VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Šöisin kun šaisin

Šöisin kun šaisin

Karelian Proper
New written karelian
Šilmähpistäjä piirreh vienalaisešša keittijöššä on runšaš kalan šyönti. Vienalaiset kylät ollah kalakkahien vesien rannoilla ta konša ei šyötäväkši ollun vereštä vejen vil’l’ua, otettih šuolakalua šuurista kalapuisista tahi keitettih rokkua kapakalašta. Joka atrivolla oli kalua. Mujehta käytettih enimmän, še kelpasi verekšenä, šuolattuna šekä kuivattuna. Šitä šyötih keittona ta kalakukkona. Šuolamujehta varten oli šuuret korvot, matalih korvoloih tahi kalanel’l’ikköih šuolattih lohta ta šiikua, monta muuta šuurta kalua šuolattih erikokosih korvoloih. Vanhojen karjalaisien herkkuo on kevätti.
Kevätiksi parahittain kelpasi hauki ta ahven, kumpasie pyyvvettih aikaseh kevyällä. Kalat puhattih, hyväkši peštih, šuuret hauvit leikattih pienemmiksi paloiksi ta šuolattih korvoloih taikka puisih. Šiitä keitettih šuolarossola ta kuattih kylmänä kalojen piällä niin, jotta ne jiätih rossolan alla. Piällä pantih jykie paino (kivet) ta šiitä pantih piällä minih vuate, jotta kala-aštieh ei mäne ruhkua eikä piäššä kešällä kärpäset. Kevättikorvoja moničči šäilytettih kala-aitoissa meččäpirttilöillä, missä kevätettih ta tuotih kotih vašta talvella hevoiskyyjillä. Myöhemmin, kun alko kulkie vierašta rahvašta ta ei šuattan jättyä mitänä meččäh entiseh tapah, kevättikorvoja piettih lavošša taikka ulkoaitašša šyyšviluloih šuaten koškomatta.
Hyväššä šuolašša ta šuuren painon alla olijat kalat oltih kovat ta hyvänmakuset, vain niissä oli oma erikoini haju. Še haju ei merkinnyn hapannutta kalua, vain še oli juštih šen kevätin tunnuš.
Kevättie šyötih šuolaltah ruakana, livotettih ta keitettih, paissettih kalakukkuoki ta še oli vienankarjalaisien erikoini herkkukala.
Vaikka nykyjäh šuau kaupašta linnunki maituo, ei šielä tarita kevättie. Harvašša taloššaki nykyjäh šitä on. En tiijä eikö nykyni rahvaš tietäne hyväštä, vain eikö kehanne ruveta šemmoseh jassakkah.
Iče tavallisena karjalaisena ollešša voin ihan varmah šanuo, jotta vašta otettu korvošta rossolašta kevätti, kuuman potakan, muššan leivän ta maijon kera on tosi makie. Maisselkua kun että uškone. Ei haju haittua. Šanotah, jotta hajušša kašvau, još olla jakšau.