Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Jäl’gidentedai

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, тексты для детей

Источник: Verez tullei, (2014), с. 112
Valentina Lebedeva

Jäl’gidentedai
(вепсский)

Tuli keväz’ku. Päiväine paštoi päiväl jo lämäs, a öd oliba völ vilud i homendesel jaugoiden al ročkuti hang. Tämbei hangale lanksi hoikas lumut, i Sen’a tuldes školaspäi, söi pigašti i sid’-žo ladi joksta irdale.

Kuna sinä kerazitoi mända? küzui vanhemb sizar.

Mi... ... ! Sen’al sus oli kanfet, i sizar ei el’gendand nimidä.

Kuna, kuna sinä mäned?

Mecha! Jäl’gid kacmaha mänen verest luntme, tahtoin tedištada, kut mecas živatad eläba, minei se om melentartušt amu jo teta! Ika kuni keradelemoi, ka lumi-ki sulab!

Nu, nu, mäne, kacuhta! nagroi sizar. Linned jäl’ges Sen’a-jäl’gidentedajan! Vaiše ala mäne edahaks i ala ole pit’kha! käski sizar.

Sen’a pani suksed i hihti mecha. Lumi oli kova, pidi vahvas, i Sen’a ajoi hüviš meliš. Kaikes meclonduses nägui, miše tal’vele pigai tuleb lop: lumel venuiba süväd sinižed kuvad, kuziden ladvad kacuiba oiktas taivahaze i libuteliba päiväižennoks kaikuččen ičeze neglaižen, lepišt mustišti täudunuzil sirguižil, a koivun tüved vaugištiba enamba lunt. Il’m oli mugoine verez, miše heng pajati, oli taht eläda, – kaikes mujui kevädele.

Sen’a hengahti täudel rindhal:

Mitte čomuz’ om mecaižes!
Nu, tarbiž jo ecta jälgid... Mi sigä nägub pallištol? Aha, ka nece ved’ reboi jäti jäl’ged-čepižed! Kut tarkas astui, nacein, eci keda-se... A naku nägub jo, keda-se varjoiči... A, kac, jäniš joksi! Haškud pit’käd, a vitlikoičeb-se kut, vitlikoičeb... Pageta ladib reboišpäi: jaugoil topoti, toižil lopoti, händal vitliti, reboin maniti, – muhahti Sen’a.

Ka kacu-ko, ved’ maniti-ki jäniš nügad reboid! A reboin jäl’ged astuba penzhan alle, i kaik taho om kaidud ümbri Mi hän naku oli-se, min täht lumi lükäitud penzhannoks? Aha! Naku näguba pened hiren jäl’guded, hirut ladi peittäs, da ei ehtind. Ka necil pallištol reboil om tehtud äi karoid! Nacein, sid’ oli hiriden lidn, a reboi miku fašist rikoi kaikid eläjid. Mitte minei žal’ om hirüzid, jänišaižid! No, ku kacta toižes polespei, ka ved’ kaikile tarbiž söteltas-se... Mindai-ki ku händikaz löudab, ka söb, ei tarbiž hätken meletada-ki, mi linneb!

I sid’ Sen’ale tegihe varu, hän pöl’gästui i kändihe ajada kodihe, a konz kulišti koiran nutandan, ka ihastui:

Mit’al koir tegi kužuid, ka mänen otan ühten kužun, kazvatan ičelain sebranikan kävelta mecha!


I Sen’a pidi jo meles uden tal’ven i tezi, miše möst mäneb mecha tarkištelmaha jäl’gid.