Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Suappuat "Nenänke" libo pieksut

История изменений

16 октября 2021 в 16:05 Nataly Krizhanovsky

• изменил(а) автора источника
  с Tatjana Berdaševa
  на

01 октября 2019 в 21:07 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Vahnois fotokartočkois, Karjalas libo Suomes luajittulois, puaksuh näet nahkahizii suappualoi yläh lämmytettylöin nenienke – pieksuloi. Niilöi piettih kaikin: vahnat dai nuoret, argi- da pruazniekkupäivinny, pandih jalgah pitkäh matkah lähtijesgi. Kuulužu runoilii, Anuksen gubernien gubernuattoru Gavriila Romanovič Deržavin, konzu kuvaili pohjaskarjalazii, lujitti, ku hyö sellitäh ven’alazien jyttyöh, vai kengis on eruo. Deržavin sanoi suappualoi lämmytettylöin nenienke “kengi polopski” (“lappalazikse kengikse”) vikse sendäh, ku niilöi enzimäi ruvettih pidämäh lähäl eläjät saamelazet. Kengii lämmytettylöin nenienke piettih eri rahvas kogo muailmas, meijän pohjazes muas net oldih kuulužat sendäh, ku niilöis oli hyvä suksittua. Enne suksil oldih nävystät – moine petlu poikki suksen. N’ulguat sinne jallan dai voit olla varmu – yläh nostettu kengän nenä ei anna suksel n’ulehtuo. Mostu kiinitesty käytettih hätken. Sanommo, Ižänmuallizen voinan aigua partizuanat lähtiettih reidoih suksil pieksut jallas. Karjalan Kanzallizes muzeis on ruokos kuatanču yläh jatketun nenänke – ku suksi sit ei n’ulehtus. Viizahat saldatat luajittih kuatančat parembakse, niilöis on lämmembi, migu kebjielöis nahkahizis kengis. Pieksuloi voibi kebjieh eroittua toizis “nenäkkähis” suappualois, ku niilöis ei ole kandua. Tiedomiehien mugah, kandu rodih kengih ei vaiku sendäh, ku ristikanzu ozuttelizihes korgiembakse, ga vie sendäh, ku jalgu pyzys jalguimes. Päivännouzumualois račastus oli erähii eländytaboi, brihaččuloi jo pahuos pienyössäh nostettih raččahile da enimän ijän hyö oldih raččahin. “Nenäkkähät” kandujallačit lujah pyzyttih jalguimes. Pohjazis mualois, kus ollah lumehizet siät, on parembi siirdyö suksil, a suksittajes kandujallaččiloi nimikse ei pie. Pieksuloi piettih ymbäri vuvven, ei vaiku talvel suksittajes. Niilöi piettih kezälgi, konzu kastiel lähtiettih niityle libo mečästämäh. Pakkazien aigua pieksuloin ual piettih pitkii villazii sukkii. Karjalazet ei pietty kuatančoi kodvan aigua, hyö suvaittih kebjiembii da čomembii jallaččiloi, a kuatančat hos i ollah lämmät, ga ei olla näbiet. Käveltih karjalazet äijän, mendih pitkän matkan piäh – susiedukyläh libo savoin kilometriloin piäh ruavon eččoh. Pieksuloi luajittih kogonazes nahkupalas, erähät pieksettih nahkua iče, toizet ostettih valmehen nahkupalan. Nahkan pieksämine oli vaigei da pitkyaigaine ruado, sih pidi tirpavuo. Enzimäi nahkua livotettih puhtahas, parembi oli virduajas, vies kaksi-nelli nedälii, sit piettih sidä izv’oskuvies samanverran aigua. Sen jälles kuavittih omal veičel – otettih iäre nahkanalazet razvat da karvat. Sen jälgeh uvvessah piettih livos vies da kablittih. Sit kaksi-kolme päiviä piettih livos jauhovies, ku izv’osku lähtis iäre da nahku olis pehmiembi. Jällespäi pandih sidä kahtekse-kolmekse kuukse parkivedeh. Ku ližätä yhteh kai net väliaijat, ga rodieu enämbi puoldu vuottu… A mi vägie oli sih pandu! Nahkua pidi livottua, puhtastua, pehmittiä, ku suaja jälgimäi materjualu suappualoih niškoi. Suappualoi puaksuh ommeltih iče, ga ostua, tiettäväine, oli kebjiembi, ku oli vai den’gua. Hyvät suappuat ainos maksettih äijän, kui ennevahnas, mugai tänäpäigi. Tänäpäi pieksut tuaste ollah movvas, sendäh ku kai uuzi on hyvin unohtettu vahnu, a pieksut vie aijan myödäh ozutettih oman pädevyön.