VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

L’udmila Ivanova, Valentina MIRONOVA. Ristikanzu kohtan čomendau

L’udmila Ivanova, Valentina MIRONOVA

Ristikanzu kohtan čomendau

Livvi
New written Livvic
Joga vuottu rahvahanrunohuon tutkijat enne omua lomua kiirehtetäh kävvä ruadomatkah. Niken nygöi ei käske, se rodih vai hyvänny perindönny.

Myö iče ellendämmö, gu pidäy ehtie panna mustoh rahvahien paginoi, pajoloi da suarnoi, vie kerran kuunnella čomua karjalan kieldy. Toiči paginoin välis tulou vastah uuzi sana, kuduadu harvah ken linnas sanou, a myö, nuorembi sugupolvi, emmo ni tiij ä sidä.
Tänävuon heinykuun puolivälis suurel räkel šuorivuimmo ruadomatkah Anuksen piirin Alavozen kyläh. Pidäy mainita, gu pagizuttamah rahvastu Anuksen piirih rahvahanrunohuon tutkij at, kui nygöi, mugagi enne, käydih ylen harvah. Se rodih vikse sendäh, gu jogahine tutkii enimytten tahtoi paista oman roindučupun rahvahienke. Anukselazii folkloristoi Kielen, literatuuran da histourien instituutas ei olluh (libo net hätkiä ei ruattu), toiči materjualua tuodih nämih kylih kävyjät kielentutkij at libo yliopiston opastujat.
Enne matkua otimmo yhtevytty paikallizien karjalazienke da kerras saimmo tieduo, kunne vois mennä da kenenke vois pasta. Kaikkiedah pagizutimmo kaksitostu hengie: kaheksa nastu da nelli miesty. Vahnembi informantu oli roinnuhes 1928 vuvvel, nuorembi – 1960. Kaikin ylen hyvin otettih meidy vastah. Enimytten tavan mugah pagizimmo karjalan kielel, ga täl kerdua kaksi hengie ihan allus rubei pagizemah ven’akse, ei ruohtittu paista omal kielel, gu harvah sidä käyttäy omas elaijas. Muut karjalazet ei huij ustuttu omua karjalua, paistih kui maltettih. Heis myö saimmo eriluadustu ainehistuo. Panimmo tallele läs kymmendy čuassuu paginua, rahvas mielihyväl saneltih omas ičes, omas perehes, omas elaij as. Musteltih voinua, omii roindukylii da sugulazii. Nerokkahat inehmizet ozutettih, midä maltetah käzil ruadua, miehetgi ei jiädy bokkah.
Ylen hyvin meidy otti vastah kotkatjärveläine Vera Mihailovna Larionova. Naine on roinnuhes vuvvennu 1956, nygöi eläy Alavozes. Häi tiedäy äij än da mielihyväl saneli meile miiffi ellizii kerdomuksii luonnon haldielois, pagizi tiedoiniekois da kui net enne piästettih rahvahii eri voimattomuksis. Nygöi inehmine on eläkkehel da joudaval al kirjuttau runoloi, pajoloi, častuškoi, kerdomuksii. Häi puaksuh varustau kyläpruazniekkoi da kirjuttau sih niškoi käzikirjutuksii. Lapsih näh häi keksi karjalan kielel viiziozahizen Pyöräkkösuarnan. Kai pajot, kerdomukset da suarnat on pandu omin käzin luajittuloih al’boumoih libo pienih kniigazih, sinnegi on pandu kuvat da omat piirustukset. Sen ližäkse inehmine vuozien aloh on kuvannuh erilazii fi l’moi, ezimerkikse, Jeroilan kyläs. Sih niškoi Vera Mihailovna kävyi joga taloih kylän kodiloi myö da pagizi rahvahienke. Nygöi fi l’mat ollah ruokos Anuksen kirjastos.
Jälgimäzenny piän tuttavuimmo kolmen naizenke. Valentina Rozentals, Valentina Mullij eva da Jevgenij a Digujeva nygöi eletäh Jeroilas, ga puaksuh kävväh Alavozeh teatrujoukon harjaituksih. Heis puutui kuulta, kui enne piettih svuad’boi, kui lastu suadih, kui lembie nostettih, kui mužikkoi "pinoh pandih", kui pienii lapsii piästettih yönitkettäjäs dai äij äs muus. Hyö maltettihgi sanelta, kui avvutettih ruavahii. Konzu selgiä kivistäy libo konzu vies mitahto paha tartuu. Hyö ozutettih omua pajoneruo, pajatettih kui ven’an, mugagi karjalan kielel.
Myö olemmo hyväs mieles, gu rahvahanperindö da oma kieli vie eletäh meij än keskes, kaččomattah sih, ku myö ainos kačommo televiizorua da luvemmo kniigoi.
Tahtozimmo kiittiä kaikkii, ken löydi aigua paista meij änke. Erikseh kiitämmö Valentina Vasiljevna Libertsovua, gu nevvoi meile paginkanzoi da syötti magiel murginal da Vera Mihailovna Larionovua, gu ei žiälöinnyh aigua tarattua meij änke da vie kučui bes’odah omii hyvii ystävii.