Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Myö muite vai vojuičimmo...

История изменений

14 октября 2021 в 19:18 Nataly Krizhanovsky

• изменил(а) автора источника
  с Irina Jevsejeva
  на

25 июня 2020 в 15:26 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) текст: Suuren Ižänmuallizen voinan aigua Heččulan da Sissoizen kyläkunnan kylispäi oli otettu frontale enämbi sadua 16-60-igähisty ristittyy, oli heijän joukos naistugi. Äijät meijän omamualazet lähtiettih voinale hedi sen algahuu. Se oli hirvei da ylen jygei kaimavoloin aigu. Avannet “Mustokniigan” da luvet, ku oli enämbi niidy, ket lähtiettih voinale kezäkuus 1941. Meijän kohtispäi kniigas on 29 hengie, kudamis 15 hengie “hävii viestittäh”. Meijän omamualazet lujah puolistettih ižänmuadu eri frontoil. Hyö torattih nemsoi vastah Leningruadan alovehel, Pol’arnoin tagavuos, Karjalas, Baltiekkumeren mualois, Valgoven’al, Ukrainas, piästettih Päivännouzun Jevroupan mualoi. Heijän joukos oli artileristoi, zenitčiekkoi, miinom’otčiekkoi, merimiehii, lendäjii, tiijustelijoi, partizuanoi. “Paijois” oli rodivunnuh Sissoizen karjalaine Mihail Ivanovič Potapov. Händy otettih frontale vuvvennu 1941. Häi oli piästämäs Smolensk-linnua, Pol’šua da Germuaniedu. Moneh kerdah ruanittu häi tuli kodih vaiku oraskuus 1945 medaliloinke “Rohkevuos” da “Arvotegolois”. Lavrentjevien vellekset Sissoizen kyläspäi puolistettih Leningruadua. Nuorembi velli Aleksei Ivanovič oli merimiehenny, ruanituksen periä händy piästettih sluužbaspäi kevätkuus 1943, vahnembi velli Matvei Ivanovič oli NKVD:n ammundudiviizien miinom’otčiekannu, tuli kodih kolmanden da toizen astien Kunnivo-ordenoinke da medalinke “Rohkevuos”. Medaliloinke “Rohkevuos” (se oli Nevvostoliiton arvokkahin medali, kudai annettih ristikanzan rohkielois tegolois da urhakkahuos) kiännyttih kodih tiijustelijat Vasilii Jefimovič Trubkin da Vasilii Zaharovič R’abčikov, ambui Leonid Vasiljevič Kondratjev. Leonid Vasiljevič otettih frontale, konzu hänel oli 17 vuottu, voinan jälles eläkkehessäh häi ruadoi opastajannu Sissoizen školas. Medalin “Arvotegolois” annettih niilöile, ket “omas tahtos nerokkahasti da rohkiesti luajittih oma panos kogo bojun hyväkse surmua varuamattah”. Moizien medaliloinke tuldih frontalpäi Mihail Nikolajevič Aleksejev, nuori seržantu, merimies, loppi voinan Kennigsbergas da Ivan Mihailovič Kulikov, nuori leitenantu, pulem’otčiekku. Naizet sežo oldih voinal. Heidy enimytten oli liečindyalan ruadajien keskes. Hyö viettih bujukohtispäi ruanittuloi saldattoi, ei duumaittu sih nähte, ku iče voijah suaja surmu. Natalja Ivanovna Retukova Telky-kyläspäi oli sanituarannu. Tankistat, pulem’otčiekat, viestittäjät, tarkahambujat, tiijustelijat – ei olla “naisammattiloi”, ga meijän neidizet ei varattu, ei pietty omua iččie hendozinnu. Läs kaikis zeniittuozastolois oli 18-25-vuodizii neidizii da inehmizii. Oli heijän joukosgi Anna Ivanovna Lavrentjeva Sissoizen kyläspäi – 33. zeniittubataljounan zeniččiekku. Klavdija Nikolajevna Rugačeva Akimiston kyläspäi puutui vihaniekan valloitetule alovehele, ga sie avvutti partizuanoile. Voinu loppih. Rahvas vuotettih kodih omahizii. Ei kaikin tuldu kodih, erähät ijäkse jiädih virumah vierahal mual, toizet eri aigah ga kiännyttih kodih. Tuligi kodih Jelkulan kylän mies Timofei Vasiljevič Anisimov. Konzu algavui voinu, hänel oli 16 vuottu igiä. Vuvvennu 1942 händy otettih armieh. Timofei Vasiljevič vojuičči Ukrainan Nelländel frontal zeniittujoukkolois, oligi häi Rumiinien, Vengrien da Avstrien puolistamizes. Hänen voinu loppih Čehoslovuakies Dunai-joven rannoil. Voinan jälles häi opastui šouferikse da eläkkehessäh ruadoi šouferinnu souhozas. Kyzymykseh: “Midä voit sanelta voinas?” häi vastai: “Mi oli, se oli. Myö muite vai vojuičimmo”. Timofei Anisimovan omamualazen Pavel Petrovan voinu tabai Kiirovan alovehel, kus häi opastui sepäkse. Elokuus 1942 händy otettih frontale. Häi puutui Ruskien Armien Urualan voinualovehen 130. ammunduozastoh. Vuozinnu 1943-1945 Pavel Grigorjevič vojuičči Baltiekkumeren Päivänlaskufrontal da Enzimäzel frontal, häi oli 154. ammundudiviizien 571. polkan topogruafu-jefreitorannu. Baltiekkumeren mualoin piästämizes händy palkittih ordenal “Bojukunnivos”. Nevvostoliiton Piälimäzen Maršalan Stalinan käskys häi sai kiitändysanat. Voinan jälles Pavel Grigorjevič jatkoi opastuo voinudieloh Loittozen aviatsien enzimäzen lendoarmien aviaspetsialistoin školas. Vuvvennu 1950 häi kiändyi järilleh omale muale, nai, nosti koin da pitkän aigua ruadoi Vieljärven souhozas. Ivan F’odorovič Petrov Heččulan kyläspäi puolisti omua muadu Karjalan frontal. Häi oli jalguväensaldatannu, 112. vara-ammundujoukon ambujannu, Pohjazen frontan 279. ammundujoukon vahnimannu pulem’otčiekannu. Ivan F’odorovič sai medalin “Voitos Germuaniedu vastah”. Häi oli piästämäs Lisaja gora -linnua. Häi musteli: “Kandulahten linnan lähäl nedälin aigua opimmo rikkuo vihaniekan puolistustu. Äijy saldattua kuadui sit bojus. Ga yhtelläh ajoimmo vihaniekan voiskat Norviegien rajassah. Yhten kerran meijän joukko meni joves poikki kualajen, minä kannoin pulem’outtua, kudai painoi läs 20 kiluo. Konzu kualoimmo suos poikki, nemsat ruvettih ambumah. Piälikkö käski kaikile viertä muale, kieldi nouzemas. Emmo voinnuh ni piädy nostua kolme päiviä, kaikin olimmo suures nälläs. Ammundan jälles vai näimmö, ku kai suo oli täyzi muhoidu, ozuttihes – ryydänet kaksi metrii edehpäi dai syöt tävven vačan. Ga piälikkö kieldi. Nevvostoliiton lendokonehet piästih ammunduliinies läbi da heitettih saldatoile huavon zuuharii. Mittuine se oli ilo – syvvä enzikerran kolmes päiväs, olgah hos zuuhariigi! Syödyy joukko lähti hyökkävykseh, algavui boju. Sit bojus minuu ruanittih jalgah, minä puutuin gospitalih, olin sie kaksi kuudu da sit uvvessah lähtin frontale”. Voinan jälles Ivan Petrov tuli omah kyläh, kus pitkän aigua ruadoi viestimiehenny. Oli meijän omamualazien keskes moizii, ket allettih vojuija vie Talvivoinal. Kelgi heis lykysti kävvä omale muale kahten voinan välis, kengi kiändyi kodih vaiku Ižänmuallizen voinan jälles. Vahnembi leitenantu Vasilii Mihailovič Retukov Telkäspäi sluuži vuvves 1933 algajen, vuvvennu 1942 lähti Ižänmuallizele voinale. Häi oli piästämäs Pol’šua, Germuaniedu, Čehoslovuakiedu, Rumiiniedu. Mies palkittih “Ižänmuallizen voinan toizen astien ordenal” da medalil “Pragan piästämizes”. Häi loppi sluužban vaiku vuvvennu 1946. Leitenantu Jakov Sem’onovič Jakovlev Pul’čoin kyläspäi Talvivoinan aigua oli ammunduozaston komandiirannu, Ižänmuallizen voinan aigua – Arhangelin voinualovehen 13. varaammundujoukon 593. vara-ammundupolkan pulem’otturoutan piälikönny. Häi sai “Ruskien tiähten ordenan”. Nuorembi leitenantu Ivan Mihailovič Kulikov Lamminsellän kyläspäi Talvivoinal oli jygies pulem’outas ambujannu, Ižänmuallizel voinal vuodessah 1942 oli pulem’outtujoukon piälikön abuniekannu, oli piästämäs Možaisk-linnua, sai medalin “Arvotegolois”. Loittonou Ižänmuallizen voinan kaigu. Rouno juormiet kazvoituttih bojuhavvat, hävittih palanuzien linnoin kylien raunivot, tuldih uvvet polvet. Vuozi vuottu ainos vai vähembi jiäy ristikaizua, kudamat oldih hirviel voinal. Vuvvennu 2012 meijän Heččulah ei jiännyh niyhty voinuveteruanua. Joga vuottu paikallizes kul’tuurutalois pietäh Voitonpäivän konsertua. Ga omua kohtua, kus vois kumarduo ižänmuanpuolistajile, kyläs enne ei olluh. Joga perehes on oma urhoi, kudamal ylbeilläh, sendäh kyläs oli piätetty azettua mustokivialustu. Nygöi joga vuottu piemmö Voitonpäiviä sil taval, ku enzimäi kerrymmö “Kuolemattomah polkah”, sit piemmö miitingan mustokivialustan luo. Mustelemmo kaikkii, kenen hyvyös elämmö nygöi rauhas da vällyös, kiitämmö heidy da panemmo kukkii.