ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Heikki Kirkinen in memoriam – kägöi-kuldurindu jatkajes igäviä kukkumistu

История изменений

10 сентября 2019 в 12:32 Нина Шибанова

  • создал(а) текст
  • создал(а) текст: “Meil pidäy eliä enne kui hobjulangu katkieu, enne kui kuldumal’l’u murenou, enne kui veziaste rikkuu lähtiel”, nevvou mielevy Saarnaaja. Nygözen Päivännouzu-Suomen yliopiston (kudai enziallus oli oli Jovensuun korgeiškolannu da sen jälles Jovensuun yliopistonnu) “primus motor”, luja kehittäi, tiedopellon kyndäi, kymmene vuottu rektoran ruaduo hommannuh professoru Heikki Kirkinen sai kučun toizele ilmale 09.01.2018. Paha viesti “viritti” kiitollizii mustelmii Heikin hyvyös luajittulois yliopiston aluskivilöis, igähizes Karjalas, Luadogan muinazis hämäris, Vizantien päiväzensugahal työtys henges. Kui “Aniaran” toivotus tulijoile vuozituhanzile “koivikospäi, kui ruajus, kuduas kägöi-kuldurindu šupettau meile da igävissäh jatkau kukkuo”. Meijän kul’tuuran ozannu olles, Heikki oli kiinnostunnuh kaikkih tiedoloih, sadaprosentizesti nerokkahannu opastajannu olles häi maltoi kiinnostua omah ruadoh meidygi. Unohtamattomien opastusmatkoin hyvyös myögi saimmo ližäten vauhtie juosta mostu tundemattomua kohti kui, sanommo, “Aniara”, emmo jiännyh jällele meijän korgeiškolan enzimäzes histourien professoras. Professoru Heikki Kirkinen oli monipuolizesti nerokas, kogo syväimel tiedoloih palai tutkii, samal häi oli levien alan tiedäi, täyziverine kul’tuurupersounu. Ei ole kummu, ku tämän šuutkakkahan “biriettupiän” opastandat roittih monih ristittyzih niškoi oppahakse. “Aniara” pani minuu mustoittamah muuzikkua, kudamua suvaičči Heikki Kirkinen. “Laulu Karjalasta”, kuduas puaksuh pagizi Heikki, rodih tärgiekse monih opastujih niškoi. Kuulimmo sen Jovensuun korgeiškolan libo Päivännouzu-Suomen yliopiston opastujien enzimäzel tutkindolois läbi piässyzien pivol sygyzyl 1979. “Aniara” on ruoččilazen Harry Martinsonan eepossu, kuduah kuuluu enämbi sadua runuo. Kirjuttai siirdyi toizele ilmale enne sidä korgeiškolan loppenuzien piduo, omas tevokses häi sai Nobelin palkindon. Omas eeposas kirjuttai mainičči nimel vai yhten kohtan – Karjalan. Sanotah, ku tämä runo luadi Karjalan kuulužakse muga loittonsah, kui enne sidä Kalevala-eepossugi. Professoru Heikki Kirkinen on karjalazen kul’tuuran kosmopoliittu Riiman Päivännouzunpuolen libo Vizantien aigazen histourien da perindölöin tiedäi. Häi oli hengellizen kul’tuuran “palai fakelu”, häi nägi loittonsah da leviesti. Omii tiedoloi da neroloi häi käytti pravosluavnois kirikös da kul’tuurualal ruadajes. Häi nikonzu ei unohtannuh sidä, ku pravosluavii on kanzalližuon piäl, vai puolisti da kannatti pravosluavien histourien syvändy. Nerokas muuzikan opastui tuttavui pravosluavnoin kirikön muuzikkah Paavalin (Yrjö Olmarin) hyvyös da ičegi rubei kirjuttamah pravosluavnoin kirikön muuzikkua. Heikki Kirkinen oli opastajannu Kuopion pravosluavnois pappiseminuaries. Hänel pidi panna äijy vägie teolougien korgeiškolan opastuksen suamizekse. Heikki Kirkinen on Kuusjärvel 22.09.1927 rodivunnuh da siepäi muailmah piässyh karjalaine briha. Jo nuorennu KKES:n kannatuksel häi rodih kuulužan Pariižan Sorbonnen yliopiston stipendiatakse. Myöhembi häi puolisti tiedodouhturin ruavon fransien kielel da 1960-luvun loppupuolel sai kunnivon olla Pariižan yliopiston suomen kielen, literatuuran da kul’tuuran tulettelijannu professorannu. Jällespäi hänes tuli Jovensuun yliopiston rehtoru da histourien professoru. Professoru Heikki Kirkizen kanzoinväline ruadotaibaleh on rikastutannuh kogo Suomen kul’tuuruperindyö, hänen ruado pani allun nygyaigazele perindölöis välillizele yliopistole, kudai rodih 1970-luvun opastuksen reforman eksperementukohtakse. Merkittävy tiedomies, tiijon, taijon da kul’tuuran nerokas “kareliaani” pani nägövih karjalazen liikkehen. Maksau kiittiä Heikki Kirkisty da kumarduakseh hänele histouriellis-kul’tuurizen Karjajan kogonazen kuvan nostamizes. Kiitändysanat ei kuuluta vai Heikile, Impilahten suvun vävyle, ga hänen kannattajilegi. Sydämellizet passibot Heikin Mairele da professoran kogo perehele! Mielevän “Saarnaajan” sanoin mugah, Heikin hobjulangu on katkennuh, kuldumal’l’u murennuh, veziaste on rikkonuh lähtiel. Anna rodieu raba boožein Heikin musto igähine! Kebjiedy muadu!