ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Iisussa noššattau luasarin kuollehista

История изменений

22 сентября 2023 в 15:16 Нина Шибанова

  • изменил(а) текст
    1Eryäš Luasarinimini mieš läsi.^ Hiän eli Vifanijašša, šamašša kyläššä, missä elettih hänen čikot Muarie ta Marppa. 2Tämä Muarie oli še, kumpani voiteli Hospotin jalat hajuvoitiella ta pyyhki ne kuivakši omilla tukillah, a še läsijä Luasari oli Muarien velli. 3Čikokšet työnnettih Iisussalla šana: «Hospoti, nyt še, ketä Šie tykkyät, kipeyty». 4Tämän kuultuo Iisussa šano: «Ei tämä tauti ole kuolomakši vain Jumalan kunnivokši.^ Šen kautti Jumalan Pojan jumalallini valo tulou näkyvih». 5Iisussa tykkäsi Marppua ta hänen čikkuo ta Luasarie. 6Kuultuo, jotta Luasari läsiy, Iisussa viipy vielä kakši päivyä šielä, missä šilloin oli. 7Šen jälkeh Hiän šano opaššettavilla: «Läkkä myö jälelläh Juutijah». 8Opaššettavat šanottih: «Ravvi, tuanoin jevreit tahottih kivittyä Šilma.^ Tuaško Šie olet šinne mänöššä?» 9Iisussa šano heilä: «Päiväššä on kakšitoista tuntie. Ken liikkuu päivällä, še ei kompaššu, šentäh kun hiän näköy tämän muailman valon. 10Ka še, ken liikkuu yöllä, kompaštelou – eihän häneššä ičeššäh ole valuo». 11 Tämän šanottuo Iisussa lisäsi: «Miän Luasarivelli makuau, ka Mie lähen häntä noššattamah». 12Opaššettavat šanottih: «Hospoti, kun hiän muannou, niin parenou». 13Iisussa pakasi Luasarin kuolomašta, a opaššettavat smietittih Hänen pakaja vanpakajavan tavallisešta unešta. 14Šentäh Iisussa šano šuorah: «Luasari on kuollun. 15Tiän takie olen hyvilläni, jotta Mie en ollun šielä: tämä lujittau tiän uškuo.^ Läkkä myö hänen luo». 16Šiitä Homa, kumpaista kučuttih vielä Didimos-nimellä, šano toisilla opaššettavilla: «Läkkä, kuolemma kaikki yheššä Hänen kera». 17 Konša Iisussa tuli Vifanijah, Hänellä šanottih, jotta Luasari on jo nellättä päivyä kalmašša. 18Vifanija oli lähellä Jerusalimie, šiinä viijentoista stadien piäššä. 19Monet jevreit oli tultu rau hottamahrauhottamah Marppua ta Muarieta vellen kuoloman murehešša. 20 Kun Marppa kuuli Iisussan tulošta, hiän läksi Hänellä vaštah.^ Muarie jäi kotih. 21Marppa šano Iisussalla: «Hospoti, kun oisit ollun tiälä, miun velli ei ois kuollun. 22Kuitenki tiijän, jotta Jumala antau Šiula kaiken, mitä Häneltä kyšyt». 23Iisussa šano: «Velleš noušou kuollehista». 24Marppa vaštasi: «Tiijän, jotta hiän noušou viimesenä päivänä, kuollehista noušomisen päivänä». 25 Iisussa šano: «Mie olen kuollehista noušomini ta elämä.^ Ken uškou Miuh, še eläy, vaikka ois kuollun. 26Eikä yk sikänäyksikänä, ken eläy ta uškou Miuh, ikinäh kuole. Ušotko tämän»? 27 Marppa vaštasi: «Ušon, Hospoti! Mie ušon, jotta Šie olet Hristossa, Jumalan Poika, kumpasen muailmah tuluo on vuo tettuvuotettu». 28Tämän šanottuo Marppa myöšty kotih, kučču Muarie-čikon ta šano hänellä peitočči: «Opaštaja on tiälä ta kuččuu šilma». 29 Tämän kuultuo Muarie šamašša nousi ta läksi Iisussan luo. 30 Iisussa ei vielä tullun kyläh, kun oli šamašša paikašša, mis sämissä Marppa Hänet näki. 31Kun jevreit, kumpaset oltih pirtissä Muarien murehta lieventämäššä, nähtih, jotta hiän äkkie nousi ta läksi uloš, hyö mäntih peräššä.^ Hyö arveltih, jotta hiän on mänöššä kalmoilla itkömäh. 32 Konša Muarie tuli šinne, missä Iisussa oli, ta näki Hänet, hiän heitty Iisussan jalkoih ta šano: «Hospoti, kun oisit ollun tiälä, miun veikko ei ois kuollun». 33Kun Iisussa näki, jotta Muarie itköy ta hänen kera tulluot jevreit niise itetäh, Hänellä tuli paha mieleštä. 34Hiän kyšy: «Missä Luasarin kalma on»? Hyö vaššattih: «Hospoti, tule kaččomah». 35Iisussa itki. 36Jevreit šanottih: «Kaččokkua, mitein Hiän tykkäsi Luasarie». 37A eryä häteryähät heistä šanottih: «Kun Hiän šuatto parentua šokien šilmät, eikö Hiän ois voinun piettyä Luasarie kuolomašta»? 38 Šyväššä tušašša Iisussa tuli Luasarin kalmalla. Še oli kal livohkallivoh lohkottu kalmakotini ta šen šuušša oli kivi. 39«Ottakkua kivi pois», käški Iisussa. Marppa, vainuan čikko, šano Hänellä: «Hospoti, hiän jo haisuu.^ Hiän on jo nellättä päivyä kalmašša». 40 Iisussa vaštasi: «Enkö šanon šiula, jotta šuat nähä Jumalan voiman, kun uškonet»? 41 Kivi otettih pois kalmakotisen šuušta. Iisussa nošti šilmät ylähyäkši ta šano: «Tuatto, Mie kiitän Šilma šiitä, jotta Šie kuu letkuulet Milma. 42 Mie tiijän, jotta Šie aina kuulet Milma. No šanon tämän näijen ympärillä šeisojien ihmisien tähen, anna hyö ušottais, jotta Šie Miut työnsit». 43 Tämän šanottuo Iisussa kar jahtikarjahti lujalla iänellä: «Luasari, tule pois šieltä»! 44Šiitä kuollut tuli kalmakotisešta, jalat ta kiät šiteissä ta näkö paikalla katet tunakatettuna. Iisussa šano: «Piäštäkkyä hänet šiteistä ta antakkua hänen männä».

09 февраля 2023 в 15:08 Нина Шибанова

  • создал(а) текст
  • создал(а) перевод текста
  • создал(а) текст: 1Eryäš Luasarinimini mieš läsi.^ Hiän eli Vifanijašša, šamašša kyläššä, missä elettih hänen čikot Muarie ta Marppa. 2Tämä Muarie oli še, kumpani voiteli Hospotin jalat hajuvoitiella ta pyyhki ne kuivakši omilla tukillah, a še läsijä Luasari oli Muarien velli. 3Čikokšet työnnettih Iisussalla šana: «Hospoti, nyt še, ketä Šie tykkyät, kipeyty». 4Tämän kuultuo Iisussa šano: «Ei tämä tauti ole kuolomakši vain Jumalan kunnivokši.^ Šen kautti Jumalan Pojan jumalallini valo tulou näkyvih». 5Iisussa tykkäsi Marppua ta hänen čikkuo ta Luasarie. 6Kuultuo, jotta Luasari läsiy, Iisussa viipy vielä kakši päivyä šielä, missä šilloin oli. 7Šen jälkeh Hiän šano opaššettavilla: «Läkkä myö jälelläh Juutijah». 8Opaššettavat šanottih: «Ravvi, tuanoin jevreit tahottih kivittyä Šilma.^ Tuaško Šie olet šinne mänöššä?» 9Iisussa šano heilä: «Päiväššä on kakšitoista tuntie. Ken liikkuu päivällä, še ei kompaššu, šentäh kun hiän näköy tämän muailman valon. 10Ka še, ken liikkuu yöllä, kompaštelou – eihän häneššä ičeššäh ole valuo». 11 Tämän šanottuo Iisussa lisäsi: «Miän Luasarivelli makuau, ka Mie lähen häntä noššattamah». 12Opaššettavat šanottih: «Hospoti, kun hiän muannou, niin parenou». 13Iisussa pakasi Luasarin kuolomašta, a opaššettavat smietittih Hänen pakaja van tavallisešta unešta. 14Šentäh Iisussa šano šuorah: «Luasari on kuollun. 15Tiän takie olen hyvilläni, jotta Mie en ollun šielä: tämä lujittau tiän uškuo.^ Läkkä myö hänen luo». 16Šiitä Homa, kumpaista kučuttih vielä Didimos-nimellä, šano toisilla opaššettavilla: «Läkkä, kuolemma kaikki yheššä Hänen kera». 17 Konša Iisussa tuli Vifanijah, Hänellä šanottih, jotta Luasari on jo nellättä päivyä kalmašša. 18Vifanija oli lähellä Jerusalimie, šiinä viijentoista stadien piäššä. 19Monet jevreit oli tultu rau hottamah Marppua ta Muarieta vellen kuoloman murehešša. 20 Kun Marppa kuuli Iisussan tulošta, hiän läksi Hänellä vaštah.^ Muarie jäi kotih. 21Marppa šano Iisussalla: «Hospoti, kun oisit ollun tiälä, miun velli ei ois kuollun. 22Kuitenki tiijän, jotta Jumala antau Šiula kaiken, mitä Häneltä kyšyt». 23Iisussa šano: «Velleš noušou kuollehista». 24Marppa vaštasi: «Tiijän, jotta hiän noušou viimesenä päivänä, kuollehista noušomisen päivänä». 25 Iisussa šano: «Mie olen kuollehista noušomini ta elämä.^ Ken uškou Miuh, še eläy, vaikka ois kuollun. 26Eikä yk sikänä, ken eläy ta uškou Miuh, ikinäh kuole. Ušotko tämän»? 27 Marppa vaštasi: «Ušon, Hospoti! Mie ušon, jotta Šie olet Hristossa, Jumalan Poika, kumpasen muailmah tuluo on vuo tettu». 28Tämän šanottuo Marppa myöšty kotih, kučču Muarie-čikon ta šano hänellä peitočči: «Opaštaja on tiälä ta kuččuu šilma». 29 Tämän kuultuo Muarie šamašša nousi ta läksi Iisussan luo. 30 Iisussa ei vielä tullun kyläh, kun oli šamašša paikašša, mis sä Marppa Hänet näki. 31Kun jevreit, kumpaset oltih pirtissä Muarien murehta lieventämäššä, nähtih, jotta hiän äkkie nousi ta läksi uloš, hyö mäntih peräššä.^ Hyö arveltih, jotta hiän on mänöššä kalmoilla itkömäh. 32 Konša Muarie tuli šinne, missä Iisussa oli, ta näki Hänet, hiän heitty Iisussan jalkoih ta šano: «Hospoti, kun oisit ollun tiälä, miun veikko ei ois kuollun». 33Kun Iisussa näki, jotta Muarie itköy ta hänen kera tulluot jevreit niise itetäh, Hänellä tuli paha mieleštä. 34Hiän kyšy: «Missä Luasarin kalma on»? Hyö vaššattih: «Hospoti, tule kaččomah». 35Iisussa itki. 36Jevreit šanottih: «Kaččokkua, mitein Hiän tykkäsi Luasarie». 37A eryä hät heistä šanottih: «Kun Hiän šuatto parentua šokien šilmät, eikö Hiän ois voinun piettyä Luasarie kuolomašta»? 38 Šyväššä tušašša Iisussa tuli Luasarin kalmalla. Še oli kal livoh lohkottu kalmakotini ta šen šuušša oli kivi. 39«Ottakkua kivi pois», käški Iisussa. Marppa, vainuan čikko, šano Hänellä: «Hospoti, hiän jo haisuu.^ Hiän on jo nellättä päivyä kalmašša». 40 Iisussa vaštasi: «Enkö šanon šiula, jotta šuat nähä Jumalan voiman, kun uškonet»? 41 Kivi otettih pois kalmakotisen šuušta. Iisussa nošti šilmät ylähyäkši ta šano: «Tuatto, Mie kiitän Šilma šiitä, jotta Šie kuu let Milma. 42 Mie tiijän, jotta Šie aina kuulet Milma. No šanon tämän näijen ympärillä šeisojien ihmisien tähen, anna hyö ušottais, jotta Šie Miut työnsit». 43 Tämän šanottuo Iisussa kar jahti lujalla iänellä: «Luasari, tule pois šieltä»! 44Šiitä kuollut tuli kalmakotisešta, jalat ta kiät šiteissä ta näkö paikalla katet tuna. Iisussa šano: «Piäštäkkyä hänet šiteistä ta antakkua hänen männä».