Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Bivaiččoo

Corpus: Dialectal texts

Tikhvin

Informant(s): Naumova Anna Efimovna, 1892, Dubrovka (Dubrovka), Boksitogorsky District, Leningrad Oblast
recording place: Dubrovka (Dubrovka), Boksitogorsky District, Leningrad Oblast, year of recording: 1969
recorded: Рягоев Владимир Дмитриевич

Source: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), p. 209-210
audio archive of ILLH, KarRC RAS: №1275-1276

Bivaiččoo
(Karelian Proper)

- Šantaa toiči l’ehmäl’l’ä on kieleššä lookko?

One. Bivaiččoo. I t’äit ollaah. Ruškiezet šiel’ä kiele-, mie muissaa, što muamo ved’ää t’ädä že. Kiel’en, a tuatto uroš jo ei ruoht’ii. A hän ka t’äštä koo avuah, vedää, i d’ökt’i täl’l’ä ripakolla hieroh. Kakši kerdua hieroo šuolanke. L’ehmän’e rubjuo šyömäh i. I l’äht’öö, ein’i hod’ midä kačo. Ruoga pod nosom, a šyö ei. A ku kaččoh iel’d’ä pään, šinne pään, i lookkon’e. A on i šuurie lookkoloi. I pidää pöl’yl’l’ä srazu hieruo händä. Šuolanke pöl’ynke.

- Eigo t’ijjetty mistä lookko roih kielee? Eigo paistu?

, paistiih. Čirču l’ehmä, l’ibo ei šyö, tädä že. Ruogua. Kaikki paha da paha. Rugehin’e olgi i iel’l’ä, kagran’e olgi, t’ijjät vet’ kaikki?

- T’ijjän t’ijjän.

Da, iel’l’ä hein’ie že vähä. I. Heinäštä da ruogašta, čirču. Juomista hiä, gor’anke juoh. Kumman’e k on zorkoi, n’i hänel’l’ä hot’ mi, hiä tuahellah šyöh. N’i kah. I hieroo pöl’yl’l’ä. T’iijjät mel’l’ičoissa pöl’yt oo?

- Tijjän tijjän.

Il’i i t’iel’ä, ka s’iegloo jaahoten, a iem, piežoo, da pöl’yl’l’ä. Kah. Ol’ ol’i. Mie kaikk otan primieroi tuatošta.

- Anna Jefimovna, iellä eigo paistu, što žiivatalla on l’iijat hambahat?

One.

- One?

I hävittää muuven, muuves. Kah četv’(j)ortu srazu i hävittää. Hänenke t’el’mät m’änt’ie min. Ei juo n’i šyö n’imidä.

- A Anna Jefimovna, eigo mado n’okaa l’ehmie?

Mado n’okkuah. Ka n’yt miän min’n’all on, kahešta n’än’n’izeštä vain i tädä že, l’ypšää. Mado n’okkai da, yhel’ l’yö i toizel luo, da n’ikešt ei ole, nu puhalluš že hävieh. A maajongi hävitti. I feršalal ei šua n’imid ud’ivie. Kahešta i l’ypšää. A vašta eez’kandon’e l’ehmän’e. L’ehmä že šuuri muion’e, hyvä. Oššettii. Omam myödii. Toožo čeres tädä. Joul-, nuori i l’ehm ol’i, a. Rubei kahešta da rubei. Toožo mado n’okkai da, toko šantaa što kandaa da i rubjuo. A mie šanon: ”Ei rubie”. Meil’ ol’i. Bivaičči.

- Šantaa, što kooža l’ehmä kandaa, on enzi-, eez’imän’e pagana maido?

One. Kuimba? I n’yt. N’yt kun’i, kakšitoista, kuuži, hyvin kandaa da jäl’endähin’e že on hiä, mie toko tadehii panen da i, i katan hänen. Hiän happanoo šiel’ä. I ka kuuži l’ypšöštä. A ku ed dogad’i, iče šyöh, n’i kakšitoista. A šidän tuot. Da hänen. Kangahalla šiel’ä ka muoz’ie kuurindaheinäzet, bohročan, i kuurit, pezet hänee.

- Šantaa kooža oššat l’ehmän da tuot kod’ii, hiä igävöiččöö.

Bivaiččoo. A n’i pidäh ojazel luo viijä händä da. Kolme kerdaista.