Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

”Minä puhun puhtahaksi”

История изменений

11 октября 2022 в 16:16 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  Mar Ivanovna, sano, kui sinul sie starikku opasti ravvan vihoi puhuo.^ Mustatgo? Ravvan vihua puhuin. Ravvan vihua. ”Hoi sinä ravvan rahti! Mikse ihmizen satatit? Ed olluh d’ogi d’uoksemah türzän koski d’ürskämäh! Minä puhun puhtahaksi keskel kieruittomakse, ual kuulumattomakse, piäl nahkan tundemattomakse hiekse. Miekse, unekse, tervehüökse!” Vod nengomal nimel rištikanzal, mi on nimi rištikanzal [sanotah numi]. ”Hoi sinä Marjoin n’eičukku! Mene tuo kolmen üheksän meren tagan vettü i mettü. Undu i tervehüttü!” Nu, кi on nimi rištikanzal: Maša vai Anni vai mi [sanotah numi]. A ku mužikal, mužikal nimi kačo, sit pidäü sanua ”hoi sinä miehen rahti”. Sit pidäü mies sanuo [nimi]. Mar Ivaanovna, sinä lastu äjjän kazvatit, sanotah poigulastu toiči häküttee. Ongo se moine vai eule? Häküttäü, üönitkettäjäized ollah, pahenou,| hoi Hospodi, midä ei olle heis! Spraavittihgo se häkütüs. Saigo spraavie vai ei? Häkütüs spruavittih. Miän enne muamo (minä olin pieni n’eičukku) ku häküttämäh rubei [poigulastu] ga sid häi l’eivät ku pastau, sid l’eiväz nenii, d’auhostu pohd’as palanuttu piäštäü. Niidü oppii. Sid buabo kävüi häkütükseh. Sih en tiijä midä sid lugi, sih häkütükseh. I Korzaz oli minun brihačču van’hin Miša. Sid Il’l’oizien buabušku oppi. N’ühtiäü vastas üheksä viččastu, i l’uučad nämät panou häi tuleh, poltau. N’okkaizet ku poltau, siid en tie midä sit šopšetti sih, sih ku painelou. Nu sid heitti. Nu sid heittäü häkütüksen. A mibo on se üönitkettiene, oledgo kuulluh? Üönitkettäjäine? Moine on ku harakku üönitkettäjäine. A peestettihgo sid lapsi vai maltettihgo peestee? Piästetäh opad’. Edgo sinä kuulluh kui peestetäh? Ka tühdii nenii. Buabuškoin piäständiä minä en tiijä, kui piästetäh sie. Opitah. Kačo, eräz l’ämmittäü kül’ün. Kül’ün ku l’ämmittäü, sid üksi kirguu, üksi kül’vettäü, toine kirguu: ”Kedä kül’vetät”? Sid sanou sie: ”Kül’vetän oigiedu hengiä”, sidä nimittäü lapsen üönitkettäjäizel. ”Sen kül’vetän iäre kül’üs, štobi l’ähtiz iäreh [üönitkettäjäine]”. Nuh: ”Kedä kül’vetät”? ”Kül’vetän lastu”. Üönitkettäjäizen iäre ajau. Buite sil heittäü, en tiijä ongo tozi vai ei. I oli miän kül’äz buabo, sid buabušku oli. Poigulapsel sidou sukkah kiven, ukseh menöü: ”Harši parši, iäre lapsez ümbäri. L’äkkä iäre.^ Ole sinä päivil’l’eh oigies hengez bladenčas”! [sanou] mi on nimi lapsel.^ Sidä [sukan] sidou kiägäh. ”Harši parši, mene sinä iäre. Minä sinul sivon täh kolmes puudas türän”! Sid ainos kiägäh sivotah, [buitegu] sid sidou kuvves puudas. Kuvves puudas sidou sih, a sivo ei [kuvves puudas]. A muga sanou. Pidäü ribuu sit. ”Harši parši, ole sinä oigiez hengez bladenčas päivil’l’eh! Minä sinul sivon täh kuvves puudas türän”. Nu. ”Harši parši, ole sinä oigiez hengez bladenčas päivil’l’eh. Minä sinul sivon täh türän üheksäs puudas. Üheksäl sül’el.^ Meren pohd’ah upotan sinuu. T’uu, sinä sinne meniit”! Uksen salbuau.^ Sen [kiven] kiägäh sidou buabušku, i se rippuu üön kiägäs. Minä muga kuulin. Se rippuu kiägäz üön.^ [Tossupiän] ottau sen, panou piänpohdih lapsel kätküöh.^ I lapsi maguau.

11 октября 2022 в 15:35 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: Mar Ivanovna, sano, kui sinul sie starikku opasti ravvan vihoi puhuo. Mustatgo? Ravvan vihua puhuin. Ravvan vihua. ”Hoi sinä ravvan rahti! Mikse ihmizen satatit? Ed olluh d’ogi d’uoksemah türzän koski d’ürskämäh! Minä puhun puhtahaksi keskel kieruittomakse, ual kuulumattomakse, piäl nahkan tundemattomakse hiekse. Miekse, unekse, tervehüökse!” Vod nengomal nimel rištikanzal, mi on nimi rištikanzal [sanotah numi]. ”Hoi sinä Marjoin n’eičukku! Mene tuo kolmen üheksän meren tagan vettü i mettü. Undu i tervehüttü!” Nu, кi on nimi rištikanzal: Maša vai Anni vai mi [sanotah numi]. A ku mužikal, mužikal nimi kačo, sit pidäü sanua ”hoi sinä miehen rahti”. Sit pidäü mies sanuo [nimi]. Mar Ivaanovna, sinä lastu äjjän kazvatit, sanotah poigulastu toiči häküttee. Ongo se moine vai eule? Häküttäü, üönitkettäjäized ollah, pahenou,| hoi Hospodi, midä ei olle heis! Spraavittihgo se häkütüs. Saigo spraavie vai ei? Häkütüs spruavittih. Miän enne muamo (minä olin pieni n’eičukku) ku häküttämäh rubei [poigulastu] ga sid häi l’eivät ku pastau, sid l’eiväz nenii, d’auhostu pohd’as palanuttu piäštäü. Niidü oppii. Sid buabo kävüi häkütükseh. Sih en tiijä midä sid lugi, sih häkütükseh. I Korzaz oli minun brihačču van’hin Miša. Sid Il’l’oizien buabušku oppi. N’ühtiäü vastas üheksä viččastu, i l’uučad nämät panou häi tuleh, poltau. N’okkaizet ku poltau, siid en tie midä sit šopšetti sih, sih ku painelou. Nu sid heitti. Nu sid heittäü häkütüksen. A mibo on se üönitkettiene, oledgo kuulluh? Üönitkettäjäine? Moine on ku harakku üönitkettäjäine. A peestettihgo sid lapsi vai maltettihgo peestee? Piästetäh opad’. Edgo sinä kuulluh kui peestetäh? Ka tühdii nenii. Buabuškoin piäständiä minä en tiijä, kui piästetäh sie. Opitah. Kačo, eräz l’ämmittäü kül’ün. Kül’ün ku l’ämmittäü, sid üksi kirguu, üksi kül’vettäü, toine kirguu: ”Kedä kül’vetät”? Sid sanou sie: ”Kül’vetän oigiedu hengiä”, sidä nimittäü lapsen üönitkettäjäizel. ”Sen kül’vetän iäre kül’üs, štobi l’ähtiz iäreh [üönitkettäjäine]”. Nuh: ”Kedä kül’vetät”? ”Kül’vetän lastu”. Üönitkettäjäizen iäre ajau. Buite sil heittäü, en tiijä ongo tozi vai ei. I oli miän kül’äz buabo, sid buabušku oli. Poigulapsel sidou sukkah kiven, ukseh menöü: ”Harši parši, iäre lapsez ümbäri. L’äkkä iäre.^ Ole sinä päivil’l’eh oigies hengez bladenčas”! [sanou] mi on nimi lapsel.^ Sidä [sukan] sidou kiägäh. ”Harši parši, mene sinä iäre. Minä sinul sivon täh kolmes puudas türän”! Sid ainos kiägäh sivotah, [buitegu] sid sidou kuvves puudas. Kuvves puudas sidou sih, a sivo ei [kuvves puudas]. A muga sanou. Pidäü ribuu sit. ”Harši parši, ole sinä oigiez hengez bladenčas päivil’l’eh! Minä sinul sivon täh kuvves puudas türän”. Nu. ”Harši parši, ole sinä oigiez hengez bladenčas päivil’l’eh. Minä sinul sivon täh türän üheksäs puudas. Üheksäl sül’el.^ Meren pohd’ah upotan sinuu. T’uu, sinä sinne meniit”! Uksen salbuau.^ Sen [kiven] kiägäh sidou buabušku, i se rippuu üön kiägäs. Minä muga kuulin. Se rippuu kiägäz üön.^ [Tossupiän] ottau sen, panou piänpohdih lapsel kätküöh.^ I lapsi maguau.