VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Kut üks’ priha openzi kovas carid

Kut üks’ priha openzi kovas carid

Veps
New written Veps
Ende eli-oli car’. Hän navedi lujas kundelta sarnoid. Carin slugad kaikjalpäi eciba nenid, ken mahtoi starinoita sarnoidkaikuččel päiväl car’ pakiči uden sarnan. A ku hänele starinoitihe se, miččen hän kuli ende, hän käski surmita sarnnikad. A kuspäi pidi tedištada, kuli hän mugoman sarnan aigemba vai ei?

Oleskeli muga-ki, vaiše kuleb car’ sarnnikalpäi tutaban sarnan, sid’-žo käskeb čapta sarnnikale pän.

Tuli päiv, konz hänen valdkundas ei ole jänu ni üht sarnnikad, kudamb tahtoiži ozutadas carin edes. A car’ pahidub, kidastab slugiden päle:

Togat minei sarnnik kuspäi tahtoit!
Ika kaikile lop linneb!

Slugad huriloičiba, holespai ičtaze ei muštkoi. I naku kodimištoho tuleb mitte-se tundmatoi priha.

Priha tuli, tervehtoiti carid i sanub:

Tahtoid-ik, car’, kundelta minun sarnad?


A car’ ihastui. Rigehtib, prihale suhu kacub.

Starinoiče, starinoiče teramba! I ištutab händast ičezennoks pehmedaha lebuištimehe. Priha sanub-ki:

Nu-ške, kundle.
Mugošt sarnad, sinä, nacein, ed kulend. Oli nece lujas amu, konz minun dedaim i sinun dedaiž ühtes lendiba sarajad. Lujas korged sarai tuli. Ku sihe panda parden, ka orav kogonaižes päiväs ei voinuiži toižes lopuspäi toižhesai hüppida. Naku mugoine oli sarai! Oled-ik kulnu mugoižes?

En kulend, – sanub car’, – a mi edemba oli?

A mi edemba oli, homen starinoičen, – sanui priha i läksi.
Homendesel möst tuleb. Car’ ištutab möst händast ičezennoks, rigehtoitab:

Nu, mi edemba-se oli?


Naku muga, – sanub priha, sinun dedaiž i minun dedaim neciš sarajas kazvatiba härgan. Mugoine sur’ oli, miše päskhaižele pidi kogonaižen päivän leta, miše sarvespäi toižhesai putta. Oled-ik kulnu mugoižes härgas?

En kulend, sanub car’.

A ed kulend, ka tämbei täudub. Homen tulen. I möst priha läksi.

Sinä oled nüga priha, – meletab car’, – a minä sindai kaiken-se manitan. Olda sinei, kut toižile-ki, päta!”

Kucui hän ičeze slugid i sanub:

Konz homen nece priha möst zavodib starinoita, kaik tulgat kundelmaha, i hot’ midä hän sanub, vastha kidastagat: ” necen kulim, kulim!”
Naku minä händast manitan-ki.

Tuli praha möst. Ištuihe i zavodi starinoita:

Konz sinun tataiž i minun tataim valdoičiba läheli toine tošt, sinun tataiž oti velgha koumekümne bučid kuldad minun tatal.
Koumelkümnel hebol vei. Olet-ik kulnuded neciš azjas?

Kulim, kulim! kidastiba slugad ühthe än’he.

Nu, ku kaik olet kulnuded, ka anda tagaze velg, car’! sanub priha.

Tuli carile maksta prihale kuldad. Ved’ ed ridle, ku kaik ühthe än’he kidastiba, miše oma kulnuded neciš velgas. Car’ käski ičeze kaznačejid ladida kuldad prihale. Keratihe, keratihe, vaiše kümne bučid keratihe, enamba ei olnu kuldad caril.

Priha bohattui, koumel hebol carinnopäi läksi. A car’ siš aigaspäi enamba ei kundlend sarnoid. Opetihe händast!

Vepsäks kändi Maria Mironova