajua miesty. Hans Munk lähti heile vastah. Ven’alaine sodajoukko vie ei ehtinyh loitota omis laivois. Vikse ven’alazet vuotettih toizien omatahtozien muanruadajien tulendua. Munkua lykysti tulla käzin ven’alazih vuottamata, min periä ven’alazet ruvettih hädäilemähes. Hyö hypättih omih laivoih. Myöstyjes oli tapettu 30 hengie, upotettu kolme laivua. Munk otti kaksi flaguu da 15 vangii. Ven’alazien laivat matkattih järvie myö rannan mugah, a Munk astui heijän peräs randua myöte. Munk jo ihasteli voittuo, ga sit nägi hyvin puolistetun da lujitetun luagerin, kus oli kazakkua da karjalastu partizuanua. Jouzimiehet laivoil sežo piästih luagerih da nostih randah. Munk ohjai oman joukon hyökkiämäh luagerih, ga ven’alazet ammuttih aijoin taguapäi mugah tarkasti, ga tapettih da satatettih äijän ruoččilastu. Munk iče oli ylen pahoi satatettu. Ruoččilazen joukon piälikökse tuli Hans Jonson. Häi käski myöstyö Kurkijoven kyläh. Ven’alazet, kudamien keskes sežo oli äijy tapettuu da satatettuu, sežo myöstyttih da laivoil lähtiettih järilleh. Ristilahten toran tuloksennu oli se, ku ven’alazet sodajoukot ei voidu hyökätä Kurkijoven pogostah, ga eibo ni ruočit voidu mennä toruamah Anukseh. Tämän jälles ruočit jo ei enämbiä opittu piästä Karjalan sydämeh. Tämä oli niidy merkittävimii torii, kudamat viettih Stolbovan rauhansobimuksen allekirjuttamizeh Ruočinke vuvvennu 1617. Ruoččiloi ajettih iäre vähilleh kaikis heijän valloitettulois mualoispäi, ga Korelan ujezdu da Kirjažan pogostu jiädih Ruočin vallan uale kogonazekse vuozisuakse, vuodessah 1721. Karjalan jeparhii da sen enzimäine jepiskoppu Sil’vestr Tuli vuozi 1595 jälles Hristosan roindua. Vastevai loppihes soda Ruočin kel. Soda algavui vie vuvvennu 1570 da oli ylen vihaine da verine. Rahvahan keskes sidä sanottih “pitkäkse vihakse”. Vuvvennu 1580 ruoččilaine sodapiällikkö Pontus Delagardi rynnäköl valloitti Korelan ujezdan piälinnan – Korelan (nygöine Priozerskan linnu). Viijeksetostu vuvvekse Korelan ujezdu joudui Ruočin vallan uale. Suuri gor’a tuli karjalazien muale. Ruočit poltettih kodiloi da tapettih rahvastu. Hengih jiännyzii ruočit pandih maksamah suurdu veruo. Uuzien mualoin valloitettuu ruočit ruvettih poltamah luguzii kirikkölöi da manasteriloi, tappamah pappiloi da manuahoi. Tuhukuun 20. päivänny 1578 ruočit piästih Valamoin manasterih. Sih näh 1600-vuozien sluužbas mainittavien kuolluzien mustokirjas, kudai oli manasteris, kirjutettih nenga: “Vuvvennu 1578 tuhukuun 20. päivänny nemsat tapettih Valamoil manuahoi da käskyläzii...” Ielleh on 34 nimie. Vuvvennu 2000 heijät otettih pyhien joukkoh da pravoslavnoi kirikkö mustau heidy tuhukuun 20. päivänny (5. kevätkuudu uvven aijanlaskun mugah). Heijän nimet ollah: Tit, Tihon, Gelasii, Sergii, Varlaam, Savva, Konon, Sil’vestr, Kiprian, Pimen, Ioann, Samon, Iona, David, Kornilii, Nifont, Afanasii, Serapion, Varlaam, Afanasii, Antonii, Luka, Leontii, Foma, Dionisii, Filipp, Ignatii, Vasilii, Pahomii, Vasilii, Feofil, Ioann, Feodor, Ioann. KORELAN UJEZDU TUASTE VEN’AN VALLAN UAL Täl kerdua ruočit ei ihasteltuhes hätkie. Ei loppunuh partizuanusoda Karjalan mual. Sen jälles, konzu ven’alazet sodajoukot voitettih ruoččiloi, 18. oraskuudu 1595 Täyssinäs oli allekirjutettu rauhansobimus. Sen mugah Korelan ujezdu annettih järilleh Ven’ale. Hirvei oli kaččuo Karjalan muadu. Rahvastu oli jiännyh vähästy enämbi 10 % endizis eläjis. Enimät kylät da vähilleh kai pravoslavnoit kiriköt da manasterit oli poltettu. Korelan ujezdan kundoh panemizekse suari F’odor Ioannovič piästi Korelan ujezdan eläjii kaikkien veroloin maksandas kymmenekse vuottu. Pravoslavnoin vieron kundoh panemizekse oli perustettu Korelan da Orešskoi jeparhii. Jeparhien keskus pidi olla Korelan linnas, Korelan ujezdan haldivokeskukses. SIL’VESTR – ENZIMÄINE KARJALAN JEPISKOPPU Enzimäzekse Karjalan jepiskopakse pandih Sil’vestr. Hänes myö vähän midä tiijämmö. Istouriekku Čistovič kirjuttau, ku Sil’vestr oli rodužin Voulogdan čupulpäi. Rahvahan keskes sanottih, buito häi opastui paikallizis eläjis karjalan sugukieleh. Voibi olla, hänel oldih suomelas-ugrilazet juuret. Aigukirjas händy enzimästy kerdua mainitah Moskovan lähäl olijan Simanan manasterin arhimandriitannu. Arhijepiskopakse händy ristittih vuvvennu 1595, konzu pandih Karjalan jeparhien johtajakse. Vuvves 1597, konzu ruočit lähtiettih iäre Korelan linnaspäi, jepiskoppu Sil’vestr siirdi sinne oman rezidensien. Sil’vestr aktiivizesti tartui ruadoh. Jo lähiaigua uvvessah nostettih kai prihodan kiriköt. Ga sih häi ei azetunnuh. Kirikkölöi liženi. Se nägyy Kirjažan (Kurkijoven) pogostas. Vuvvennu 1571 sie oli yheksä prihodua kirikkölöinneh da pappineh. Jo 22. oraskuudu 1599 jepiskoppu Sil’vestr panou uvven pyhän Miikulan kirikön papikse Veelah Ofonasien Jakovlevan. Tädä kirikkyö enne ei olluh olemas. Sil’vestran aigah pandih kundoh manasteriloi. Uvvessah avattih Valamoin da Konevitsan manasterit. Jepiskoppu Sil’vestr vie avai äijän bahadel’n’ua da orboloinkodii. Korelan linnah häi avai enzimäzen kirikköškolan. KORELAN LINNU EI TAHTO RUOČIN VALLAN UALE Yhtelläh rauhu ei kestänyh hätkie. Ven’al algavui rauhatoi “segasotkun aigu”. Vuvvennu 1609 Viiborgas oli allekirjutettu sobimus ruoččiloin kel avun annandas pol’akkoi vastah. Täs avus Ruočile uskaldettih Korelan ujezdu. Ga yhtelläh paikallizet eläjät kieldävyttih hyväksymäs sobimustu da ruvettih keriämäh omatahtozii puolistamah omua muadu. Puolistamizen da vastahpanendan hengellizenny innostajannu rodih jepiskoppu Sil’vestr. Omis paginois kirikös häi kuhkutti Korelan linnan da kogo ujezdan eläjii torata sen puoles, ku oma randu iellehgi kuulus Ven’ale. Ruoččilazen istouriekan Videkindan sanoin mugah, juuri jepiskoppu Sil’vestr ohjai Korelan linnalazii da kyläläzii vastustamah uuttu suarin käskyy Korelan annandas ruoččiloile, kudaman tuodih Čulkov, Telepnev da Olofsson. “Konzu keksgol’malazet kuultih, kerdou Videkind, – ku bajarit ollah tulemas andamah linnua Karl Olofssonale, sit jepiskoppu Sil’vestr da linnalazet yhtyttih, ei laskiettu heidy linnah, mih niškoi nostettih paikallizii muanruadajii”. RUOČIT VALLOITTAMAS KORELAN UJEZDUA Keskikezäl vuvvennu 1610, konzu suari Vasili Šuiskoi ajettih iäre valduistuimespäi, loppih enzimäine, rauhažu ruoččilazien sodajoukkoloin olenduaigu Ven’an mual. Jakob Delagardin ohjuamat sodajoukot ruvettih valloittamah Ven’an mualoi. Avaimennu sih pidi olla Korelan ujezdal. Vikse Sil’vestr sai viestin heijän sodamatkas Korelah. Häi iče da toizien pappiloin kauti andoi karjalazile muanruadajile miehile viestin vihaniekoin tulendas da kuhkutti heidy lähtemäh sodah valloittajii vastah. Ruoččilazet sodapiäliköt sanottih sih näh täh luaduh: “Keksgol’malazet samazes tilas sanottih, ku kannatettih omua suarii da suurdu kniäzii Vasilii Ivanovičua, kudai on meijän hyvä dovariššu da susiedu, ga se kai oli kielastus. Sendäh gu Keksgol’man jepiskoppu Sil’vestr jälgimäi nosti läs kahtu tuhattu muanruadajua miesty, kudamat tapettih meijän sodamiehii luageris, yhtelläh heidy ei lykystännyh, enimät heis menetettih hengen”. Sygyzyl vuvvennu 1610 Jakob Delagardin sodajoukot allettih Korelan linnan valloituksen. Linnan puolistamistu ohjai Ivan Mihailovič Puškin, kuulužan ven’alazen runoilijan ezi-ižä. Jepiskoppu Sil’vestr lujoitti puolistajii hengellizesti. Ivan Mihailovič Puškin oli rohkei da toimekas puolistuksen johtai. Häi kunnolleh ruadoi suuriman ruavon, kudai oli konzutahto hänen ruattavannu – ohjai Korelan puolistustu hyvin ammundutarbehil varustettulois ruoččilazis sodajoukkolois. Puolistajat hyvin puolistettih linnua dai käydih sen ulgopuolele ruoččilazilluo. Heidy lykysti ottua vangikse kaksi ruoččilastu sodapiälikkyö – Jorenan da Klaasan Boije. KORELAN LINNU ANDAVUU RUOČČILOILE Yhtelläh kevätkuukse 1611 linnan puolistajien väit oldih loppumas. Sikse aigua linnas olijas 2500 henges elos oli vai läs sada. Jatkua puolistustu nenga pienel joukol ei suannuh. Sit linnan puolistajat pandih seinien da bašn’oin alle porohupanokset da ruvettih pagizemah ruoččilazien kel linnan kunnivoannandas. Nevvotelemah Korelah 28. tuhukuudu tuli Viiborgan gubernuattoru Arved Tönesson. Ruočit suostuttih kaikkeh, midä ehoitettih puolistajat, ga muga äijäl vihattih jepiskoppu Sil’vestrua, ga annandusobimukseh pandih eri pygäl. Sen mugah jepiskopal pidi jiähä linnah. Hänen tulies ozas piättäs iče kuningas. Tiettäväine, puolistajat ei voidu suostuo sih, nevvottelut mendih umbikujoh. Vaigu sen jälles, konzu ruoččiloile ozutettih porohupanokset seinien al, hyö suostuttih ven’alazien ehoitettuh sobimukseh. Puolistajat lähtiettih linnaspäi omien ammunduvehkehien da eloloin kel. Hyö otettih kerale vojevodan kansel’arien bumugat da kai kirikkövehkehet, paiči kelloloi. SIL’VESTR VOULOGDAN JEPISKOPANNU Sen jälles, ku Sil’vestr jätti Korelan, händy pandih kuolluon jepiskoppu Josafan tilah Voulogdan da Suuren Permin jeparhieh. Täsgi jeparhies nähtih gor’ua. Sil aigua Voulogdan jeparhieh kuului Siberi. Siberin vojevodat kirjutettih Voulogdan jepiskopale Sil’vestrale, ku “Tobol’skas da kaikis Siberin linnois monis kirikkölöis ei ole pappiloi, sendäh seizotah pajatuksittah, monet rahvas pappiloittah kuoltah pyhii ottamattah, lapset ristimättäh, da monet kiriköt on nostettu, ga ei olla pyhitetty, ku Siberin linnois ei ole antiminsoi”, sen periä kyzyttihgi työndiä Siberih antiminsoi da pappiloi, hos viizikuuzi hengie. Vuvvennu 1612 Voulogdah tuldih pol’akoin da čerkesoin (Zaporožjan kazakoin) rozvojoukot. Ven’an kirikön histouriekku arhijepiskoppu Makarii kirjutti sih näh: “Pol’akoin da Ven’an vargahien kirikkölöin kiškojes Voulogdas (syvyskuus 1612) on tapettu: kolme protoijereidy, 34 pappii, kuuzi diekkuu da kuuzi manuahua, heijän keskes prepodobnoi Galaktion Voulogdalaine. Voulogdan jepiskoppua Sil’vestrua pahanluadijat otettih vangikse, piettih kiini nelli yödy, äijän kerdua tuodih surmattavakse da odva hengis piästettih välläle". TUASTE VOINAN JALGOIH Kezäkuus 1613 jepiskoppu Sil’vestr työttih Pskovan jeparhieh, kunne häi tuli 28. ligakuudu. Tiägi häi puutui voinan jalgoih. Heinykuus vuvvennu 1615 Ruočin kuningas Gustav II Adolf kierdi Pskovan. Sil’vestr kuoli kierretys linnas 1. talvikuudu vuvvennu 1615. Hänen kalmu ei ole tietois. Karjalan jeparhii oli salvattu vuvvennu 1616. Tuaste se avattih vaste vuvvennu 1685 Novgorodan vikariatannu uvvel nimel – Karjalan da Luadogan. Ruočin koronan vallan ual ELOS UUDEH LUADUH Vuvvennu 1615 Ven’an da Ruočin välizien sodatoimiloin jälles algavuttih rauhannevvottelut. Tuhukuun 27. päivänny (nygözen kalendarin mugah – 9. kevätkuudu) vuvvennu 1617 Stolbovan kyläs oli allekirjutettu rauhansobimus. Tämän sobimuksen mugah Ruočči sai Karjalan da vie Inkerinmuan. Stolbovan rauhu jyrkäh muutti Luadogan Karjalan ozan. Ruočit koval käil ruvettih azettamah elostu uudeh luaduh. Korelan ujezdu ei suannuh toizien Ruočin mualoin oigevuksii. Ujezdal ei olluh omii ezittäjii miehii riksdagas, eigo ujezdu andanuh armieh rekruuttoi. Ujezdas oli eri haldivo da eri verosistiemu. Enzimäzenny generualu-gubernuattorannu oli Karjalan valloittai Jakob Delagardi. Häi sai nämmä muat muga sanottuh lääniomistukseh. Täh kieleh sanojen, Ruočin kuningas vahnembannu olles andoi Korelan ujezdan omale alamazele Delagardile perindöomistukseh. Delagardil nämmis mualois pidi olla sodasluužbas kuningahal. Delagardin omistukses nämmä muat oldih vuozinnu 1618-1630. Pogostat sežo juattih da nimitettih toizin. Kirjažan pogostu enzimäi nimitettih Kurkijoven pogostakse. Vuvvennu 1625 se juattih nelläh pogostah: Kurkijoki, Tiurula, Uukuniemi da Joukio (Parikkala). Vuvvennu 1630 oli perustettu Jaakkiman pogostu, kuduah ruvettih kuulumah Mikli da Sortavalan erähät kylät da Uukuniemi. ENZIMÄZET MUUTTOLAZET SUOMESPÄI Voinan jälles Kurkijoven pogostu ylen äijäl tyhjeni. Ruočit ruvettih kuččumah tänne rahvastu Suomespäi. Enimät siirdolazet muututtih Jääskin čupulpäi (nygöi se on Lesogorskoin pos’olku Leningruadan alovehel, Viiborgan lähäl). Muuttolazet suadih vuograh muadu da viizi vuottu heil ei pidänyh maksua veruo. Vahnois muanomistajis pomeššiekois jäi vai kaksi. Simo Vesimaa Helmelänlahtes, Tervun lähäl, da Rodion Lukjanovič Lobanov Tiurulas. Simo Vesimaa oli kiändäjänny, konzu allekirjutettih Stolbovan rauhansobimustu. Rodion Lobanov oli Jakob Delagardin luottamusmiehenny. Sluužbas ruoččilazele vuvvennu 1617 Rodion Lobanov sai Tiurulan, Kilpolan da Rummunsuon (nygöine Peltola) mualoin da kylien omistuskirjan. Äijät muat Tiurulas oldih juattu rustgaltoin välil. Rustgaltakse sanottih muatilua, kudamale voinan algavuttuu pidi työndiä sodajoukkoloih sodamies hevon kel. Moizii muatiloi annettih sodapalveluksespäi lähtenyzile sodamiehile. KRONOBORGAN GRAFSTVU Vuvven 1630 kuningas Gustav II heitti mualoin lahjoittamizen. Kogo Keksgol’man lääni rubei kuulumah kuningahan mualoih. Yhtelläh hänen kuoltuu Kristiina-kuningattaren aigua mualoi tuaste ruvettih lahjoittamah. Vuvvennu 1651 kylmykuun 10. päivänny Ruočin kuningattaren Kristiinan käskys Kurkijoven da Jaakkiman pogostan enimis mualois luajittih grafstvu da annettih lahjakse gruaffu Tur Gabriel Oksenšternale. Grafstvua suadih perie Oksenšternan miespuolizet jälgeläzet. Grafstvas oli 673 muanruadajan taloidu. Muanruadajil vältämättäh pidi ruadua gruaffale joga kuvves nedäli. Oksenšternan aktiivizen da toimikkahan ruavon hyvyös Kurkijoven grafstvu terväh bohatui. Oraskuun 20. päivänny vuvvennu 1668 gruafan eččimykses Kurkijoki sai kauppulinnan stuatusan da uvven nimen – Kronoborg. Iče gruaffu alalleh eli Ruočis, ga hänel oli kaksi suurdu muatilua – joven oigiel rannal Kurkijoves da Tervus. GRUAFFU OKSENŠTERNA DA HÄNEN GERBU Gruaffu Tur Oksenšterna oli Ruočin kansleran Akseli Oksenšternan plem’anniekannu. Gruaffu rodivui vuvvennu 1604. Vuvvennu 1621 häi piäzi opastumah Uppsalan universitiettah. Ligakuun 2. päivänny 1631 voinal olles Germuanies, Vürtsburgan linnan rynnäkkö-valloituksen aigua gruaffu kandoi torantanderehelpäi äijäl satatetun Ruočin kuningahan. Gruafal ičelgi kaksi bul’kuu puutui olgupiäh. Tämän pohjal oli luajittu perehen gerbu. Gerbu on juattu nelläkse. Keskel on suojusraudu, kuduas kullankarvazel pellol ollah häkin sarvet. Enzimäzes da nelländes nelländekses sinizel pellol on pilvespäi ilmestyjy hobjaine käzi suojusravvois. Käis on kuldaine koronu. Toizes da kolmandes nelländekses kullankarvazel pellol vihandal mual on ruskei linnu. Linnan veriät ollah avvoi. Linnu on hobjazes tules. Linnan yläpuolel on ruskei koronu. Gerban yläpuolel on kuningahan suojuspiänevvo silmikko salvas. SINÄ VUON LUADOGU EI KYLMÄNYH Gruaffu kävyi Kronoborgah vuvvennu 1667. Sih näh on kirjutettu nenga. Vuozi oli lämmin, Luadogu ei ni kylmänyh. Sendäh Rastavakse gruaffu tuli tänne laival Keksgol’maspäi, kus ehti ostua piivuo gostittua muanruadajii. Sidä paiči häi piästi vuvvekse veroloin maksandas omii muanruadajii da andoi kirikköh sada talerua. Gruaffu eli omas muatilas Kronoborgas. Rastavannu gruaffu ilmai gostitti kodiviinal kaikkii himoniekkoi da jagoi jengua omile käskyläzile. Suuri barokko-stiilih nostettu kodi st’okluikkunoinneh da kaafelipäččilöinneh kummatti rahvastu. Kodi oli kolmekerroksine, sit oli äijy pertii. SUAN KUPČAN LINNU Linnan stuatusan suaduu Kronoborgah tuli elämäh äijy uuttu kupčua Viiborgas da kai Germuaniespäi. Sih aigah Kronoborgas eli 500 hengie. Heis läs sada kupčua. Kronoborgas oli kaksi kirikkyö, škola, valdivon kabakku da parikmaaherskoi. Parikmaaheru yhtel aigua oli hirurgannugi. Valdivonsluužbas oldih stanovoit, kirjuttajat, pappi, vardoiččijat da virgumiehet, kudamat kačottih tielöin da silloin kunduo. Sidä paiči oldih virguniekat, kudamat juattih mečästys- da kalastuslubii sego kačottih, kui käytetäh muadu. Ku lienne muadu ižändöittih pahah luaduh, sit muakodeksan mugah vuogruajal otettih iäre muankäyttöoigevuot. Virrallizet dokumentat kirjutettih kolmel kielel – ruočin, ven’an da nemsoin. Kronoborgas, Tiurulas da Tervus oldih suvvot. Suvvon piendäh yhtyttih vallitut miehet. Heidy oli kaheksas kahtessahtostu hengie. Konzu vallittuu miesty oli vähembi, sit vahnin (stuarostu) pani vallittuloin miehen joukkoh kedätahto paikallizis eläjis. Suuren Oksenšternan muatilan ližäkse Kronoborgan grafstvas oli muudugi muatilua. Vuvvennu 1564 gruafan omistukses oli 770 muanruadajan taloidu, kaikkien toizien – 504. Kurkijoven grafstvu toi suurdu tuluo. Vuvvennu 1663 suadih 6377 hobjastu talerua. Tur Oksenšterna kuoli vuvvennu 1669. Sen jälles hänen poigu Gabriel peri Kronoborgan grafstvan.
• изменил(а) заголовок источника
  с Oma Mua. № 11; № 14
  на Oma Mua. № 11; № 14; № 15
• изменил(а) страницы источника
  с 10; 10
  на 10; 10; 10

23 июля 2018 в 12:28 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Stolbovan rauhan 400-vuozipäiväkse Vuozi 1614 oli ylen jygei Ven’al. Rauhattomal segasotkun aigua suari Boris Godunovan kuolendan jälles suuret joukot kaikenalazii vierahanmualazii šeikkailijoi, avant’uristoi täytettih Ven’an. Toine toizen peräs jiävittihes valehnimie kandajat miehet, kuduat tahtottih suaha Ven’an valduistuimen. Enin pidi varata pol’akkoi, kuduat valloitettih suuret palat Ven’an muadu, ryöstettih da tapettih äijän paikallistu rahvastu. KALLEHEL SUADAVU RUOČIN SODA-ABU Ku kerran Ven’al ei olluh voimakastu keskusvaldua, pidi ottua abuh palkusodajoukkoloi. Vuvvennu 1609 kniäzi Mihail Vasiljevič Skopin diädäh Vasili Šuiskoin käskys, kudai sih aigah oli Ven’an suarinnu, allekirjutti Viiborgas sobimuksen Ruočin kuningahanke soda-abuh nähte pol’akkoi vastah. Tämän sobimuksen mugah Ruočin kuningahal pidi andua viizi tuhattu sodamiesty da kymmeneh tuhandessah omatahtostu, ket tahtottih lähtie sodah omal vallal. Täs ven’alazil pidi maksua kuningahale 32 000 rubl’ua kerras, da sen piäl vie maksua alallistu jengupalkua ruoččilazile sodajoukkoloile. Sobimuksen peittoližävykses oli sanottu, ku ruoččiloil soda-avus olis pidänyh suaha Korelan ujezdu Korelan linnanke (nygöine Priozerskan linnu). Keviäl vuvvennu 1609 ruoččilazet sodajoukot tuldih Novgorodah. Heijän johtajannu oli ruoččilaine sodapiälikkö Jakob Delagardi. Ruoččilazet sodajoukot toven autettih torata pol’akkoi vastah, sendäh gu Ruočči sil aigua sežo oli sovas Pol’šua vastah. Omien sodajoukkoloin varustukseh niškoi ruočit sijoitettih omat garnizonat monih Ven’an luodehen linnoih. Toiči garnizon azetui linnah sen valloitettuu, ga puaksumbah linnat iče kyzyttih ruoččiloi jättiä linnah garnizon. Se puolisti linnalazii luguzis rozvoloin joukkolois, niidyhäi sil aigua käveli Ven’an mual hos kui äijy. Jakob Delagardi johti omii joukkoloi Novgorodaspäi. KORELAN LINNU DA KIRJAŽAN POGOSTU RUOČČILOIN UAL Konzu ruočit tahtottih valloittua Korelan linnan, paikallizet eläjät jyrkäh vastustettih heidy. Paikallizet karjalazet rahvas monen vuottu torattih ruoččiloinke eigo vuotettu heis nimidä hyvytty. Linnoituksen kierdo jatkui syvyskuus 1610 kevätkuussah 1611. Linnan puolistajat andavuttih vaigu sen jälles, konzu heil loppiettihes kai syömizet. Kierron loppussah linnan kahtes puolen kel puolistajas hengih jäi vaiku sada hengie. Vuvvennu 1613 Ven’an suarikse vallittih Mihail Romanov. Häi rubei panemah muadu kundoh da tuaste keriämäh yhteh valdivon mualoi. Ga ruočit tahtottih jättiä ičele kui vai voit enämbän muadu. Algavui ruoččilaine intervensii. Kirjažan (Kurkijoven) pogostu (nygöine Lahdenpohjan piiri) kuului Korelan ujezdah. Pogostan valloitettih ruoččilazet sodajoukot. Suuri garnizon oli Korelan linnas. Ruočit muutettih sen nimen Keksgol’makse. Garnizonan piälikönny oli kuulužu ruoččilaine vojevodu Hans Munk. Keksgol’maspäi ruočit alalleh varaitettih Anustu, kus oldih ven’alazet sodajoukot. Ven’alazet – kui sodajoukot – kazakat da jouzimiehet, mugai karjalazet partizuanat – sežo yhtytottu hyökättih Korelan ujezdah. TORA RISTILAHTES – ASKEL STOLBOVAN RAUHAH Oraskuus 1614 ruočit huavattih lähtie suureh sodamatkah Anukseh. Sikse Hans Munkale abuh oli työtty ruoččilaine sodajoukko, kudamua johti Andres Boije. Heinykuus 1614 Hans Munk läs tuhathengizen joukonke lähti matkah kohti Anustu. 27. heinykuudu Hans Munk oli Kirjažan pogostan haldivokeskukses – Kurkijoven kyläs, kus vuotti omatahtozien tulendua. Silkeskie Munk sai viestin ven’alazien joukkoloin lähenemizes. Se ven’alazet sežo šuorivuttih tulemah käzin Kurkijoven pogostah. Ruoččilazet tiijustelijat sanottih, ku Suman da Solouhkoin kauti oli matkannuh ven’alaine sodajoukko, kus oli 400 jouzimiesty da kaksi piälikkyö, polkovniekkua, kuduat tuldih Lapin pogostoispäi. Jouzimiehet mendih tuttavua vezitiedy myöte Vienanmerelpäi jogiloi da järvilöi myö da tuldih Pyhäjärvele, Ugoniemen kylän rinnale, Kirjažan pogostah. Tiä hyö nostih Pyhäjärven Ristilahten randah, kus heijän joukkoh yhtyi vie 200 kazakkua da 100 paikallistu muanruadajua miesty. Hans Munk lähti heile vastah. Ven’alaine sodajoukko vie ei ehtinyh loitota omis laivois. Vikse ven’alazet vuotettih toizien omatahtozien muanruadajien tulendua. Munkua lykysti tulla käzin ven’alazih vuottamata, min periä ven’alazet ruvettih hädäilemähes. Hyö hypättih omih laivoih. Myöstyjes oli tapettu 30 hengie, upotettu kolme laivua. Munk otti kaksi flaguu da 15 vangii. Ven’alazien laivat matkattih järvie myö rannan mugah, a Munk astui heijän peräs randua myöte. Munk jo ihasteli voittuo, ga sit nägi hyvin puolistetun da lujitetun luagerin, kus oli kazakkua da karjalastu partizuanua. Jouzimiehet laivoil sežo piästih luagerih da nostih randah. Munk ohjai oman joukon hyökkiämäh luagerih, ga ven’alazet ammuttih aijoin taguapäi mugah tarkasti, ga tapettih da satatettih äijän ruoččilastu. Munk iče oli ylen pahoi satatettu. Ruoččilazen joukon piälikökse tuli Hans Jonson. Häi käski myöstyö Kurkijoven kyläh. Ven’alazet, kudamien keskes sežo oli äijy tapettuu da satatettuu, sežo myöstyttih da laivoil lähtiettih järilleh. Ristilahten toran tuloksennu oli se, ku ven’alazet sodajoukot ei voidu hyökätä Kurkijoven pogostah, ga eibo ni ruočit voidu mennä toruamah Anukseh. Tämän jälles ruočit jo ei enämbiä opittu piästä Karjalan sydämeh. Tämä oli niidy merkittävimii torii, kudamat viettih Stolbovan rauhansobimuksen allekirjuttamizeh Ruočinke vuvvennu 1617. Ruoččiloi ajettih iäre vähilleh kaikis heijän valloitettulois mualoispäi, ga Korelan ujezdu da Kirjažan pogostu jiädih Ruočin vallan uale kogonazekse vuozisuakse, vuodessah 1721. Karjalan jeparhii da sen enzimäine jepiskoppu Sil’vestr Tuli vuozi 1595 jälles Hristosan roindua. Vastevai loppihes soda Ruočin kel. Soda algavui vie vuvvennu 1570 da oli ylen vihaine da verine. Rahvahan keskes sidä sanottih “pitkäkse vihakse”. Vuvvennu 1580 ruoččilaine sodapiällikkö Pontus Delagardi rynnäköl valloitti Korelan ujezdan piälinnan – Korelan (nygöine Priozerskan linnu). Viijeksetostu vuvvekse Korelan ujezdu joudui Ruočin vallan uale. Suuri gor’a tuli karjalazien muale. Ruočit poltettih kodiloi da tapettih rahvastu. Hengih jiännyzii ruočit pandih maksamah suurdu veruo. Uuzien mualoin valloitettuu ruočit ruvettih poltamah luguzii kirikkölöi da manasteriloi, tappamah pappiloi da manuahoi. Tuhukuun 20. päivänny 1578 ruočit piästih Valamoin manasterih. Sih näh 1600-vuozien sluužbas mainittavien kuolluzien mustokirjas, kudai oli manasteris, kirjutettih nenga: “Vuvvennu 1578 tuhukuun 20. päivänny nemsat tapettih Valamoil manuahoi da käskyläzii...” Ielleh on 34 nimie. Vuvvennu 2000 heijät otettih pyhien joukkoh da pravoslavnoi kirikkö mustau heidy tuhukuun 20. päivänny (5. kevätkuudu uvven aijanlaskun mugah). Heijän nimet ollah: Tit, Tihon, Gelasii, Sergii, Varlaam, Savva, Konon, Sil’vestr, Kiprian, Pimen, Ioann, Samon, Iona, David, Kornilii, Nifont, Afanasii, Serapion, Varlaam, Afanasii, Antonii, Luka, Leontii, Foma, Dionisii, Filipp, Ignatii, Vasilii, Pahomii, Vasilii, Feofil, Ioann, Feodor, Ioann. KORELAN UJEZDU TUASTE VEN’AN VALLAN UAL Täl kerdua ruočit ei ihasteltuhes hätkie. Ei loppunuh partizuanusoda Karjalan mual. Sen jälles, konzu ven’alazet sodajoukot voitettih ruoččiloi, 18. oraskuudu 1595 Täyssinäs oli allekirjutettu rauhansobimus. Sen mugah Korelan ujezdu annettih järilleh Ven’ale. Hirvei oli kaččuo Karjalan muadu. Rahvastu oli jiännyh vähästy enämbi 10 % endizis eläjis. Enimät kylät da vähilleh kai pravoslavnoit kiriköt da manasterit oli poltettu. Korelan ujezdan kundoh panemizekse suari F’odor Ioannovič piästi Korelan ujezdan eläjii kaikkien veroloin maksandas kymmenekse vuottu. Pravoslavnoin vieron kundoh panemizekse oli perustettu Korelan da Orešskoi jeparhii. Jeparhien keskus pidi olla Korelan linnas, Korelan ujezdan haldivokeskukses. SIL’VESTR – ENZIMÄINE KARJALAN JEPISKOPPU Enzimäzekse Karjalan jepiskopakse pandih Sil’vestr. Hänes myö vähän midä tiijämmö. Istouriekku Čistovič kirjuttau, ku Sil’vestr oli rodužin Voulogdan čupulpäi. Rahvahan keskes sanottih, buito häi opastui paikallizis eläjis karjalan sugukieleh. Voibi olla, hänel oldih suomelas-ugrilazet juuret. Aigukirjas händy enzimästy kerdua mainitah Moskovan lähäl olijan Simanan manasterin arhimandriitannu. Arhijepiskopakse händy ristittih vuvvennu 1595, konzu pandih Karjalan jeparhien johtajakse. Vuvves 1597, konzu ruočit lähtiettih iäre Korelan linnaspäi, jepiskoppu Sil’vestr siirdi sinne oman rezidensien. Sil’vestr aktiivizesti tartui ruadoh. Jo lähiaigua uvvessah nostettih kai prihodan kiriköt. Ga sih häi ei azetunnuh. Kirikkölöi liženi. Se nägyy Kirjažan (Kurkijoven) pogostas. Vuvvennu 1571 sie oli yheksä prihodua kirikkölöinneh da pappineh. Jo 22. oraskuudu 1599 jepiskoppu Sil’vestr panou uvven pyhän Miikulan kirikön papikse Veelah Ofonasien Jakovlevan. Tädä kirikkyö enne ei olluh olemas. Sil’vestran aigah pandih kundoh manasteriloi. Uvvessah avattih Valamoin da Konevitsan manasterit. Jepiskoppu Sil’vestr vie avai äijän bahadel’n’ua da orboloinkodii. Korelan linnah häi avai enzimäzen kirikköškolan. KORELAN LINNU EI TAHTO RUOČIN VALLAN UALE Yhtelläh rauhu ei kestänyh hätkie. Ven’al algavui rauhatoi “segasotkun aigu”. Vuvvennu 1609 Viiborgas oli allekirjutettu sobimus ruoččiloin kel avun annandas pol’akkoi vastah. Täs avus Ruočile uskaldettih Korelan ujezdu. Ga yhtelläh paikallizet eläjät kieldävyttih hyväksymäs sobimustu da ruvettih keriämäh omatahtozii puolistamah omua muadu. Puolistamizen da vastahpanendan hengellizenny innostajannu rodih jepiskoppu Sil’vestr. Omis paginois kirikös häi kuhkutti Korelan linnan da kogo ujezdan eläjii torata sen puoles, ku oma randu iellehgi kuulus Ven’ale. Ruoččilazen istouriekan Videkindan sanoin mugah, juuri jepiskoppu Sil’vestr ohjai Korelan linnalazii da kyläläzii vastustamah uuttu suarin käskyy Korelan annandas ruoččiloile, kudaman tuodih Čulkov, Telepnev da Olofsson. “Konzu keksgol’malazet kuultih, kerdou Videkind, – ku bajarit ollah tulemas andamah linnua Karl Olofssonale, sit jepiskoppu Sil’vestr da linnalazet yhtyttih, ei laskiettu heidy linnah, mih niškoi nostettih paikallizii muanruadajii”. RUOČIT VALLOITTAMAS KORELAN UJEZDUA Keskikezäl vuvvennu 1610, konzu suari Vasili Šuiskoi ajettih iäre valduistuimespäi, loppih enzimäine, rauhažu ruoččilazien sodajoukkoloin olenduaigu Ven’an mual. Jakob Delagardin ohjuamat sodajoukot ruvettih valloittamah Ven’an mualoi. Avaimennu sih pidi olla Korelan ujezdal. Vikse Sil’vestr sai viestin heijän sodamatkas Korelah. Häi iče da toizien pappiloin kauti andoi karjalazile muanruadajile miehile viestin vihaniekoin tulendas da kuhkutti heidy lähtemäh sodah valloittajii vastah. Ruoččilazet sodapiäliköt sanottih sih näh täh luaduh: “Keksgol’malazet samazes tilas sanottih, ku kannatettih omua suarii da suurdu kniäzii Vasilii Ivanovičua, kudai on meijän hyvä dovariššu da susiedu, ga se kai oli kielastus. Sendäh gu Keksgol’man jepiskoppu Sil’vestr jälgimäi nosti läs kahtu tuhattu muanruadajua miesty, kudamat tapettih meijän sodamiehii luageris, yhtelläh heidy ei lykystännyh, enimät heis menetettih hengen”. Sygyzyl vuvvennu 1610 Jakob Delagardin sodajoukot allettih Korelan linnan valloituksen. Linnan puolistamistu ohjai Ivan Mihailovič Puškin, kuulužan ven’alazen runoilijan ezi-ižä. Jepiskoppu Sil’vestr lujoitti puolistajii hengellizesti. Ivan Mihailovič Puškin oli rohkei da toimekas puolistuksen johtai. Häi kunnolleh ruadoi suuriman ruavon, kudai oli konzutahto hänen ruattavannu – ohjai Korelan puolistustu hyvin ammundutarbehil varustettulois ruoččilazis sodajoukkolois. Puolistajat hyvin puolistettih linnua dai käydih sen ulgopuolele ruoččilazilluo. Heidy lykysti ottua vangikse kaksi ruoččilastu sodapiälikkyö – Jorenan da Klaasan Boije. KORELAN LINNU ANDAVUU RUOČČILOILE Yhtelläh kevätkuukse 1611 linnan puolistajien väit oldih loppumas. Sikse aigua linnas olijas 2500 henges elos oli vai läs sada. Jatkua puolistustu nenga pienel joukol ei suannuh. Sit linnan puolistajat pandih seinien da bašn’oin alle porohupanokset da ruvettih pagizemah ruoččilazien kel linnan kunnivoannandas. Nevvotelemah Korelah 28. tuhukuudu tuli Viiborgan gubernuattoru Arved Tönesson. Ruočit suostuttih kaikkeh, midä ehoitettih puolistajat, ga muga äijäl vihattih jepiskoppu Sil’vestrua, ga annandusobimukseh pandih eri pygäl. Sen mugah jepiskopal pidi jiähä linnah. Hänen tulies ozas piättäs iče kuningas. Tiettäväine, puolistajat ei voidu suostuo sih, nevvottelut mendih umbikujoh. Vaigu sen jälles, konzu ruoččiloile ozutettih porohupanokset seinien al, hyö suostuttih ven’alazien ehoitettuh sobimukseh. Puolistajat lähtiettih linnaspäi omien ammunduvehkehien da eloloin kel. Hyö otettih kerale vojevodan kansel’arien bumugat da kai kirikkövehkehet, paiči kelloloi. SIL’VESTR VOULOGDAN JEPISKOPANNU Sen jälles, ku Sil’vestr jätti Korelan, händy pandih kuolluon jepiskoppu Josafan tilah Voulogdan da Suuren Permin jeparhieh. Täsgi jeparhies nähtih gor’ua. Sil aigua Voulogdan jeparhieh kuului Siberi. Siberin vojevodat kirjutettih Voulogdan jepiskopale Sil’vestrale, ku “Tobol’skas da kaikis Siberin linnois monis kirikkölöis ei ole pappiloi, sendäh seizotah pajatuksittah, monet rahvas pappiloittah kuoltah pyhii ottamattah, lapset ristimättäh, da monet kiriköt on nostettu, ga ei olla pyhitetty, ku Siberin linnois ei ole antiminsoi”, sen periä kyzyttihgi työndiä Siberih antiminsoi da pappiloi, hos viizikuuzi hengie. Vuvvennu 1612 Voulogdah tuldih pol’akoin da čerkesoin (Zaporožjan kazakoin) rozvojoukot. Ven’an kirikön histouriekku arhijepiskoppu Makarii kirjutti sih näh: “Pol’akoin da Ven’an vargahien kirikkölöin kiškojes Voulogdas (syvyskuus 1612) on tapettu: kolme protoijereidy, 34 pappii, kuuzi diekkuu da kuuzi manuahua, heijän keskes prepodobnoi Galaktion Voulogdalaine. Voulogdan jepiskoppua Sil’vestrua pahanluadijat otettih vangikse, piettih kiini nelli yödy, äijän kerdua tuodih surmattavakse da odva hengis piästettih välläle". TUASTE VOINAN JALGOIH Kezäkuus 1613 jepiskoppu Sil’vestr työttih Pskovan jeparhieh, kunne häi tuli 28. ligakuudu. Tiägi häi puutui voinan jalgoih. Heinykuus vuvvennu 1615 Ruočin kuningas Gustav II Adolf kierdi Pskovan. Sil’vestr kuoli kierretys linnas 1. talvikuudu vuvvennu 1615. Hänen kalmu ei ole tietois. Karjalan jeparhii oli salvattu vuvvennu 1616. Tuaste se avattih vaste vuvvennu 1685 Novgorodan vikariatannu uvvel nimel – Karjalan da Luadogan.
• изменил(а) заголовок источника
  с Oma Mua. № 11
  на Oma Mua. № 11; № 14
• изменил(а) страницы источника
  с 10
  на 10; 10

19 июля 2018 в 11:54 Нина Шибанова

• создал(а) текст