Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Siämäjärven kangastus – saga

Corpus: New-writing language

New written Livvic, Journalistic texts

Source: NIKOLAI NAZAROV, Oma mua. № 11; 12; 13; 14; 15, (2020), p. 10; 10; 10; 10; 10

Siämäjärven kangastus – saga
(Livvi)

Ollemmogo myö jälgimäzet liygiläzet?

Kuni voitto, eläkkiä vesseläh.”
Seneka -fi lousofu, kudai ei varannuh surmua

Ennevahnas viikingat saneltih saagoi“praudua”, sidä, midä nähtih omin silmin mieros, midä toven tapahtui da, tiettäväine, omih kunnivoroduloih näh.
Siämäjärvele sežo net ryöstäjät harvah, ga kävähteltihes. Uskon, gu minun died’oin kyläh Paušoilah ei käydy. Algueläjät sen kylän srojittih hyväs peitos, kangahan tuakse. A Siämäjärven “pogostanies, Pitkäl Suarel, eräs viikingoin juokko löydi oman surman. Sidä kohtua nygöigi sanotah “Ruočin suarekse”.
Minuu ylen äijäl miellyttäy karjalaine sana “kangas”. Se tarkoittau valgiedu pedäjikkyö, kudai kazvau kuival hiekkumual. Juuri moizet kaunehet mečät kazvettih ymbäri kaunehes Siämäjärves jälles jiäkauttu. Se kauzi loppevui läs 10 000 vuottu tagaperin. A sana “kangastusmeijän suomelazien heimovellilöil merkiččöy “utoupiedu”, “huavehtu”.
Järvi on ymbäristön silmymoine čoma sananpolvi on suomelazil. Saamelazien mustokse nimitetty Siämäjärvi on minuh niškoi gu Pyhäjärvi, minun Šambala!
Ylen äijy hyviä mieldy oli, konzu Jessoilan kirjastos sygyzyl 2011 näin Nikolai Rerihale omistetun mieldykiinnittäjän ozuttelun “Veräi tulieh aigah”. Enzikerdua näin sen verran kuvua (suuret koupiet): “Pyhäjärvi” (Rerih yhtel aigua eli Luadogan luo Sortavalan čupul!), “Pajo viikingah näh”, “Merentagazet gost’at”, “Igor’an pohodu”, “Jaroslav mudroi”, “Taistelun ruskiet hevot”, ylen äijy muudugi. Minun elokses se rodih gu hengelline pruazniekku...

ANTIUTOUPII
Ei ammui juohtui mieleh moine ajatus: “Konzu karjalazet elettih hyväh luaduh, vesseläh omas tsivilizatsies Luadogan rannikol, luonnon helmas, kaksi tuhattu vuottu peräkkäi, elettih da ylendettih omua muadu eeppizis “Kalevalanrunolois, kandelehen soitandan avulse oli tovelline garmounii mieron kel.
Se oli meijän unohtettu kunnivohistourii, buitegu čomas unes nähty utoupii...
A konzu myö, liygiläzet, eroimmo Luadogan järves da tulimmo tänne, Siämäjärven rannale, juurruimmo kangahil, rodih jo uuzi, antiutoupien aigu.
Anglien suuri kirjuttai George Orwell vuvvennu 1949 piästi ilmah 1984-nimizen romuanan-antiutoupien. Se toven on kirjutettu buitegu meih näh. Antiutoupien valdivos oli, sanommo, tukkunaine “Pravvan ministerstvu”, a praudua rahvahan elokses ei olluh! Toine paha šeikku, “Suuri velliainos kaččou sinuhmidä ruat...
Merkittävy vuozi 1984 ammui on mennyh, myö nygöi, ken on vie hengis, piäzimmö 2020 vuodessah. “Missä ootte nyt, te pojat parahimmat” – sil aijal pajatti Kuuno Sevander.
Karjalazet sanotah: “Älä varua köyhytty ni kurjuttu, vai varua vahnuttu.” Vie sanotah: “Hyvä unohtuu, paha ei nikonzu...”
Died’oi, Ivan Ivdič Nazarov, kuoli Paušoilas, hänel oli 70 vuottu igiä. Minul nygöi rodih jo 73, smietin tuli aigu sanella omah rodukundah näh, tarattua oman saagan, olenhäi vahnin kogo rovus. Nazarovien sugu, voi sanuo, oli tavalline. Hyvin nägyy, kui valdivo jygiel jauhondukivel painoi meijän niškua. “Suuri vellitoiči muga lujah sebäilöy, ga ni hengittiä ei sua.
Minun died’oi oli rodivunnuh vuvvennu 1874 Paušoilan järven rannalhyväl kohtal, vaiku puolikilometrii välii kalakkahah Siämäjärvessäh. Tiettäväine, häi oli kalastai da muanruadai. Vas’a-vellen kel kahtei salvettih suuri kaksikerroksine kodi kahtele perehele. Enne yhtyndiä Paušoilan Pervoje maja -kolhouzah, Iivan-died’oin perehes oli kaksi lehmiä da hebo. Kulakakse ei suannuh nimittiä, ga yksikai vuvvennu 1935 händy vägehes työttih kuadamah meččiä Lumbuši-kohtah Karhumäen čupul. Starikkua, gu koirua rouno, riuhtattih perehes ylen jygieh ruadoh viijekse vuottu. A Grigorii-poigua, minun diädiä, ihan viärättömiä ristikanzua, 19-vuodistu brihua, komsomolah kuulujua, otettih da ammuttih Sandarmohan kangahal vuvvennu 1938...
Talvivoinah näh minä jo enne olen vähäzen kirjutannuh. Praudu on semmoine. Vuvvennu 1939 meijän lohkon karjalazii työttih tappamah toizii karjalazii Sordavalah, Suomen muale. Velli vellie vastah! Voigo muga olla? Pidäy vähäine sellittiä. Meijän rovus tuatan vahnembi velli Dimitrii (vuvvennu 1902 rodivunnuh) vuvvennu 1919 tavan mugah lähti Suomeh kalatorrule, siegi nai Suojärven čupul, a raja sit salvattih. Nimittumua tieduo hänes ei olluh... Nygöi tarkah tiijän, gu Sortavalas, parahite 1940 vuvvennugi eli Dimitrien pereh da tuhukuul heile rodivui vie kuvves lapsipoigu Veijo...
Ozatoi žerebii mennä Suomen voinale puutui Semoil, tuatan nuorembal vellel. Sit hänen ozah oli lepitty hävittiä vellen pereh Sortavalas, vihamielizen Stalinan käskyn mugah. Moizet kaupat...
Sortavalassah Semoi ei piässyh, hävii viestittäh talvel vuozinnu 1939-1940 Kolatsellän tagan. Emmo tiijä, oligo häi tapettu vai kylmi. Igälangu katkei jo toizel vellel. Minun tuattua sille voinale ei otettu, kerdu parahite oli pandu kolhouzan johtajakse.
Died’oi oli vie hengis, konzu vuvvennu 1944 meile, kurjil, varustettih vagonat kogo rahvahan karkoitettavakse Pohjazeh päi. Passibo Gennadii Kuprijanovale, ven’alazele miehele, ku puolisti karjalazii Stalinan ies...
Ei pidäs unohtua muinastu aiguagi. Vuvvennu 1227 Novgorodan kniäzi Jaroslav (Aleksandr Nevskoin tuattah) miekan kel käis risti karjalazii. Pidigo ristie moizel kiirehel?! A vähästy myöhembi vuvvennu 1278 kniäzi Dimitrii, Aleksandr Nevskoin poigu, vie ližäkse kovah pergi karjalazii. Moine oli olluh meijän ammuinegi “kunnivohistourii”...

ENZIMÄINE NAZAROVIEN SUGUPOLVI DIED’OI
Died’oidu minä omin silmin, tiettäväine, en nähnyh.
Yhtelläh Anna-t’outalluo gostis olles näin händy kartočkas. Tavalline mužikkuharmai pardu, mudroit silmät da ylen levei nenä, myö vie nagroimmobuitegu Lev Tolstoi. Sormien vuoh luvimmo, gu died’oi varmah oli roinnuhes vuvvennu 1874, kerdu kuolluh oli 07.09.1944, nedälin peräs evakospäi tulduu. Ei ammui kävyin arhiivoih eččimäh tiedoloi häneh näh. Da äijäl häbevyin. Nimittumua tieduo, eigo Priäžän piirin, eigo tazavallan arhiivois ei löydynyh! Elämmökamaitammo, a buite ei ni olluh olemas tädä ruadajua karjalastu miesty Siämäjärven lohkol...
Hyvä vie, gu ehtin kirjuttua minun tuatan, F’odor Ivanovič Nazarovan mustelmii. Paušoilan kyläs Nazarovat da vie Grigorjevat varmah oldih algueläjät. Tuatan sanoin mugah meijän rodu ei ole liijan suuri, sugunimi on harvinaine Siämäjärven lohkol. Kuspäi tulimmo tänne elämäh, häi ei tiijä. Pruavodied’oidu häi ei nähnyh. Tuatto sanoi, ku Iivan-died’oil oli kaksi vellie: Peša kuadui japonskoil voinal, Vasilii jätti jälgelästynelli poigua da Jelena-tyttären. Hengis on Andrei Vasiljevič, eläy Sodder-kyläs perehen kel.
Meijän rodu ei hävinnyh sen periä, gu died’oi nai kaksi kerdua. Enzimäine mučoi onnuako oli Sumkinan roduu Kurmoilaspäi. Häi sai Dimitrien vuvvennu 1902 da kuoli nuorennu tostu lastu suajes. Händy muah pandih lapsen kel yhteh kalmah, Paušoilas, lähäl časounua...
Toizen kerran Ivan Ivdič nai myöhättäväh, onnuako kymmenen vuvven peräs. Mučoin otti omas kyläspäi, Matr’ona Dmitrijevna Fominan. Pahakse mieldy häi aijoi kuoli, 52-vuodizennu (elaiguvuvvet 1888-1940). Nygözet Fominat eletäh Särgilahtes, ollah ylen hyvät, ruadajat da rahmannoit rahvas!
Matr’ona sai nelli lastu: minun tuatan (vuvvennu 1913), Semoin (vuvvennu 1916), Grigorien (liennöygo vuvvennu 1919). Minun armas Anna-t’outa rodihes Paušoilas jälgimäzenny (roindupäivy 01.02.1927). Anna Ivanovna Uljanova enämbi 50 vuottu eli Jessoilas F’odor Sem’onovič -ukon kel, lastu heil ei olluh. Häi ylen äijäl suvaičči Van’a-veikkii, vuvvennu 1941 evakkomatkas kandoi Van’ua Petroskoissah käzivarrel, a minuu jälles voinua äbäzöičči gu ottolastu rouno. Anna Ivanovna kuoli Jessoilas pakkaskuul 2014.
Konzu kyzyin tuatal, midä tapahtui Paušoilas vallankumovuksen aigah, häi vastai: “Meijän syrjykyläs revol’utsii meni bokači. Ga niilöil vuozil tuatan tuatto saneli, händy vägehes otettih vedoh Toivo Antikazen joukkoh niškoi. Meijän heborukku odva ei töllönnyh. Hevot sie nälläs talven aigua kai toine toizel hännät syödih...”

ANTIUTOUPII TOINE NAZAROVIEN TOINE SUGUPOLVI TUATAN OZA
Tuatan täyzi nimi oli F’odor Ivanovič Nazarov.
Gretsien kielespäi F’odor tarkoittau Jumalan lahjua...
Nuorennu brihannu tuatto ruadoi mečäs, oli moine “Siämäjärven traktornoi buazu”. Enzimäzen kerran händy armieh otettih vuvven 1936 allus, ehti vai häi naija. Mučoikse otti Marija Saveljevan Ol’okku-kyläzespäi. Svuatat autettih paista nämis azielois čoman karjalazen neidizen kel yhtes kezäpäiväs, ga vikse jo enne tämä briha hyvin “silmäl iški”. Avaimet “molodoitjätettih maidozavodan pordahile da lähtiettih Paušoilah suamah blahosloven’n’ua tuatan vahnembis...
Armies pidi sluužie kaksi vuottu, Leningruadan alovehel. Opastettih seržantakse. Jälles sluužbua tuattua pandih johtajakse Paušoilan Pervoje maja-nimizeh kolhouzah. Konzu algavui suuri voinu, jo toizennu päivänny händy uvvessah otettih armieh, Veškelyksen kautiSortavalah! Pidäyhäi muga ugodie. Sortavalan alovehel 14. elokuudu händy ylen jygieh ruanittihsuomelazien miinu pl’očkahtihes sellän tagan. Oli ruanittu jallat dai käit, katkei kaksi kylgiluudu, ga pahembi kaikkie (jälles tiijusti), gu hänel rebii počku. Konzu tuatto toibui kodvazekse, Vas’a L’akkojev, Meččelän karjalaine mies, mindählienne kyzyi ruanittuu: voigo ottua ičel hänen vintouhku...
Tuatto pahoi musti, kui händy laival Luadogas poikki viettih Leningruadah da sie hänel luajittih leikkavukset. Äijäl diivimmös nygöigi: toinah pidi olla putin liäkärinny, maltajannu, gu voinan aigua puuttua revinnyh počku! Kolme kuudu tuatto virui gospitalis Molotov (Perm’) -linnas da piäzi eloh, tämä oli čuudo!
Händy uvvessah piästettih frontale (“ne strojevoi”), partiehgi otettih vuvvennu 1943 Orlovsko-Kurskaja duga -bojuloin aigah. A sit jo edehpäi da edehpäi: Žitomir, Rovno, L’vov, Čeehii. Voinan loppi Avstries, Berlinassah jäi ajua pikoi palaine!
Sygyzyl 1945 tuatto tuli voinalpäi Paušoilah mieldykiinnittäjän trofein Telefunken-ruadivon kel, buitegu arbaihänen poigu konzulienne rubieu ruadamah ruadivos... (Nikolai Nazarov oli Karjalan kanzalliskielizen ruadivon toimittajannu -toim.)
Händy uvvessah pandih johtajakse, ga jo toizeh kolhouzah“Novaja Korza”.
Korzan kyläsgi minä rodimmos nälgyvuvvennu 1946...
Onnuako vuvvennu 1950 meijän perehty kommunistoin puolovehen piirikomitietan käskyn mugah siirrettih loitombakse omas Siämäjärvespäi Kaskesniemeh, kolhouzah Vorošilovan nimel. Tädä kyliä minä jo parembi mustan, hyvin mustan, kui kylän rahvas itkiettih, konzu kuoli Stalin...
Kaskesniemen järvi on äijiä pienembi, migu Siämäjärvi, ga yksikai ozuttihes čomakse. Tämän järven rannal rodivuttih peräkkäi kolme minun vellie: Sergei – 1950; Vladimir – 1951; Sem’on – 1952 vuvennu...
Vuvvennu 1953 lopun lopukse tulimmo elämäh Priäžän kyläh. Moine oli kurju aigu, ostimmo ylen pienen, vahnan da ahtahan kodizen. Pidäyhäi muga ozatatämä oli, kui tiijustimmo myöhembi, endine časounu, tuodu Niiniselläspäi! (Ižändiä onnuako sen periägi otettih?) Oligo se kodine Jumalan lahju tuatale, kogo meijän perehele vai kirovus?!..
Priäžäs enzimäi oli kolhouzu “Krasnaja Priäžä”, sit Onieguzavodan “podsobnoi”, a vuvvennu 1959 se vie muutui turkizvierisouhozakse Präžinskii-nimel, myöhembi se oli ylen kunnivoittu. Tuatto hätken ruadoi žiivattuferman johtajannu, vuozinnu 1960 rubei kirvesmiehien brigadierakse, täs leiväs oli penziessäh. Häi kaikkii poigii vähitellen opasti kirvesruadoloih. Myö kaikin omal aijal, hos kodvazen, ga ruavoimmo souhozas, avvutimmo tuatal srojie “šedoizvierilöih niškoi. Kuuzi poiguaseiččie kirvesty talois. Tiettäväine, enzimäine kirves oli tuatan! Vuozinnu 1961-1964 nostimmo uvven, äijiä suuremban koin.
Pidäy ližätä, gu jälgimäzenny poijannu perehes rodivui Anatolii vuvvennu 1956. Smietin, häi on ozakkahembi kaikkii toizii, nuorete tahtoi opastuo vaiku agranoumaksemuga i stuanivui. Mondu vuottu ruadoi Alavozen souhozas piäagranoumannu, nygöi ruadau fermerannu, vuogratul mual kazvattau putin kartohkua rahvahale myödäväkse. Tyttäret Ol’ga da Jana jo ammui perehtyttih.
Sit gu ollou nygözel aijal lugie kai Nazarovan suvun kirvehet, niidy jäi vaiku nelli: Tol’al, minul, da minun poijil...

MUAMAN OZA
Gretsien kieles Marija tarkoittau kargiedu.
Kargei ozagi tuli hänel, buitegu ärei koiru tartui kinčuksih.
Marija-nimi oli Iisus Hristosan muamal Nazaret-linnaspäi. Priäžän školan algukluasoin minun armahal opastajalgi oli nimi Marija. Marija Germanovna Lebedeva..
Minä jo mainičin, muamo meni miehele Siämäjärven Ol’okku-kyläzespäi, a roinnuhes oli Hur’koila (Pedäilambi)-kyläs. Enne voinua se Štekin bokkukyläine kuului Vieljärven piirih. Muaman mustelmii, pahakse mieldy, en ehtinyh kirjuttua, muamo kuoli. Tuatto kävyi sinne vai yhten kerran, hänel vähä midä mustoh jäi. Buitegu oli sie kymmenäine kodii. Ihan kurju kyläine, lehmätöi. Siämäjärven lohko, tiettäväine, on rikkahembi.
Muaman puoles died’oin nimi oli P’otr Mihailovič Saveljev. Muaman muamoTatjana Ignatjeva, “Tupin mäile talois otettu”. Häi kuoli minun muamua suajes. Orboikse jäi kuuzi lastu: mami, St’oppi, Iivan, Anni, Mat’oi da vahnin Grigoi. Iivanua otettih enne voinua, buitegu möi tabakkuatoinah vai toinah, mittuine suuri riähky ollus täl miehel valdivon ies! Grigoi ruadoi raikomas, suuren voinan aigah lähti armieh i kuadui frontal Pohjas-Karjalas. Kai toizet Saveljevat P’otr Mihailovič tuatan kel kuoltih evakos olles (ajettih Ivanovskoin alovehele), mamin sizär Anni varmah kuoli nälgäh, ga voi olla kaksi hänen piendy lastu puututtih lapsienkodih...
Muamo toiči sanoi: “Muamindamua enämbäl kuundelet...” Ga Anna Petrovna, muamindam, oli hyvä ristikanzu, hyvin kazvatti kaikkii lapsii. Ičegi sai yheksä lastu! Eloh jäi vai yksi Kol’a. Nikolai Petrovič Saveljev jälles voinua eli Kaskesjärves omas kois perehen kel. Kol’a-diädiä minä hyvin mustan. Häi vie meile gostih kävyksendeli toiči. Hänes jiädih lapset: Iivan, Viktor (jo on kuolluh), Tol’a, Vera da Gal’a. Nygöi Ivan Nikolajevič Saveljev eläy perehen kel Vieljärves. Nuorennu minä ičegi kerdua nelli-viizi kävyin Kaskesjärveh mečästämäh, sie oli ylen äijy tedrie. Kaskesjärves Hur’koilassah on vai nelli kilometrii välii. Sinne mugaže kävyin orožan kel, mamin järvie kaččomah...
Žiäli, gu Hur’koilu hävii kogonah. Sanottih, gu suomelazet poltettih sen, jäi vai časounu. Ga segi jo ammui viettih Štekkih. Nygöi minä tiijustin, suomelazet ei poltettu sidä, polti peitoči oma karjalaine mies“aktivistu”, Stalinan tolkuttoman käskyn mugah. Tiijän, mugaže Korzan kyläsgi Priäžän piirin ainavon keskiškolan “aktivistatpoltettih tuhkakse. Sit oligo tolkus meijän suuri johtai, konzu voinan allus andoi fašistoil ottua plenah kolme puolen kel miljonua meijän saldattua da viegi nimitteli heidy pettäjikse. Tukat nostah pystyi...
Konzu kazvatin omat lapset, vaiku sit toven ellendin, mittuine jygei elos oli meijän muamal. Vuozinnu 1980 häi kerran sanoi minule: “En musta omua iččie, sissäh olen väzynyh...” Huondeksil hänel pidi nosta aijoimbah tuattua, päččii lämmittiä. Karjalazet perehet enne oldih vägi suuret, opis vai kaikkii äbäzöijä, syöttiä-juottua dai viegi ruadua pidi souhozas. A ozattomuttu oli yllinkyllin. Nygöi čakkuan iččiedäh: mikse nuo rennu olin moine kylmyverine, ni kerdua en sanonuh hänele: “Kuldaine mami, suvaičen sinuu, armastan, rakastan!..”
Mami toiči nevvoi minule: “Sinä nygöi olet vahnembi poigu, nevvo nuorembil, kui pidäs eliä Jumalan käskylöin mugah...”
Minun muamo sai yheksä lastu: kuuzi poigua da kolme tytärdy! Paušoilan kyläs enzimäzenny rodivui Van’a-veikki (24.06.1939), kahten vuvven peräs, kezäkuulozatoi Roza. Ozatoi sen periä, gu terväh algavui suuri voinu. Paušoilan rahvas lähtiettih evakkomatkah, muamo räkel kandoi piendy lastu yskäs Petroskoissah. Jygies matkas Rozarukku kuoligi. Järilleh Paušoilah Urualalpäi pereh tuli Uikujärven kauti jo elokuul 1944...
Toizen tyttärenGal’anmami sai vuvvennu 1953, talvikuul. Viegi Val’a-tytär roinnus abuniekakse muamal, ga ylen terväh minun nuorembi sizärrukku kuoli kylmändän periä Priäžän bol’ničas vuvvennu 1955. Oligo se meile enzimäine Jumalan kirovus?..
Kuldazen Galina-sizären oza myös rodih kargiettavu. Opastui häi liäkärikse, tuli järilleh Priäžäh. Liäkärii toven voi sanuo “pyhäkse ristikanzakse”, moine se jygei ruado on. Kyläs rahvas händy kiitettih, ruadoi rahvahan hyväkse penziessäh. Ga miehele mendyy nuorennu jäi leskeksearmastu miesty tapettih suvimualois...
Muaman ruadoh kaččojen Anar-poigugi mugaže opastui liäkärikse...
ČasounasJumalan koismyö elimmö yksitostu vuottu. Oligo se liijan suuri riähky Jumalan ies, en tiijä... Sit jo vuvvennu 1964 piäzimmö uudeh, juuri lähäl srojittuh kodih.
Tahton mainita, gu Priäžäsgi meil oldih hyvät susiedat. Oigiel käilIgnatjevat, karjalaine pereh. Heijän kaivole kävyimmö vetty ottamah, toiči yhtes kalua pyvvimmö, Ivan Kuzmičal oli nuottaine da veneh omal rannal. Ga jo sil aigua kalua Priäžän järveh jäi vähättävy...
Kirovus, smietin, tabai meidy uvves kois. Paiči minuu da Tol’avellie, kai toizet vellet hil’l’akkazin harjavuttih viinua juomah, yhtes tuatan kel. Ga tuatto oli “frontoviekku”, händy vie voinnus prostie. Dai ylen rahmannoi häi oli, kaikkii laski yökse, toiči kai čiganat yövyttih suurel joukol.
Tuatto oli oigei ku kirvesvarzi, toiči ei voinnuh ellendiä muaman šuutkii. Muamo ei tirpanuh tabakan duuhuu, irvisti: “Joga šläntil sigarku hambahis on!” Tuatto ainos suutui: “Keneh näh sanoit?” Se ei olluh juuri irvistelendy, parembi sih pädis ven’alaine sana “irounii”.
Karjalazil ei pidäs juvva nivouse, ylen ruttoh humaldutah, a ven’alazet kestetäh enämbän. Evol’utsien mugahhäi suomiugrilazil kanzoil, kuulin, on jiän nyh vähättävy yhty pädeviä fermentua.
Gretsien fi lousofu Gesiod nevvoi: “Tiijä oma miäry i kai omat aziet azu aiganah.” Vai ollus muga meijän elokses...
Myöhembi, lopun lopukse, nelli vellie jiädih perehittäh, mučoit heis erottih. Muamo äijäl gorevui. Tuattogi häbevyi: “Ei moizet pahat miehet minun poijat olla, a nygözet neveskät ollah liijan ylbiet...” Minä smietin, ongi ližäkse toine vigadengoin vähys da kurjus. Dengua minungi perehes nikonzu ei täydynyh, hos en juonnuh, engo tabakkua poltanuh kogo ijäs. Valdivo ei putilleh maksa dengoi meijän ruavos, valdivohäi on enzimäine ryöstäi. A varrastajii meijän perehes ei olluh nikonzu. Dai monet karjalazet muga eletäh kurjuos. Eihäi ni yhty oligarhua jiävinnyh karjalazien keskes täh aigassah! Igävy on jälles moizii ajatuksii. Tuatto kerran sanoi: “Bohatustu voibi peittiä, a köyhytty et peitä...”

ANTIUTOUPII KOLMAS NAZAROVIEN KOLMAS SUGUPOLVI MINUN OZA
Minä rodivuin jälles voinua, kolmandennu perehes.
Priäžän keskiškolas opastuin seiččie vuottu. Toiči oli paha mieli sen periä, gu školas kiellettih pagizemas karjalan kielel, suomen kielehgi opastandu katkattih vuvvennu 1956, konzu opastuin kolmandes kluasas.
Sit omal himol lähtin ruadoh turkizvierisouhozah, avvuttamah perehel dengan puoles. Kolme vuottu ruavoin tuatan briguadas kirvesmiehenny, yhtel tiedy opastuin ilduškolas ruadajah nuorižoh niškoi...
Kunnebo ielleh mennä opastumah? Vuvvennu 1964 se rodih vaigiekse kyzymyksekse. Vähäzel olin keskelekavonnuh, nuo ri