Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Pidi kynd’iä i kyl’vie

История изменений

04 июня 2019 в 12:26 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  - Anna St’epanovna työ muissattago kui riihi pujjaah? Kui se ahetah? Allus loppuh šuah. Šanokkua minulla. Da n’i, riihen ahetaa, kah. Mäe-, mänöö. Kenen riih on šuuri, n’i mänöö. Kolmekymmendä kuhl’ašta. A pikkaran’e ni šielä. Tämä nazivaiččieččooh ovinan’e k. Ko- ovin, toko ven’iel’äzet šanottih, n’i dvatsat’ suslonov ahtuočči. Kah. A, a riihi, nastojaššoi, n’i tritsat’. Suslonov. I käz’il’öil’l’ä i puičet. - Nu kuin sinne, ahetah sinne. Kunne ahetah händy? Ahetaa, ka hot’ šiinä riih oo, šiinä hot’ ovi. A pardiezet, šinne ka jahitaa. Luajitt om muozet. Šiel’ä on ka muo-, tämä. Hirži, i t’iel’ä hod’ n’okašša hirži. A n’ämä. Pard’iezed nazivaiččiečetaa, šinne ka i eis’s’etääh šeinää šua. I ka n’äil’l’ä pard’iez’illa i ahettih toko. - Šidän viego riihi lämmitetää vai ei? Da, l’ämmitetäh. Kel’l’ä on kiugua pihalda päin. Kel’l’ä on k’iugua, tämää. Riihen šiämeššä k’iugua. - Hm. A šidän ku l’ämmitetäh, midä sit ruat, šide-? A l’ämmitetää. Ka hot’ illalla. A šidä. Yöl’l’ä puimaah. - Hm. Kui vil’l’at viššataa? Vissataa, i. Labiez’illa. Mie iče viskain. Zad’ien’it tukušta da. Pidää maltua, kummazeš-, kummazeh ovuoh tuuloo viel’ä. Štobi ruumenet že. Otn’es’s’is. Ei, ei mänis’ l’eibääh. N’iin ga i vissattiih. A ken, ken, n’i s’eizuol’l’eh šuurella labiella, ku, mužikat. Šuurella labiella. S’eizuol’l’ee. Mie iče viskain, mie el’in l’eškenä n’i. Muatko ol’i, vahna. Hyvä kun’i šai, n’i viškai. A s’idä mie. Tul’i da juhatti. Mie, viškain iče. Urohott udaadu el’ie. Pidi kyndyä i kyl’vie. L’eikata i, kaikk yhel’l’ä. Kahen poigazenke ol’in jienyy. Uros nuori kuol’i. Jäin tritsat’ godov l’ežekši. A šidä ka zduumaičin toizella männä. Viel’ä s’iel’l’ä šain. Tuaš kuol’i, tuaš jäin. Ka, en t’iä ääjägö vuotta l’ienöö. Kuolluon jo tämä. Ka pojalla miula ol’i jienyy, god poltora mes’aca. V tritsat’ četv’ortovo hiän oo. N’i ka jo. Kušta šua, ka jo äijä, vuotta l’ienöö tuaš kuolluon. A jo kolmatta kerdua koz’jottii, mie šanon: ”Tääzi emämbie en l’ähe. N’et sčas’t’a, n’et. Hvat’it. Za dvojim bila. Hot’ govor’at što”- - Pagize karjalakše, pagize, minunke. Hot’, šantaa što, do tret’t’evo pop pojot. A mie šanon: ”Hvat’t’uu. Emämbi i en l’ähe”. Ka yhen, vahnemman pojan že, eiz’imäzeštä mužikašta voinalla tapettii. Še ol’i. Ka mie vos’minatsatom godu män’ii, mučokši. A hiän ol’i s d’evjatnatsatovo goda. A tämä ka ostuatka j oo. Ka s tritsat’četvjortavo goda. Da t’yt’t’ on Piit’eris’s’ä. - Riihi puijjah. Kunne pannah ollet? Päittihgo ollet kunne vai, ei päitty? A ollet. Ollet pannaa. Yöl’l’ä puujaa n’i. Guomnon luoh. A šidä vejetäh kod’ih, sarailla. Obr’ad’itah hiät. Sarailoilla. Da jyvät, peldaitat oldii, n’i peldaittoih. Puurnuloih. - Luajittihgo šuurimua vain ei luajittu? Luajittii. - Muissattogo kuin luajittih? Luajittih, ol’i mel’l’ičat. Mel’l’ičoilla šuurrettii šuurimua. Luajittii. - Ol’igo teil käzikivi vain joolut, joolun? Käzikivi ol’i jo. Kooža jo vojenni god a, ein’i meil’ oldii melličat kaikki, mel’l’ičoilla jaahotettih i, šuurimua šuurrettih i. - Midä luajittih kagrašta t’ielä? Kagrašta? A kagrašta luajittii, šurvottii. Kakkarua paissoimma. I talkunua haavot, ka kagran haavod da kuivat, kuivuat. A šidä jaahota- jaahotetaa. Talkuna nazivaiččiečči. Luajittii kagrašta. Da heboz’illa. Kagrua. Da ajel’dii ka breven’n’ikkoih. Šinne. Kee hirtä vedi, ken halgua, n’i heboz’illa. Otettii da šyötettii. Kagroi. - A kylvettihgo teil meččäh nagriista vai ei kylvetty? Ei, nagrišta. Ka mium muatko šanel’i. T’iäl’ä jo kyläššä, što hyö kyl’vettii. Kaškiloih n’i. Šano mon’in kuopin ol’i pandu. Tädä. Nagrišta. A myö šiel’ emmä kyl’vään. Tämä jo ennen miulma viel’ä. Šanel’i muatko toko, što. Kyl’vettii hyö. A myö, mie jo em, em muissa. Miän ei kyl’vetty. Kyl’vettih ozrua kyl’vettii greččua. Tädä kaikki kyl’vettih. - Kui greččua kazvatettih, muissattogo? Greččua? Ga vet’ kyl’vet- at. Kyl’vetää da. Ku. Kooza om pakkan’e, n’i viel’ä i kyl’mää, tsvetan kyl’mättää, a ku joulu pakaista, n’i greččua. Urožai toko hyvä ol’i. Ka otetaa da šuurretaa mel’l’ičalla. I jadran že pois’. Šidä ka jaahotetaa n’i. Valgie jaaho že l’ienöö. - Grečusta vie midä, greččujaahuo luajittih? Ahah. - A midä jauhošta luajittih, greččujaahošta? A, piiruada muoista pakšua paissettii. Ka ševotetah illalla. Šidä nouššah da vaššatah hänee. Šajennetaah. A šidä, sul’činua ajellaa, da ka sul’činalla. Pannah, i moiz’ie paissettih piiroi, i olad’d’ua paissettiih i.

31 мая 2019 в 09:59 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Anna St’epanovna työ muissattago kui riihi pujjaah? Kui se ahetah? Allus loppuh šuah. Šanokkua minulla. Da n’i, riihen ahetaa, kah. Mäe-, mänöö. Kenen riih on šuuri, n’i mänöö. Kolmekymmendä kuhl’ašta. A pikkaran’e ni šielä. Tämä nazivaiččieččooh ovinan’e k. Ko- ovin, toko ven’iel’äzet šanottih, n’i dvatsat’ suslonov ahtuočči. Kah. A, a riihi, nastojaššoi, n’i tritsat’. Suslonov. I käz’il’öil’l’ä i puičet. Nu kuin sinne, ahetah sinne. Kunne ahetah händy? Ahetaa, ka hot’ šiinä riih oo, šiinä hot’ ovi. A pardiezet, šinne ka jahitaa. Luajitt om muozet. Šiel’ä on ka muo-, tämä. Hirži, i t’iel’ä hod’ n’okašša hirži. A n’ämä. Pard’iezed nazivaiččiečetaa, šinne ka i eis’s’etääh šeinää šua. I ka n’äil’l’ä pard’iez’illa i ahettih toko. Šidän viego riihi lämmitetää vai ei? Da, l’ämmitetäh. Kel’l’ä on kiugua pihalda päin. Kel’l’ä on k’iugua, tämää. Riihen šiämeššä k’iugua. Hm. A šidän ku l’ämmitetäh, midä sit ruat, šide-? A l’ämmitetää. Ka hot’ illalla. A šidä. Yöl’l’ä puimaah. Hm. Kui vil’l’at viššataa? Vissataa, i. Labiez’illa. Mie iče viskain. Zad’ien’it tukušta da. Pidää maltua, kummazeš-, kummazeh ovuoh tuuloo viel’ä. Štobi ruumenet že. Otn’es’s’is. Ei, ei mänis’ l’eibääh. N’iin ga i vissattiih. A ken, ken, n’i s’eizuol’l’eh šuurella labiella, ku, mužikat. Šuurella labiella. S’eizuol’l’ee. Mie iče viskain, mie el’in l’eškenä n’i. Muatko ol’i, vahna. Hyvä kun’i šai, n’i viškai. A s’idä mie. Tul’i da juhatti. Mie, viškain iče. Urohott udaadu el’ie. Pidi kyndyä i kyl’vie. L’eikata i, kaikk yhel’l’ä. Kahen poigazenke ol’in jienyy. Uros nuori kuol’i. Jäin tritsat’ godov l’ežekši. A šidä ka zduumaičin toizella männä. Viel’ä s’iel’l’ä šain. Tuaš kuol’i, tuaš jäin. Ka, en t’iä ääjägö vuotta l’ienöö. Kuolluon jo tämä. Ka pojalla miula ol’i jienyy, god poltora mes’aca. V tritsat’ četv’ortovo hiän oo. N’i ka jo. Kušta šua, ka jo äijä, vuotta l’ienöö tuaš kuolluon. A jo kolmatta kerdua koz’jottii, mie šanon: ”Tääzi emämbie en l’ähe. N’et sčas’t’a, n’et. Hvat’it. Za dvojim bila. Hot’ govor’at što”- Pagize karjalakše, pagize, minunke. Hot’, šantaa što, do tret’t’evo pop pojot. A mie šanon: ”Hvat’t’uu. Emämbi i en l’ähe”. Ka yhen, vahnemman pojan že, eiz’imäzeštä mužikašta voinalla tapettii. Še ol’i. Ka mie vos’minatsatom godu män’ii, mučokši. A hiän ol’i s d’evjatnatsatovo goda. A tämä ka ostuatka j oo. Ka s tritsat’četvjortavo goda. Da t’yt’t’ on Piit’eris’s’ä. Riihi puijjah. Kunne pannah ollet? Päittihgo ollet kunne vai, ei päitty? A ollet. Ollet pannaa. Yöl’l’ä puujaa n’i. Guomnon luoh. A šidä vejetäh kod’ih, sarailla. Obr’ad’itah hiät. Sarailoilla. Da jyvät, peldaitat oldii, n’i peldaittoih. Puurnuloih. Luajittihgo šuurimua vain ei luajittu? Luajittii. Muissattogo kuin luajittih? Luajittih, ol’i mel’l’ičat. Mel’l’ičoilla šuurrettii šuurimua. Luajittii. Ol’igo teil käzikivi vain joolut, joolun? Käzikivi ol’i jo. Kooža jo vojenni god a, ein’i meil’ oldii melličat kaikki, mel’l’ičoilla jaahotettih i, šuurimua šuurrettih i. Midä luajittih kagrašta t’ielä? Kagrašta? A kagrašta luajittii, šurvottii. Kakkarua paissoimma. I talkunua haavot, ka kagran haavod da kuivat, kuivuat. A šidä jaahota- jaahotetaa. Talkuna nazivaiččiečči. Luajittii kagrašta. Da heboz’illa. Kagrua. Da ajel’dii ka breven’n’ikkoih. Šinne. Kee hirtä vedi, ken halgua, n’i heboz’illa. Otettii da šyötettii. Kagroi. A kylvettihgo teil meččäh nagriista vai ei kylvetty? Ei, nagrišta. Ka mium muatko šanel’i. T’iäl’ä jo kyläššä, što hyö kyl’vettii. Kaškiloih n’i. Šano mon’in kuopin ol’i pandu. Tädä. Nagrišta. A myö šiel’ emmä kyl’vään. Tämä jo ennen miulma viel’ä. Šanel’i muatko toko, što. Kyl’vettii hyö. A myö, mie jo em, em muissa. Miän ei kyl’vetty. Kyl’vettih ozrua kyl’vettii greččua. Tädä kaikki kyl’vettih. Kui greččua kazvatettih, muissattogo? Greččua? Ga vet’ kyl’vet- at. Kyl’vetää da. Ku. Kooza om pakkan’e, n’i viel’ä i kyl’mää, tsvetan kyl’mättää, a ku joulu pakaista, n’i greččua. Urožai toko hyvä ol’i. Ka otetaa da šuurretaa mel’l’ičalla. I jadran že pois’. Šidä ka jaahotetaa n’i. Valgie jaaho že l’ienöö. Grečusta vie midä, greččujaahuo luajittih? Ahah. A midä jauhošta luajittih, greččujaahošta? A, piiruada muoista pakšua paissettii. Ka ševotetah illalla. Šidä nouššah da vaššatah hänee. Šajennetaah. A šidä, sul’činua ajellaa, da ka sul’činalla. Pannah, i moiz’ie paissettih piiroi, i olad’d’ua paissettiih i.