ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Repo, kontie tа jänis

История изменений

12 января 2023 в 12:36 Нина Шибанова

  • создал(а) текст
  • создал(а) текст: Oli ennein kuomakšet – repo, kontie ta jänis. Hyö ollah ta eletäh yheššä koko taikani talvi. A kun kešä tulou, nin pannah yheššä vil’l’ua muah ta yheššä ruvetah niitä korjuamah. Repo kuin on viisaš ta jänis vielä vähäsen viisahempi, nin leikkautetah pellot kontiella yksinäh. Kontie i leikkuau pupšiu pellon, a toiset vain mečäššä juoššah – jänis korttehilla jäleššä, ta repo šoršie i muita otukšie šuamašša. Kuin, velliseni, tuli riihen puintiaika, nin kontie puipi, ta repo vain partehilla makuau ta sanou, jotta «pui, pui, kuomaseni, nin šuuremman tukun šuat, a jäniksellä ta miula annat pienemmän tukun». Ka kun kontie puipi ta vielä yksinäh pakajau, jotta «mie šuan šuuremman šualehen täštä ruavošta, a ne toiset kun kul’aijah, nin šuahah pienempi tukku». Repo i mänöy šillä aikua kyläh ta rupieu tien viereh muate, jotta «kalamiehet kun tullah, nin šuan kalua keitokši». Hiän mänöy ta kaččou, jotta ukko ajau, tai rupieu poikittain muate. Tai ukko ajau ta näköy, jotta repo makuau tiepuolešša, i ottau rekeh. Ukko ajau akkah luo hyvillä mielin, jotta «kuin šain äijän kalua ta vielä revon šain», nin akka häntä nyt hyvin vaštah ottau. Ukko ajau köröttelöy ta ei ni jälkeheš päin kačo. A repo sillä aikua otti ta nousi istumah tai alko kaloja luuva reještä pois ta niin ni iče pois hyppäi reještä. Ukko ajau pihah ta karjuu akallah, jotta «tule, akkašeni, kaloja ta repuo käymäh, kuin sain tuolta tieltä revon, ta kalua šuuren tukun». Ka akka kun tulou, kaččou – nin ei ni repuo, a kaloja on muuvan rejen pohjalla. – Oho šie, kala- ta repomieš, kuin tuaš milmani valehtelit! Ka ukko kun kačahti jälelläh rekeh, ka ei ni mistä ottua kaloja, ni repuo. Ka kun akka häntä haukkumah, jotta «olet tuommoni kalamieš ta vielä valehtelet milma, kun ei ole kuntuo kalua šuaha ta vielä repoja pakajat. Ka et kyllä, ukko, šyö tänä piänä mitänä, kroome noita ahvenieš»! Repo ruttoh keräi kalat ta mänöy nakruan kontien ta jäniksen luo ta šanou, jotta «kuin mie šain avannošta, vel’l’et, kalua niin äijän, jotta en voinun kantua kaikkie». – Ka kuomaseni, juakka nämä vil’l’at nyt, ta mie lähen šiitä onkella avantoh. Repo otti ta rupei jakaušta šuorittamah tai šanou viisahašta piäštäh, jotta «šie, šuurin kuoma, ota šuurin tukku, a meilä riittäy pienempi tukku». Niin kontie šai ruumenet, a repo ta jänis šuatih jyvät. No nyt kontie šuoriu onkittamah kalua, a repo ta jänis lähetäh kyläh šärvintä šuamah. Kontie kuin mäni ta pani häntäh avantoh, nin avanto i jiäty. Vain pitäy šitä avannošša ta ajattelou, jotta enämpi kalua puuttuu, kun enämmän häntyä kirvelöy. A repo mäni yhen talon aittah ta šöi, vel’l’et, kaikki kermat ta kuoriet maijoista. A kontie oli avannolla aina huomenesšyöntih šuaťe. Vain kuin, vel’l’et, talon rahvaš nouštih makuamašta ta nähtih, jotta kontie on avannolla, nin otettih šeipähät ta mäntih kontieta lyömäh. A kun kontie piäsi – mäni tietä myöťe riiheh päin, nin näki, jotta repo-kouma makuau tiepuolešša ta karjuu, jotta «milma kun lyötih, nin aivot piäštä lähettih». (A hiän vet šöi kermat ta kuoriet ta ne tartuttih karvoih). A jänis kaččo vähäsen aikua ta höreyty nakramah, ka kaikki hypättih ken mih kerkisi, joka puoleh ta šuuntah, i näin jäniksellä tuli ristišuini šuu. Šen i pivuš, velli, miun starina.

12 января 2023 в 12:36 Нина Шибанова

  • создал(а) перевод текста