Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Peloine- bul’u

Корпус: младописьменный подкорпус

художественные тексты

Источник: Verez tullei, (2014), с. 18
Valentina Lebedeva

Peloine- bul’u
(вепсский)

Peloi oli ani pagižlii mez’. Mäneb azjoid homencel, kodihe tuleb vaiše öks. Keda kus vasttab, pagižebazotada ei sa, i kaiken hänele om midä sanuda, i lodeidab hän agjata. Kut-se vastsi hän kalanikad, seištas, parpatadas.

Sinä emäšotule kalatid? küzub Peloi. Emäšotuihe kala kokib paremba.

A mijak voib el’geta ken iža om, ken emä?

Hmm, kebnäs voib! Otad šotun, suhu paned dai vedad-ki päliči hambhiš. Toktase –ku hamhiže, – iža om!

Nu i ilokogo oled! …Ak varastab, mänen minä, – ladib lähtta kalanik.

A ak, nacein, sötab sindai pürel. Minä pit’kha en tedand, mi nece ompüre. Vidlas mänin sömsijaha i pakičin püred necidä. Ka minai notktan kartohkmunaričan toiba. Nece püre-se om-ki. I mikš oli pekstud kartohkаle ningoi nimi huba antta? Pü-ü-üre... Pfu! I kelel-se ki vedase miku kisel’! A kodipäčišpäi sönd om äjad magedamb! Kut luged?

– ...Čunid vodaba, bötud märgad, mänen jo.

Kaaa, minä kut-se ostin čunid Piteriš. Mamale tahtoin oigeta foton muštoks, tulin fotoateljehe i sanuin: «Сфоткайте меня встоячку, чтоб калоши были видать Lujas kaik nagroiba, en teda min täht.

Odva kalanik päzui Peloišpäi.

Ak vastsi Peloin lajindal: “Naku mitte oled Peloine-bul’u, časuks mäned, päivän void räpätada!”