VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Pruasn’iekat

Pruasn’iekat

Karelian Proper
Kestenga
Muisselkua noita pruazn’iekkoja. No mistä myö alottaisima?

Anna vain otan kal’entaari, n’iim paremmin muissan. Ensimmäin’i pruazn’iekka on janva…, oi, tammikuun šeiččemeš päivä, Roštuo, tammikuun šeiččemeš päivä, Roštuo, tammikuun šeiččemeš päivä on Roštuo, i šitä pruasnuijah Roštuota, pruasnuijah n’iinkun talvipruasn’ikkua, no häntä pruasnuijah ihan. Polnost’i pruasn’ikka on hiän, jotta ei ruata i mitä, Roštuona, i Roštuona on vielä tuoin’i pruasn’ikka vierellä, kakši päivyä, no še on jo ei n’iin luja pruasn’ikka jo, šemmosina aikuoina kun, jesl’i hyvin ruatoaika, n’iin lähtih tukkimeččäh el’i minne ruatah jo paremmin ruatah, no pruasn’iekka on vielä, no ei ollun aikua šilloin aivam pruasnuimah joka pruasn’iekkua. Oltih pruasn’iekat, a s’o rauno piti ruatua, še oli šemmon’i aika, jotta heilä piti ruatua, še ei, heilä auttan še pruasnuinta i pruasnuijah, jesl’i hyö pruasnuijah, n’i hyö šillä aikua jo tomašnoita mitän’ih šielä kačellah, jotta pitäy, toisekši päiväkši varuššetah työtä, pluanua.

No, no, no.

N’iinkun on nykyjäh šanotah, jotta še plaana.

No uhu, a kuim pruasnuijah tätä pruasn’ikkua?

Ka kuim pruasnuijah. Pruasnuijah n’iin, jotta valmissetah hyvyä ruokua, ja šiitä šyyvväh hyvyä ruokua, ja issutah stolan takana, ennen ei ollun šitä viinua, a tolkuijah omista ruavoi…, ruatoloista, jotta mitä myö lähemmä ielläh päin ruatamah. No še heilä, še šiitä ei ole muka riähkä šiitä puajinnašta, još omie. Näitä puajitah puajimisie, a še čitaitih niinkuin riähkä tulou, heilä ol’i riähkä, a nyt on stit, no.

Kylyššä kon’ešno ei voinun käyvä?

Ei, kylyššä ei, n’i kojem slučai, kylyššä vopše ei käyty, i kuna pruasn’iekkana ei pitän kylyššä käyvvä.

Ei n’imitänä ..., kotitöitä ei voinun luat’ie?

E, ei n’imitä koti…, kotityöitä piti, šiivatat piti hoitua.

No, no.

Šiivattojen luo ja šiitä.

Halkoja, halkuo halata?

Ei, halkoja ei voinun halata, a ruokua laittua voi, m’i šuuhu mänöy, šiitä ei tule riähkä, no n’i hyö ruokua laitettih i šiivattojen kera šiitä, šiivatat hoitua pitäy, ne še, vopše pitäy hoitua.

I syvvä voi kaikemmoista ruokua?

I syvvä voit kaikemmoista ruokua, šiitä jo ei ole post, a nyt meil ei ole post nykyjäh.

No i s’iitä mikä?

No, a s’iitä tulou šen jälkeh Vieristä t’ev’atnaccatovo, yhekšäštuoista päivä tammikuuta.

Šamua kuuta?

No, šamua kuuta, yhekšäštoista päivä.

Nu.

Vieristä, vot, tänäpäivänä, no, Vieristä. Vieristä on ensi päivä, tooše on kakši pruasn’ikkua. Vieristä on ensi päivä kal’l’is, i tuoin’i päivä on oikein kal’l’is, potomuu što rissitäh pienie lapšie, n’i še on kallehekši luvetah tuoista päivyä šillä, kun rist’ijä…, rist’ijäispäivät ollah. No n’in vielä on kallehempi, kun tämä päivä, no tänä päivänä tooše ei kylyh käyvä, eikä tätä, ei n’imitä ruata tooše, n’iin on kal’l’is pruasn’iekka, ei n’imitä ruata. No, šiitä tulou šen jälkeh f’epral’, f’epral’ašša p’etnaccotovo tämä. Oi, pane kiin’i [nauhuri], n’i muissutah, em muissa kačo.

No miula tooše tuli mieleh, Sr’et’en’i juuri on še, no.

No Sr’et’en’, p’etnaccotov on Sr’et’en’n’a, Sr’et’en’n’a p’etnaccotovo. No Sr’et’en’n’a on tooše kal’l’is. No hän oli kak ras tukinajoaika, ennen šielä n’iin ihan tukkie ajettih, mušikat, naiset pruasnuitih, a mušikat jo tätä pruasn’ikkua ei n’iim pruasrnuitu, hiän jo oli, a še ennen nazivajtih n’iin, jotta jesl’i koko kruuka, kruuka on še pruasn’iekka iham pruasn’iekka, a jesli čitautu puol’i kruukua, no tämä koko kruuka on missä ollou, jotta vähä halvempi on toisie n’iitä pruasn’iekkoita. No ni, tänä pruasn’iekkana mušikat muutamičči ruatah, ta ei kaikkie pruasn’iekkoita voitu ennem pruasnuija, hot’ i ol’i.

Niinko še i šanotah Sr’iet’en’n’a karjalaksi?

N’iin, Sr’iet’en’n’a, Sr’iet’en’n’a meilä karjalakši, ku oli venäläin’i, še, meilä vet oli venäläin’i uško.

Uhu, uhu.

No šen jälkeh tulou šiitä. Šen jälkeh šiitä tulou, šen jälkeh, mitäkä še šiitä tulou, ja, no t’ekapr’ašša net pruasn’iekat tullah.

No še, še om myöhemmin.

Ne om myöhemmin, net, ne šiitä, no n’i nyt, nyt kun. Vot nyt lähtöy äijämpäivän nämä pruasn’iekkat, nyt nämä kun lähtieh tämän šu…, šuurem pyhän nasivautuu, šuurem pyhäm pruasn’iekat, n’i hiän, pruasn’iekat ne šuurem pyhän lähtie šiitä, konša on uuši vuoši. Uuši kuu, uuši kuu, konša on uuši kuu, n’i tänä vuotena on skoorassaham meilä, n’iim, mium mieleštä, pitäis’ olla tällä, še pitäis’ olla n’ii, jotta uuvella kuuvvel ensi četv’ert’illä, no täššä ei aivam polučauvu ensi četv’ert’illä, enš četv’ert’ puola pyörähtäy huomena, no ei poššua muina i kuna. Muihi kuhu aikah hän lähtöy Sr’iet’en’n’ašta, kun lähtöy, ni šiitä voit lukie šen uuvvella kuulla l’upoi aika.

No, no, no.

No, a muutamat luvetah nyt, jotta dvatsatoi marttua, no še dvatsatoi marttua ei paššua, kun tulou, Jyr’impäivät on šestovo tätä maijua, i hiän Jyrimpäivän jälkeh eij ole.

No, no, no.

N’i šiinä puutaijah hyö oikein äijä, nyt tämä, nyt on ensimmäin’i, Pyhällašku, Pyhällašku. Šuurem pyhäm Pyhällašku, hiän on ensimmäin’i. No hiän on, tooše, häntä pruasnuija ei, a tol’ko nazuvaijah, jotta pyhä lähtöy. Šehän om pyhä, post.

Kaheškymmeneš?

No, kaheškymmeneš päi...

Tänä vuotena i?

Tänä vuotena näin on, a joka vuotta eij ole, hän on kakši vuotta. Kakši netä tätä, netäl’ie šiirtyy puoleh ja toiseh, näin, käytteliytyy.

No, no, no.

No, hiäm puvajet, äi Äijäpäivä aina apr’el’ašša. I maijašša mänettelöy to p’atovo maijua, še on isr’etko tol’ko to p’atovo, četv’ortovo mänöy.

A tämä on kaheškymmeneš fevraal’uako, n’iin?

Tämä, kaheškymmene f’evral’ua.

Uhu.

No, a šiitä, tämä. Lähtöy. Šen jälkeh Joutokei, martašša. Martašša, viiještoista päivä marttua Joutokei. Viiještoista päivyä marttua Joutokei on. Šitä nasivaijah Joutokeiksi, no hän on tätä. No, no, kevätpruasn’iekka, kevätpruasn’iekaksi nasivaijah šitä, kevätpruasn’iekka häntä pruasnuijah, a häntä i on i n’iitä, jotta ei kaikilla ollun aikua pruasnuimah.

No a šiitä?

No šiit on, jo šanoin, n’el’l’äštoista päivä joko še, še män’i s’iitä?

No, no.

N’el’l’äštoista päivä, Joutokeita še on, Joutokeimpäivä n’el’l’äštoista päivä marttua.

No.

Joutokeimpäivä, no še on kal’l’is ta ei kal’l’is, šitä pruasnuijah ta ei pruasnuija, vot n’el’l’ännettä ku…, šitä tuoista päivä kun on marttua Joutokei, n’i hän on, pon’et’el’n’ik, pon’et’el’n’ikkana, ensimäisarkena.

Uhu.

No. I nyt, kun lähtieh ensimäsarkena on, tämä Joutokei, nyt tulou Soorok sv’atuoi. Netäl’im piäštä. Ensipäivänä tulou Sorok sviatuoi, toissarkena.

Uhu.

No, i tuaš mänöy netäl’i i tulou. Tuaš netäl’im piäštä Ol’ekseimpäivä. Tuaš mänöy netal’i. N’i juštih nyt tulou huomena, m’i tulou tämä Blahv’ešen’n’a.

Uhu.

Ne n’iin i kuletah, ne, ne kaikičči ollah n’iinä päivinä, yksinä päivinä, tvaccat’ toroi on, tämä, Sorok sv’atuoi, triccatovo on Ol’ekseimpäivä, i s’etmovo on tämä, Blahv’ešen’n’a.

Kuule, a tuo Joutokein ta Ol’eks’eimpäivä n’ii. Onko še n’iin kuin, näijen nimien n’iinkun nimipävä? Ne joila...

Hän, hiän eij ole n’imipäivä, nav’erno hän eij ole, šiitä mie en ole oikein šelvil, jotta onko hyö n’imipäivät, hejän on n’imipäivä, hyö on m’in’ih luaittu potvik. Šemmon’i šielä ennen, tooše v’et oli, jotta potvikoita luaittih šemmosie, n’i hyö on šemmon’i luaittu, taaše mie muissan n’ii, jotta kun on ollun muinen m’in’ih Varlamii, še on ollun sv’atuoi.

No, no, no.

No n’i še Varlamii on ollum, mitä lienöy vetämäššä, ja šiin on kuollun, n’i hänen n’imipäivä Varlamim päivä, vai mie en tiä, jott kuna päivänä on še Varlamin.

No, a kuule, još kyläššä on Joutokei, Joutokei nimin’i ak…, šanokamma akka näin, i...

I hänellä on n’imipäivä.

Hiäm pruasnuiččou sitä päivyä?

Hiäm pruasnuiččou šitä n’imipäivyä, hiän šitä omah n’imipäiväh pruasnuiččou.

Tullah.

No silloin annettih n’iin i n’imet, jotta, još ol’i še pruasn’ikka, n’i še n’imi i annettih, a tyttärellä annettih.

Uhu, još lapši šyntyy?

No, lapši šyntyy, n’iim pojall annettih ieštä päin n’imi, jesl’i om pruasn’iekkua, jotta šyntyy n’iin kum pruasn’iekkana, n’i hänellä jo voijah ieštä päin antua n’imi mim…, mimmon’i ollou, hot’ Varlamii, hot Suava, hot, Savat’ei, hot mi ollou, še i annetah. A tyttärellä annettih takuat’i päi, potomu što tytärtä jo halvekšittih šilloin, halvemmakši, kum poikua. Poika on kallehempi.

No, no, no, no, a još šamana päivänä šyntyy, šanokamma, Joutokeimpäivänä, n’ii hiän šuau?

Šamana päivänä n’i šilloim pannah še n’imi, op’esaat’el’no še n’imi pannah pojalla i tyttärellä, še, šem pruasn’iekkana op’asaat’el’no še n’imi i pannah.

Halu…, halun…, halutahko vanhemmat tai ei s’o rauno?

No halutah el’i, no vaikka ei n’i hahittais’, mitä n’ii kuin, jesl’i po…, šielä on kirjutettu šinne heilä pual’ikkoloih, ei ollun heilä muuta kirjua, kuim pual’ik…, pual’ikašša, jesl’i oli še n’imi, n’i še piti panna, vaik olis’. Šiitarinen, še op’esaat’el’no piti panna, nyt še vipiraičemma, mityš n’imi pitäy panna.

No, no, no. No, šiitä?

Šiitä tulou šen jälkeh. No nyt tulou Äijäpäivä. Äijäpäivä nyt tulou, ot kun ol’i tvaccatoi, n’i šeiččemen netäl’ie, anna nyt šen rosskašie. Šeiččemen netäl’ie on šitä pyhyä, äijämpäiväm pyhyä. Šeiččemen netäl’im peräštä tulou šiitä Äijäpäivä.

Uhu.

Äijäpävä, ku šitä on n’i šiitä pitäy Äijämpäivän jälkeh olla, Troičča tulou tuaš šeiččemen netäl’im piäštä, še tulou, šiitä Troičča, nämä ei ole čisloillah, potomu što, konš on Äijäpäivä, i šiitä on tämä. Še Troičča on, hautuumualla käyvväh šinne, jott om pokoin’iekkoim päivä, no n’i Troiččana šiitä, kun käyväh hautuumualla n’iin, šiitä. Netäl’im piäštä tuaš tulou pyhä, šiitä om Petrumpyhä, še om Petrumpyhä šiitä, Petrumpäivä on šiitä, dv’enaccotovo ijul’ua, no ennem meilä šuomekši ei n’i šanottu n’iitä, kuin to ne oltih, ijul’a, ta ne venäjäkši šanottih, še kun venäläin’i meilä tämä. Uško n’i venäläistä myö i šanoma.

No a tuota, Äijäpäivyä kuim pijettih?

Äijyäpäivyä oikein hyvim pijettih, še oli ei ihan kaikim pruasnuittih, jotta meččimiehet kaikki heitetäh työt ja tullah kot’ih, ja pruasnuijah, ja kul’aijah, taaše kul’aijah heposilla, n’iin om pruasn’iekka, jotta taaše on heposiem pruasn’iekka. No heposiem pruasn’iekka on Jyrimpäivä, ka. S’o rauno ei kul’aija, ei ole Jyrimpäivän aikua heilä kul’aimah, še om pieni pruasn’iekka, hiän om pruasn’iekka heposilla, no heposie ei l’iikuteta, heposet šiitä ollah šeišotah koko päivä Jyrimpäivällä, kun on heposiem pruasn’iekka.

Uhu, no i šyyvväh kaikki m’itä voi?

Šyyvväh še arki, še kun om pruasn’iekka, n’ii šyyvväh, tol’ko yksi pruasn’iekka on. Spuassumpäivä, n’i ši…, še om pyhä kaikičči. Šiitä ei šyyvvä. Še nasivaijah n’iinkuim pyhä, karjalakši še om pyhä, a pyhä še on šuomeksi. Še voskr’esen’n’a.

Uhu, no käyvähkö kost’issa Äijäpäivän aikana?

Käyväh, kost’issa käyväh. Taaše kost’issa käyväh n’iinä päivinä, v’iitiš, šemmoset päivät taš, jotta meilä on Spuassumpäivä. Tämä pruasn’iekka n’i miän kyläh tullah juhlimah pruasn’ikkua šinä päivänä, tuolla ol’i tuošša. Oi, missä še ol’i, tuol onnakko ol’i, Šuureššajärveššä, Šuvi-Šuurešša järveššä, Petrumpäivä pruasn’iekka, n’iil oli joka kylällä oma pruasn’iekka, a n’iinä päivinä käytih s’itä pruasnuimah šiitä. N’iih kylih missä ol’i, missä kyläššä ol’i pruasn’iekka. Lahen kyläššä ol’i Miikkula, Miikkula tooše on, tällä Nikolaipäivä, Nikolaimpäivä, n’i šiitä käyväh n’iinä päivinä juhlimah n’iih kylih, a tuola Heinä...

Ahа, aha, nu, nu.

Heinäjärveššä ol’i Il’l’ampäivä.

A Kankehešša m’i oli?

Missä?

Kankehešša.

Kankahissa?

Kankahissa.

Oi, Kankahissa, kačo, mie en t’iä, jott mi ol’i, Kankahissa m’i ol’i, a täššä Petrumpäivä kaašetsa oli täššä. Ei N’isäššä, kum m’i še on ielläh N’iskua? Kylä. Oi, no N’isašta tal’še šinne lähtöy tällä kylihpäi. Sitä jokie myöt’en, kuin še i on še. Kuntikyl.

Ruva?

Kuntikylä, Kuntikyläššä. Šieltä vot mie en tiä pruasn’iekkuoita, n’iistä kyl’ištä. A tooše käytih šinne pruasn’iekuoilla, a em muissa vain, näm om miula pienenä jiäty piähä jo, pienenä. N’i šillä mie muissan, a nyt kum mitä n’i em muistais’ i mitä.

No, a siitä?

No, tal’še potošti i. Nut myö kum mänimä n’iin etähäkši, jot, jo…, jotta jo ol’ima Jyrimpäivänä še on, tätä. Aprel’ašša nyt on s’et’moi, tämä päivä. Mitäkä še nyt tuli pruasn’iekoissa tämän jälkeh. Elä kiirähä, ota vaim poikeš nyt šiltä [nauhurilta] n’i mie. No mitäkäš še nyt on, apr’eel’ua, apr’eel’ua. Mitäkäš apr’eel’ašša? Päivie? On n’iitä vielä tuošša, kun on tuotu Moskovaštako tuolta vai mistä l’ienöy tuotu, pikkaraiset kal’entarit, šemmoset. Noim pienet kal’entarit n’i. Niiss on enämpi pruasn’iekkua, myö vähemmän tiijämmä.

No, no, no.

Karjalaiset meilä ei.

Sitä, mitä tiijettih karjalaiset.

Ei, ei haluttu, haluttu kovuan n’iitä kaikkie pruasnuija.

Ruatua piti.

Ruatua piti, ruatua piti. Nyt, nyt, nyt, nyt. No Jyrimpäivä še tulou. Ennen, ennen nav’erno ei n’imitä tule nykysillä, aprel’ašša muuta i ei tule, kun Äijäpäivä ta. A Äijäpäivä, Äijäpäivä še tulou, ka Äijäpäivä nyt netäl’im piästä tulou, kuol’ijoijen Äijäpäivä. Praavil’no, netäl’im piäštä, aprel’ua.

Šeiččemeštoista?

No, netäl’im piäštä, n’iin, šeiččemeštoista n’i še tulou toissarkena. Šen verran on iellä t’ev’etncuccotovo, no, t’ev’etnaccotovo.

Mikä?

No, n’i še on, kuol’ijoilla tol’ko käyväh. Tuonne pokoin’ikkojen luokši. No pruasnuijah tol’ko puoleh päivih šuaten, a puolešta päiväštä.

Ensimäin’i, ensimäin’i puolipäivyä vai toin’i?

No ens…, ensimäin’i puol’ipäiv…, ennen nasivaitih, jotta murkinah šuat’en, pruasnuitih ta hautuumualla käytih, ta s’itä mol’ittih, Jumalua mol’ittih, ta s’iitä plakosloov’es’, muata, ei muata, kun ruatoh ruvetah.

A hautuumualla mitä luaittih?

Rau-, hautuumualla mol’itah.

Molitah?

Kumarrellah.

Uhu.

Heitä muissellah, spominaijah.

Omie sielä.

Omie, omie i vierahie, i kuaitah s’iitä, kuaitah še, luatana kun on kellä, n’i kuaitah s’iitä.

Uhu.

No nyt, tämän jälkeh, mikä še tuo on? No ei n’imitä nav’erno tämän jälkeh, tule kun Jyrimpäivä. Jyrimpäivä nyt tulou täššä. Mium mieleštä on še kyllä tiettävän’i mitän’ih pruasn’iekoita, ta ka meilä ei kaikkie n’iitä pruasnuittu nav’erno. No maija tulou šiitä vielä. Puoli kruukua kun on snaačit [kalenterissa]. N’i tol’ko heposet pruasnuijah tätä pruasn’ikkua, heposie ei l’iikuteta.

Kuuvveš päivä maijua?

No, kuuvveš päivä maijua on heposem pruasn’ikka, n’i heposie ei l’iikuteta, ne šeisotah koko päivä. Ta heposilla pitäy olla ottiha siitä, kuuvveš päivä, a ihmiset lähtieh ruatah. Šuurie ruatoja ei ruata ka.

Ko kotiruatoja?

No kotiruatoja. No šiitä tulou Jyrimpäivän, jälkeh tulou. Mikä še tulou Jyrimpäivän jälkeh? Maijašša. Maijašša nyt em muis…, p’aatovo nav’erno tulou.

Aha, šeiččemen netäl’ie Äijästäpäivästä.

Äijästäpäiväštä šeiččemen netäl’ie tulou šiitä, še. No. Joham mie šanoin, m’i še oli? Troičča.

Troičča?

No Troičča, klatpiššalla käyntäpäivä.

Uhu, a kuin vielä prua pruasnuitih, pruasnuitih teilä Troiččua?

Tätä pruasnuijah, tätä hyvim pruasnuijah, tol’ko pokoin’iekampäivä hän on, pokoin’iekkojem päivä, n’in ihan. Ennen, ennen šielä kun jälkeh šovan n’i vähin käytih šinne, a nyt käyväh ihan n’iin, šamalla tapasin kun t’ev’atovo maija. Klatpiššalla, potomu što on kaikilla jo kuolijua šej jälkeh, oikein äijä on rahvahilla kuolijua, vähän n’i perehih jiänyn, kun on kuoltu, miul on ollun kakši perehtä täššä talošša, ta nyt še yksin elän. N’in, šiitä vol’a n’evool’a, sinne pitäy käyvä, šiitä tul…, mitä tullou n’in šiitä, možot ei n’im’itä tule, a tak prosto, uvažen’n’a. No, a šiitä tulou netäl’im piäštä tuaš Pyhällašku.

Uhu, kaheštoista.

No, net’älim piäštä šiitä Pyhällašku.

A Pyhällaškuo kuim pruasnuitih?

Pühällaškuo pruasnuijah ka, Pyhällašku ei ole n’iin kal’l’is ka voskr’es’en’n’a kun on, n’iin, hyö pruasnuijah s’o rauno häntä, šamallah kun’i tätä, tuoisie pruasn’iekkoita, jesl’i hän olis’ näin työpäivänä, n’i možot n’iin n’i ei pruasnuitais’, a voskr’es’en’n’ana n’i häntä pruasnuijah, no ei n’iim pruasnuija, jotta še oikein, pruasnuitais’ n’iinkuin nastojaššoiloita Äijyäpäivyä šielä Roštuota, ta šiitä šielä šemmosie šuurie pruasn’iekkoita, Vieristyä. Ta ne on kaikista šuuremmat, mie luven, viiš n’iit om pruasn’iekkoita, Roštuo, Vieristä, šiit on Äijäpäivä, šiit on Blahv’ešen’n’a, šiit on tämä, Petrumpäivä. Ne on šaamoit kallehet, šiitä šinne lähtöy n’iitä, tämä, Il’l’ampäivä, ta šiitä lähtöy šinne vielä Pohročča, ta kakši Pohroččua on, Pien’i Pohročča, Šuuri Pohročča. Ne on šuuret pruasn’iekat, ne on kaikista šuuremmat, a šiitä n’iitä mit on Iivanampäivie, ta n’iitä, n’iitä on Iivanampäivie n’el’l’ä, Iivanampäivyä vuuvvešša. Taaše vuoit olla enämpi heit Iivanampäivijä tuola kal’entarašša, viel enämpi, no meil ei pijetä kun n’el’l’yä Iivanampäivyä vain.

A konša niitä pijetäh?

Aa, ne pije…, ne on Iivanampäivät. No n’i, tiälä lullah vaštah Iivanampäivät. No täššä kevyällä on, ijun’an, ijul’ašša on Iivanampäivä, set’movo, še on heinä-Iivanampärvä, n’iin kun s’iih šuat’en ei heinyä 1’iikutettu, potomu što nuoreksi kačottih, no a s’itä ennen čitaitih, jotta šiitä riähkä tulou. A še šillä, jotta še on nuori vielä heinä, n’iin ei voi niittyä šiih šuat’en, kun ijul’an šeiččementeh päiväh.

No, uhu.

No, še ol’i enšimmäin’i pruasn’iekka ijul’an. No, ijul’an šiitä om Petrumpäivä, tuoin’i pruasn’iekka, še on kal’l’is pruasn’iekka, šitä hyvim pruasnuijah ihan. Ei n’imitä ruata, vaikka hän on i heiniaika, n’i häneštä ei n’imitä ruata Petrumpäivänä.

Uhu, a kuim pruasnuitih Petrumpäivyä?

A Petrumpäivyä n’iim pruasnuitih, jotta kušša kyläššä oli pruasn’iekka, n’i šielä taaše t’en’, ne kerätäh juhlat.

Markkinat?

Ta markkinat, ta šiitä kisatah, ta šiitä n’iitä on kisoja fs’aakoiloita, fs’aakoiloita šitä. Kyl’istä keräyvytäh rahvaš, no n’i še tuola oli, Vuarakyläššä še oli pruasn’iekka, še Petrumpäivä.

A vot minä pruasn’iekkana ruvettih kalua šuamah?

Kalua, kalua šuamah, še tulou vaštah meilä vielä. Še šielä, šykšyllä.

A lehtie? Leikkuamah?

A lehtie leikkuamah, vot i lähtieh Iivanampäiväštä.

Iivanampäiväštä.

Iivanan, Ivana.

Ennen s’itä ei voinun leikata?

Ennen šitä ei voinun leikata, eikä heinyä n’iittyä, ku n’ii ijul’an, s’et’movo jul’a, šiitä ruvettih jo n’iittämäh, i s’etmovo ijul’a še on, täm viel ijun’.

A vot, a lehtie vaššaksi konša parempi on ottua?

A Petrumpäivän jälkeh. Ei, Iivanampäivän jälkeh, Petrumpäivän ta Iivanampäivän väl’illä. Še pitäy šiinä ottua, n’i hän on luja, šiitä jottei lähtie ne lehet, još Petrumpäiväštä ielläh lehtie otat, n’i s’o rauno leh…, lehti jo tuoisemmoin’i. Iivanampäivä še on, Iivanampäivä rajottuu še, šiitä kaikkie jotta Iivanampäiväštä kaikkie kašvuo, kašvija voit ottua, i lehtie leikata, i heinyä n’iittyä. Vot.

A noita, а marjoja, šuaha, konša šuahah?

A marjat, ne ollah kešällä vašta, kešäl jälkeh, - marjoja. Il’l’ampäivän aikah tuo mušta marja, mus’s’ikkain’i ne, šemmoset, juopukkaiset, ne Il’l’ampäivän aikah.

No a hillo?

A hillo jo ennen.

Ennen s’itä?

Hillo, hillo jo ennen, ka n’iillä ei ole miäryä, n’iillä kum mimmon’i kešä on, hyö i voijah aivompah, a voijah i myöhempäh kypšyö.

A puolua?

A puola vot s’ent’apr’ašša, s’ent’apr’ašša, taaše ennen šanottih, jotta četirnaccatovo s’ent’apr’a, ran’še ei pijä ottua, hiän, hän on n’i šem…, četirnaccatovo on še i päivä, jotta. Hän om pruasn’iekka taaše šemmon’i, m’i ollou puol’i kruukua, jotta vašta marjapäivä, marjapruasn’iekka. A näillä muššilla marjoilla ei ole pruasn’iekkua, nyt on tämä, Petrumpäivä. Vot Petrumpäivä tv’enaccotovo.

Ijul’a?

Ijul’, no, i Petrumpäivän jälkeh on nyt Kiirikkä, netal’im piästä Kiirikämpäivä. No šitä päivyä šanotah, jotta heinyä ei pitäis’ šuaha, jotta muka še on šiitä kohašta, jotta muka paletah heinät. Matr’o-akka muinen šano, vanha akka šemmon’i ol’i, no šiitä eij ole totta, še on ihan tyhjyä. Mie olen niittän, eik ole palettu, eikä mie häntä en ennen i tietän, a miula Matr’-akka šanou, jotta šie, netäl’im piästä šanou, n’iinkun netäl’i mänöy, n’i toissarkena šiitä šuat pruasnuija kaikičči. N’i i nyt on, m’i ollou (S)tr’osv’at’iit’eli, no mie s’itä točno en tiä, kuna päivänä on Tr’osv’at’iit’eli. Mie em malta, jotta m’ii še, še on Tr’oosv’at’iit’eli. No, vanhat akat muissetah, jotta on še Tr’osv’at’iit’eli, m’i on Tr’osv’at’iit’eli em malta, em mie s’itä en ymmärrä en, enkä mie häntä i piähän’i pannun. No, vot, nyt, nyt lähtöy torovo Il’l’ampäivä aukustua. Jotta Il’l’ampäivyä Heinäjärveššä pruasnuitih, i hiän ol’i šuuri pruasn’iekka, i hiän n’i on nastojaššoi pruasn’iekka tooše, jotta oikein juhlitah.

At’ivoissa käyväh?

At’ivoissa käyväh ja pruasnuijah, ja ei ruata, i mitä tänä päivänä ei ruata, i missä kyläššä tooše, vaikka on Heinäjärveššä s’o rauno ei n’ikušša kyläššä ruata. A vot šiitä ku tuoin’i päivä tulou, hän on vielä tuoin’i päivä pruasn’iekka, n’iin šiinä, missä pruasnuittih, n’ii siinä päiväššä šiinä kyläššä pruasnuijah, а toisissa kylissä jo ei pruasnuitu, jo, toisissa kylissä ruattih, n’i myö kum mänömmä Heinäjärveh no. Šinne juhlih n’iin, šiitä myö meilä himottau olla, kun on šielä meilä trool’at, n’in tämäm päiväm pruasnuičemma ta vielä huomen’in’i päivä. Tanšših himottau, a kun tulemma kotih, n’i n’iin, ihan värisemmä n’iin, varajamma, jotta muratah. No meitä n’iin, viikko murattih, jotta myö ovenšuušša šeisoma, pitän aikua, jotta ei laškie i pirttih. A s’o rauno šiitä, jotta leikkuantaika om pellon leikkuantaika juštih on.

A, no, no, no.

Tämä on tooše kal’l’is työaika, n’i ei še ollun aikua kaikkie pruasnuimah.

No a mitä, mitä leikattih?

Peltoja leikattih, silloin še osrua kašvo pelloilla, silloin ei, tuotu muailmašta leipyä ku, kotileipä ol’i. Kuoissa piti lei...

Osrua, ta mitä vielä leikattih?

Ta ruista.

Ruista.

Osrua ta ruista, ta nakrista, ta n’iitä oovoššie kašvatettih šitä kellä. Kellä mitä ol’i. No mitäkä še nyt on vielä pruasn’iekkua? Vielä še on äijä täššä kal’entarissa. Em muissa, kallehie pruasn’ikkoita n’iitä mie muissan, n’iitä mit ollah klaunoit, a n’iitä kovuan et n’i muissa n’iitä. Nyt on. Nyt on t’ev’atnaccatovo Spuassumpäivä, Jelet’järven spuassumpäivä, Jelet’järveššä pijetäh sitä spuassumpäivyä t’ev’atnaccotovo čisla.

Aukustašša?

Aukustašša. No i n’iitä tooše on kakši päivyä. Ei, tämä on t’ev’atnaccatoi i tvaccat’ pervii, tuoin’i päivä, a tämä välissä on

Šitä ei pruasnuitu?


Šitä ei pruasnuija, šinä päivänä op’esat’el’no piti leikata, n’i šiitä ol’i n’iin trutno n’iilä ihmisillä, ken tulou. Jotta himottau vielä pruasnuija, a väl’ipäivä on n’i toperiu puois lähtie. Ei še ollun šilloin aikua, ei ne annettu kot...

A vot šanele tarkemmin, kuin teilä sielä Jelet’järvellä pruasnuitih tätä pruasn’iekkua?

Jelet’järvellä meilä ennem pruasnuitih tätä pruasn’ikkua, jotta mol’ittih kirkošša, meil ol’i kirkko. Meilä kirkošša mol’ittih koko päivä.

Uhu.

No, a kun, miun aikah, n’i miun aikah tultih joka kyläštä ja tanššimah, jotta lakeh piät käytih, ja šiinä šamašša kirkošša. No meilä komsomoloilla šamoi, ensimäin’i olin komsomola mie šiinä tanššimašša, kirkošša, ja muamo milma hivukšista kiško.

A vot vanhah aikah kuin? Još muissat, kun pienenä konša sie olit?

No pienenä, mol’ittih s’iih aivan.

Mol’ittih.

Mol’ittih.

I käytih niinkuin taloissa sielä kost’išša, at’ivoissa?

Taloissa ei käyty kost’issa, taloissa.

A ket tultih sieltä, muista kylistä?

Nu, ket tullah toisista kylista, n’i toisista kylistä s’iitä käy... Ihan talot täyvet ollah. Meilä oli Ahvenlahešta kuit’enki n’iin, šitä piti, šitä piti koko päivä sr’iäppie, ihan koko pävät, ja samovuara kiehu koko päivät.

A ket sr’iäpittih?

Emännät, emännät, ja meil ei ollun aikua, šiitä kävelömäh eikä tanššimah, še piti koko päivä, kost’ittua rahvaš.

A kost’it tuota autettihko vai ei? Ativot?

Mitä otettih?

Striäpimäššä, autettihko?

Ei, kostit autettu, kun rakennutah ta männäh kul’aimah, kul’aijah šiitä kylyä myöt’eŋ, kul’aijah ta šinne tanššitaloh männäh ta šie…, nuoriso ei, ka ne vanhat možet i autettih, em mie muissa, jot autettihko kum mie ol’im pienenä, pikkaraisena mie i rupesin sr’iäppimäh, n’i šiitä juuri täytän stolam piähä N’i še piti olla apulaisena šiinä, ja šiitä še kun stola laitetah, n’i šiitä pitkie stolie laitetah, pitkä stolakakši stolua i kolmi pannah.

Koissa vai ulkona?

Kuoissa, vain tol’ko meilä piti n’iin luat’ie, jotta luajittih i arkiruokua, i pyhäruokua. Še ol’i meilä, vaik on t’ev’atnactoi tämä pruasn’iekka, a hän ol’i pyhä. Še on, še on tuaš Spuassumpyhä.

A m’i ero on tuolla arki ta pyhäruuvvalla?

Arki ja pyhäruuvvalla šiitä ei, lihua ei šyyvvä, tätä, vuoita ei šyyvvä, maituo ei šyyvvä.

Konša, konša?

Konš om pyhä.

Pyhä.

No, a konš on arki, šiitä vuoit kaikkie šyyvvä, še an arki, a še on šuomekši naoborot, jotta arkipäivä ta pyhäpäivä še on. Arkipäivä n’iinkun työpäivä. No а vot karjalakši ol’i, jotta še on pyhä a n’iinkum post venäjäksi. No, a šilloin kun ol’i oma, oma ruoka ta oma, še n’iin kellä mitä ol’i, ja n’iitä kal’ittoita šitä luaitah ja n’iitä kukkoja luaitah, ja n’iitä kaikennäkösie luaitah s’iitä, ta sr’äpiä, sr’iäpiä, kostita ja. Oi, voi, voi. Meiläki haluttan olis’ juhlie n’i, ei ollun aikua. No vot nyt tulou tvaccat’ vos’muoi, Pohročča. Tvaccat vos’muoi om Pohročča, no hiän on nyt Pohročča.

Aukustuako?

Aukustua. No tämä Poohročča nyt on šykšyn. Tämä viljapäivä, häntä oikein luajašta pruasnuitah, n’iinkun S’eml’ampäivä, jott iham poklon’iuvutah, šinä päivänä nämä miehet i naiset poklon’iuvutah s’eml’alla. Jotta s’eml’a antau nyt heilä ruokua. N’i täštä päiväštä nyt lähtöy še leikkuanta, peltojen ja, ja n’iitä aletah vil’l’ua kerätä, täštä päiväštä.

A še, sinä päivänä ei työjellä?

Tänä päinä ei työjellä, tänä päinä tooše pruasnuijah, no ei tä…, tänä päivänä on, tuolla, Vuarakyläššä kaašetsa pruasn’iekka, šielä pruasnuijah. No šinne ei ollun aikua etähäisih pruasn’iekkoih, näinä kaikkina, kaikkiesta kylistä käymäh, a šieltä lähiset kylät kon’ešno käytih, a etempyät’i jo ei ollun aikua käymäh, tuoisena päinä jo piti olla työssä.

Uhu.

No, i. Nyt tulou. Nyt tulou, nyt tulou, mikä še nyt tulou pruasn’iekka? S’ent’apr’e, s’ent’apr’aš. No vot s’ent’apr’ašša nyt. Nyt tulou s’ent’apr’ašša yheštuoista päivä Iivanampäivä.

A mikä še marjapäivä oli?

Vielä ielläh mänöy, aa, marjapäivä. Marjapäivä vot, vot, elä kiiräh täššä, četirnactovo marjapäivä tulou. Iivanampäivä tulou. Aukustua, marjapäivä četirnactovo aukusta tulou marjapäivä, praav’el’no.

Uhu.

Četirnactovo aukusta jo lähtöy, a tämä on šitä.

A kuin s’itä, s’itä, pruasnuitihko s’itä marjapäivyä?

Ei.

Ei pruasnuitu?

Šitä ei pruasnuitu muuta kun, tätä, käytih marjua ta alettih marjan šyöntä, puolua. Šiih šuat’en puolua ei käšketty l’iikuttua.

No, no, no.

Še piti. Keštyä šiitä puolašta. No nyt, nyt tämä lähtöy kartoškan kuokintapäivä. Ot’innactovo, nyt täštä päiväštä kartoškan kuokinta, ennen ei tähä päiväh šuat’en kartoškua ei kuokittu, vot piti kašvattua no potakkua.

Uhu.

No potakkua nyt täštä päiväštä kuokinta alotetah.

Yheštoista.

Yheštoista päivä, no tätä päivyä vähä pruasnuitih. Hän ol’i pruasn’iekka no puol’i kruukua, ja ei šitä ollun aikua kaikičči pruasnuimah n’iitä. Pruasn’iekkoita n’iitä on äijä kaa, ei tätä. Aikua ihmisill ollum pruasnuimah. S’ent’apr’a, s’ent’apr’a, s’ent’apr’a, s’ent’apr’ašš ol’ik muuta vrot’ eij ollun. Jätän nav’erno välih, valehtelem mie vähäsen silma kon’ešno.

No n’iitä pienempie još.

No pienem…, pien’ie šiel om monta pien’ie, , ei n’iitä ollun aikua ihmisillä pruasnuimah. S’ent’apr’... Aa. S’ent’apr’aššak še ol’i. No s’ent’apr’ašša. Potoštii. Kaheškymme... Sviisen’ie kun tulou, kaheškymmen šeiččemeš päivä. Kaheškymmentuoin’i še tulou, kaheškymmentuoin’i Pien’i Pohročča.

Uhu.

Pien’i Pohročča kaheškymmentuoin’i, tulou Pien’i Pohročča, no še ol’i kal’l’is tooše, Pien’i Pohročča nazivaal’i, a hiän on n’…, n’iinkun tätä, äitijem päivä.

Uhu.

Niinkun nazivaijah, jotta muamojem päivä, jotta muamot ei ruattu, a miehet no joškuš i ruattih, muutomat miehet, a miehet ruattih i ušeičči, ei väl’itetty n’iistä muista päivistä kovin.

No a kuin sitä pruasnuitih? Arvoššettih noin muamuo vain šanottihko mitänih?

Ei n’i vo…, mušikat to taaše ei n’i spominaitu, jotta om muamo. Ei ja šilloin n’iitä ei uvašaitu kovuam muamoja, no n’iin, muamot ne pruasnuitih ta lapšieh keralla ta laitettih ruokua, ta lapšieh kera šyötih, ta n’iinkun jotta äitim päivä še ol’i, aa, a s’o rauno mie en tiä mušikat, uvašaitihko häntä i vopše, mie häntä en niin tarkkah muissa, kun še on ammun’i aika, n’i meän aikah jo heit…, häntä ei n’i n’iin i pruasnuittu. A šiitä tulou tvaccat’ s’et’moi tämä Sv’iisen’ie. No mihän m’i i ollou tuaš, jotta rajottuu tuaš, tuaš on min’ih päivä še Sv’iisen’ie. A Sv’iisen’iehän on še päivä, jotta s’iitä aletah jo noita oovoššija kerätä, nakrehija ja n’iitä juu…, vašta muissan.

Uhu.

No n’i, täštä Sv’iisen’ieštä alotetah kerätä n’iitä.

A m’ie tuota meččäh to käyvähkö? Ampumah noita koppaloita ta meččuo ta?

Käyväh, n’iinä käyväh l’upoina pruasn’iekkana n’iitä koppaloita ampumah, še on, mol, jotta kun ičellä ruokua, n’i šiitä ei tule riähkä.

Uhu.

N’iitä käytih n’iitä. A šiitä tulou tämä. Četirnaccatovo. Tämä, vot kalojem päivä četirnaccaiovo nyt, okt’abr’a.

Uhu. Nyt i ruvetah kalua, kalua pyytämäh?

No, šiitä kalua pyytämäh. Še on, mihän n’i nasivan’n’a on. No m’i i ol’i, tänä päinä četirnaccatovo on še, jotta kalan kalam pyynt…, pyyntöpäivä nyt tänä päivänä, täštä päiväštä, ta tähä päiväh ašti, še on, puolen i tuoisen, tämä. Kala alkau puuttuo šiika.

Šiika, uhu.

Šiika alkau puuttuo, a s’ent’apr’an ensimmäin’i päivä lohi kutou.

Uhu.

S’ent’apr’an ensimmäin’i päivä, a s’ent’apr’an četirnaccatovo. Ta šiinä taaše yhenneštoista päiväštä alkau n’ierieš kutie.

Uhu.

No palja alkau šiitä käyvä jo četirnaccatovo, a n’ierieš ot’innaccatavo.

A kutoaikana ennem pyyvettihkö n’iitä vai ei?

Pyyvvettih enne, ne paljuo ei n’i puolettu, ne pyyvettih ta i šuatih van ei, ei ne puolettu n’iitä ol’i n’iin a, a nyt nav’erno ku kaikilla lovuškoilla šilloin še ol’i, ei vaašnoit ne lovuškat n’in, eihän n’iitä n’iim paljuo i šuatu meil ol’i Ala…, Alaseššajärveššä lohta ka, meilä harvah konša nuotalla hyö, tultih ne, no joškuš šuatih i nuotal, a vot uist’imilla. Uist’imilla muutomičči čeiččemin lohiloin yöššä šuattih.

Uhu.

No n’i, tämä on nyt šiijan kutu tämä pruasn’iekka. No šitä tooše ei häntä hyvim pruasnuitu muuta kun še, nasivan’n’a tol’ tol’ko ol’i, jotta hän tätä kalam pyy…, py pyyvvön se raasnicca, jotta m’ih aikah še lähtöy, a jesl’i tätä pruasn’ikkua, n’i mistä hyö pošiloi čisloja vet ei tiijetty, eikä i n’iitä, no četi…, tiijetty, jotta še četirnaccatovo. A n’iitä kovuan raspiraitu n’i, mie en t’iä kui hy…, kui hyö l’ienöy i čislat t’iijetty, kun ei t’iijetty kirjua, a čislat t’iijettih. Heil oli piät paremmat, kum meilä. Myö nyt čisloja kačomma ta i to unohamma, mitäkä mie vielä siulaš pruasn’iekkua tiältä löyvän? Löyväm mie vielä. Okt’apr. Vieläköš še on okt’apr’ašša. Šammuta sie poikeš [nauhuri], anna mie tuumaičen. Ta n’iitä, a Sr’et’en’n’a še ol’iko talvella? V’et’en’n’a, V’et’en’n’a on, kun on tvaccat’ s’et’muoi s’ent’apr’a. Pyhällašku n’iinko še on, n’i s’iitä V’et’en’n’a viisi päivyä šiihi, n’i s’iitä, no še on. Tokatait naato, šem pruasn’iekka V’et’en’n’a, V’e V’et’en’n’a še on n’iin, jotta tooše on kalapäivä tuolla, kun on šielä eri järvilöissä eri tapah. No täššä, Jelet’järveššä, n’in, juštih on juhlien aikah, s’et’movo on saamoi paraš, kutuaika šiijalla, Jelet’järveš, šiit on Ahvenlahešš, täššä ei Ahvenlahešša kun Kupančašša on šiitä, Vet’en’n’an aikah kutu, šiitä kun Kupančašta meil on še kylä n’ii, jotta näin on, kylä tällä välillä, a täššä puolešša on yksi järvi, täššä puolešša tuoin’i järvi, kakši rivie matkuau. A kylän tämä katu matkuau keškie myöt’e, no n’in šiitä, šiinä järveššä kun on Kupančašša, n’i Kupančašta s’iitä mänöy Heinäjärveh Miikkulampäivän aikah, še on jo t’ekapr’ašša. N’i t’ek…, šieltä kun noššetah verkot, šiitä mänöy Vuara…, järveh, Vuarajärveššä on šiitä janvar’ašša kutuaika.

Uhu.

No še n’in ol’i meilä, jotta koko aijan ol’i šitä vereštä kalua šitä aina, verkkoja muuteltih. Še n’iin ol’i, järvilöillä eri aikua. Vot še kutuaika, a täššä järveššä še on ok okt’apr’ašša kutu.

Uhu.

No, konšako še viel on. Pruasn’iekkoita, še on okt’apr’. Noo, t’ekapr’ašš on kolmi pruasn’iekkua rajaštah, yks’ on Varvanampäivä, ensimmäin’i on, še on s’e s’emnaccatuoi. Elä kiirähä, n’ii, s’emnaccatoi Varvanampäivä, a vos’emnaccatuoi on Suava. Ne on halvat pruasn’iekat, n’iinä ruatah.

Uhu.

A nasivaijah vaim pruasn’iekakš, no en t’iä miksi, a t’ev’atnaccatovo on kal’l’is, Miikkulam päivä, N’ikolait’en’. No Nikolait’en’, ne šinä, šitä päivyä pruasnuijah Nikolait’en’jam päi päivyä.