ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Kyläläine kezälomaniekku on kodimuan hyvyzil

История изменений

16 октября 2021 в 21:13 Nataly Krizhanovsky

  • изменил(а) автора источника
    с Natalja Antonova
    на

29 августа 2019 в 14:25 Нина Шибанова

  • создал(а) текст
  • создал(а) текст: Mieleviä da ruadajua lastu eläy karjalazis kylis. Niilöin keskes – Andrei Stafejev. Hänel on harvinastu neruo. Vieljärvel ei ole moizii kerholoi, kunne Andrei tahtos kävvä. Brihačču kehittäy omua iččie iččenäzesti – kniigoin, internetan da ruavon vuoh. Kymmenevuodehine brihačču Andrei Stafejev eläy Vieljärven kyläs. Häi on ainavo lapsi karjalazes perehes. Vahnembat Nadežda da Igor’ hel’l’ah kučutah händy On’akse. Brihačču loppi opastunduvuvven parahih arvosanoih da piäzi nelländeh kluassah. Häi puaksuh on voittajannu kaikenmoizis tazavallan da rajonan opastundukilvois, suaksendelou kiitändykirjazii erinomazes opastukses. Ondrein harrastuksii vai kummeksit. Brihačul on suuri magu uuzih tiedoloih. Aiguhizennu olles et sua tiediä da mustua sen verdua. Brihačču tiedäy kaikkien suurien dai pienembiengi valdivoloin piälinnat, maltau ozuttua net kartal, ližäkse pani mustoh kai valdivollizet liput. Kyzy Andreil mitah Karjalan kyläzen libo pos’olkazen nimi, hozi hyllännyön – häi rakkahal kerdou kus se on, mittumal kilometril ollah sen lähikyläzet. Häi on futbolan fanuattu: tiedäy kaikkien joukkoloin dai enimien kižuajien nimet, ken kudamas liigas on, tiijusti futbolistoin palkatgi. Iče Andrei suvaiččou kižata jalgumiäččyh da paheksiu, ku Vieljärvel ei ole mostu kerhuo. Andrei Stafejev on suuri kniigumuagari. Yhtes päiväs häi helpoh lugou sangiehkon kniigan. Vieljärven kirjastos häneh niškoi lugiettavua jo ei lövvy. Muamah Nadežda on putin beketis – midä suaha poijale lugiettavakse. Häi piädykauti ajelou Petroskoin linnah bukinistikan laukkah valliččemah hänele uudistu. Kniigupinon ostahuu häi burahtah: “No, nedälin päivikse aijan menokse täydyy...” Brihaččuu äijäl kiinnostau voinalline histourii. Onnuako kaikis diivittävin azii on se, ku Andrei maltau mustoh sanuo kai Priäžän rajonua koskijoi tiedoloi Kniga pam’ati Karelii -kirjaspäi. Se on uskomatoi! Hänen lembikiža on moine: azettelou riädyzeh omat saldattubobazet, krieppiy niilöih nimilippuzet da pyrrittäy kedätahto ottelemah bobazii käzih da sanomah iänehkirjutetut nimet. Niilöin mugah häi maltau mustoh sanuo kai kniigas jullatut pitkät tiijot: kunne saldattu rodivui, kus sluuži da kenenny, kunne kuoli da kunne on pandu muah, mittumat palkindot sai. Muga sadoi nimilöi da sivuloi... Andrei hyvin maltau kartat, sheemat, hänel on erinomaine topogruafine musto. Andrei on oigei karjalaine kyläläine brihačču. Kezät häi viettäy Ylä-Videlel buaban da died’oin luo Pikkoilan čomazes kohtazes. Häi rakkahal ruadau peldo- da kodiruadoloi. Joudaval aijal hänel käis on kniigu. Tänä kezän Andrei opastui niittämäh stoikal. L’on’a -died’oi nevvoi bunukale sen ruavon. Hyviä mieldy brihačul on! Elokuus pieni mies lähtöy kodvazekse huogavumah suveh Mustan meren rannale, Tuapselinnah. Moizen lahjan luajitah omale armahale da mieleväle poijale vahnembat. Nygöi Andrei Stafejev vie ei malta sanuo kenenny tahtou olla kazvahuu. Sanou sen varmah viizitostuvuodehizennu. Himoittas, ku moizet miehet pättäs oman kodoimuan hyvyzil.