VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Ol’ga Melentjeva. Teatteri on ilmanikuni elämänkoulu

Ol’ga Melentjeva

Teatteri on ilmanikuni elämänkoulu

Karelian Proper
New written karelian
Karjalan kanšannäyttelijä, Venäjän anšijoitunut artista, Karjalan Kanšallisen teatterin näyttelijä Vieno Kettunen juhliu 80-vuotispäivyäh 5. kevätkuuta.

Näyttelijän ammatissa mitä nuorempana alotat, šitä parempi” – on varma kokenut näyttelijä Vieno Kettunen. Vieno Grigorjevna tietäy šen paremmin kun muut, vet’ še on ollun juštih hänen istorija. Šilloin, loittosena 1952 vuotena 15-vuotini karjalaini tyttö Uhtuon kyläštä tuli opaštumah näyttelijätaituo Šuomelaisen teatterin studijoh.
Näyttelijälahjat alettih ilmetä Vienošša vielä lapšena. Jo koulušša hiän oli nerokkahimpien artistojen joukošša, aina oli mukana kaikenmoisissa ohjelmissa, laulo kuorošša, esiinty tanšširyhmäššä. Vieno opaštu viijennellä luokalla, kun Uhtuoh tultih kiertomatalla Šuomelaisen draamateatterin näyttelijät. Tyttö ihaštunuona kaččo artistojen taitavua esiintymistä. Juuri šilloin, Vieno Grigorjevnan šanojen mukah, ”teatterikärpäni oli pistän häneh”. Šiitä šuahen tytön ainuona šuurena toivehena oli piäššä teatterih. Ta tottahan še on, jotta mitä kaikista enin tahot ta toivot, še varmašti toteutuu. Niin še käviki.
Vuotena 1952 teatteriryhmä uuvveštah tuli Uhtuoh eččimäh teatterih lahjakkahie näyttelijäkykysie nuorie. Teatterin näyttelijä Aleksandr Ivanovič Ščelin, kumpani oli valiččomašša ehokkaita, heti huomasi Vienošša näyttelijälahjan. Ta vaikka Vieno oli vašta piäššyn kahekšannella luokalla, pieneštä ijäštä huolimatta tyttö kuitenki hyväkšyttih Šuomelaisen teatterin näyttelijästudijoh.
Monet yritettih evätä Vienuo täštä valinnašta, muka näyttelijän elämä on vaikie, tuo ammatti vuatiu äijän voimie, a palkat heilä ollah pienet. Ka tuškin nämä vaikeuvet ois voitu pölättyä ta piettyä nuorta tyttyö, kumpani jo lapšena oli nähnyn ta koken šota-ajan šekä šovanjälkisien vuosien nälkyä ta kurjutta.

Oman teatterin näyttelijä

Mitä enemmän opaššut, šitä enemmän haluttau, Vieno Grigorjevna muisteli.

Tyttö opaštu näyttelijästudijošša, harjotteli teatterissa ta šamalla kävi iltakouluo.
Iltakoulun lopetettuo Vieno halusi lähtie opaštumah näyttelijätaituo ielläh Moskovah ta pyrkie teatteri-instituuttih tahi Vahtangovin studijoh.
Meijän teatterin johtajat vaššattih miula, jotta kyllä hyö voijah työntyä miut opaštumah Moskovah, ka šielä on toiset ohjuajat ta toiset opaštajat, kumpaset voijah luatie miušta hyvä näyttelijä, ka ei miän teatterie varoin.
Kettunen piätti jiähä omah teatterih. Hiän jatko opaššušta näyttelijästudijošša, esiinty näytelmissä alušta joukkokohtaukšissa, šiitä rupesi šuamah pikkaraisie roolija.
Vienon enšimmäini šuuri rooli, mi toi alottelijalla näyttelijällä mäneššyštä, oli nuori karjalaini Santra-tyttö Nikolai Jaakkolan Korpi herää -näytelmäššä. Täššä näytelmäššä Vieno pakasi omalla armahalla vienan murtehella. Šen jälkeh näyttelijän elämäššä oli äijän hyvie, merkittävie roolija, kuitenki tuo enšimmäini kokemuš ta mäneššyš ei unohu konšana.

Opaššušta riittäy koko ijäkši

Yli kuuvvenkymmenen vuuvven aikana Vieno Kettunen on luonun oman teatterin lavalla lukusie aivan erilaisie, eriluontosie, värikkähie ta šyvie hahmoja:
Akulina (Pimeyden valta -näytelmä), Anni (”Otatko miut, Karjalan mua”), Rašel’ (”Vassa Železnova”), Margaret (”Šykyšy ta talvi”), vanha emäntä (”Niskavuori”), Lemminkäisen muamo (”Kalevala”), Taina (”Laukkurit”), Maija-Liisa (”Liperiadi”), Buabo (”Lembi”), Olga (Olga-näytelmä), vanha akka (”Pyhä asie”) ta äijän muitaki.

Nykyjähki korkiešta ijäštä huolimatta Vieno Grigorjevna esiintyy teatterin nykyohjelmiston monešša näytelmäššä. Mi on näyttelijän mäneššykšen šala? Kettusen mieleštä, ei šiinä mitänä šalaisutta ole:
Näyttämöllä pitäy olla rohkie, šiih pitäy antautuo koko voimalla.
Ei šua esittyä šiäštämällä, puolin voimin, šiitä ei tule mitänä. Tähä ammattih tarvitah hyvä tervehyš, hyvä muisti ta hyvä kieli. Joka rooli on šemmoni materiali, millä pitäy olla pohjua ta še pohja pitäy löytyä kirjallisuošta, elämäštä. Pitäy olla halu šyventyö šiih. Še on kyllä koulu, hyvä koulu. Näyttelijän ammatissa pitäy oikieštah opaštuo ihan koko ikä, pitäy äijän lukie, tietyä elämyä ta mistäpä šie šitä elämyä otat, kun et kirjoista.
Lisyä elämän kokemušta Vieno Kettunen on aina ammentan karjalaisien klassikkojen Juakko Rugojevin, Ort’t’o Stepanovin, Nikolai Jaakkolan, Pekka Pertun kirjoista.
Kun ei olis ollun näitä kirjailijie, myö emmä olis mitänä tietän meijän Karjalašta, šen istorijašta ta ihmisien kohtaloista. Mie niin mielelläni luven näitä kirjoja, ihan šyväintä lämmittäy. Še on miula ikäh kuin liäkettä.
Karjalan ratijon kuuntelijilla Vieno Kettusen iäni on hyvin tuttu. Vielä 1960-luvulla Vieno alko lukie karjalaisien kirjailijien teokšie ratijon kirjallisušohjelmissa.
Mukava, kun venäjänkielisetki kuuntelijat kuunnellah näitä ohjelmie, vaikka ei ni ymmärretä kieltä. Toičči šatun kuulomah: ”A myö kuulima, kun Työ lukija ratijošša, mistäpä Työ lukija?”

ILMAN VENÄJÄN KIELTÄ TEATTERI EI NYKYJÄH PÄRJYÄ

Kokenut artista kiinittäy äijän huomijuo nuoreh näyttelijäpolveh, auttau ta neuvou nuorie kuin näyttelijätaijon puolešta šamoin ni kieliaseissa.
Šilloin kun Vieno vašta alotti ruatuoh teatterissa, kaikki näytelmät oltih šuomen tahi karjalan kielellä, venäjänkieliset oltih vain lapšienesitykšet. Nykyjäh tilanneh on muuttun. Šuuri oša teatterin nykyohjelmistošta on venäjän kielellä.
Nykyjäh šiitä et piäše yli etkä ympäri, Vieno Kettunen tunnuštau. Kanšallista yleisyö on vähän, šillä et etehpäin piäše. Šentäh pitäy olla venäjänkielisie näytelmie, mit on hyvin ohjattu ta mit vejetäh yleisyö.
Kuitenki näyttelijän mieleštä teatterissa pitäy olla kanšallini piäohjuaja tahi teatterin johtaja, kumpani ymmärtäis ta eistäis kanšallista linjua, jotta teatterissa kuuluis muita kielijä kuin venäjyä.

Oma on kultua kallehempi

Šiitä on kulun jo melkein 65 vuotta, kun Vieno enšimmäistä kertua aštu teatterin kynnykšen yli.
Teatteri on ollun Vienolla äijyä enemmän kuin pelkäštäh työpaikka. Šuurimman ošan elämäštäh hiän on omistan teatterilla, šiitä on tullun hänen toini koti, šiitä hiän löysi elämäntovarissanki.
Näyttelijäpariskunta Vieno Kettunen ta Pekka Mikšijev on hyvin tuttu kaččojilla. Jo melkein 58 vuotta hyö on oltu yheššä kuin teatterilavalla, šamoin ni perehelämäššäkaikki elämän lahjat on juattu keškenäh ta kulettu yli kaikki kohtalon vaštahkäymiset, kašvatettu kolme lašta.
Vienolla, šamoin kuin ni Pekallaki, oma-šanan merkityš on erikoini, še on aivan pyhä asie. Ollouko pakina omašta teatterista, kotimuašta, pereheštä, omašta kieleštä tahi kulttuurista.
Meiltä rikeneh kyšytäh, mintäh myö emmä lähten muuvvalla, kun oli šemmoni mahollisuš, meitä kučuttih Šuomen teatteriloih. No mitein myö voisima jättyä oman teatterin? Vet myö tulima šiih ihan nuorina, kašvoma šiinä ta kehittymä, šiinä on männyn meijän koko elämä ta šiitä on tullun meijän koti.
Vaikeina 1990 vuosina, konša šuuri oša näyttelijäjoukošta oli lähten teatterista pois, teatteri tyhjeni, näytelmie ei esitetty, palkkoja ei makšettu. Šilloin vain yksi ainut ajatuš, jotta teatteri on šäilytettävä, šamoin kuin on šäilytettävä oma kulttuuri omalla mualla, autto heitä keštyä nämä vaikiet vuuvvet.
Olemma ylpiet ta onnelliset, jotta šaima šäilyttyä oman teatterin ta še jatkau toimintuah.
Tunnetut näyttelijät, kumpaset šuurimman ošan elämäštäh oli omissettu teatteritoiminnalla, on aina eletty ylen vuatimattomašti. 1960-luvulla teatterista šuatušša pieneššä korttierissa näyttelijäpereh oli elän nelläkymmentäkuuši vuotta.
Miušta on viime vuosina tullun kunnon finansisti, nakrau Vieno Grigorjevna.
Vuotena 2007 Šuomen teatterijärještön keškušliitto myönti Vienolla ta Pekalla palkinnonkultaset kunnivomerkit ta šamoin anto rahapalkinnonki. Palkintorahat Vieno pani pankkitilillä ta šiitä šuahen kaikki omat eläkehrahat hiän šiirti šillä tilillä.
Palkkarahat käyttimä elämäh, a pensijua en košken, še mäni šuorah tilillä.
Šiäštöt pikkuhil’l’ua kašvettih ta 2014 vuotena pariskunta rupesi ajattelomah elinpaikan vaihtamista. Pankkitilin šiäštöjä ta vanhan korttierin myönnistä šuatuja rahoja riitti, jotta oštua šuurempi ta mukavampi korttieri uuvvešša talošša.
Näyttelijän leivissä et kovin pohatu, Vieno Grigorjevna miettiy, – ka myö emmä konšana mitänä kyšyn, yrittimä pärjätä omin voimin. Himottais kuitenki toivuo, jotta virkamiehet kiännyttäis näyttelijien puoleh ta ymmärrettäis, kuin vaikie tämä ammatti on ta kuin äijän voimie še vuatiu. Vet näyttelijät jouvutah ruatamah yötä-päivyä, heilä on esitykšie, harjotukšie, opaššušta ta hyö varmašti anšaijah parempua elämyä.