Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Pandas zavet, loitas Jumalale

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Maria Filatova, Kodima. № 8, (2016), p. 4

Pandas zavet, loitas Jumalale
(Vepsian)

Piterin agjan Ojat’-jogen randal jo amussai eläb vepsän rahvaz. Nemž om üks’ čomembiš vepsläižiš külišpäi. Tägä eläb vähän rahvast. Jäl’gmäižen rahvahan lugetišen mödhe, Nemžal eläb vaiše 77 mest. No keza om erine azj külän täht. Nemž-külä kuti heraštub unespäi. Enččed külänikad, kudambad jo amu oma lidnan eläjad, tuleba kodikÜläha, miše lebaitas, rižada ičhižid, lähtta ongele da unohtada lidnan jügedad, holevad elod. Hot’ kezal külänikoil om äi radoid, no kaik-se kezalebu da praznikad ei olgoi jäl’gmäižel sijal. Vepsläižiden täht kaikid tärktembad oma olnuded nügüd’-ki zavetnijad praznikad.

ČASOVENSKAJA OM NEMŽAN PÄPRAZNIK
Mi om zavetnii praznik, kut se praznuitas, tedištim neciš penes vepsläižes Nemž-küläs.
Tägä amuižes aigaspäi praznuitas Časovenskaja-praznik. Se tehtas kaikuččen voden 17. päiväl heinkud. Praznik zavodiše jo aigoiš homendesel. Joga pertiš emägaižed paštaba kalitoid, koloboid, skancoid da erazvuiččid pirgoid. Jäl’ghe necidä külänikad astuba kaumištole. Tulda necil päiväl läheližen ristitun kaumale om tarbhaine azj. Pidab sanuda, miše erased ristitud jo ei kävelkoi kaumištole necil päiväl. Nece tradicii hilläšti koleb. No vanhad ristitud muštleba da arvostaba ezitatoiden verod i tegeba kaik radod muga, kut tegiba heiden kazvatajad. Kaumoile jättas tomaižid. Ezmäi kaiked nene oma paštatesed, miččed oli tehtud homendesel.
Kaumišton jäl’ges külänikad keradasoi mecha ühthižloičendale. Tänna todas jumalaine, viritadas tohused. Sija mecas om valitud ei muite. Konz-se neciš sijas oli časoun’, no voinan aigan se oli polttud. Läz časoun’ad seižui koivuine. Požaran jäl’ges puspäi jäi vaiše kandoine. Necile kandole-ki pandas nügüd’ jumalaine.

JUMALAINE OM TEHNUS PRAZNIKAN SIMVOLAKS
Kaikiden opalahižiden ihastuz” – mugoine nimi om jumalaižel.
Se om tulnu Časovenskaja-praznikan simvolaks. Jumalaižehe om kuvatud Jumalan Mamoi. Hänes ümbri oma gol’l’ad, alastomad, läžujad, näl’ghižed ristitud. Mugažo om kuvatud angelad, kudambad tegeba hüvid azjoid Jumalan Mamoin käskon mödhe. Jumalaižen nimespäi voib el’geta, miččiš Pandas zavet, loitas Jumalale bedoiš ristitud pakičeba abud necil jumalaižel: pakičeba ihastust, abud ičeze opalas da elon jügedusiš.
Loičendad lugeb Nemžan külän eläi Galina Lokkina. Hän lugeb ei vaiše venäks, no vepsän-ki kelel.
Edel Galina Ivanovnad loičendad praznikal lugi toine külän eläi. Om mugoine tradiciiantta lugeda loičendad ühtel naiželpäi toižele.
L’udmila Popova, Nemžan eläi starinoiči: ”Kaks’ vot pap’ ajelihe. Ezmäiččen vodou hän tuli tänna, pajati. Oli dikii čoma. A toižvodou hän tuli, pajati i tagaze ajoi. A nügde niken ei tule. V Vinnicah oma monaškad. Vot hot’ tuleiž monaškad cerkvišpäi”.
Praznikal kaikutte tulii pakičeb Jumalal abud ičeze bedoiš. Kut sanuba baboid, Časovenskaja-praznikal ičeze loičendas pidab pakita tervhut. Loičendan jäl’ges ristitud kävuba Jumalaižen al. Muga ozutadas, miše rahvaz korktas arvostab pühäd jumalašt. Necen ritualan jäl’ges jumalaine todas Vauged-järvennoks. Tägä jumalaine lanktas vedehe. Muga vet loitas, tegese pühäks. Ristitud otaba vet järvespäi i sen jäl’ghe kaik tahtnikad kul’bese.

KACUM ZAVETNIJOIDEN PRAZNIKOIDEN ISTORIJAD...
Ku lugeda tedokirjad, ka voib tedištada, miše zavetnijad praznikad sündeliba siloi, konz küläs tegihe mitte-se bed, ozutesikš, oli epidemii, živatoiden kogon kolend vai požar. Miše bed ei tulnuiži möst, rahvaz pani zavetan. Ristitud toivotiba kaikuččen voden tehta praznikan. Hot’ vepsän rahvaz om-ki valatadud, kaik-se ristitud kaičeba endevanhoid veroid. Praznikaha mülüb pühäkodin ritualad da sil-žo aigal ristitud tegeba enččid ezitatoiden ritualoid, miččid nikonz ei tehkoi pühäkodiš. Äjad kezapraznikad oli sidotud kodiživatoiden kaičendaha. Ned kuctihe živatan praznikoikš vai lehmän da hebon praznikoikš.
Zinaida L’ovkina, Nemžan eläi sanui: ”Om Ladvas Vladimirskii praznik. Minä olin kerdaižen. Nece om 28. heinkud. 29. heinkud om Iljinskii praznik Sarjärves. Il’l’anpei om toižpolel järved. Sigä oli časounikeine”.
Praznikpäiväl ristitud kerazihe pühäsijal. Se voi olda časoun’ vai pühäpert’. Mugažo kerazihe pühäkivennoks vai punnoks, ojannoks. Necen sijannoks todihe živatoid. Erašti pidi ajada živatoid äi kilometroid. Pühäsijal ristitud panliba zavetan. Nene oliba käzipaikad, paikad, kanghad, paštatez, munad da dengad. No päzavetad oliba živatoišpäi: karv, voi, kandatez da rahtod.
L’udmila Popova: ”Kaik d’anu gostincad i jagoiba ristituile. Kalitkad da kolobad, paikad. Ku paned zavetad, ka tod paikan, käzipaikad, kaiken jagetas. Dengad niken ei ottud ičelazoi. Kaik dengad jagetasoi”.

MI OM ZAVET? MIDÄ ZNAMOIČEBPANDA ZAVETAN”?
Zavetnijad praznikadnece om lujas melentartuine rahvahan kul’turan pala. Meletadas, miše ned oma ani amuižed, vaiše aigan sirttes ned vajehtihe i saiba ortodoksižen forman. Mi om zavet? Midä znamoičeb panda zavetan? Necen polhe nügüd’ voib sanuda ei kaikutte külän eläi. Zavetan panend sai uden znamoičendan.
L’udmila Popova: ”Jumalale pandud da lehmile... En teda, min täht... Jesli zavetan panid, ka hot’ vihm, hot’ mitte hubuz’ kodiš, ka vsje ravno pridi. Minä tämbei en voi mända. Minai jougan porotab, en voi seišta. Otad misli, miše minei tari tämbei mända. Mänin, okunulas’”.
Zinaida L’ovkina: ”Ristitud toba tomašt. Ken živatoile paneb zavetan, ka tob void, šersti”.
Galina Gersina: ”Den’gad jätliba. Jätliba käzipaikad da paikad. Pap’ vöi necen cerkvaha”.

KÜLÄN ELÄJAD PIDÄBA KORKTAS TRADICIJAD
Zavetnijale Časovensakajapraznikale tuleskeleb äi rahvast.
Vanhembad külän eläjad pidäba korktas enttušt tradicijad. Nored, voib olda, jo ei uskkoi enččehe veroho, tegeba ritualad muite, ei pangoi niihe sur’t znamoičendad. Mugoine om elo, zavetnii praznik vajehtase, otab uzid azjoid no silžo aigal se kaičese.
L’udmila Popova: ”Siloi oli toižin. Nügde lugtas knižkaspäi. A siloi oliba babkad. I hei lugiba naizust’. Nored siloi ei kävuted. Meile zapreshaiba kävuta. Meide roditel’ad kävuiba i pajateliba nastojašijad cerkovnijad molitvad. Ei ku tänambei. Teziba naizust’ kaik molitvad. No nügde nenid babkoid ei ole. Tradicii eläb, no nügde nored, minä dumain, prihod’at prosto iskupat’sa”.
Kaik-se Časovensakajapraznikale tuleskeleba uskoilijad ristitud. Läžujad pakičeba tervhut i toivoba, miše Jumal abutab heile. Erased külän eläjad johtutaba, kut läžujad tervehtoitihe ičeze kibuspäi.
Galina Gerasina: ”Paned päle räcin... Pezed järviš, ala stirai, konz kuivab, pane päle.
Galina Lokkina: ”Üks’ ak minei sanui, miše hänele abuti. Hän tuleli necele praznikale kuz’ kerdad i sanui, miše hänele abuti miččes-se pahas”.
Kacmata sihe, miše vepsän rahvaz om valatadud, ristitud uskoba vedehižehe, mechižehe, kül'betin da kodin ižandoihe da emägoihe. Ižandoid kittas, heid varaitas. Nemžal omi pühäkivedki. Nelläs kilometras küläspäi seižub ristkivi. Ičeze nimen se sai ristkuvan tagut. Kivel pakitas abud i kittas dengoil da paštatesil. Kudes kilometras Nemžalpäi om toine-ki kiviHumbar’kivi. Mugoine nimi om anttud rahvahal ei muite: kivi todeks koskub humbrehe. Hot’ tehut kivennoks om pit’k da jüged, kaik-se rahvaz käveleb sennoks.
Muga, kinktas sidos vepsläižes kul’turas om uskond Jumalaha da enččed verod. Kaikutte meišpäi ecib tüništoitust da abud. Kaikutte meišpäi löudab sen ičeze azjas. Vähäluguine vepsän rahvaz eläb kožmuses londusenke, eläb oiktas da tunäs. Ristitud pidäba sures arvos kanzan veroid, napriba kaita niid da jätta kaikeks igäks veroid, miččid muga pit’kha, voz’sadoid kaičiba heiden ezitatad.