VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Tatjana Berdaševa. Lumetoin kešä: matka Karjalua ta Murmanskin alovehta myöten. 2

Tatjana Berdaševa

Lumetoin kešä: matka Karjalua ta Murmanskin alovehta myöten. 2

Karelian Proper
New written karelian
VANHAUŠKOSISTA
Nilmilahešša meilä oikein mukavašti kerrottih starovieroista.
Vanhauškoisuš šynty 1600-luvun puolivälissä. Še oli Venäjän ortodoksisen kirikön protestiliikeh. Yhet hyväkšyttih kirikön uuvvissukšie, toiset šäilytettih vanhoja perintehie ta tapoja. Monet vanhauškoset puattih šyrjäšeuvuilla, jotta jatkua Jumalalla palveluo entisien perintehien mukah. Pohjosešša vanhauškoisuon perintehet šäilyttih pitälti.
Nadežda Pavlovan tarina kuvuau vanhauškoisutta, mi šäily XX vuošišuan puolivälih šuaten Vienanmeren rannalla olijašša Nilmilahešša.
Nadežda Ivanovna on šyntyn vuotena 1954. Hiän ruato 40 vuotta Čupan leipomošša. Nyt naini on eläkkehellä ta paistau leipyä koissa. Nadežda Pavlova paistau vain valkieta leipyä: jauho ei ole enyä šemmoista, kuin ennein. Häneštä kieliki on muuttunennein kaikin paistih karjalakši.
Konša myö šiirrymmä tuonilmasih, ni karjalan kieli niise
kuolou, valittau naini.

Nadežda Ivanovna muistau, jotta Nilmilahešša elettih starovierat. Näijen ihmisien elämäššä oli äijän erimoisie kieltoja. Jokahini meistä tietäy, jotta ei šua valehella ta varaštua, ka vanhauškosilla oli vielä monie muita kieltoja. Naisen ämmö oli starovierana ta eli šemmosie lakija mukah. Kun ämmö tuli kerran čikon kotih, hänet kučuttih stolah, a hiän ei männyn, še oli riähkä.
Vanhauškoset šyötih erikseh ta käytettih vain omie ašteita, kumpasista toiset ei šuatu šyyvvä. Nadežda Ivanovna muistau, jotta kenkänä ei šuanun koškie eikä peššä ämmön ašteita. Ta še oli Neuvoštoliiton aikana! Talon joka ošan pešömistä varoin piti olla erillini šankko tahi tasa: yhtä šankkuo käytettih, jotta peššä lakie, toistašeinie varoin, kolmattalatetta varoin. Kaikki aštiet, šankot ta tasat peštih hyvin ahkerašti, näin, jotta ne kiillettäis kuin peili.
Kertojan ämmöllä oli rukoušnauha, oprasoja šekä moliutumista varoin tarkotettu skammi ta pieluš. Pieluš oli skammilla ta šillä painettin piätä konša kumarreltih. Tämä pieluš tähä šuaten šäilyy pereheššä. Nadežda Ivanovna näytti meilä tätä perehellä kallista esinehtä. Hiän kerto, jotta konša pieluš tahottih peššä, ni ämmö ei antan šiih lupua, šentäh kun häneštä pieluš ei ollun likani.
Nadežda Pavlova muisteli, jotta moliutumini voi keštyä tuntija. Tietyšti, vanhauškoni naini tahto šiirtyä omie tietoja ta opaštua lapšie moliutumah. Hiän näytti pienillä lapšilla, kumpaset kouluhkana vielä ei käyty, mitein lukie malittuja oprasojen ieššä, a hyö luvettih-luvettih ta nakreuvuttih. Naini apeutu heijän piällä ta šano: "En opašša enyä teitä!" Hiän kuin ni muut starovierat ei käynyn kiriköššä.
Ämmö šuoriutu muštah: mušta paikka ta košto. Hiän pani jalkah kiiltäjät kaloššit ta villašukat, ta mäni toisen vanhauškosen kyläh. Starovierat ei juotu čäijyö, ei ollun šemmoista perinnehtä. Nadežda Ivanovna muistau vanhan legendan, mintäh čäijy oli kielletty:
Kerran Jumala tuli mualla ta, kuni hiän käveli, kaikki kašvit ta puut kumarrettih hänellä, vain ainut čäijypenšaš ei kumartan.
Šentäh čäijy oli kielletty juomini.
Ämmö kuoli 13. šulakuuta 1967. Arkun viereššä laulettih jumalallisie lauluja. Hautajaisissa oltih valkeissa vuatteissa, šentäh kun arkielämäššä šuoriuvuttih muštah. Hautajaisissa oli niise itettäjie, kumpaset niin itettih, jotta oli kauhieta kuunnella.

SOLOMONIJA
Etnografin päivänä, 17.
heinäkuuta myö läksimä Nilmilahešta Nilmijärveh. Myö kaččelima kalmismuata Nilmilahešša, näkimä šielä kropniččoja, kumpaset melkein hävittih ajan kuluos’s’a. Šielä eli starovieroja. Junija Karel’skaja kerto meilä vanhauškosešta naisešta Solomonijašta tahi Solomanijašta. Juuri hänen tarina vei meijät Nilmijärveh.
Nilmijärveššä melkein ei ole eläjie. Ois oikiempi šanuo kylyä huuttoriksi. Myö kävimä kahella kalmismualla lähellä kylyä. Yhellä niistä on hauvattu Solomonija, kumpasešta on äijän erilaisie huhuja. On jo mahotointa ymmärtyä, mi on totta ta mi ei. Solomonijan hauta šijoutuu niemellä erittäin kaunehešša paikašša. Pientä kalmismuata šanotah Pohjosekši. Lähellä on vielä toisie kalmismaita.
Kalmismualla on äijän šinistä värie. Tällä kalmismualla hautaušrissit, muistokivet, kukkapenkit on mualattu šinisiksi. Solomonijan hauvalla ei ole kukkie, a muššalla ortodoksisella rautarissillä on kirjutettu: "Langujeva Solomonija Nikolajevna", ilman kuolinpäivyä.
Solomonija oli outo naini. Hiän ei ruatan missänä. Neuvoštoliiton aikana še oli jo kummallista. Hiän šuoriutu vanhoih vuatteih ta eli kylyššä. Hiän näytti epätavalliselta, šentäh kun hänellä oli parta. Junija näytti meilä Solomonijan valokuvan ta hänellä tovellah oli parta. Moušot naisella oli tervehyšproplemoja. Solomonija poltti tupakkua ta joi alkoholie. Šamoin hiän šäilytti vanhauškosie oprasoja ta kirjoja.
Hänen talošša ei ole emäntyä jo 20 vuotta. Katto on romahtan, ka tuntuu, jotta rakennukšešša elettih vielä vuosi takaperin. Ovi ei ole lukušša.
Myö varovašti kurkistima šiämeh: polčalla on jauhošäkki, šuurešša luatikošša vuatteita ta nurkašša jiäkaira talvikalaššušta varoin. Huonehešša ikkunan viereššä on kuivua kuismua. Pulloni ibuprofenie niise löyty huonehešta. Vaikka ovi on auki, ka kenkänä ei uškalla ottua täštä mitänä. Ka ihmiset šanotah, jotta Solomonijan vanhauškoset kirjat kavottih. Kerrotah, jotta joku kaivo kuollehen hautua ta ečči šieltä kirjoja. Onko še totta? On vaikie uškuo.
Solomonijan talo on entini kyly. Kylyšinčistä piäšöy kotiaittah ta pieneh huoneheh, entiseh löylyhuoneheh. Talon viereššä on pieni halkolato, missä šäilytettih niise šahoja. Mie löysin talošta yhteheš kolme erilaista šahua.
Myöššymmä huoneheh. Še on hyvin pieni ta ikkunašta näkyy järvi. Huonehešša on pieni kiukua ta šänky. Šänkyn viereššä on luatikkoja. Keittijö on nurkašša ikkunan viereššä. Vanhat aštiet ollah hyvin köyhie ta kulunuita. Stolalla on halpa Piiplija. Še tuškin makšau vaikkapa mitänih. Še on painettu halvalla paperilla ilman kuvie.
Katon alla on tilua, missä voipi šäilyttyä vehkehie. Šiihi on vuarallista nouššua, ka näkyy, jotta šielä šäilytäh leviet mečäššyššukšet. Solomonijan talo jättäy hirvien pyšähtynyön elämän vaikutelman.
Vanhan talon harmualla hiršišeinällä on uuši ruškie laivakello: relssin oša ta metallivičča. Kellon kovalla iänellä voipi ilmottua tulipalošta nuapuritalojen ihmisie. Palomiehie Nilmijärveššä ei vuoteta. Nykyaikasie laittehie šielä ei käytetä.
Solomonijan talošta läksimä pois Karjalašta. Matka vei meijät Zelenoborskin pos’olkah ta Knäšöin kyläh.