ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Erkki Tuomi. Kalevalan “Titanikin” šurma

Erkki Tuomi

Kalevalan “Titanikin” šurma

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Alku nro:šša 6

Eryäš matkuajista jälešti kerto näkövän, jotta laivan miehistön jäšenet uikšenneltih uppuojan alukšen lähellä, ka veneheššä pelaštunuijen joukošša ei ollun kapitanie eikä mehanikkuo.
Kovaonnisen reissun matkuajilla piti šoutamalla ylittyä vielä noin 600 metrie myrškyistä ulappua ennein kun hyö piäštih turvallisella rannalla.
Laivaonnettomuš tapahtu 6,5 kilometrin piäššä Kalevalašta noin kahekšan aikana iltua. Onnettomušpaikan lähellä oli gidrologini ašema, matkuajat piäštih šinne ta ilmotettih telefonissa paikalliseh miliisih laivan uppuomisešta ta miehistön hukkumisešta. Heijän pakinoih kotvan aikua ei haluttu uškuo, ajateltih, jotta kennih šuutkien kekši šen.

LAIVAN NOŠTO-OPERATIJON VAIKEUVET
Arhippa Perttunen -laivan pelaštamis- ta noštamisoperatijo oli alotettu äkkie, kun asie šelvisi.
Vaikka šitä šanottihki pelaššušoperatijokši, kuitenki kaikilla oli šelvä, jotta laivalta ei ole enyä ketä pelaštua. Laiva oli uppon 30 metrin šyvän hauvan rintiellä noin 20 metrin šyvyöllä.
Pelaššuštoimih yhyttih kakši lespromhosin laivua – “UhtuotaJyškyjärvi”, nellä čukeltajua, kumpaset oli lähetetty Vienanmeren-Onegan laivanvaruštamolta. Pelaššušoperatijo oli jatkun yli kuukauven ta loppu täyteh hävijöh: Keški-Kuitin pohjašta ei šuatu noštua laivua eikä lot’jua ta šen lisäkši uhrieki lisäyty.
Alušta oli šuunniteltu vetyä upponuon laivan alla noštoponttonit, pumppata niih ilmua ta näin noštua laiva pinnalla. Kuitenki jo enšimmäisinä päivinä ilmeni, jotta še on toteutumatoin homma: laiva šeiso melko jyrkällä rintiellä ta še pisy paikallah juštih šen takie, kun oli kiinitetty painavah lot’jah, kumpasella oli lačakko pohja. Pelaštajat varattih, jotta još laivat irrottua toini toisešta, “Arhippa Perttunenluitau šyvemmällä. Šentäh piätettih ruveta noštamah laivua yheššä lot’jan kera.
Alušta čukeltajat noššettihArhippa Perttusenmiehistön hukkunuijen jäšenien ruumehet. Pitäy šanuo, jotta kapitani ta mehanikko oltih johtohytissä, mi oli šiämeštä päin lukitettu. Juuri šiitä šyyštä Kalevalašša myöhempäh paistih, jotta miehistö kaččo paremmakši šurman kuin häpien ta tuomijon.
Čukeltajat monta kertua yritettih vetyä ponttonit upponuijen laivojen aličči, no kun vain pelaššušlaivojen pumput ruvettih antamah ilmua, ponttonit halettih painošta ta nouštih pinnalla. Lienöykö šiinä viärin lašettu massa, vai lienöykö ne ponttonit oltu pahaččaiset (kerrottih, jotta ne oltih šäilöššä vielä šovan ajoista), kuitenki kaikki laivojen noštamisyritykšet ei tuotu mitänä tulošta.

KUOLINTAPAHUŠ TA OPERATIJON LOPPU
Vesi Kuittijärveššä oli šiih aikah jo melko kylmä.
Čukeltajat voitih ruatua šemmosešša veješšä enimmäkšeh tunnin ajan, šiitä ne hil’l’akkaiseh noššettih pinnalla, jotta ei tulis čukeltajantautie. Mistä lienöy šyyštä, višših liijan kylmäštä, yksi čukeltajista rupesi iče teräväh noušomah pinnalla. Ka čukeltajantauvin takie hiän heti kuoli.
Šiih aikah rannalla lespromhosin ruatajat šuunniteltih Arhippa Perttunen -laivan noštooperatijuo. Lespromhosin johtajat pyritettih Vienanmeren-Onegan laivanvaruštamuo šiirtyä upponut laiva heijän balanssilla, ka viimekši mainitut vaštahakah tahottih noštua pohjašta ponttonien avulla vielä uuši ta kunnošša olija laiva. Lespromhosin inšenerit meinattih noštua alukšen toisella keinoinjuontotraktorien ta köyšien avulla ne tahottih vetyä laiva rinnehtä myöten rantah šuaten.
Kuitenki čukeltajan šurmatapahuš pani pistehen koko nošto-operatijolla. Vienanmeren-Onegan laivanvaruštamo ei enyä tahton jatkua henkenvuarallisie toimija ta käški lopettua noštoopetarijon. Lespromhosi niise kieltäyty omašta meininkistä vetämällä noštua laiva kuivalla, višših ajatellen, jotta kolme ihmisšurmua on riittävä šyy pityä tätä laivuakovaonnisenata jättyä še paikallah. Vielä monta vuotta Arhippa Perttunen -laivan uppuomiskohašša pankkopuomi oli kuplin ualtoloilla.
Šiitä ajašta lähtien KalevalanTitanikon venyn Keški-Kuitin pohjašša eikä näijen vuosien aikana kenkänä ole haittan upponuon laivan rauhua...

TANKKERIJUTTU
Muutoma vuosi myöhemmin oli tapahtun vielä yksi laivaonnettomuš.
Lespromhosin uittolaiva veti Kalevalašta Nurmilahen meččätilalla tankkerie, mi oli täytetty diiseliöljyllä. Laivan miehistö lähtöpaikašta lähtiessäh jo oli vähän kännissä, ka heilä še kävi vähäkši. Hyö jätettih tankkerin šeisomah pienen kivikköšuaren lähellä, a iče lähettih laivalla jälelläh käymäh lisyäpolttoainehta”. Konša hyö myöššyttih šuarella, niin ilmeni, jotta tankkeri oli uponnun, a 20 tonnie (toisien tietojen mukah 40 tonnie) diiseliöljyö oli valun järveh.
Jälešti kävi ilmi, jotta nouššut tuuli oli työntän tankkerin kivilöillä. Tuuli niin kovalla voimalla jutkutti tankkerie kivijä kohti, jotta šiih tuli reikä, min kautti polttoaineh valu järveh. Kuitenki myöhemmin miehistön jäšenet tunnuššettih, jotta kaikki tapahtu vielä hinaukšen aikanatankkeri šattu vejenalasien kivien piällä, šen pohja puhkesi ta tankkeri upposi lähellä šuarta, mi šai jälešti Tankkerišuari-nimen. Oliko še näin vain toisin, kuitenki laivan miehistö šyytettih tankkerin uppuomisešta ta polttoainehen mänettämiseštä. Kapitani joutu makšamah kaikki kulut lespromhosilla. Ekologijan likauttamisešta šiih aikoih ei kovin huolehittu. Kun tämmöni katastrofi olis šattun tänäpiänä, niin molommat varmašti šuatais oikiet vankiajat.

VESILENTOKONEHTA HINUAMALLA
Viimeni hullunkurini tapahuš, kumpasen niise voit liittyähätätapahtumih vesistöilläšattu 1980-luvun alušša.
Šiih aikah šiäpalveluviraštolla oli oma vesilentokoneh An-2, kumpani rikeneh kävi Petroskoista Kalevalah, missä šijoutu yksi šiäpalvelun ašemista. Eryähänä kešäpäivänä vesilentokonehella šattu lentyässä mi lienöy mouttorivika ta še joutu laškeutumah Keški-Kuitilla. Lentokoneh laškeutu vejen pinnalla vaivatta, ka joutuon vesillä še oli aivan avutoin: uallot ta tuuli kannettih šitä minne haluttih.
Lentäjät annettih hätämerkin rakettipistolista. Še huomattih Kalevala-laivalta, mi juštih myöšty Luušalmešta piirikeškukšeh. Laiva kiänty omalta reitiltä ta kiirehti apuh. Lentokonehen lentäjät otettih laivalla, a iče lentokoneh kytettih laivan peräh ta laiva läksi šitä vetämäh. Näin kaikin piäštih turvallisešti Kalevalan rannoilla.

Tänäpiänä Kuittijärvilöillä harvoikseh näkyy kulkovan vain kakši pientä laivua, kumpaset kuletetah turistija šekä Kalevalan, Kuušiniemen ta Luušalmen eläjien mouttorivenehie. Onko še hyvä vai pahavaikie on šanuo. Yheltä puolelta mečän uitto ta intensiivini laivaliikenneh tuuvvah šuurta vahinkuo ekologijalla. Toisualta kalevalalaisilla oli šurkie kaččuo, kun Kuitin hiekkarannalla, Kormušniemi-paikašša ruoštunuot ta rapautunuot Kalevalan laivašton entiset legendat eletäh viimesie aikoja. Ei niin ammuin viimeset niistä oli palotettu rautaromukši ta viety tuntomattomah šuuntah. Šiih loppu Kalevalan laivaliikentehen istorija.