ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Maikki Kuntijärvi. Kun ruohtinet maissella kevätkalua, olet karjalaini!

Maikki Kuntijärvi

Kun ruohtinet maissella kevätkalua, olet karjalaini!

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Nykyajan lapšena en ole konšana maistan šitä herkkuo, min takie karjalaisie šanotah hapannuon kalan šyöjikši, vaikka olenki kašvan karjalaisešša pereheššä.
Monet miun ikähisistä ei tiijetä kevätkalašta mitänä, paičči šen, jotta kala kovuan haisu ta šitä oli, pehmiešti šanuon, epämukava šyyvvä. Eräš nuori mieš kerto miula, jotta kerran, kymmenisen vuotta takaperin, hiän uškaltautu maissella kevätkalua sakuskana Kiestinkissä eryähän emännän luona. Olipa šiinä hajuo koko talošša emännän aštuos’s’a kynnykšen yli kevätkalapl’uota kiäššä! Kalan šyönnin jälkeh hyvin pitäkši kävi käsien ta šuun pešömini, vaikka iče kala maistuki hyvältä.
Mie piätin ottua šelvyä, mitein kevätkalua valmissettih, mitein ta konša šitä šyötih, ta oliko še tovella hapannutta, kutein monet šanotah. Pakauttelin Kiestinkissä ta Piäjärveššä eläjie karjalaisie, šelailin šanakirjoja, keittokirjoja ta nettišivuja. Niin ni tuli pieni šeloššuš kevätkalašta.
Karjalašša kevätkala ruokalajina oli tuttu vain Kalevalan ta ošittain Louhen (entisen Kiestinkin) piirin eläjillä.
Karel’skaja kuhn’a -kirjašša (Roza Nikol’skaja, Petroskoi, 1989) on kerrottu, mitein kevätkalua valmissettih. Esimerkiksi, kalua pyyvvettih kevyällä kutuaikana. Kalat (paičči matikkua) puhissettih ta peštih hyväsisti, šuolattih kyllälti ta pantih aštieh. Piällä pantih kanši. Konša kala rupesi antamah rossolua, nin kannen piällä pantih paino ta vietih aštie vilposah paikkah (aittah tahi šinččih). Kešän aikah kala rupesi haisumah, vaikka oliki hyvin šuolattu. Kylissä, missä šemmoistahajukaluaei tykätty, aštieh kalarivien välih pantih čiilahaista, kumpani ešti valmista tämän hajun.
Kevätkalan valmistamisen perinneh polveutuu hyvin vanhoista ajoista, konša šuolua oli vähän, še oli kallista tahi šitä ei ollun ollenkana. Eikä ollun ihmisillä jiäškuappija, missä vois šäilyttyä einehie pitemmän aikua. Ka miun pakauttelomat karjalaiset yhteh iäneh šanottih, jotta kalua šuolattih hyvin, niin kuin tavallisešti kalua šuolatah. Pakauttelujen aikana šelvisi, jotta kevätkalua oli kahta lajie: lujahajuni ta vähähajuni. Enšimmäistä šuatih aikah, kun šuolua rossolah pantih vähän, šilloin ni kalaliha oli pehmie. Toista, kovalihaista ta vähähajuista, lajie valmistuas’s’a käytettih äijän šuolua.
Tuattoni Vladimir Vlasov šynty Kiisjoven kyläššä Tuoppajärven rannalla. Hiän hyvin tietäy, mi on kevätkala. Šitä šuau vain kevyällä šuolatušta ahvenešta, kumpasen liha tulou vualienruškiekši ta še vašta rupieu niin erityisešti haisumah. Tuoppajärvellä kevät alko vašta jäijen lähettyö pois. Šilloin kalua pyyvvettih verkkoloilla ta šuolattih. Šuolattuo kalua šäilytettih puisissa, kumpasie piettih vilposašša aitašša hauvašša. Tuaton šanojen mukah, šemmoista kalua valmissettih juuri šitä varoin, jotta šyyvvä heinäniiton aikana, konša še oli miltei ainuona ruokana. Šyötih šitä leivän kera. Hyvin šuolattu kala ešti elimistyö janottamašta, šillä mitä enämmän juot, šitä enämmän hieššyt. Valmista kevätkalua šyötih heinäkuun kešeltä alkuan ta šiitä koko kešän, a toičči vieläi šajekuuššaki, konša niitettih ruokuo ta kaislua. Tuatto muistau, jotta kevätkalua valmissettih kaikin, še maistu hyvältä, ta šillä oli ihan tavallini erikoini haju, mi on luonnollista šuolatulla kalalla.
Mieleštäni, kevätkala on ollun yksi tärkeimmistä ta kuulusimmista Karjalan brendeistä, vain nyt še on unohtumašša. Voin šanuo ihan tarkkah, jotta Kiestinkissä šitä ei enyä luajita, en tiijä Kalevalašta. Vet ennein šuolattih šitä kalua, mitä ei keritty šyyvvä verekšenä, eihän jiäškuappie ollun. Šuolattuna kala šäily pitälti, vain ajan mittah rossola kuitenki alko hapata ta kala, još še oli kevyällä pyyvvetty, rupesi erikoisešti haisumah, onnakko makieta še oli.