Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Siämäjärven kangastus – saga

История изменений

12 октября 2021 в 15:53 Nataly Krizhanovsky

• изменил(а) автора источника
  с NIKOLAI NAZAROV
  на

18 июня 2020 в 18:10 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Ollemmogo myö jälgimäzet liygiläzet? ”Kuni voitto, eläkkiä vesseläh.” Seneka -fi lousofu, kudai ei varannuh surmua Ennevahnas viikingat saneltih saagoi – “praudua”, sidä, midä nähtih omin silmin mieros, midä toven tapahtui da, tiettäväine, omih kunnivoroduloih näh. Siämäjärvele sežo net ryöstäjät harvah, ga kävähteltihes. Uskon, gu minun died’oin kyläh Paušoilah ei käydy. Algueläjät sen kylän srojittih hyväs peitos, kangahan tuakse. A Siämäjärven “pogostan” ies, Pitkäl Suarel, eräs viikingoin juokko löydi oman surman. Sidä kohtua nygöigi sanotah “Ruočin suarekse”. Minuu ylen äijäl miellyttäy karjalaine sana “kangas”. Se tarkoittau valgiedu pedäjikkyö, kudai kazvau kuival hiekkumual. Juuri moizet kaunehet mečät kazvettih ymbäri kaunehes Siämäjärves jälles jiäkauttu. Se kauzi loppevui läs 10 000 vuottu tagaperin. A sana “kangastus” meijän suomelazien heimovellilöil merkiččöy “utoupiedu”, “huavehtu”. Järvi on ymbäristön silmy – moine čoma sananpolvi on suomelazil. Saamelazien mustokse nimitetty Siämäjärvi on minuh niškoi gu Pyhäjärvi, minun Šambala! Ylen äijy hyviä mieldy oli, konzu Jessoilan kirjastos sygyzyl 2011 näin Nikolai Rerihale omistetun mieldykiinnittäjän ozuttelun “Veräi tulieh aigah”. Enzikerdua näin sen verran kuvua (suuret koupiet): “Pyhäjärvi” (Rerih yhtel aigua eli Luadogan luo Sortavalan čupul!), “Pajo viikingah näh”, “Merentagazet gost’at”, “Igor’an pohodu”, “Jaroslav mudroi”, “Taistelun ruskiet hevot”, ylen äijy muudugi. Minun elokses se rodih gu hengelline pruazniekku... ANTIUTOUPII Ei ammui juohtui mieleh moine ajatus: “Konzu karjalazet elettih hyväh luaduh, vesseläh omas tsivilizatsies Luadogan rannikol, luonnon helmas, kaksi tuhattu vuottu peräkkäi, elettih da ylendettih omua muadu eeppizis “Kalevalan” runolois, kandelehen soitandan avul – se oli tovelline garmounii mieron kel. Se oli meijän unohtettu kunnivohistourii, buitegu čomas unes nähty utoupii... ” A konzu myö, liygiläzet, eroimmo Luadogan järves da tulimmo tänne, Siämäjärven rannale, juurruimmo kangahil, rodih jo uuzi, antiutoupien aigu. Anglien suuri kirjuttai George Orwell vuvvennu 1949 piästi ilmah 1984-nimizen romuanan-antiutoupien. Se toven on kirjutettu buitegu meih näh. Antiutoupien valdivos oli, sanommo, tukkunaine “Pravvan ministerstvu”, a praudua rahvahan elokses ei olluh! Toine paha šeikku, “Suuri velli” ainos kaččou sinuh – midä ruat... Merkittävy vuozi 1984 ammui on mennyh, myö nygöi, ken on vie hengis, piäzimmö 2020 vuodessah. “Missä ootte nyt, te pojat parahimmat” – sil aijal pajatti Kuuno Sevander. Karjalazet sanotah: “Älä varua köyhytty ni kurjuttu, vai varua vahnuttu.” Vie sanotah: “Hyvä unohtuu, paha ei nikonzu...” Died’oi, Ivan Ivdič Nazarov, kuoli Paušoilas, hänel oli 70 vuottu igiä. Minul nygöi rodih jo 73, smietin tuli aigu sanella omah rodukundah näh, tarattua oman saagan, olenhäi vahnin kogo rovus. Nazarovien sugu, voi sanuo, oli tavalline. Hyvin nägyy, kui valdivo jygiel jauhondukivel painoi meijän niškua. “Suuri velli” toiči muga lujah sebäilöy, ga ni hengittiä ei sua. Minun died’oi oli rodivunnuh vuvvennu 1874 Paušoilan järven rannal – hyväl kohtal, vaiku puolikilometrii välii kalakkahah Siämäjärvessäh. Tiettäväine, häi oli kalastai da muanruadai. Vas’a-vellen kel kahtei salvettih suuri kaksikerroksine kodi kahtele perehele. Enne yhtyndiä Paušoilan Pervoje maja -kolhouzah, Iivan-died’oin perehes oli kaksi lehmiä da hebo. Kulakakse ei suannuh nimittiä, ga yksikai vuvvennu 1935 händy vägehes työttih kuadamah meččiä Lumbuši-kohtah Karhumäen čupul. Starikkua, gu koirua rouno, riuhtattih perehes ylen jygieh ruadoh viijekse vuottu. A Grigorii-poigua, minun diädiä, ihan viärättömiä ristikanzua, 19-vuodistu brihua, komsomolah kuulujua, otettih da ammuttih Sandarmohan kangahal vuvvennu 1938... Talvivoinah näh minä jo enne olen vähäzen kirjutannuh. Praudu on semmoine. Vuvvennu 1939 meijän lohkon karjalazii työttih tappamah toizii karjalazii Sordavalah, Suomen muale. Velli vellie vastah! Voigo muga olla? Pidäy vähäine sellittiä. Meijän rovus tuatan vahnembi velli Dimitrii (vuvvennu 1902 rodivunnuh) vuvvennu 1919 tavan mugah lähti Suomeh kalatorrule, siegi nai Suojärven čupul, a raja sit salvattih. Nimittumua tieduo hänes ei olluh... Nygöi tarkah tiijän, gu Sortavalas, parahite 1940 vuvvennugi eli Dimitrien pereh da tuhukuul heile rodivui vie kuvves lapsi – poigu Veijo... Ozatoi žerebii mennä Suomen voinale puutui Semoil, tuatan nuorembal vellel. Sit hänen ozah oli lepitty hävittiä vellen pereh Sortavalas, vihamielizen Stalinan käskyn mugah. Moizet kaupat... Sortavalassah Semoi ei piässyh, hävii viestittäh talvel vuozinnu 1939-1940 Kolatsellän tagan. Emmo tiijä, oligo häi tapettu vai kylmi. Igälangu katkei jo toizel vellel. Minun tuattua sille voinale ei otettu, kerdu parahite oli pandu kolhouzan johtajakse. Died’oi oli vie hengis, konzu vuvvennu 1944 meile, kurjil, varustettih vagonat kogo rahvahan karkoitettavakse Pohjazeh päi. Passibo Gennadii Kuprijanovale, ven’alazele miehele, ku puolisti karjalazii Stalinan ies... Ei pidäs unohtua muinastu aiguagi. Vuvvennu 1227 Novgorodan kniäzi Jaroslav (Aleksandr Nevskoin tuattah) miekan kel käis risti karjalazii. Pidigo ristie moizel kiirehel?! A vähästy myöhembi vuvvennu 1278 kniäzi Dimitrii, Aleksandr Nevskoin poigu, vie ližäkse kovah pergi karjalazii. Moine oli olluh meijän ammuinegi “kunnivohistourii”... ENZIMÄINE NAZAROVIEN SUGUPOLVI DIED’OI Died’oidu minä omin silmin, tiettäväine, en nähnyh. Yhtelläh Anna-t’outalluo gostis olles näin händy kartočkas. Tavalline mužikku – harmai pardu, mudroit silmät da ylen levei nenä, myö vie nagroimmo – buitegu Lev Tolstoi. Sormien vuoh luvimmo, gu died’oi varmah oli roinnuhes vuvvennu 1874, kerdu kuolluh oli 07.09.1944, nedälin peräs evakospäi tulduu. Ei ammui kävyin arhiivoih eččimäh tiedoloi häneh näh. Da äijäl häbevyin. Nimittumua tieduo, eigo Priäžän piirin, eigo tazavallan arhiivois ei löydynyh! Elämmökamaitammo, a buite ei ni olluh olemas tädä ruadajua karjalastu miesty Siämäjärven lohkol... Hyvä vie, gu ehtin kirjuttua minun tuatan, F’odor Ivanovič Nazarovan mustelmii. Paušoilan kyläs Nazarovat da vie Grigorjevat varmah oldih algueläjät. Tuatan sanoin mugah meijän rodu ei ole liijan suuri, sugunimi on harvinaine Siämäjärven lohkol. Kuspäi tulimmo tänne elämäh, häi ei tiijä. Pruavodied’oidu häi ei nähnyh. Tuatto sanoi, ku Iivan-died’oil oli kaksi vellie: Peša kuadui japonskoil voinal, Vasilii jätti jälgelästy – nelli poigua da Jelena-tyttären. Hengis on Andrei Vasiljevič, eläy Sodder-kyläs perehen kel. Meijän rodu ei hävinnyh sen periä, gu died’oi nai kaksi kerdua. Enzimäine mučoi onnuako oli Sumkinan roduu Kurmoilaspäi. Häi sai Dimitrien vuvvennu 1902 da kuoli nuorennu tostu lastu suajes. Händy muah pandih lapsen kel yhteh kalmah, Paušoilas, lähäl časounua... Toizen kerran Ivan Ivdič nai myöhättäväh, onnuako kymmenen vuvven peräs. Mučoin otti omas kyläspäi, Matr’ona Dmitrijevna Fominan. Pahakse mieldy häi aijoi kuoli, 52-vuodizennu (elaiguvuvvet 1888-1940). Nygözet Fominat eletäh Särgilahtes, ollah ylen hyvät, ruadajat da rahmannoit rahvas! Matr’ona sai nelli lastu: minun tuatan (vuvvennu 1913), Semoin (vuvvennu 1916), Grigorien (liennöygo vuvvennu 1919). Minun armas Anna-t’outa rodihes Paušoilas jälgimäzenny (roindupäivy 01.02.1927). Anna Ivanovna Uljanova enämbi 50 vuottu eli Jessoilas F’odor Sem’onovič -ukon kel, lastu heil ei olluh. Häi ylen äijäl suvaičči Van’a-veikkii, vuvvennu 1941 evakkomatkas kandoi Van’ua Petroskoissah käzivarrel, a minuu jälles voinua äbäzöičči gu ottolastu rouno. Anna Ivanovna kuoli Jessoilas pakkaskuul 2014. Konzu kyzyin tuatal, midä tapahtui Paušoilas vallankumovuksen aigah, häi vastai: “Meijän syrjykyläs revol’utsii meni bokači. Ga niilöil vuozil tuatan tuatto saneli, händy vägehes otettih vedoh Toivo Antikazen joukkoh niškoi. Meijän heborukku odva ei töllönnyh. Hevot sie nälläs talven aigua kai toine toizel hännät syödih...” ANTIUTOUPII TOINE NAZAROVIEN TOINE SUGUPOLVI TUATAN OZA Tuatan täyzi nimi oli F’odor Ivanovič Nazarov. Gretsien kielespäi F’odor tarkoittau Jumalan lahjua... Nuorennu brihannu tuatto ruadoi mečäs, oli moine “Siämäjärven traktornoi buazu”. Enzimäzen kerran händy armieh otettih vuvven 1936 allus, ehti vai häi naija. Mučoikse otti Marija Saveljevan Ol’okku-kyläzespäi. Svuatat autettih paista nämis azielois čoman karjalazen neidizen kel yhtes kezäpäiväs, ga vikse jo enne tämä briha hyvin “silmäl iški”. Avaimet “molodoit” jätettih maidozavodan pordahile da lähtiettih Paušoilah suamah blahosloven’n’ua tuatan vahnembis... Armies pidi sluužie kaksi vuottu, Leningruadan alovehel. Opastettih seržantakse. Jälles sluužbua tuattua pandih johtajakse Paušoilan Pervoje maja-nimizeh kolhouzah. Konzu algavui suuri voinu, jo toizennu päivänny händy uvvessah otettih armieh, Veškelyksen kauti – Sortavalah! Pidäyhäi muga ugodie. Sortavalan alovehel 14. elokuudu händy ylen jygieh ruanittih – suomelazien miinu pl’očkahtihes sellän tagan. Oli ruanittu jallat dai käit, katkei kaksi kylgiluudu, ga pahembi kaikkie (jälles tiijusti), gu hänel rebii počku. Konzu tuatto toibui kodvazekse, Vas’a L’akkojev, Meččelän karjalaine mies, mindählienne kyzyi ruanittuu: voigo ottua ičel hänen vintouhku... Tuatto pahoi musti, kui händy laival Luadogas poikki viettih Leningruadah da sie hänel luajittih leikkavukset. Äijäl diivimmös nygöigi: toinah pidi olla putin liäkärinny, maltajannu, gu voinan aigua puuttua revinnyh počku! Kolme kuudu tuatto virui gospitalis Molotov (Perm’) -linnas da piäzi eloh, tämä oli čuudo! Händy uvvessah piästettih frontale (“ne strojevoi”), partiehgi otettih vuvvennu 1943 Orlovsko-Kurskaja duga -bojuloin aigah. A sit jo edehpäi da edehpäi: Žitomir, Rovno, L’vov, Čeehii. Voinan loppi Avstries, Berlinassah jäi ajua pikoi palaine! Sygyzyl 1945 tuatto tuli voinalpäi Paušoilah mieldykiinnittäjän trofein Telefunken-ruadivon kel, buitegu arbai — hänen poigu konzulienne rubieu ruadamah ruadivos... (Nikolai Nazarov oli Karjalan kanzalliskielizen ruadivon toimittajannu -toim.) Händy uvvessah pandih johtajakse, ga jo toizeh kolhouzah — “Novaja Korza”. Korzan kyläsgi minä rodimmos nälgyvuvvennu 1946... Onnuako vuvvennu 1950 meijän perehty kommunistoin puolovehen piirikomitietan käskyn mugah siirrettih loitombakse omas Siämäjärvespäi Kaskesniemeh, kolhouzah Vorošilovan nimel. Tädä kyliä minä jo parembi mustan, hyvin mustan, kui kylän rahvas itkiettih, konzu kuoli Stalin... Kaskesniemen järvi on äijiä pienembi, migu Siämäjärvi, ga yksikai ozuttihes čomakse. Tämän järven rannal rodivuttih peräkkäi kolme minun vellie: Sergei – 1950; Vladimir – 1951; Sem’on – 1952 vuvennu... Vuvvennu 1953 lopun lopukse tulimmo elämäh Priäžän kyläh. Moine oli kurju aigu, ostimmo ylen pienen, vahnan da ahtahan kodizen. Pidäyhäi muga ozata – tämä oli, kui tiijustimmo myöhembi, endine časounu, tuodu Niiniselläspäi! (Ižändiä onnuako sen periägi otettih?) Oligo se kodine Jumalan lahju tuatale, kogo meijän perehele vai kirovus?!.. Priäžäs enzimäi oli kolhouzu “Krasnaja Priäžä”, sit Onieguzavodan “podsobnoi”, a vuvvennu 1959 se vie muutui turkizvierisouhozakse Präžinskii-nimel, myöhembi se oli ylen kunnivoittu. Tuatto hätken ruadoi žiivattuferman johtajannu, vuozinnu 1960 rubei kirvesmiehien brigadierakse, täs leiväs oli penziessäh. Häi kaikkii poigii vähitellen opasti kirvesruadoloih. Myö kaikin omal aijal, hos kodvazen, ga ruavoimmo souhozas, avvutimmo tuatal srojie “šedoi” zvierilöih niškoi. Kuuzi poigua – seiččie kirvesty talois. Tiettäväine, enzimäine kirves oli tuatan! Vuozinnu 1961-1964 nostimmo uvven, äijiä suuremban koin. Pidäy ližätä, gu jälgimäzenny poijannu perehes rodivui Anatolii vuvvennu 1956. Smietin, häi on ozakkahembi kaikkii toizii, nuorete tahtoi opastuo vaiku agranoumakse – muga i stuanivui. Mondu vuottu ruadoi Alavozen souhozas piäagranoumannu, nygöi ruadau fermerannu, vuogratul mual kazvattau putin kartohkua rahvahale myödäväkse. Tyttäret Ol’ga da Jana jo ammui perehtyttih. Sit gu ollou nygözel aijal lugie kai Nazarovan suvun kirvehet, niidy jäi vaiku nelli: Tol’al, minul, da minun poijil... MUAMAN OZA Gretsien kieles Marija tarkoittau kargiedu. Kargei ozagi tuli hänel, buitegu ärei koiru tartui kinčuksih. Marija-nimi oli Iisus Hristosan muamal Nazaret-linnaspäi. Priäžän školan algukluasoin minun armahal opastajalgi oli nimi Marija. Marija Germanovna Lebedeva.. Minä jo mainičin, muamo meni miehele Siämäjärven Ol’okku-kyläzespäi, a roinnuhes oli Hur’koila (Pedäilambi)-kyläs. Enne voinua se Štekin bokkukyläine kuului Vieljärven piirih. Muaman mustelmii, pahakse mieldy, en ehtinyh kirjuttua, muamo kuoli. Tuatto kävyi sinne vai yhten kerran, hänel vähä midä mustoh jäi. Buitegu oli sie kymmenäine kodii. Ihan kurju kyläine, lehmätöi. Siämäjärven lohko, tiettäväine, on rikkahembi. Muaman puoles died’oin nimi oli P’otr Mihailovič Saveljev. Muaman muamo – Tatjana Ignatjeva, “Tupin mäile talois otettu”. Häi kuoli minun muamua suajes. Orboikse jäi kuuzi lastu: mami, St’oppi, Iivan, Anni, Mat’oi da vahnin Grigoi. Iivanua otettih enne voinua, buitegu möi tabakkua – toinah vai toinah, mittuine suuri riähky ollus täl miehel valdivon ies! Grigoi ruadoi raikomas, suuren voinan aigah lähti armieh i kuadui frontal Pohjas-Karjalas. Kai toizet Saveljevat P’otr Mihailovič tuatan kel kuoltih evakos olles (ajettih Ivanovskoin alovehele), mamin sizär Anni varmah kuoli nälgäh, ga voi olla kaksi hänen piendy lastu puututtih lapsienkodih... Muamo toiči sanoi: “Muamindamua enämbäl kuundelet...” Ga Anna Petrovna, muamindam, oli hyvä ristikanzu, hyvin kazvatti kaikkii lapsii. Ičegi sai yheksä lastu! Eloh jäi vai yksi Kol’a. Nikolai Petrovič Saveljev jälles voinua eli Kaskesjärves omas kois perehen kel. Kol’a-diädiä minä hyvin mustan. Häi vie meile gostih kävyksendeli toiči. Hänes jiädih lapset: Iivan, Viktor (jo on kuolluh), Tol’a, Vera da Gal’a. Nygöi Ivan Nikolajevič Saveljev eläy perehen kel Vieljärves. Nuorennu minä ičegi kerdua nelli-viizi kävyin Kaskesjärveh mečästämäh, sie oli ylen äijy tedrie. Kaskesjärves Hur’koilassah on vai nelli kilometrii välii. Sinne mugaže kävyin orožan kel, mamin järvie kaččomah... Žiäli, gu Hur’koilu hävii kogonah. Sanottih, gu suomelazet poltettih sen, jäi vai časounu. Ga segi jo ammui viettih Štekkih. Nygöi minä tiijustin, suomelazet ei poltettu sidä, polti peitoči oma karjalaine mies – “aktivistu”, Stalinan tolkuttoman käskyn mugah. Tiijän, mugaže Korzan kyläsgi Priäžän piirin ainavon keskiškolan “aktivistat” poltettih tuhkakse. Sit oligo tolkus meijän suuri johtai, konzu voinan allus andoi fašistoil ottua plenah kolme puolen kel miljonua meijän saldattua da viegi nimitteli heidy pettäjikse. Tukat nostah pystyi... Konzu kazvatin omat lapset, vaiku sit toven ellendin, mittuine jygei elos oli meijän muamal. Vuozinnu 1980 häi kerran sanoi minule: “En musta omua iččie, sissäh olen väzynyh...” Huondeksil hänel pidi nosta aijoimbah tuattua, päččii lämmittiä. Karjalazet perehet enne oldih vägi suuret, opis vai kaikkii äbäzöijä, syöttiä-juottua dai viegi ruadua pidi souhozas. A ozattomuttu oli yllinkyllin. Nygöi čakkuan iččiedäh: mikse nuo rennu olin moine kylmyverine, ni kerdua en sanonuh hänele: “Kuldaine mami, suvaičen sinuu, armastan, rakastan!..” Mami toiči nevvoi minule: “Sinä nygöi olet vahnembi poigu, nevvo nuorembil, kui pidäs eliä Jumalan käskylöin mugah...” Minun muamo sai yheksä lastu: kuuzi poigua da kolme tytärdy! Paušoilan kyläs enzimäzenny rodivui Van’a-veikki (24.06.1939), kahten vuvven peräs, kezäkuul – ozatoi Roza. Ozatoi sen periä, gu terväh algavui suuri voinu. Paušoilan rahvas lähtiettih evakkomatkah, muamo räkel kandoi piendy lastu yskäs Petroskoissah. Jygies matkas Rozarukku kuoligi. Järilleh Paušoilah Urualalpäi pereh tuli Uikujärven kauti jo elokuul 1944... Toizen tyttären – Gal’an – mami sai vuvvennu 1953, talvikuul. Viegi Val’a-tytär roinnus abuniekakse muamal, ga ylen terväh minun nuorembi sizärrukku kuoli kylmändän periä Priäžän bol’ničas vuvvennu 1955. Oligo se meile enzimäine Jumalan kirovus?.. Kuldazen Galina-sizären oza myös rodih kargiettavu. Opastui häi liäkärikse, tuli järilleh Priäžäh. Liäkärii toven voi sanuo “pyhäkse ristikanzakse”, moine se jygei ruado on. Kyläs rahvas händy kiitettih, ruadoi rahvahan hyväkse penziessäh. Ga miehele mendyy nuorennu jäi leskekse – armastu miesty tapettih suvimualois... Muaman ruadoh kaččojen Anar-poigugi mugaže opastui liäkärikse... Časounas – Jumalan kois – myö elimmö yksitostu vuottu. Oligo se liijan suuri riähky Jumalan ies, en tiijä... Sit jo vuvvennu 1964 piäzimmö uudeh, juuri lähäl srojittuh kodih. Tahton mainita, gu Priäžäsgi meil oldih hyvät susiedat. Oigiel käil – Ignatjevat, karjalaine pereh. Heijän kaivole kävyimmö vetty ottamah, toiči yhtes kalua pyvvimmö, Ivan Kuzmičal oli nuottaine da veneh omal rannal. Ga jo sil aigua kalua Priäžän järveh jäi vähättävy... Kirovus, smietin, tabai meidy uvves kois. Paiči minuu da Tol’avellie, kai toizet vellet hil’l’akkazin harjavuttih viinua juomah, yhtes tuatan kel. Ga tuatto oli “frontoviekku”, händy vie voinnus prostie. Dai ylen rahmannoi häi oli, kaikkii laski yökse, toiči kai čiganat yövyttih suurel joukol. Tuatto oli oigei ku kirvesvarzi, toiči ei voinnuh ellendiä muaman šuutkii. Muamo ei tirpanuh tabakan duuhuu, irvisti: “Joga šläntil sigarku hambahis on!” Tuatto ainos suutui: “Keneh näh sanoit?” Se ei olluh juuri irvistelendy, parembi sih pädis ven’alaine sana “irounii”. Karjalazil ei pidäs juvva nivouse, ylen ruttoh humaldutah, a ven’alazet kestetäh enämbän. Evol’utsien mugahhäi suomiugrilazil kanzoil, kuulin, on jiän nyh vähättävy yhty pädeviä fermentua. Gretsien fi lousofu Gesiod nevvoi: “Tiijä oma miäry i kai omat aziet azu aiganah.” Vai ollus muga meijän elokses... Myöhembi, lopun lopukse, nelli vellie jiädih perehittäh, mučoit heis erottih. Muamo äijäl gorevui. Tuattogi häbevyi: “Ei moizet pahat miehet minun poijat olla, a nygözet neveskät ollah liijan ylbiet...” Minä smietin, ongi ližäkse toine viga – dengoin vähys da kurjus. Dengua minungi perehes nikonzu ei täydynyh, hos en juonnuh, engo tabakkua poltanuh kogo ijäs. Valdivo ei putilleh maksa dengoi meijän ruavos, valdivohäi on enzimäine ryöstäi. A varrastajii meijän perehes ei olluh nikonzu. Dai monet karjalazet muga eletäh kurjuos. Eihäi ni yhty oligarhua jiävinnyh karjalazien keskes täh aigassah! Igävy on jälles moizii ajatuksii. Tuatto kerran sanoi: “Bohatustu voibi peittiä, a köyhytty et peitä...” ANTIUTOUPII KOLMAS NAZAROVIEN KOLMAS SUGUPOLVI MINUN OZA Minä rodivuin jälles voinua, kolmandennu perehes. Priäžän keskiškolas opastuin seiččie vuottu. Toiči oli paha mieli sen periä, gu školas kiellettih pagizemas karjalan kielel, suomen kielehgi opastandu katkattih vuvvennu 1956, konzu opastuin kolmandes kluasas. Sit omal himol lähtin ruadoh turkizvierisouhozah, avvuttamah perehel dengan puoles. Kolme vuottu ruavoin tuatan briguadas kirvesmiehenny, yhtel tiedy opastuin ilduškolas ruadajah nuorižoh niškoi... Kunnebo ielleh mennä opastumah? Vuvvennu 1964 se rodih vaigiekse kyzymyksekse. Vähäzel olin keskelekavonnuh, nuo ri romantiekku! Tahtoin opastuo žurnalistakse. Gu kaččuo toizes puoles, minä ylen äijäl suvaičin luonduo, kuuluin kalaniekoin da mečästäjien järjestöh. Kyzyin tuatal nevvuo. Häi muheloittajen vastai: “Ga midäbo voin sinule nevvuo, sinä lopit kymmene kluassua, a minä proijin vai kolme kluassua da kaksi senčoidu...” Vuvvennu 1969 lopin opastundan Petroskoin yliopistos, kormanis kaksi diplomua: enzimäine ihtiologan, toine žurnalistan. Hätken ajattelin, kudai diplomu roihes piälimäzenny? Kerras avavui kaksi veriädy tulieh elokseh! Kezän aigua kodvazen ruavoin Priäžän piirin Leninskoje znam’a -lehtes. Sygyzyl otettih armieh Petrodvorets-linnah. Puolivuottu opastuin seržantakse, sit lykysti: vie puolekse vuottu puutuin omah Karjalah, hyväl himol srojin raududorogua Anuksen da Lodienoin välil. Jälles armiedu kučuttih ruadamah Nuožarveh – Siämäjärven kalankazvatuszavodale. Se parahite srojittih buitegu minuh niškoi da avattih 1. heinykuudu 1970. Nuožarves oli zavodan kantoru. Allus ruavoin vahnembannu kalankazvattajannu inženierannu, sit ligakuul 1971 pandih zavodan johtajakse. Ruado ylen äijäl miellytti, hos i probliemua löydyi. Kalazavodan fondah siirrettih 66 järvie, mugaže minun armas Siämäjärvi. Ga rahvahal, paikallizil eläjil sih näh ei kyzytty lubua. Da viegi enne minun tulendua ehtittih pahah luaduh polihlorpinen-ainehel myrkyttiä Padajärvi, Imat, Ahvenjärvi, Oravujärvi, Pyöröijärvi, Kaskesjärvi, minun muaman kodoilasgi Hur’koilan järvine!.. Tiettäväine, ei olluh se minun riähky, dai Siämäjäveh en minä kuor’oidu piästänyh, kuduat nygöi hävitetäh omua riäpöidy. Enne kuor’oin jiävindiä yhtenny vuvvennu Siämäjärvi andoi 90 tonnua riäpöidy! Kuldaine järvi! Nygöi vai yhtel riehtiläl kalastajan vuittih... Ruado oli jygei, yksi dielo on päiväl kalat kazvattua, toine die lo yölöil vardoija meijän järvii ryöstökalastajis. Ylen abei oli varrastandan periä. Da pluanat miärättih liijan suuret – kazvattua 700 tonnua kalua vuvves. Tulokset roittih huonottavat. Kuibo moizet pluanat suau täyttiä?! Erähil järvil kalankazvatustuoteh tiedomiehet “erehtykses” nostettih zavodah niškoi 3-10 kerdah! (Bumuagu kaiken tirpau!) Pelettii da karpua Karjalas kazvattua on ihan tyhjy azii, vaiku dengat menettiä. Parembi ollus haugii kazvattua! Torpua hyvin voibi kazvattua, ga vaiku erähis järvis (verkosäkkilöis), Nuožarvi sih näh ei päi. Minä olin vastah, ga järvi sežo hedi rikottih – äijäl rubei kukkimah. Honganual lammikkoloih näh (33 “pruudua”) ei ole ni paistavua, Leibyjärvespäi kanualua myö tulou ylen ligavunnuh vezi... Tiettäväine, kalazavodu viäritettih kaikis vijois, a enzimäzenny viäryniekannu oli kalantutkimusinstituuttu (Sev-NIORX) da sen johtai L. P. Rižkov. Kommunistoin aigah kai meijän ekonoumiekku oli moine tolkutoi. Ezimerkikse, kalazavodas ruadoi, gu Siämäjärven kalastajiigi panna yhteh luguh – vai 60 hengie, a instituutas – 200! Kaččojua da nevvojua! Minul rodih moine tundo, buite se “kunnivoittu” tiedomies suurembal himol paimendi čomii naizii, migu kalaparvii... Nuožarves händy näin vai kaksi kerdua kogo aijas. Tottu sanuo, täl miehel iččehpäi on kynzi kibery. Kebjiembi kaikkie on ostua syömizii kalah niškoi Suomes, Norviegies da väliniekannu myvvä Karjalas kalankazvattajile liijan kallehel hinnal. A kusbo ollah hänen uskaldetut omat huo gehet syömizet?! Nygöi torpan kilo laukas maksau jo 480 rubl’ua! Vältämättäh hyväl sanal tahton mainita tostu suurdu piä likkyö Petroskoin linnaspäi Nikolai Nikolajevič Vasiljevua – “Karelribproman” johtajua. Hänen “konduh” meijän zavodan kel kuului 380 kalastajua Karjalan järvil da viegi meijän laivat kulgiettih kalua pyydämäh Afriekan randoissah! Tämä oli toven mies, ruadoniekku, veri tipui kynzis, muga oli hermostunnuh vaigien ruavon periä... Nygöi jo mollembii ei ole hengis... Kuolluzih näh mainitah vaiku hyviä. L. P. Rižkov, tiettäväine, on luadinuh kudamidä hyviägi nevvondal. Torpan kazvatus sežo kehittyy vuozi vuottu. Ezimerkikse, vuvvennu 1999 tazavallas oli kazvatettu tuhat tonnua, a nygöi jo lähes 20 tuhattu tonnua torpua! Da se on jo liijan, smietin, järvet voijah ligavuo. Suomen järvil ekolougien mugah normu on 12 tuhattu tonnua torpua vuvves... Räkkikezänny 1973 minul sežo pidi kieldävyö tolkuttomas ruavos, lähtie iäres, hyllätä zavodu... Täh aigassah on moine tundo, buitegu minä rubein pettäjäkse. Mindählienne huigei on rahvahan ies. Buitegu minä muutin oman ozan kebjiembäh, hosgi elos jälles Nuožarvie ei olluh kebjiembi... Jälles Nuožarvie viizi vuottu ruavoin ihtiologannu ekspeditsies, kudai kuului Karelribvod-hallindoh. Enzimäzeh ruadomatkah minä pyrgivyin Kalevalan piirih, Kuittojärvele, ammui tahtoin kaččuo Vienan Karjalua. Passibo piäliköle Boris Borisovič Molčanovale – häi suostui. Dai minä buitegu Kalevala-eeposan legenduarizeh aigah puutuin! Mittumat hyväntahtozet karjalazet rahvas sie eletäh luonnon helmas. Puhtas järvi, hiekkukangahat, kallivomäit, buitegu vie koskemattomat mečät ymbäri... Minun karjalaine romantizmu rubei ruttoh kazvamah... Äijiä myöhembi sežo kirjutin omii igävii mielii järven ozah näh Karjalan Sanomat -lehtes (Urhataanko Kuittijärvi teollisuushirviölle?). “Karelribvodan” levon ual lykystih tuttavuo Vladimir Brendojevan kel! Žiäli vaiku, harvattavah vastavuimmo Petroskois: hänen laivu ainos kulgi Oniegujärvel, a minä ekspeditsies nelli keziä peräkkäi hätkekse kadovuin Vienanmerel. Hil’l’akkazin kirjutin sie kudamidä, ga nygöi hyvin ellendän – kai minun kerdomukset ei makseta yhty hänen runuo: “Sa armas olet...” Libo tostu, Venehel-nimisty runuo: “Meidy merel tuuli tabai: Oppiu miehen lujuttu. Meile nuotal joga abai Paijat higeh mujuttau...” AIGU MENÖY, GU VEZI VIRDUAU... Siämäjärvi suurel vedovoimal rubei järilleh kuččumah minuu omale muale... Sen periä, vuvvennu 1978 tulin ruadamah Petroskoin yliopistoh, ekolougien alal. Hyväl himol kezän aigua ajelin ekspeditsieh Priäžän piirih: omale Siämäjärvele, sit Vagatjärvele, Šotjärvele. Se kalantutkimusruado jatkui yheksä vuottu. Sil keskie lapsetgi hil’l’akkazin kazvettih, toiči otin perehty luonnon helmah... Konzu täytin 40 vuottu, minun elaigu muutui kaikkineh, kuigi meijän valdivos. Kaksi vuottu ruavoin palomiehenny, a sit jo piäzin Karjalan ruadivoh toimittajakse vuvven 1990 allus. Kaksikymmen kaksi vuottu peräkkäi tämä ruado oli minun leivänny. Omal ičel en voi uskuo – mikrofonan tyves piin läs tuhattu paginua oman rahvahan kel. Buitegu toine elos on eletty, ozakkahembi enzimästy. Viсtor Hugo sanoi: “Ristikanzan syväin da hengi on korgiembi taivastu!” Minun ozas oli äijy hyviä dai pahua, ga parembua ruaduo karjalan rahvahan hyväkse, tiet täväine, ei löydynys. Voin sanuo, en elänyh sudre, lövvin oman sijan päiväzen ual... “KULLAT DA VELLAT, LEIVÄT DA SUOLAT” Velleksih näh pidäs vähäine ližätä. Minun jälgeläzenny rodih Sergii-velli, vähäzel rambu briha. Häi oli hyvä linotipistu, ruadoi tipogruafi es, dai kirves pyzyi käis. Täh aigassah en ellendä, mikse häi lähti ruadamah Priäžän raikomah. Siepäi työttih partkomah, enzimäi Jessoilan souhozah, myöhembi Šoutjärven souhozah. Smietin, händy tapoi Moskovan vallankumovus vuvvennu 1991, konzu partii levii. Häi kovah häbevyi, äijäl igävoiččihes mennytty aigua. Konzu jälgimäzen kerran pagizimmo, Sergei abieh koh sanoi: “Minä souhozas niyhty nuaglua en varrastannuh, minuu kunnivoittih Kremlin Georgijevskois zualas omal aijal, a nygöi ruaduo ei ole, fatierua ei ole, piä, kačo, harmani. Kuibo ielleh eliä?” Sergiirukku penziele ei piässyh – kuoli kylmändän periä vierastu duaččua srojies tuhukuul 2004. Täytti vai 53 vuottu. Jäi tytär Marija. Meijän valdivos ristikanzan elos ei maksa niyhty vaskikopeikkua, moine on paha b’urokruatii. Muah pannes minul pidi ruuhi ostua velgah, Sergiel ei olluh “propiskua”... Volod’a rodivui vuottu myöhembi Sergiedy. Opastui žurnalistakse, ruadoi Petroskois enzimäi Stroitel’-lehtes, sit Novosti dl’a vseh -lehtes. Yhtel aigua händy vallittih Petrosovietan deputuatakse. Vihažniekkua, smietin, hänel ei olluh, ga yksikai tapettih vuvvennu 1995... Pidigo karjalazel miehel opastuo Moskovas, gu jälles händy tapettas uuličal Petroskois?! Vai parembi ollus jiähä kirvesmiehenny omas Priäžäs? – toiči pälkähtäh piäh igävy kyzymys. Nerokas vellirukku täytti vai 43 vuottu. Jäi kaksi tytärdy: Tatjana da Anastasija... Semoirukku tahtoi opastuo Moskovas... papikse! Kommunistoin perehespäi! Vaiku minä da Semoi vellilöis emmo kuulunuh partieh. Kaikin niäritimmö händy, a nagrua ei pidänys. Semoi ylen äijän lugi kniigoi, minulgi nevvoi vältämättäh lugie Men’ Aleksandran tevoksen “Ristikanzan poigu”. Minä luvin. Kniigu, tiettäväine, on mieldykiinnittäi. Rubeingo uskomah Iisus Hristosah? Toiči uskon, toiči en. Toiči uskon Kosmosan mieleh, ga enämbäl uskon evol’utsieh... Semoi-veikoi kuoli kirvesmiehenny kylmykuus 2001. Syväin väzyi, turbeni jygies ruavos. Toven häi oli paras kirvesmies kogo perehes. Kaikkiedah 49 igävuottu täydyi... Hänel jäi poigu Arsenii. Vähättävän sanelin vahnembah kulduvelleh näh. Mustan, Priäžäs Van’a-veikki nuorennu ruadoi kluubas, kul’tuuran alal. Häi oli ylen vessel ristikanzu, rahmannoi, hyväntahtoine, nerokas opastumah. Enzimäzenny perehes piäzi opastumah korgiel tazol, vuozinnu 1960 hyvin loppi kinoinženieroin instituutan (LIKI) Leningruadas. A minuu, yhtel tiel, tarkah opasti luadimah fotokuvii. Omas puoles minä opastin myöhembi täh neroh omii poigiigi. Priäžäs häneh niškoi ruaduo, tiettäväine, ei löydynys. Petroskois Van’a-veikki otettih ruadoh militsieh, kriminalistannu. Myöhembi händy kučuttih ruadoh komitiettah (KGB). Häi meijän perehes oli enzimäine pravvan eččijy... Van’a-veikin nevvondoi minä tarkah kuundelin. Kuibo vois pellastua meijän valdivo kaikes pahas, ku vois eliä oigienmugažuon mugah. Häi liijan suurdu nad’ovkua pidi Jurii Andropovah. Andropovan valdah minä nygöi kačon irounien kel... Minun irounii elokses onnua ko tuli muamaspäi. Andropov vai yhtel jallal ehti polgie kalamaafi en hännäle. Kai toizet varrastajat jiädih omil sijoil. Dai nygöi, kaččokkuat, Petroskois, ezimerkikse, jiävih uuziluaduine maafi i – ŽKH. Pakkaskuul tänävuon pakkastuhäi emmo nähnyh, a maksulippuine fatieran lämmitändäs tuli 4400 rubl’ah! Omas kois eliä olis viitty kerdua huogehembi!.. Ei ammui mustoh tuli Van’aveikoin nevvondu: “Parembi myö jälgimäzet kengät, ga älä ota dengua velgah pahal ristikanzal!” A jo minun poigu hajuta hyväl mielel otti bankas pädevän summan – kolmeh kerdah nahku nylgiettih oligarhat! Tiettäväine, händy petti luottavus. Elämmö-kamaitammo... ...Van’a-veikkii tapettih kylmykuul 1979. Jogo sil aigua tabai meijän perehty Jumalan kirovus? Min periä?!.. Vahnembal veikoil täydyi vai 40 vuottu. Jäi tytär Ol’ga... Mennyt sygyzyl muga igävy rodih – vahnemban poijan kel kävyin Priäžäh kalmužimale kukkazii heittämäh. Täh aigassah korvih kuuluu Belkinan Maša-t’outan iäni, häi oli iänelitkii, konzu Van’a-veikkii panimmo muah... Joga kalman piäl viritin tuohuksen, ripoitin brossua. Linduzet: čiučoit da tiaizet jo lenneltäh ymbäri, vuotetah syömisty. Vaiku ei kuulu reboloin haukundua. Ylen hil’l’u. Kalmužin on hyväs kohtas kuival kangahal, meččydorogan pieles. Juohtui mieleh, tädä troppastu myöte nuorennu kolme vuottu hakkain ruadoh turkizvierifermale... A nygöi tiä kangahal kai omat kuolluot yhtes ollah: minun vahnembat da vellirukat virutah Van’a-veikis algajen, buitegu huogavutah pedäjien ual. Mamin mustokivel arabielazet noumerat: 27.06.17 – 7.03.91. Hänen igäkulu kesti kaikkiedah 73 vuottu, parahite minun nygözet igävuvvet... Rubien mustamah – vahnembien ies minul ijäkse jäi suuri maksamatoi velgu... Kumardimmos muassah, kaikil kuolluzil kyzyin prosken’n’ua: “Prostikkuat minun riähkät...” Vai kolme hengie meijän suures perehes jäi täl ilmal... Kargiet ajatukset tullah mieleh. I omal karjalan kielel nygöi paista jo ei ole kenen kel. Vaiku ei hävies meijän čoma kieli... Rahvahan kirjuttai Aleksandr Volkov omas kniigas “Pieni D’essoilu” oigieh kirjutti: “Erähät meidy viäritetäh: työ kaimaitto oman kielen. Täs voi nähtä: emmo myö kaimannuh – meidy hävitettih.” Toven muga on. Hävitettih 2 300 karjalastu kyliä, hävitettih muatalovus, karjalazien eländytavat, ruadosijat. Karjalas ruadoi 18 turkizvierisouhozua: Priäžäs, Pyhäjärves, Kotkatjärves, Veškelykses. Kuulin, Priäžän souhozu kuadui jälgimäzenny, zvierikulut nälgäh töllöttih. Sen periä nygöi kalmužimal ei kuulu reboloin haukundua... Karjalaine rahvas on tirpačču, kestimmö kai vallankumovukset, repressiet, voinat, “privatizatsiet”, “optimizatsiet”... Ven’an kuulužu kirjuttai Aleksandr Solženitsin jo ammui nevvoi suurii herroi: “Pidäy säilyttiä kanzu!” Smietin, parembua kanzallistu ideijua niken ei voi ehoittua meijän valdivole. Sit nygöi jo pidäs jälles “optimizatsiedu” tulla “gumanizatsien” aigu... OMA KODI KULLAN KALLIS Tiettäväine, elos hil’l’akkazin kiändyy parembakse. Omin silmin näin: Priäžäs, Pyhäjärves, Jessoilas rahvas äijy uuttu kodii nostetah. Minun pereheh gumanizatsii jo tuli enne, voi sanuo. Olin jälgimäine mečästäi meijän rovus. Konzu täydyi 50 vuottu, jo en voinnuh ambuo linduloi, muga rodih žiäli, orožan tahtoin upottua... Nygöi vahnembi tytär kieldävyi turkin piäle panendas pakkazien aigua, kieldävyi lihan syöndäs – žiäli on elättilöi! Ga Pohjazes eläjes Jevroupan moudu meih niškoi ei päi, smietin... Kai minun lapset opastuttih omal aijal Petroskoin yliopistos. Anna-tytär nygöi iče opastau nuorižuo suomen kielen laitoksel, kazvattau kolmie lastu. Vahnin tytär Lidija ližäkse opastuu vie Suomes, vahnembi Ilja-poigu ruadau Lada-stantsiel servisan johtajannu. Nuorin poigu Iivan hyväl himol ruadau fotokuvuajannu... Kazvaugi uuzi igäpolvi, hyvis eländyololois. Vaiku Jumal vardoiččis meijän anheliloi. Mollei Irina mučoin kel ylen äijäl suvaičemmo vunukkazii: kaksi brihaččuu, kaksi tyttösty. Danila, Maksim, Al’ona, Jul’a. Alasalmes ammui istutin juablokkupuut, dai juablokkazet kazvetah vunukkazih niškoi moizet magiet meijän mual! Oma muapalaine – se on suuri azii. Mustattogo, Boris Jel’tsin uskaldihes puolistua omua rahvastu, kägei langeta poikki raududorogas. Tädä “perfomansua” meile mindählienne ei ozutettu, ga palazen muadu – kymmenäine sotkua suureh pereheh niškoi paikkallizet valduelimet sežo miärättih! Alasalmes, armahal Siämäjärven lohkol. Tiettäväine, oma mua on kuldua kallehembi! “Peldo perehen syöttäy!” Minul oli ammuine huaveh nostua luja puuhine lämmin kodi. Ei ahtas kezämökkine, a suuri kodi, kuigi Paušoilas died’oil. Ku kai lapset omien perehien kel voidas kerävyö sih, tuatan kodih, yhten levon ual hos mittumal pädeväl aijal! Enzimäi pidäs vai kaikil yhtes hyvin ponnistuakseh.. Poijat hyväl himol, otettihes, tartuttih ruadoh. Minun kel kerävyi kolme kirvesty. “Silmät varatah, käzirukat ruatah!” Kolmes vuvves koin srojimmo. Siämäjärven lohkol sanotah: “Omua kodii armahembua nimidä ei ole”. Passibo vie Priäžän palomiehile, sygyzykiirehel avvutettih nostua salvo levon uale enne vihmoi. Nygöi vie pidäs, Jumalan avul, päčči luadie. Sit toven voin sanuo – olen ozakas tuatto! Dai kai pereh minun on ozakas. Dai uskon, rubiemmo vesselembäh elämäh uvves kois... Da vie gu Paušoilu da kai Karjalan kylät jiännyöt pystys muan pinnal suas elvyttiä! I valdu andas meile iellehgi kehittiä omua karjalan kieldy da kul’tuurua... Konzu ajan mašinal siiriči Siä mäjärvie, ainos seizatun rannal, ihailen kaunistu luonduo. Lugizin malittuu järveh näh, ga enbo tiijä mostu. Puaksuh mieleh juohtuu Aleksandr Volkovan pajo “Siämäjärven valsi”, da Aleksandr Saveljevan pajo: “Vai Karjalan mua on kaikkii paras, Vai Karjalan mua minun ryndähäs… Da mamizen sanaizet piäs”...
• изменил(а) заголовок источника
  с Oma mua. № 11; 12; 13; 14
  на Oma mua. № 11; 12; 13; 14; 15
• изменил(а) страницы источника
  с 10; 10; 10; 10
  на 10; 10; 10; 10; 10

11 июня 2020 в 16:03 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Ollemmogo myö jälgimäzet liygiläzet? ”Kuni voitto, eläkkiä vesseläh.” Seneka -fi lousofu, kudai ei varannuh surmua Ennevahnas viikingat saneltih saagoi – “praudua”, sidä, midä nähtih omin silmin mieros, midä toven tapahtui da, tiettäväine, omih kunnivoroduloih näh. Siämäjärvele sežo net ryöstäjät harvah, ga kävähteltihes. Uskon, gu minun died’oin kyläh Paušoilah ei käydy. Algueläjät sen kylän srojittih hyväs peitos, kangahan tuakse. A Siämäjärven “pogostan” ies, Pitkäl Suarel, eräs viikingoin juokko löydi oman surman. Sidä kohtua nygöigi sanotah “Ruočin suarekse”. Minuu ylen äijäl miellyttäy karjalaine sana “kangas”. Se tarkoittau valgiedu pedäjikkyö, kudai kazvau kuival hiekkumual. Juuri moizet kaunehet mečät kazvettih ymbäri kaunehes Siämäjärves jälles jiäkauttu. Se kauzi loppevui läs 10 000 vuottu tagaperin. A sana “kangastus” meijän suomelazien heimovellilöil merkiččöy “utoupiedu”, “huavehtu”. Järvi on ymbäristön silmy – moine čoma sananpolvi on suomelazil. Saamelazien mustokse nimitetty Siämäjärvi on minuh niškoi gu Pyhäjärvi, minun Šambala! Ylen äijy hyviä mieldy oli, konzu Jessoilan kirjastos sygyzyl 2011 näin Nikolai Rerihale omistetun mieldykiinnittäjän ozuttelun “Veräi tulieh aigah”. Enzikerdua näin sen verran kuvua (suuret koupiet): “Pyhäjärvi” (Rerih yhtel aigua eli Luadogan luo Sortavalan čupul!), “Pajo viikingah näh”, “Merentagazet gost’at”, “Igor’an pohodu”, “Jaroslav mudroi”, “Taistelun ruskiet hevot”, ylen äijy muudugi. Minun elokses se rodih gu hengelline pruazniekku... ANTIUTOUPII Ei ammui juohtui mieleh moine ajatus: “Konzu karjalazet elettih hyväh luaduh, vesseläh omas tsivilizatsies Luadogan rannikol, luonnon helmas, kaksi tuhattu vuottu peräkkäi, elettih da ylendettih omua muadu eeppizis “Kalevalan” runolois, kandelehen soitandan avul – se oli tovelline garmounii mieron kel. Se oli meijän unohtettu kunnivohistourii, buitegu čomas unes nähty utoupii... ” A konzu myö, liygiläzet, eroimmo Luadogan järves da tulimmo tänne, Siämäjärven rannale, juurruimmo kangahil, rodih jo uuzi, antiutoupien aigu. Anglien suuri kirjuttai George Orwell vuvvennu 1949 piästi ilmah 1984-nimizen romuanan-antiutoupien. Se toven on kirjutettu buitegu meih näh. Antiutoupien valdivos oli, sanommo, tukkunaine “Pravvan ministerstvu”, a praudua rahvahan elokses ei olluh! Toine paha šeikku, “Suuri velli” ainos kaččou sinuh – midä ruat... Merkittävy vuozi 1984 ammui on mennyh, myö nygöi, ken on vie hengis, piäzimmö 2020 vuodessah. “Missä ootte nyt, te pojat parahimmat” – sil aijal pajatti Kuuno Sevander. Karjalazet sanotah: “Älä varua köyhytty ni kurjuttu, vai varua vahnuttu.” Vie sanotah: “Hyvä unohtuu, paha ei nikonzu...” Died’oi, Ivan Ivdič Nazarov, kuoli Paušoilas, hänel oli 70 vuottu igiä. Minul nygöi rodih jo 73, smietin tuli aigu sanella omah rodukundah näh, tarattua oman saagan, olenhäi vahnin kogo rovus. Nazarovien sugu, voi sanuo, oli tavalline. Hyvin nägyy, kui valdivo jygiel jauhondukivel painoi meijän niškua. “Suuri velli” toiči muga lujah sebäilöy, ga ni hengittiä ei sua. Minun died’oi oli rodivunnuh vuvvennu 1874 Paušoilan järven rannal – hyväl kohtal, vaiku puolikilometrii välii kalakkahah Siämäjärvessäh. Tiettäväine, häi oli kalastai da muanruadai. Vas’a-vellen kel kahtei salvettih suuri kaksikerroksine kodi kahtele perehele. Enne yhtyndiä Paušoilan Pervoje maja -kolhouzah, Iivan-died’oin perehes oli kaksi lehmiä da hebo. Kulakakse ei suannuh nimittiä, ga yksikai vuvvennu 1935 händy vägehes työttih kuadamah meččiä Lumbuši-kohtah Karhumäen čupul. Starikkua, gu koirua rouno, riuhtattih perehes ylen jygieh ruadoh viijekse vuottu. A Grigorii-poigua, minun diädiä, ihan viärättömiä ristikanzua, 19-vuodistu brihua, komsomolah kuulujua, otettih da ammuttih Sandarmohan kangahal vuvvennu 1938... Talvivoinah näh minä jo enne olen vähäzen kirjutannuh. Praudu on semmoine. Vuvvennu 1939 meijän lohkon karjalazii työttih tappamah toizii karjalazii Sordavalah, Suomen muale. Velli vellie vastah! Voigo muga olla? Pidäy vähäine sellittiä. Meijän rovus tuatan vahnembi velli Dimitrii (vuvvennu 1902 rodivunnuh) vuvvennu 1919 tavan mugah lähti Suomeh kalatorrule, siegi nai Suojärven čupul, a raja sit salvattih. Nimittumua tieduo hänes ei olluh... Nygöi tarkah tiijän, gu Sortavalas, parahite 1940 vuvvennugi eli Dimitrien pereh da tuhukuul heile rodivui vie kuvves lapsi – poigu Veijo... Ozatoi žerebii mennä Suomen voinale puutui Semoil, tuatan nuorembal vellel. Sit hänen ozah oli lepitty hävittiä vellen pereh Sortavalas, vihamielizen Stalinan käskyn mugah. Moizet kaupat... Sortavalassah Semoi ei piässyh, hävii viestittäh talvel vuozinnu 1939-1940 Kolatsellän tagan. Emmo tiijä, oligo häi tapettu vai kylmi. Igälangu katkei jo toizel vellel. Minun tuattua sille voinale ei otettu, kerdu parahite oli pandu kolhouzan johtajakse. Died’oi oli vie hengis, konzu vuvvennu 1944 meile, kurjil, varustettih vagonat kogo rahvahan karkoitettavakse Pohjazeh päi. Passibo Gennadii Kuprijanovale, ven’alazele miehele, ku puolisti karjalazii Stalinan ies... Ei pidäs unohtua muinastu aiguagi. Vuvvennu 1227 Novgorodan kniäzi Jaroslav (Aleksandr Nevskoin tuattah) miekan kel käis risti karjalazii. Pidigo ristie moizel kiirehel?! A vähästy myöhembi vuvvennu 1278 kniäzi Dimitrii, Aleksandr Nevskoin poigu, vie ližäkse kovah pergi karjalazii. Moine oli olluh meijän ammuinegi “kunnivohistourii”... ENZIMÄINE NAZAROVIEN SUGUPOLVI DIED’OI Died’oidu minä omin silmin, tiettäväine, en nähnyh. Yhtelläh Anna-t’outalluo gostis olles näin händy kartočkas. Tavalline mužikku – harmai pardu, mudroit silmät da ylen levei nenä, myö vie nagroimmo – buitegu Lev Tolstoi. Sormien vuoh luvimmo, gu died’oi varmah oli roinnuhes vuvvennu 1874, kerdu kuolluh oli 07.09.1944, nedälin peräs evakospäi tulduu. Ei ammui kävyin arhiivoih eččimäh tiedoloi häneh näh. Da äijäl häbevyin. Nimittumua tieduo, eigo Priäžän piirin, eigo tazavallan arhiivois ei löydynyh! Elämmökamaitammo, a buite ei ni olluh olemas tädä ruadajua karjalastu miesty Siämäjärven lohkol... Hyvä vie, gu ehtin kirjuttua minun tuatan, F’odor Ivanovič Nazarovan mustelmii. Paušoilan kyläs Nazarovat da vie Grigorjevat varmah oldih algueläjät. Tuatan sanoin mugah meijän rodu ei ole liijan suuri, sugunimi on harvinaine Siämäjärven lohkol. Kuspäi tulimmo tänne elämäh, häi ei tiijä. Pruavodied’oidu häi ei nähnyh. Tuatto sanoi, ku Iivan-died’oil oli kaksi vellie: Peša kuadui japonskoil voinal, Vasilii jätti jälgelästy – nelli poigua da Jelena-tyttären. Hengis on Andrei Vasiljevič, eläy Sodder-kyläs perehen kel. Meijän rodu ei hävinnyh sen periä, gu died’oi nai kaksi kerdua. Enzimäine mučoi onnuako oli Sumkinan roduu Kurmoilaspäi. Häi sai Dimitrien vuvvennu 1902 da kuoli nuorennu tostu lastu suajes. Händy muah pandih lapsen kel yhteh kalmah, Paušoilas, lähäl časounua... Toizen kerran Ivan Ivdič nai myöhättäväh, onnuako kymmenen vuvven peräs. Mučoin otti omas kyläspäi, Matr’ona Dmitrijevna Fominan. Pahakse mieldy häi aijoi kuoli, 52-vuodizennu (elaiguvuvvet 1888-1940). Nygözet Fominat eletäh Särgilahtes, ollah ylen hyvät, ruadajat da rahmannoit rahvas! Matr’ona sai nelli lastu: minun tuatan (vuvvennu 1913), Semoin (vuvvennu 1916), Grigorien (liennöygo vuvvennu 1919). Minun armas Anna-t’outa rodihes Paušoilas jälgimäzenny (roindupäivy 01.02.1927). Anna Ivanovna Uljanova enämbi 50 vuottu eli Jessoilas F’odor Sem’onovič -ukon kel, lastu heil ei olluh. Häi ylen äijäl suvaičči Van’a-veikkii, vuvvennu 1941 evakkomatkas kandoi Van’ua Petroskoissah käzivarrel, a minuu jälles voinua äbäzöičči gu ottolastu rouno. Anna Ivanovna kuoli Jessoilas pakkaskuul 2014. Konzu kyzyin tuatal, midä tapahtui Paušoilas vallankumovuksen aigah, häi vastai: “Meijän syrjykyläs revol’utsii meni bokači. Ga niilöil vuozil tuatan tuatto saneli, händy vägehes otettih vedoh Toivo Antikazen joukkoh niškoi. Meijän heborukku odva ei töllönnyh. Hevot sie nälläs talven aigua kai toine toizel hännät syödih...” ANTIUTOUPII TOINE NAZAROVIEN TOINE SUGUPOLVI TUATAN OZA Tuatan täyzi nimi oli F’odor Ivanovič Nazarov. Gretsien kielespäi F’odor tarkoittau Jumalan lahjua... Nuorennu brihannu tuatto ruadoi mečäs, oli moine “Siämäjärven traktornoi buazu”. Enzimäzen kerran händy armieh otettih vuvven 1936 allus, ehti vai häi naija. Mučoikse otti Marija Saveljevan Ol’okku-kyläzespäi. Svuatat autettih paista nämis azielois čoman karjalazen neidizen kel yhtes kezäpäiväs, ga vikse jo enne tämä briha hyvin “silmäl iški”. Avaimet “molodoit” jätettih maidozavodan pordahile da lähtiettih Paušoilah suamah blahosloven’n’ua tuatan vahnembis... Armies pidi sluužie kaksi vuottu, Leningruadan alovehel. Opastettih seržantakse. Jälles sluužbua tuattua pandih johtajakse Paušoilan Pervoje maja-nimizeh kolhouzah. Konzu algavui suuri voinu, jo toizennu päivänny händy uvvessah otettih armieh, Veškelyksen kauti – Sortavalah! Pidäyhäi muga ugodie. Sortavalan alovehel 14. elokuudu händy ylen jygieh ruanittih – suomelazien miinu pl’očkahtihes sellän tagan. Oli ruanittu jallat dai käit, katkei kaksi kylgiluudu, ga pahembi kaikkie (jälles tiijusti), gu hänel rebii počku. Konzu tuatto toibui kodvazekse, Vas’a L’akkojev, Meččelän karjalaine mies, mindählienne kyzyi ruanittuu: voigo ottua ičel hänen vintouhku... Tuatto pahoi musti, kui händy laival Luadogas poikki viettih Leningruadah da sie hänel luajittih leikkavukset. Äijäl diivimmös nygöigi: toinah pidi olla putin liäkärinny, maltajannu, gu voinan aigua puuttua revinnyh počku! Kolme kuudu tuatto virui gospitalis Molotov (Perm’) -linnas da piäzi eloh, tämä oli čuudo! Händy uvvessah piästettih frontale (“ne strojevoi”), partiehgi otettih vuvvennu 1943 Orlovsko-Kurskaja duga -bojuloin aigah. A sit jo edehpäi da edehpäi: Žitomir, Rovno, L’vov, Čeehii. Voinan loppi Avstries, Berlinassah jäi ajua pikoi palaine! Sygyzyl 1945 tuatto tuli voinalpäi Paušoilah mieldykiinnittäjän trofein Telefunken-ruadivon kel, buitegu arbai — hänen poigu konzulienne rubieu ruadamah ruadivos... (Nikolai Nazarov oli Karjalan kanzalliskielizen ruadivon toimittajannu -toim.) Händy uvvessah pandih johtajakse, ga jo toizeh kolhouzah — “Novaja Korza”. Korzan kyläsgi minä rodimmos nälgyvuvvennu 1946... Onnuako vuvvennu 1950 meijän perehty kommunistoin puolovehen piirikomitietan käskyn mugah siirrettih loitombakse omas Siämäjärvespäi Kaskesniemeh, kolhouzah Vorošilovan nimel. Tädä kyliä minä jo parembi mustan, hyvin mustan, kui kylän rahvas itkiettih, konzu kuoli Stalin... Kaskesniemen järvi on äijiä pienembi, migu Siämäjärvi, ga yksikai ozuttihes čomakse. Tämän järven rannal rodivuttih peräkkäi kolme minun vellie: Sergei – 1950; Vladimir – 1951; Sem’on – 1952 vuvennu... Vuvvennu 1953 lopun lopukse tulimmo elämäh Priäžän kyläh. Moine oli kurju aigu, ostimmo ylen pienen, vahnan da ahtahan kodizen. Pidäyhäi muga ozata – tämä oli, kui tiijustimmo myöhembi, endine časounu, tuodu Niiniselläspäi! (Ižändiä onnuako sen periägi otettih?) Oligo se kodine Jumalan lahju tuatale, kogo meijän perehele vai kirovus?!.. Priäžäs enzimäi oli kolhouzu “Krasnaja Priäžä”, sit Onieguzavodan “podsobnoi”, a vuvvennu 1959 se vie muutui turkizvierisouhozakse Präžinskii-nimel, myöhembi se oli ylen kunnivoittu. Tuatto hätken ruadoi žiivattuferman johtajannu, vuozinnu 1960 rubei kirvesmiehien brigadierakse, täs leiväs oli penziessäh. Häi kaikkii poigii vähitellen opasti kirvesruadoloih. Myö kaikin omal aijal, hos kodvazen, ga ruavoimmo souhozas, avvutimmo tuatal srojie “šedoi” zvierilöih niškoi. Kuuzi poigua – seiččie kirvesty talois. Tiettäväine, enzimäine kirves oli tuatan! Vuozinnu 1961-1964 nostimmo uvven, äijiä suuremban koin. Pidäy ližätä, gu jälgimäzenny poijannu perehes rodivui Anatolii vuvvennu 1956. Smietin, häi on ozakkahembi kaikkii toizii, nuorete tahtoi opastuo vaiku agranoumakse – muga i stuanivui. Mondu vuottu ruadoi Alavozen souhozas piäagranoumannu, nygöi ruadau fermerannu, vuogratul mual kazvattau putin kartohkua rahvahale myödäväkse. Tyttäret Ol’ga da Jana jo ammui perehtyttih. Sit gu ollou nygözel aijal lugie kai Nazarovan suvun kirvehet, niidy jäi vaiku nelli: Tol’al, minul, da minun poijil... MUAMAN OZA Gretsien kieles Marija tarkoittau kargiedu. Kargei ozagi tuli hänel, buitegu ärei koiru tartui kinčuksih. Marija-nimi oli Iisus Hristosan muamal Nazaret-linnaspäi. Priäžän školan algukluasoin minun armahal opastajalgi oli nimi Marija. Marija Germanovna Lebedeva.. Minä jo mainičin, muamo meni miehele Siämäjärven Ol’okku-kyläzespäi, a roinnuhes oli Hur’koila (Pedäilambi)-kyläs. Enne voinua se Štekin bokkukyläine kuului Vieljärven piirih. Muaman mustelmii, pahakse mieldy, en ehtinyh kirjuttua, muamo kuoli. Tuatto kävyi sinne vai yhten kerran, hänel vähä midä mustoh jäi. Buitegu oli sie kymmenäine kodii. Ihan kurju kyläine, lehmätöi. Siämäjärven lohko, tiettäväine, on rikkahembi. Muaman puoles died’oin nimi oli P’otr Mihailovič Saveljev. Muaman muamo – Tatjana Ignatjeva, “Tupin mäile talois otettu”. Häi kuoli minun muamua suajes. Orboikse jäi kuuzi lastu: mami, St’oppi, Iivan, Anni, Mat’oi da vahnin Grigoi. Iivanua otettih enne voinua, buitegu möi tabakkua – toinah vai toinah, mittuine suuri riähky ollus täl miehel valdivon ies! Grigoi ruadoi raikomas, suuren voinan aigah lähti armieh i kuadui frontal Pohjas-Karjalas. Kai toizet Saveljevat P’otr Mihailovič tuatan kel kuoltih evakos olles (ajettih Ivanovskoin alovehele), mamin sizär Anni varmah kuoli nälgäh, ga voi olla kaksi hänen piendy lastu puututtih lapsienkodih... Muamo toiči sanoi: “Muamindamua enämbäl kuundelet...” Ga Anna Petrovna, muamindam, oli hyvä ristikanzu, hyvin kazvatti kaikkii lapsii. Ičegi sai yheksä lastu! Eloh jäi vai yksi Kol’a. Nikolai Petrovič Saveljev jälles voinua eli Kaskesjärves omas kois perehen kel. Kol’a-diädiä minä hyvin mustan. Häi vie meile gostih kävyksendeli toiči. Hänes jiädih lapset: Iivan, Viktor (jo on kuolluh), Tol’a, Vera da Gal’a. Nygöi Ivan Nikolajevič Saveljev eläy perehen kel Vieljärves. Nuorennu minä ičegi kerdua nelli-viizi kävyin Kaskesjärveh mečästämäh, sie oli ylen äijy tedrie. Kaskesjärves Hur’koilassah on vai nelli kilometrii välii. Sinne mugaže kävyin orožan kel, mamin järvie kaččomah... Žiäli, gu Hur’koilu hävii kogonah. Sanottih, gu suomelazet poltettih sen, jäi vai časounu. Ga segi jo ammui viettih Štekkih. Nygöi minä tiijustin, suomelazet ei poltettu sidä, polti peitoči oma karjalaine mies – “aktivistu”, Stalinan tolkuttoman käskyn mugah. Tiijän, mugaže Korzan kyläsgi Priäžän piirin ainavon keskiškolan “aktivistat” poltettih tuhkakse. Sit oligo tolkus meijän suuri johtai, konzu voinan allus andoi fašistoil ottua plenah kolme puolen kel miljonua meijän saldattua da viegi nimitteli heidy pettäjikse. Tukat nostah pystyi... Konzu kazvatin omat lapset, vaiku sit toven ellendin, mittuine jygei elos oli meijän muamal. Vuozinnu 1980 häi kerran sanoi minule: “En musta omua iččie, sissäh olen väzynyh...” Huondeksil hänel pidi nosta aijoimbah tuattua, päččii lämmittiä. Karjalazet perehet enne oldih vägi suuret, opis vai kaikkii äbäzöijä, syöttiä-juottua dai viegi ruadua pidi souhozas. A ozattomuttu oli yllinkyllin. Nygöi čakkuan iččiedäh: mikse nuo rennu olin moine kylmyverine, ni kerdua en sanonuh hänele: “Kuldaine mami, suvaičen sinuu, armastan, rakastan!..” Mami toiči nevvoi minule: “Sinä nygöi olet vahnembi poigu, nevvo nuorembil, kui pidäs eliä Jumalan käskylöin mugah...” Minun muamo sai yheksä lastu: kuuzi poigua da kolme tytärdy! Paušoilan kyläs enzimäzenny rodivui Van’a-veikki (24.06.1939), kahten vuvven peräs, kezäkuul – ozatoi Roza. Ozatoi sen periä, gu terväh algavui suuri voinu. Paušoilan rahvas lähtiettih evakkomatkah, muamo räkel kandoi piendy lastu yskäs Petroskoissah. Jygies matkas Rozarukku kuoligi. Järilleh Paušoilah Urualalpäi pereh tuli Uikujärven kauti jo elokuul 1944... Toizen tyttären – Gal’an – mami sai vuvvennu 1953, talvikuul. Viegi Val’a-tytär roinnus abuniekakse muamal, ga ylen terväh minun nuorembi sizärrukku kuoli kylmändän periä Priäžän bol’ničas vuvvennu 1955. Oligo se meile enzimäine Jumalan kirovus?.. Kuldazen Galina-sizären oza myös rodih kargiettavu. Opastui häi liäkärikse, tuli järilleh Priäžäh. Liäkärii toven voi sanuo “pyhäkse ristikanzakse”, moine se jygei ruado on. Kyläs rahvas händy kiitettih, ruadoi rahvahan hyväkse penziessäh. Ga miehele mendyy nuorennu jäi leskekse – armastu miesty tapettih suvimualois... Muaman ruadoh kaččojen Anar-poigugi mugaže opastui liäkärikse... Časounas – Jumalan kois – myö elimmö yksitostu vuottu. Oligo se liijan suuri riähky Jumalan ies, en tiijä... Sit jo vuvvennu 1964 piäzimmö uudeh, juuri lähäl srojittuh kodih. Tahton mainita, gu Priäžäsgi meil oldih hyvät susiedat. Oigiel käil – Ignatjevat, karjalaine pereh. Heijän kaivole kävyimmö vetty ottamah, toiči yhtes kalua pyvvimmö, Ivan Kuzmičal oli nuottaine da veneh omal rannal. Ga jo sil aigua kalua Priäžän järveh jäi vähättävy... Kirovus, smietin, tabai meidy uvves kois. Paiči minuu da Tol’avellie, kai toizet vellet hil’l’akkazin harjavuttih viinua juomah, yhtes tuatan kel. Ga tuatto oli “frontoviekku”, händy vie voinnus prostie. Dai ylen rahmannoi häi oli, kaikkii laski yökse, toiči kai čiganat yövyttih suurel joukol. Tuatto oli oigei ku kirvesvarzi, toiči ei voinnuh ellendiä muaman šuutkii. Muamo ei tirpanuh tabakan duuhuu, irvisti: “Joga šläntil sigarku hambahis on!” Tuatto ainos suutui: “Keneh näh sanoit?” Se ei olluh juuri irvistelendy, parembi sih pädis ven’alaine sana “irounii”. Karjalazil ei pidäs juvva nivouse, ylen ruttoh humaldutah, a ven’alazet kestetäh enämbän. Evol’utsien mugahhäi suomiugrilazil kanzoil, kuulin, on jiän nyh vähättävy yhty pädeviä fermentua. Gretsien fi lousofu Gesiod nevvoi: “Tiijä oma miäry i kai omat aziet azu aiganah.” Vai ollus muga meijän elokses... Myöhembi, lopun lopukse, nelli vellie jiädih perehittäh, mučoit heis erottih. Muamo äijäl gorevui. Tuattogi häbevyi: “Ei moizet pahat miehet minun poijat olla, a nygözet neveskät ollah liijan ylbiet...” Minä smietin, ongi ližäkse toine viga – dengoin vähys da kurjus. Dengua minungi perehes nikonzu ei täydynyh, hos en juonnuh, engo tabakkua poltanuh kogo ijäs. Valdivo ei putilleh maksa dengoi meijän ruavos, valdivohäi on enzimäine ryöstäi. A varrastajii meijän perehes ei olluh nikonzu. Dai monet karjalazet muga eletäh kurjuos. Eihäi ni yhty oligarhua jiävinnyh karjalazien keskes täh aigassah! Igävy on jälles moizii ajatuksii. Tuatto kerran sanoi: “Bohatustu voibi peittiä, a köyhytty et peitä...” ANTIUTOUPII KOLMAS NAZAROVIEN KOLMAS SUGUPOLVI MINUN OZA Minä rodivuin jälles voinua, kolmandennu perehes. Priäžän keskiškolas opastuin seiččie vuottu. Toiči oli paha mieli sen periä, gu školas kiellettih pagizemas karjalan kielel, suomen kielehgi opastandu katkattih vuvvennu 1956, konzu opastuin kolmandes kluasas. Sit omal himol lähtin ruadoh turkizvierisouhozah, avvuttamah perehel dengan puoles. Kolme vuottu ruavoin tuatan briguadas kirvesmiehenny, yhtel tiedy opastuin ilduškolas ruadajah nuorižoh niškoi... Kunnebo ielleh mennä opastumah? Vuvvennu 1964 se rodih vaigiekse kyzymyksekse. Vähäzel olin keskelekavonnuh, nuo ri romantiekku! Tahtoin opastuo žurnalistakse. Gu kaččuo toizes puoles, minä ylen äijäl suvaičin luonduo, kuuluin kalaniekoin da mečästäjien järjestöh. Kyzyin tuatal nevvuo. Häi muheloittajen vastai: “Ga midäbo voin sinule nevvuo, sinä lopit kymmene kluassua, a minä proijin vai kolme kluassua da kaksi senčoidu...” Vuvvennu 1969 lopin opastundan Petroskoin yliopistos, kormanis kaksi diplomua: enzimäine ihtiologan, toine žurnalistan. Hätken ajattelin, kudai diplomu roihes piälimäzenny? Kerras avavui kaksi veriädy tulieh elokseh! Kezän aigua kodvazen ruavoin Priäžän piirin Leninskoje znam’a -lehtes. Sygyzyl otettih armieh Petrodvorets-linnah. Puolivuottu opastuin seržantakse, sit lykysti: vie puolekse vuottu puutuin omah Karjalah, hyväl himol srojin raududorogua Anuksen da Lodienoin välil. Jälles armiedu kučuttih ruadamah Nuožarveh – Siämäjärven kalankazvatuszavodale. Se parahite srojittih buitegu minuh niškoi da avattih 1. heinykuudu 1970. Nuožarves oli zavodan kantoru. Allus ruavoin vahnembannu kalankazvattajannu inženierannu, sit ligakuul 1971 pandih zavodan johtajakse. Ruado ylen äijäl miellytti, hos i probliemua löydyi. Kalazavodan fondah siirrettih 66 järvie, mugaže minun armas Siämäjärvi. Ga rahvahal, paikallizil eläjil sih näh ei kyzytty lubua. Da viegi enne minun tulendua ehtittih pahah luaduh polihlorpinen-ainehel myrkyttiä Padajärvi, Imat, Ahvenjärvi, Oravujärvi, Pyöröijärvi, Kaskesjärvi, minun muaman kodoilasgi Hur’koilan järvine!.. Tiettäväine, ei olluh se minun riähky, dai Siämäjäveh en minä kuor’oidu piästänyh, kuduat nygöi hävitetäh omua riäpöidy. Enne kuor’oin jiävindiä yhtenny vuvvennu Siämäjärvi andoi 90 tonnua riäpöidy! Kuldaine järvi! Nygöi vai yhtel riehtiläl kalastajan vuittih... Ruado oli jygei, yksi dielo on päiväl kalat kazvattua, toine die lo yölöil vardoija meijän järvii ryöstökalastajis. Ylen abei oli varrastandan periä. Da pluanat miärättih liijan suuret – kazvattua 700 tonnua kalua vuvves. Tulokset roittih huonottavat. Kuibo moizet pluanat suau täyttiä?! Erähil järvil kalankazvatustuoteh tiedomiehet “erehtykses” nostettih zavodah niškoi 3-10 kerdah! (Bumuagu kaiken tirpau!) Pelettii da karpua Karjalas kazvattua on ihan tyhjy azii, vaiku dengat menettiä. Parembi ollus haugii kazvattua! Torpua hyvin voibi kazvattua, ga vaiku erähis järvis (verkosäkkilöis), Nuožarvi sih näh ei päi. Minä olin vastah, ga järvi sežo hedi rikottih – äijäl rubei kukkimah. Honganual lammikkoloih näh (33 “pruudua”) ei ole ni paistavua, Leibyjärvespäi kanualua myö tulou ylen ligavunnuh vezi... Tiettäväine, kalazavodu viäritettih kaikis vijois, a enzimäzenny viäryniekannu oli kalantutkimusinstituuttu (Sev-NIORX) da sen johtai L. P. Rižkov. Kommunistoin aigah kai meijän ekonoumiekku oli moine tolkutoi. Ezimerkikse, kalazavodas ruadoi, gu Siämäjärven kalastajiigi panna yhteh luguh – vai 60 hengie, a instituutas – 200! Kaččojua da nevvojua! Minul rodih moine tundo, buite se “kunnivoittu” tiedomies suurembal himol paimendi čomii naizii, migu kalaparvii... Nuožarves händy näin vai kaksi kerdua kogo aijas. Tottu sanuo, täl miehel iččehpäi on kynzi kibery. Kebjiembi kaikkie on ostua syömizii kalah niškoi Suomes, Norviegies da väliniekannu myvvä Karjalas kalankazvattajile liijan kallehel hinnal. A kusbo ollah hänen uskaldetut omat huo gehet syömizet?! Nygöi torpan kilo laukas maksau jo 480 rubl’ua! Vältämättäh hyväl sanal tahton mainita tostu suurdu piä likkyö Petroskoin linnaspäi Nikolai Nikolajevič Vasiljevua – “Karelribproman” johtajua. Hänen “konduh” meijän zavodan kel kuului 380 kalastajua Karjalan järvil da viegi meijän laivat kulgiettih kalua pyydämäh Afriekan randoissah! Tämä oli toven mies, ruadoniekku, veri tipui kynzis, muga oli hermostunnuh vaigien ruavon periä... Nygöi jo mollembii ei ole hengis... Kuolluzih näh mainitah vaiku hyviä. L. P. Rižkov, tiettäväine, on luadinuh kudamidä hyviägi nevvondal. Torpan kazvatus sežo kehittyy vuozi vuottu. Ezimerkikse, vuvvennu 1999 tazavallas oli kazvatettu tuhat tonnua, a nygöi jo lähes 20 tuhattu tonnua torpua! Da se on jo liijan, smietin, järvet voijah ligavuo. Suomen järvil ekolougien mugah normu on 12 tuhattu tonnua torpua vuvves... Räkkikezänny 1973 minul sežo pidi kieldävyö tolkuttomas ruavos, lähtie iäres, hyllätä zavodu... Täh aigassah on moine tundo, buitegu minä rubein pettäjäkse. Mindählienne huigei on rahvahan ies. Buitegu minä muutin oman ozan kebjiembäh, hosgi elos jälles Nuožarvie ei olluh kebjiembi... Jälles Nuožarvie viizi vuottu ruavoin ihtiologannu ekspeditsies, kudai kuului Karelribvod-hallindoh. Enzimäzeh ruadomatkah minä pyrgivyin Kalevalan piirih, Kuittojärvele, ammui tahtoin kaččuo Vienan Karjalua. Passibo piäliköle Boris Borisovič Molčanovale – häi suostui. Dai minä buitegu Kalevala-eeposan legenduarizeh aigah puutuin! Mittumat hyväntahtozet karjalazet rahvas sie eletäh luonnon helmas. Puhtas järvi, hiekkukangahat, kallivomäit, buitegu vie koskemattomat mečät ymbäri... Minun karjalaine romantizmu rubei ruttoh kazvamah... Äijiä myöhembi sežo kirjutin omii igävii mielii järven ozah näh Karjalan Sanomat -lehtes (Urhataanko Kuittijärvi teollisuushirviölle?). “Karelribvodan” levon ual lykystih tuttavuo Vladimir Brendojevan kel! Žiäli vaiku, harvattavah vastavuimmo Petroskois: hänen laivu ainos kulgi Oniegujärvel, a minä ekspeditsies nelli keziä peräkkäi hätkekse kadovuin Vienanmerel. Hil’l’akkazin kirjutin sie kudamidä, ga nygöi hyvin ellendän – kai minun kerdomukset ei makseta yhty hänen runuo: “Sa armas olet...” Libo tostu, Venehel-nimisty runuo: “Meidy merel tuuli tabai: Oppiu miehen lujuttu. Meile nuotal joga abai Paijat higeh mujuttau...”
• изменил(а) заголовок источника
  с Oma mua. № 11
  на Oma mua. № 11; 12; 13; 14
• изменил(а) страницы источника
  с 10
  на 10; 10; 10; 10

03 июня 2020 в 17:15 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Ollemmogo myö jälgimäzet liygiläzet? ”Kuni voitto, eläkkiä vesseläh.” Seneka -fi lousofu, kudai ei varannuh surmua Ennevahnas viikingat saneltih saagoi – “praudua”, sidä, midä nähtih omin silmin mieros, midä toven tapahtui da, tiettäväine, omih kunnivoroduloih näh. Siämäjärvele sežo net ryöstäjät harvah, ga kävähteltihes. Uskon, gu minun died’oin kyläh Paušoilah ei käydy. Algueläjät sen kylän srojittih hyväs peitos, kangahan tuakse. A Siämäjärven “pogostan” ies, Pitkäl Suarel, eräs viikingoin juokko löydi oman surman. Sidä kohtua nygöigi sanotah “Ruočin suarekse”. Minuu ylen äijäl miellyttäy karjalaine sana “kangas”. Se tarkoittau valgiedu pedäjikkyö, kudai kazvau kuival hiekkumual. Juuri moizet kaunehet mečät kazvettih ymbäri kaunehes Siämäjärves jälles jiäkauttu. Se kauzi loppevui läs 10 000 vuottu tagaperin. A sana “kangastus” meijän suomelazien heimovellilöil merkiččöy “utoupiedu”, “huavehtu”. Järvi on ymbäristön silmy – moine čoma sananpolvi on suomelazil. Saamelazien mustokse nimitetty Siämäjärvi on minuh niškoi gu Pyhäjärvi, minun Šambala! Ylen äijy hyviä mieldy oli, konzu Jessoilan kirjastos sygyzyl 2011 näin Nikolai Rerihale omistetun mieldykiinnittäjän ozuttelun “Veräi tulieh aigah”. Enzikerdua näin sen verran kuvua (suuret koupiet): “Pyhäjärvi” (Rerih yhtel aigua eli Luadogan luo Sortavalan čupul!), “Pajo viikingah näh”, “Merentagazet gost’at”, “Igor’an pohodu”, “Jaroslav mudroi”, “Taistelun ruskiet hevot”, ylen äijy muudugi. Minun elokses se rodih gu hengelline pruazniekku... ANTIUTOUPII Ei ammui juohtui mieleh moine ajatus: “Konzu karjalazet elettih hyväh luaduh, vesseläh omas tsivilizatsies Luadogan rannikol, luonnon helmas, kaksi tuhattu vuottu peräkkäi, elettih da ylendettih omua muadu eeppizis “Kalevalan” runolois, kandelehen soitandan avul – se oli tovelline garmounii mieron kel. Se oli meijän unohtettu kunnivohistourii, buitegu čomas unes nähty utoupii... ” A konzu myö, liygiläzet, eroimmo Luadogan järves da tulimmo tänne, Siämäjärven rannale, juurruimmo kangahil, rodih jo uuzi, antiutoupien aigu. Anglien suuri kirjuttai George Orwell vuvvennu 1949 piästi ilmah 1984-nimizen romuanan-antiutoupien. Se toven on kirjutettu buitegu meih näh. Antiutoupien valdivos oli, sanommo, tukkunaine “Pravvan ministerstvu”, a praudua rahvahan elokses ei olluh! Toine paha šeikku, “Suuri velli” ainos kaččou sinuh – midä ruat... Merkittävy vuozi 1984 ammui on mennyh, myö nygöi, ken on vie hengis, piäzimmö 2020 vuodessah. “Missä ootte nyt, te pojat parahimmat” – sil aijal pajatti Kuuno Sevander. Karjalazet sanotah: “Älä varua köyhytty ni kurjuttu, vai varua vahnuttu.” Vie sanotah: “Hyvä unohtuu, paha ei nikonzu...” Died’oi, Ivan Ivdič Nazarov, kuoli Paušoilas, hänel oli 70 vuottu igiä. Minul nygöi rodih jo 73, smietin tuli aigu sanella omah rodukundah näh, tarattua oman saagan, olenhäi vahnin kogo rovus. Nazarovien sugu, voi sanuo, oli tavalline. Hyvin nägyy, kui valdivo jygiel jauhondukivel painoi meijän niškua. “Suuri velli” toiči muga lujah sebäilöy, ga ni hengittiä ei sua. Minun died’oi oli rodivunnuh vuvvennu 1874 Paušoilan järven rannal – hyväl kohtal, vaiku puolikilometrii välii kalakkahah Siämäjärvessäh. Tiettäväine, häi oli kalastai da muanruadai. Vas’a-vellen kel kahtei salvettih suuri kaksikerroksine kodi kahtele perehele. Enne yhtyndiä Paušoilan Pervoje maja -kolhouzah, Iivan-died’oin perehes oli kaksi lehmiä da hebo. Kulakakse ei suannuh nimittiä, ga yksikai vuvvennu 1935 händy vägehes työttih kuadamah meččiä Lumbuši-kohtah Karhumäen čupul. Starikkua, gu koirua rouno, riuhtattih perehes ylen jygieh ruadoh viijekse vuottu. A Grigorii-poigua, minun diädiä, ihan viärättömiä ristikanzua, 19-vuodistu brihua, komsomolah kuulujua, otettih da ammuttih Sandarmohan kangahal vuvvennu 1938... Talvivoinah näh minä jo enne olen vähäzen kirjutannuh. Praudu on semmoine. Vuvvennu 1939 meijän lohkon karjalazii työttih tappamah toizii karjalazii Sordavalah, Suomen muale. Velli vellie vastah! Voigo muga olla? Pidäy vähäine sellittiä. Meijän rovus tuatan vahnembi velli Dimitrii (vuvvennu 1902 rodivunnuh) vuvvennu 1919 tavan mugah lähti Suomeh kalatorrule, siegi nai Suojärven čupul, a raja sit salvattih. Nimittumua tieduo hänes ei olluh... Nygöi tarkah tiijän, gu Sortavalas, parahite 1940 vuvvennugi eli Dimitrien pereh da tuhukuul heile rodivui vie kuvves lapsi – poigu Veijo... Ozatoi žerebii mennä Suomen voinale puutui Semoil, tuatan nuorembal vellel. Sit hänen ozah oli lepitty hävittiä vellen pereh Sortavalas, vihamielizen Stalinan käskyn mugah. Moizet kaupat... Sortavalassah Semoi ei piässyh, hävii viestittäh talvel vuozinnu 1939-1940 Kolatsellän tagan. Emmo tiijä, oligo häi tapettu vai kylmi. Igälangu katkei jo toizel vellel. Minun tuattua sille voinale ei otettu, kerdu parahite oli pandu kolhouzan johtajakse. Died’oi oli vie hengis, konzu vuvvennu 1944 meile, kurjil, varustettih vagonat kogo rahvahan karkoitettavakse Pohjazeh päi. Passibo Gennadii Kuprijanovale, ven’alazele miehele, ku puolisti karjalazii Stalinan ies... Ei pidäs unohtua muinastu aiguagi. Vuvvennu 1227 Novgorodan kniäzi Jaroslav (Aleksandr Nevskoin tuattah) miekan kel käis risti karjalazii. Pidigo ristie moizel kiirehel?! A vähästy myöhembi vuvvennu 1278 kniäzi Dimitrii, Aleksandr Nevskoin poigu, vie ližäkse kovah pergi karjalazii. Moine oli olluh meijän ammuinegi “kunnivohistourii”... ENZIMÄINE NAZAROVIEN SUGUPOLVI DIED’OI Died’oidu minä omin silmin, tiettäväine, en nähnyh. Yhtelläh Anna-t’outalluo gostis olles näin händy kartočkas. Tavalline mužikku – harmai pardu, mudroit silmät da ylen levei nenä, myö vie nagroimmo – buitegu Lev Tolstoi. Sormien vuoh luvimmo, gu died’oi varmah oli roinnuhes vuvvennu 1874, kerdu kuolluh oli 07.09.1944, nedälin peräs evakospäi tulduu. Ei ammui kävyin arhiivoih eččimäh tiedoloi häneh näh. Da äijäl häbevyin. Nimittumua tieduo, eigo Priäžän piirin, eigo tazavallan arhiivois ei löydynyh! Elämmökamaitammo, a buite ei ni olluh olemas tädä ruadajua karjalastu miesty Siämäjärven lohkol... Hyvä vie, gu ehtin kirjuttua minun tuatan, F’odor Ivanovič Nazarovan mustelmii. Paušoilan kyläs Nazarovat da vie Grigorjevat varmah oldih algueläjät. Tuatan sanoin mugah meijän rodu ei ole liijan suuri, sugunimi on harvinaine Siämäjärven lohkol. Kuspäi tulimmo tänne elämäh, häi ei tiijä. Pruavodied’oidu häi ei nähnyh. Tuatto sanoi, ku Iivan-died’oil oli kaksi vellie: Peša kuadui japonskoil voinal, Vasilii jätti jälgelästy – nelli poigua da Jelena-tyttären. Hengis on Andrei Vasiljevič, eläy Sodder-kyläs perehen kel. Meijän rodu ei hävinnyh sen periä, gu died’oi nai kaksi kerdua. Enzimäine mučoi onnuako oli Sumkinan roduu Kurmoilaspäi. Häi sai Dimitrien vuvvennu 1902 da kuoli nuorennu tostu lastu suajes. Händy muah pandih lapsen kel yhteh kalmah, Paušoilas, lähäl časounua... Toizen kerran Ivan Ivdič nai myöhättäväh, onnuako kymmenen vuvven peräs. Mučoin otti omas kyläspäi, Matr’ona Dmitrijevna Fominan. Pahakse mieldy häi aijoi kuoli, 52-vuodizennu (elaiguvuvvet 1888-1940). Nygözet Fominat eletäh Särgilahtes, ollah ylen hyvät, ruadajat da rahmannoit rahvas! Matr’ona sai nelli lastu: minun tuatan (vuvvennu 1913), Semoin (vuvvennu 1916), Grigorien (liennöygo vuvvennu 1919). Minun armas Anna-t’outa rodihes Paušoilas jälgimäzenny (roindupäivy 01.02.1927). Anna Ivanovna Uljanova enämbi 50 vuottu eli Jessoilas F’odor Sem’onovič -ukon kel, lastu heil ei olluh. Häi ylen äijäl suvaičči Van’a-veikkii, vuvvennu 1941 evakkomatkas kandoi Van’ua Petroskoissah käzivarrel, a minuu jälles voinua äbäzöičči gu ottolastu rouno. Anna Ivanovna kuoli Jessoilas pakkaskuul 2014. Konzu kyzyin tuatal, midä tapahtui Paušoilas vallankumovuksen aigah, häi vastai: “Meijän syrjykyläs revol’utsii meni bokači. Ga niilöil vuozil tuatan tuatto saneli, händy vägehes otettih vedoh Toivo Antikazen joukkoh niškoi. Meijän heborukku odva ei töllönnyh. Hevot sie nälläs talven aigua kai toine toizel hännät syödih...”