Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Kaks’ tedotöd vepsän kelen polhe

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, публицистические тексты

Источник: Vepsän kelen tedomez' Nina Zaiceva, Kodima. № 7, (2016), с. 6

Kaks’ tedotöd vepsän kelen polhe
(вепсский)

EZISANAD
Vepsänkel’ ičeze istorij as peitäb äi erazvuiččid ozoitesid.
Erased suomalaižed tedomehed kucuiba sidä baltianmeren-suomalaižeks sanskritaks, sikš ku se om kaičenu erasid vanhoid prakelen pirdoid. Sikš tegiba äi tedomatkoid vepsläižiden elontahoihe keradamha kel’materialoid. Nenid matkoid zavodiba tehta jo XIX voz’sadan augotišespäi. Pol’tošt voz’sadad, i eskai enamba-ki, vepsän kel’t oppitihe Finl’andias, i oli kirjutadud äi tedotöid vepsän keles, mi ühtenzoiti niid vepsän kelen suomalaižeks oppindtedoškolaks.
Vepsän kelen oppimine Venämas zavottihe vaiše XX-voz’sadan keskaigan. Venämas-ki om nügüdläižeks aigaks keratud sur’ vepsänkeline magnitofonpaginoiden kollekcii, mitte kaičese Petroskoin Kelen, literaturan i istorij an institutas. Sid’ om tehtud i paindud vodel 1972 raritetine Vepsän kelen paginvajehnik, om kirjutadud äi erazvuiččid tedotöid, mi andab voimust kucta institutad mugažo erazvuiččeks vepsän kelen oppindtedoškolaks. Suomalaižen i venälaižen vepsän kelen oppindtedoškoliden pohjal nügüd’ om zavot’t’ud vepsän kirjkelen kehitoitand, mihe sidom vepsän kelen i rahvahan udessündutandan toivoid.

RIHO GRÜNTHALIN KIRJVEPSÄN KIELIOPPI
Finl’andias melentartuz’ vepsän kel’he, mitte augotihe XIX-voz’sadal, ei sambund.
Vepsänkelišt tedoškolad neciš mas ohjandab nügüd’ tetab kel’tedomez’, Hel’sinkin universitetan professor Riho Grünthal. Hän ühtes ičeze openikoidenke om tehnu äi tedomatkoid vepsän male i om tutab äjile vepsän man eläjile. Enamba kaiked hän sebrasti vepsäkeližen runoilij anke Nikolai Abramovanke i hänen mamanke Maria Aleksejevnanke Ladvaspäi (Piterin agj). Hän oli sigä ei üht kerdad, eli heiden kodiš, kerazi kel’materialoid, pagiži ristituidenke, oppi Ladvan külän paginan eričusid. A eläjad nägiba hänen melentartust heihe i heiden paginaha i hüväl melel avaižiba hänele kelen peitusid. Sen ližaks professor Grünthal tegi matkoid toižihe-ki vepsläižiden elosij oihe, miše voiži rindatada paginoid, tehta ühthevedoid kelen kehitoitandas, sen äjiš poliš, endustada vepsän kelen tulij ad aigad, abutada tedoühthevedoil ližadamha vepsän kelen elopäivid, a voib olda, löuta mugoižid uzid teid, miččed voiba veda kel’t i rahvast udessündutandaha. Ved’ om muga kibed südäimel meile, vepsläižile, konz vähäluguižiden rahvahiden kelid kuctas pol’kolij oikš kelikš endustaden niiden kadondad man mez’kundaspäi.
Ičeze tedomatkoiden pohjal Riho Grünthal kirjuti tedotönVepsän kielioppi” (om paindud 2015 voden lopus). Ezipaginas hän kirjuti kirjan päazjas: antta vepsän kelen ühthišt nägemust, miše se voiži olda mugoižen openduzabukirjan kaikile, ked tahtoiba tedištada enamba vepsän keles, sen istorijas i nügüdläižes olendas, sen kehitoitandprocessoiš, miččed tuliba sil’mnägubale siš aigaspäi, kut zavodihe vepsän kelen tedo-oppimine. Oli pandud mugoine-ki azjtego, miše avaita vägevad venän kelen painandad vepsän kel’he, ozutada necen painandan jäl’gid kelen kaikiš poliš. Nenid azjtegoiden oppimižid abutiba tehta vepsän kelen paginoiden rindatused i mugažo ned tedotöd, miččid tegiba aigemba toižed tedomehed i ezmäi kaiked tetab suomalaine kel’tedomez’ Lauri Kettunen, kudamb ičeze aigan tegi pit’kid matkoid vepsän male, eli hätken sigä, miše opetas pagižmaha vepsäks, tundištadas vepsläižiden eloveroidenke, eskai okt’abrskij an revol’ucij an aigan hän eli suvivepsän mal.
Riho Grünthal oti kaik nene tedotöd homaičushe i ližaten ičeze kacegid kirjuti uden tedotön vepsän keles. Hänen tedotös om avaitud lugij ale kaik kelen poled: om tehtud vepsläižiden vanhan istorij an obzor, nimitadud sen opppindproblemad, ozutadud nügüdläine kelen olend küliš, lat’t’ud vepsän kelen rindatamine toižihe baltianmerensuomalaižihe heimkelihe, todud sil’mnägubale kelen fonetižed, morfologižed, sintaksižed pirdad. Kirjan lopus voib löuta kelen ozutesid kaikil paginoil. Riho Grünthal om otnu homaičushe mugažo vepsän kirjkelen problemoid i pirdoid sidodes niid kelen kehitoitandaha. Voib jonoštada, miše hänen tedotö om ani tarbhašt vepsän kelen oppimižes, sen kirjkelen tegemižes kaikiden täht, ken tahtoib opeta necidä vähäluguižen rahvahan kel’t. Se om tärged mugažo suomalaiž-ugrilaižen tedomirun täht, sikš ku avaidab kaikile nügüdläižen vepsän kelen kehitoitandan problemoid. Minä tahtoižin ozatelda professorad Riho Grünthalid necen tärktan kirjan painandanke. Se om ani tarbhašt kaikile, ken tahtoiži opeta i oppida vepsän kel’t, toižid heimkelid rindataden vepsän kel’he.

HEINI KARJALAIŽEN KIRJYHTEISÖT KONTAKTISSA, SYSTEEMIT MUUTOKSESSA
Tahtoižin kingitada homaičust sihe, miše professor Grünthal sirdäb melentartust vepsän kel’he ičeze openikoile.
Hel’sinkin universitetas voib kulda hänen lekcij oid vepsän keles i sen kehitoitandan istorij as. Nene lekcij ad oma mugoižed melentartuižed, miše vepsän kelen opendushe ühtneb äi üläopenikoid. Necen voden kezakun 11. päiväl Oulus oli tehtud vepsän materialan pohjal tedodoktoran dissertacijan polestand, miččele putuin minä-ki. Sen hengen oli Heini Karjalainen, kudamb oli ühtnenu äjihe tedomatkoihe vepsän male, miččid tegi Riho Grünthal, om pannu äi väged ELDIA:n projektaha, miše ozutada vepsän vähäluguižen rahvahan kelen problemoid, sen sambumišt vepsläižes mez’kundas i mugažo erazvuiččid udessündutandan mahtoid nügüdläižiš elo-oloiš. Heini om kirjutanu erazvuiččid tedostarinoid i ühtenzoiti niid ühthe tedokirjahaYhteisöt kontaktissa, systeemit muutoksessa” (”Mez’kundad kontaktiš, sistemad vajehtuses”), miččen problemoid eziti-ki Oulun universitetas polestandan aigan. Dissertacij an päproblem oli siš, miše oppida i ozutada vepsän kelen indefi nitižiden pronominoiden istorij ad, kus enamba kaiked tundub venän kelen painandad. Vepsän kelen pronominad i niiden istorii johtutadas erazvuiččiš tedotöiš, no lophusai ned ei olgoi völ oppidud. Heini om keradanu kel’materialoid eläbas vepsän kelespäi, mugažo rindatuseks om kingitanu homaičust toižihe tedotöihe. Voib jonoštada, miše hot’ pronominad om üks’ pala nimiden morfologij aspäi, niiš om äi eričusid i eroid toižiš nimišpäisubstantivišpäi, adjektivišpäi, numerališpäi. Nene problemad oma tärktad kelen täht i kelen oppimižen täht.
Polestandan azjtego oli ani tärged, jüged i pit’k. Polestandištundan vedi Oulun universitetan professor Harri Manttila. Opponentan oli tetab tedomez’, Hel’sinkin universitetan docent Janne Saarikivi. Polestandištundan aigan hän tegi äi küzundoid Heini Karjalaižele hänen tedotön materialan i kacegiden pohjal. Hot’ vepsän kel’t oppidas jo enambad kaks’sadad vot, kelen istorij as om äi peitusid, miččid ei uddainus völ avaita i tarkištada lophusai. Nece tuli sil’mnägubale Heini Karjalaižen-ki polestandištundal, konz tulij ad kuliba Jänne Saarikiven küzundod i Heinin vastandoid. Nece tegi polestandad ani melentartuižeks kaikiden täht, ken oli zalas. Tundui eläb melentartuz’ kel’he, sen kehitoitandaha, nügüdläižihe problemoihe i niiden sidondaha kelen istorij aha. I hot’ jäi erasid küzundoid, miččihe oli jüged antta vastusid, minä voin vahvištoitta, miše vepsän kelen oppimižen istorii om tehnu völ haškusen edehepäi, i nece om ani tärged i vepsän kelen täht, i kaiken kel’tedon täht, sikš ku om avaitud völ üks’ lehtpol’ kelen oppimižes. Völ tahtoižin kingitada homaičust sihe, miše Heini Karjalainen, om kävutanu ičeze vepsän kel’mahtoid kirjas-ki. Hänen tedotön augotišehe om pandud vepsänkeline lühenduz, mitte, ku se om pandud tedotöhö, kuti lendab kel’t toižele pordhale mez’kundas i tedomirus. Eskai hänen prazniklongin menülistale, mitte oli jäl’ghe ištundad, oli sömiden nimid vepsän-ki kelel. I völ tahtoižin toda sil’mnägubale ühten ani tärktan azjan: Heini omišti ičeze kirjan vepsläižen runoilij an Nikolai Abramovan muštho. Om ani žal’, miše nece lahjakaz runoilii, kudamb tegi vepsläižen literaturan tetabaks suomalaižes mirus, om lähtnu toižehe mirhu muga teravas, vaiše 55-voččen. No mušt hänes ei sambu, i Heini vahvištoiti sidä völ enamban.
Heini Karjalažen dissertacij an ohjandajin oliba professorad Harri Manttila, Riho Grünthal i Helena Sulkala. Voib sanuda heile kaikile äi spasiboid mugoižes lahjakahas openikas i miše heil om eläbad melentartust vepsän kel’he.
No lämembad sanad i ozatelused minä oigendan ezmäi kaiked Heini Karjalaižele. Hän ičeze teraval melel, ičeze naprindal i mugažo ičeze lämäl hengel kingiti homaičust völ kerdan vepsän kel’he, toi sen problemoid tedomirun sil’mnägubale. Sured spasibod kaikile Heinin ohjandajile i nevojile, ked abutiba avaita Heini Karjalaižele hänen tedokirjas vepsän kelen peitusid.