VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Zoja Paškova (Artemjeva). Hiäšäikähyš

Zoja Paškova (Artemjeva)

Hiäšäikähyš

Karelian Proper
New written karelian
Neuvoštoaikaset hiät oltih erimoisie, pohattoja ta tavallisie. Niitä piettih
ravintoloissa, kahviloissa, ruokaloissa tahi yksinkertasešti kotioloissa, kuin nykyjähki.
Ka miušta niijen ritualien erikoisuona oli še, jotta häitä staraitih viettyä juhlapäivinä. Yhet pariskunnat piettih parempina oraškuun pruasniekkoja, toiset mielelläh mäntih yhteh pimiekuušša tahi 8. kevätkuuta.

Kyšymyš on šiinä, jotta tavallisešti häitä juhlittih kakši päivyä. Vierahat tultih eri kaupunkiloista ta pos’olkoista, šentäh käytettihki juhlapäivie, jotta kaikin kerittäis aikanah myöštyö kotih ta ruatoh.
Toičči muistelen juuri šemmosie häitä. Perehneuvoštošša kaikin piätettih pityä häitä Uutena Vuotena. Häitä juhlittih eryähäššä karjalaisešša kyläššä šulhasen kotitalošša. Stolat rotkuttih eri ruokista. Šiih aikah šulhasen vanhemmilla oli pihatalouš, liäväššä oli lehmä, lampahie, kanoja. Salattija, lihaviipalehie, kalaruokie, piiraita, makijaisietavan mukah stolašša oli kaikkie.
Nuoret iloil’tih, konša šuatih tietyä, jotta hiävalokuvuamisen kera ei tule proplemoja. Tuli šelväkši, jotta häijen uattona šulhasen Tol’a-svajakka oli oštan mahtavan valokuvakonehen ta onnistun šiinä uuvvešša ruavošša.
Kyläneuvošton luona, missä nuoret omilla allakirjutukšilla vahvissettih oma yhtehmänö valtijonpiätökšissä, keräyty äijän kyläläisie. Yhet tultih kaččomah kaunista parie, a toiset šulettih tie ta vuajittih makšuo.
Hiäpruasniekka oli melusa, vesselä. Ryyppyšanoja, toivomukšie, lahjoja oli kyllitellen. Kaikin kiinitettih huomijuo Tol’avalokuvuajah. Omahisetpa tiijettih, jotta hiän joškuš šuatto juuvva liikua, a šiitä voipi tapahtuo minih uškomatoin juttu.
Ka šinä päivänä Tol’a näytti yhtä kaunehelta kuin šulhaniki. Hiän oli epätavallisen vakava ta mainivošti šuoriutunut. Kaklaliina, mušta puku, vualie paita (višših ne šäilyttih Tol’an omašta hiäpäiväštä) ta varšinki rinnašša rippuja mahtava valokuvakoneh annettih miehellä komeutta ta merkillisyttä.
Tol’a staraičči kuvata häijen mukavie hetkijä. A eryähillä vierahilla himotti ryypätä hänen kera ta šuaha vakituisekši tuttavuš niin erikoisen vierahan kera. Juuvvešša ryyppylasie Tol’a joškuš unohti šyyvvä piällä ta kiirehti ottamah valokuvie.
Konša Tol’an kiät ruvettih vapisomah pityässä valokuvakonehta, keinokaš mieš mitein lienöy onnistu ašettua laittehen toini toisen piällä kiinitetyillä stuuloilla. Vierahat mielelläh oltih hänellä mallina. Šemmosella valokuvakonehella otetut muistovalokuvat ei ois oltu liikua.
Hiäväki laulo ta pläšši. Läheni häijen piähetkiUuvven Vuuvven vaštahotto. Ken lienöy ašetti Rekord-televiisorin korkiella piironkilla, jotta kaikki vierahat hyvin kuultais Neuvoštoliiton kommunistisen puoluvehen keškuškomitietan piäšihterin Leonid Iljič Brežnevin onnitteluo.
Huomijo oli kiinitetty pieneh TV-ruutuh, kaikin lopettamatta tarkkah kuunneltih piäšihterin, meijän šuuren ta šopusan Neuvoštoliiton piämiehen šanoja. Yhet ajateltih šynnynmuan hyvinpärjyämiseštä, toisetomien perehien onnešta, mietittih toivomukšie uuvvekši vuuvvekši 1981. A konša talo täyty kuranttien lyönnillä, šampanja alko valuo laijašta, kaikin ruvettih onnittelomah toini toista ta šuulaštautumah.
Kello tuškin kerkisi lyyvvä kakšitoista kertua, konša ne vierahat, kumpaset issuttih stolan takana piäovih päin jähmetyttih nähtyön kuččumatointa čuutuo Ne, ket kerittih šyyvvä piällä, jiätih šuu auki. Vieraš, kumpani heilutti käsillä, yritti tunnuštua kaikilla oman rakkahuon ta onnittelli kaikkie, yhtäkkie jähmetty. Konša muut vierahat kiännyttih, tuli hil’l’asuš. Vain televiisorista kuulu pokalien helinä, "Goluboi ogon’ok" halličči uuvvenvuuvven pualuo.
Juhlainnoššukšešša olijat ihmiset nähtih talon kynnykšellä häilyjä henkilö, kumpani levitti jalat huarallah, jotta ei ois lankennun. Olennolla oli muššat kiät, mušta turpa, ruškiet šilmät. Še oli mušta piäštä jalkoih šuatenei še ollun kenkänä muu kuin piru. Varoissah ken lienöy väheni televiisorin iäntä. Yleisen hämmäššykšen kešeššä ken lienöy kyšy:
Tol’a, šiekö olet?

Tuli epäšelvä hijaš vaštauš:
No, miiie
A miksi työ täššä melutta? Pihalla teijän iänet kuulutah etähyätä
Tol’alla yksi šilmä lipetti hitahammin kuin toini. Ken lienöy huomasi šen, taričči hänellä ryyppylasin ta saleičči häntä, vet Tol’a oli jättän pois elämän tärkien hetken:
Juo, Tol’a, vet Uuši Vuosi on jo tullun!

Juotuo ryyppylasin loppuh Tol’a kriäkki merkittäväšti, hänen šilmät heti vakauvuttih ta alettih lipettyä yhtäaikua.
Puoli tuntie hiäväki ei voinun eikä juuvva, eikä šyyvvä, kaikin halettih nakrušta, vet kenkänä ei vuottan šemmoista uuvvenvuuvven yllätyštä!
Talon isäntä tiesi oman Tol’avävyn temppuloista ta kerkisi pistäytyö kylyh. Myöššyttyö hiän läpehtyöššä nakrušta iče kerto, mi oli tapahtun.
Tuli šelväkši, jotta ennein Uuvven Vuuvven juhlimista valokuvuamisešta ta juomisešta vaipunut Tol’a piätti vähäsen levähtyä ta läksi kylyh, jotta venyö hil’l’asuošša ta šiitä myöštyö bankettih. Kyly oli noin šuan metrin piäššä talošta, kaivon vierellä. Kylyh männeššä mieš kutakuinki šuunnistautu pimieššä porkatešša kaitua lumista polkuo myöten.
A konša Tol’a toipu, hiän joutu pilkkopimieh. Ainut pieni ikkuna kylyššä oli šeinäššä, kumpani oli pimieh meččäh päin. Kyly kauhissutti talon isäntyä: luavičat oli purettu, laučatkiännetty, tasat ta šankot viännetty. Šiitä Tol’a puoluštautu, jotta hiän tarttu lautah ta alko heiluttua šillä, jotta vapauttua tietä. Ka kaikki oli tyhjäh. Šiitä Tol’a nojautu käsillä šeinäh ta alko varovašti liikkuo pitin šitä tutkies’s’a ympäriolijua tilua. Tol’an onnekši, konša hiän piäsi oveh, še avautu. Hiän likautu, šentäh kun lämmitettih šavukylyö, a Tol’a käsillä ryömi šeinie myöten.
Mie tunnen tätä pariskuntua, kumpani on elän yheššä jo yli 40 vuotta. Mielenkiintoista on še, jotta luavullisista muistohiävalokuvista hyö šuatih noin kymmenen. Ka kuitenki nuori pariskunta kiitti Tol’ua, vet ne valokuvat niise ois voitu olla epäonnellisina.
Šiämeššä moršien oli kiitollini Tol’alla šäikähyöštä, kummaista mieš luati kylyššä. Vet tavan mukah enšimmäisen hiäyön jälkeh nuorien piti käyvä kylyššä pešeytymäššä. A omahiset ta vierahat ois otettu vaštah nuorie perehonnen lujentamista auttajilla pakinoilla ta pyššyn laukaukšilla. Ka tapahtuman jälkeh kenkänä ei ruvennun vuatimah tiukašti šen ritualin viettämistä. Še anto hyvyä mieltä moršiemella, vet hiän kainošteli kaikkie ta varasi männä kylyh.
Vuosien mittah heijän elämäššä on tapahtun äijän. Ka tärkein on še, jotta šattunuon pahan šyytä eččiessä naini tuntou kolmatta šyypiätä ta aina šanou: "Piessa yllytti".
Mie olin mukana niissä häissä, issuin šulhasen viereššä pruasniekkastolašša, ta miula piällä oli valkie mekko ta valkie huntu.