ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Ukko ta akka

История изменений

22 ноября 2022 в 14:27 Нина Шибанова

  • создал(а) текст
  • создал(а) текст: Elettih ennein ukko ta akka Pirttilahen pieneššä kyläšša. Lapšet oli jo kašvettu ta mänty šuurilla vierahilla mailla. No tai kerran kešäiltana oli poutašiä, aurinko paisto lämpimäšti, järvellä oli tyyni. Ukko ta akka lähettih onkella, jotta eikö iltasekši ta kiššalla šaisi kalua. Tultih kalalla. Akka airoloilla, niin kuin oliki tapana ennein vanhah. Luotih onket. Akka ukolla oli pahakurini ta hänellä aina mitänä ei paššanun, ei kun papatti, möräsi ta töräsi. Niin še täššäki šattu onkella: vain töräsi ta möräsi. Ukko šiänty ta šanou akkalla: – Piru šiun veiski šiitä veneheštä, ei kun yhtä möräjäntyä šiulta kuulen! No ukko šen kun šano, šilloin še äkkie muailma pimeni, nousi myršky, venehtä alko pyöritellä ta šamoin ni hilleni. Ukko kaččou hätähisenä, ka akkua veneheššä ei ni ole. “No šuanpa mie nyt rauhašša kalua onkittua, kenkänä ei häiriče”, mielissäh ajatteli ukko ta nakrahti partah. Niin ukko šai äijän kalua ta jo oli kohta aika ni kotih päin ajua, ka akkua ei nävy. Ukolla tuli ikävä akkua ta hiän i šanou: – Kuin piru vei, niin šamalla keinoin tuouki jälelläh. Ukko ei kerinnyn šanuo loppuh šuaten, kun äkkie šamalla keinoin pimeni, nousi myršky ta venehtä alko pyöritellä. Ukolla jo hätä tuli. Äkkie tuaš kaikki loppu ta hilleni. Ukko kaččou, ka akka istuu veneheššä ta ei ruohi šuutakana avata, vain šilmät kiirallah ukkoh kaččou. Ukko oli mielissäh ta šanou akalla: – Alahan šoutua rantah päin, niin kyllä täštä šelviemmä! Niin akka šouti rantah ta šiihi loputtih hänen möräjännät. Hiän kellänä ei kerton täštä tapahtumašta. Šemmoni oli starina ukošta ta akašta.