VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Alina Gapejeva. Nuožarven syväin

Alina Gapejeva

Nuožarven syväin

Livvi
New written Livvic
On olemas rahvastu, kudamat ehtitäh ruadua ylen äijän hyviä olen dieluo. I ruadoh net rahvas otetahes ei palkičuksien periä, vai syväinkäskys. Tämän kirjutuksen minä kirjutannuh Jekaterina Nikolajevna Gapejevan mustokse. Enämbän nelliäkymmendy vuottu tämä avvoisydämelline naine ruadoi Nuožarven kul’tuurutalois da oli abuniekannu omamualazile.

KAT’UŠA
Kat’a rodivui vuvvennu 1952 Priäžän piirin Iivanistoh.
Häi oli vessel da kirmei jallal, susiedat da omat kučuttih tyttyö Kat’ušakse. Häi suavaičči pajattua, ainos oli dovarišoin joukos, maltoi suaja lapsii kižah, luadi konsertoi kyläläzih niškoi. Konsertuzualannu oli koin perti. Ruavon jälles rahvas käydih kaččomah konsertua, keräle otettih omat taburietkat, kel ei olluh kunne istavuoseizottih pertin kynnyksel. Pertis kuului runoloi, ezityttihgi pikoi-pienetgi artistat. Kat’uša pajatti niilöi pajoloi, kudamii häi kuuli omis vahnembis. Kat’ušan ammatti jo silloi oli tietoisškolan loppiettuu neidine lähti opastumah kul’tuuruopistoh Petroskoih. Sen jälles händy työttih ruadoh Nuožarven kul’tuuruataloih.

NUORI DA NEROKAS RUADAI
Nuorel, čomal da tävvel vägie neidizel enzimäi pidi tuttavuo Nuožarven eläjih.
Nuožarveläzet terväh ruvettih pidämäh neidisty omannu, rahvas mielihyväl ruvettih yhtymäh hänen ruadoh. Kul’tuurutaloih rubei käymäh nuorii, ruado sie kiehui huondekses ildassah: rahvas opastuttih pajoloi, piettih illaččuloi da spektakliloi. Yhten kerran kuulužu horeograffu Viola Malmi kučui Nuožarven artistoi Kižin suarele ozuttamah, kui karjalazet ennevahnas piettih svuad’bua. Kyläläzile artistoile se oli enzimäine kunnivomatku, heijän neruo korgiesti arvostettih ulgomualazet rahvas.
Sen jälles nuožarveläzet pajattajat ruvettih opastumah pajoloi karjalan kielel, muga rodih Koivuine-pajojoukko. Viola Malmin kehityksesKoivuinekäi pajattamah Suomeh, se oli enzimäine Karjalan pajojoukko, kudai ezityi ulgomual. Jekaterina Gapejeva keräigi nuorižon ansamblin. Nuoret iče opastuttih soittamah muuzikkusoittimil, kul’tuurutaloin laval nerokkahikse artistoikse roittihes tavallizet rahvas: lypsäjät, mehanizuatorat, mečänkuadajat. Konsertoih kiirehtyttih pienet dai vahnat. Nuožarven kul’tuurutaloi mustoitti kudžoimätästy, kus ruatah yöt da päivät.

OZA
Čomua da eloksensuvaiččijua neidisty suvaičči Valera-briha.
Kat’a meni miehele hänele, molodoloil rodivui kaksi poigua. Nuoren emändän kodi läpetti puhtahuttu, nenäh ainos tuli magieloil piirualoil. Lapset kazvatettih, sluužittih armies. Pereh rubei varustamahes suureh pidohvahnemban poijan svuad’bah. Ga ei ozavunnuh brihal naija, häi vuottamattah sai surman. Muamal vačan tuskai ylen äijäl, häi hil’l’akkazin astui ruadoh, kus pidi paista rahvahanke, olla rounoku hyväs mieles. Tuskan vallas häi otti bajanan, čoma igävy muuzikku kuului hänen ruadopertispäi Armas ruado da omat annettih vägie elämäh ielleh.

KYLÄKUL’TUURAN KYNNYKSII
Jekaterina tuli ruadoh enne ruadopäivän alguu, ku ehtie luadie enämbi.
Ruaduo oli yllin-kyllinlämmitysty da vetty vahnas kul’tuurutalois ei olluh, sendäh pidi lämmittiä päčit da panna ylen äijy vägie, ku rahvas ei kylmettäs. Seinis toiči läpetti udžve, vezi jiädyi rengilöis. Lämmitä hos kaheksa päččii, lämmembi ei rodeimärrät hallot vai savustettih. Harjaituksien aigua artistoil kylmettih käit, tehniekky toiči heitti ruandan. Kezän tulduu hommua ei vähennyh. Alallistu konsertulavua ei olluh, sendäh joga kerdua pidi puhtastua uuzi kohtu, niittiä. Palku oli ylen pieni, ga Jekaterina vie osti omih den’goih lahjoi kilboih niškoi da lavačomenduksii.

KYLÄN HYVÄKSE
Jekaterina Gapejeva oli kylän aktivistannu.
Häi huomai, ku lapsil ei ole kohtua, kus voi kižata jälgimiäččyh. Brihoi čakattih, konzu miäččy puutui ikkunoih. Jekaterina Nikolajevnan kehitykses kižakohtakse rodih kohtu souhozan garažoin lähäl. Lapsien vahnembat kabrastettih kohtan, lapsil rodih kohtu hyvä kižakohtu. Jekaterina pidi kunnos Pyhän Iivanan časounan kalmužimua Kodžurin kyläs. Silloi se oli ainavo časounu, kunne nuožarveläzet voidih piästä, vaiku ei kaikin: časounassah Kodžurih pidi astuo nelli-viizi kilometrii. Jekaterina Gapejeva ottihes uudeh ruadoh: Nuožarven keskuččah nostettih uuzi Pyhän Miikulan časounu.

IGÄINE MUSTO
Jekaterina Gapejeva ei maltanuh ruadua puoleh vägeh.
Väzynyh da toiči voimatoi häi nikonzu ei prähkänyh omua tervehytty. Häi ei huomannuh, kui syväindy rubei puaksumbah pystymäh, kui vähäzel laihtui. Ei smekninyh Jekaterina, ku tartui paha taudi, duumaičči, ku kivistäy toiči midägi da väzyttäy vaiku vahnuttu. Ei kaikinhäi ruata 63 vuvven ijäs.
Yhtelläh ruavospäi häi lähti, tahtoi huogavuo da olla enämbän aigua omien keskes, kalastua da kävvä muarjah. Taudi otti hänel väit, čomevuon da ilon. Häi toivoi, ku vie paranou, ga käveli jo vähembi, sit läževyi. Kibuu häi jo ei voinnuh tirpua, vai tahtoi, ku teriämbi loppevuttas hänen unettomat yöt. Häi lähti toizele ilmale kevätkuus 2015. Oman elaijan jälgimäzinny päivinny Jekaterina Nikolajevna sai Priäžän piirin Kunnivoittu eläi -arvonimen.