Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Siämärven rannan kirjastoloin 110-vuozipäiväkse

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный ливвиковский, публицистические тексты

Источник: Jelena Koppaleva, Oma Mua. № 14, (2017), с. 6

Siämärven rannan kirjastoloin 110-vuozipäiväkse
(карельский: ливвиковское наречие)

Sulakuun 13. päivänny Siämärven rannale kuulujien kirjastoloin ruadajat pietäh kyläkirjastoloin vuozipäiviä.

Minun muamo on kirjaston ruadai

Mittumua ammattii vai ei ole olemas.
Taidoilii, keittäi, runoilii, aptiekan ruadai. Ongi kirjaston ruadai. Kirjasto on moine kodi, kus eletäh kniigat. Rahvas, kuduat vallittih kniigoin koin hoidajan ammatin, maltetah sanan vuoh löydiä troppaine ristittyzien sydämeh. Ristikanzu da kniigusyväindy liikuttai puaru. Ruado, lebävö, indokai ollah yhtes lugemizen aigua. A ku mieldynet kniigah, se jiäy sinunke ilmazekse igiä. Kirjaston kallehiminnu ollah rahvas, kudamih niškoi kniigu da kirjasto ollah eloksen tärgevimii.
Minun muamo, Vera Nikolajevna Koppaleva, läs 20 vuottu ruadoi kirjastos da nygöi lämmästi mustelou omii lugijoi, kudamat käydih hänellyö “kniigumuailmah”.
Lapsennu minä en maltanuh sanuo, mindäh minun muamua miellyttäy kirjaston hoidajan ruado. Midä sit? Meil koisgi täydyy nennii kniigoi Erähiči minä kyzyin muamal, mindäh juuri tämä ammatti? Häi nagrajen vastai: “Tahtoin olla literatuuran opastajannu, kui meijän buabo, ga oza da suvaičus kniigoih käskiettih minuu kniigoin kuningaskundah”.
Milbo on hyvä kirjaston hoidajan ammatti? Kirjaston ruadajal pidäy äijän tiediä, minuu miellytti kaččuo da kuunnelta, kui minun muamo pagizi lugijoinke kaafedran tagan seizojes. Kaikkii kirjastoh tulluzii mama vastai muheloittajen. A min verran mieldykiinnittäjiä tieduo häi ehti sanuo lugijoile: nevvoi kniigua, rakkahal pagizi kniigoih nähte, maltoi varavozesti mainita, ku kniigoi pidäy pidiä hyväs kunnos. Ylen puaksuh minä kävyin muaman ruadokohtah, hos kirjasto oli loitton meijän koispäi. Siehäi on muga äijy mieldykiinnittäjiä, kogo muailmu on yhtes kohtas! Yhten kerran minä kyzyin muamal, misbo häi tiedäy muga äijän, kyzymyksethäi ollah eriluaduzet, ga häi maltau vastata kaikkih? Muamo sanoi: “Kniigat äijän tietäh, lugenet dai tiijustat”. Tottu sanuo, minä en luve hyvin, pidäs harjaitella vie. Kačon omah muamah da duumaičen: “Ei häi voinnuh petties puuttuo sih ammattih, ei täs ammatis voi olla päivyndähizii ristittyzii. Ruadohäi on vastuonalaine. Et voinne auttua lugijua, ga häi rubieu duumaimah, ku nimidä et tiijä da enämbiä ei tule kirjastoh”. Erähän kerran meijän kluasan opastai andoi meile kodiruavokse valmistua kirjutus. En rubie löyhkimäh, kenen kirjutus rodih paras, ga ylen äijäl ylbeilin omua abuniekkua muamua da hänen ammattii. Häi aiven autti minuu literatuuran da ven’an kielen urokkoi valmistajes. Muamal joga ristikanzanke löydyy mis paista, a minä suvaičen kuunnelta händy. Olen sidä mieldy, ku kirjaston ruadajannu olles ei sua viäräh paista libo hairahtuo kirjuttajes. Voin loppumattah sanelta sih nähte, midä mama luadi ruadokohtas olles. Toiči koisgi ehti hommata kirjaston ruaduo. Häi on moine, mittumannu minä händy tunnen kogo elaijan: ainos midätahto kirjuttau, keriäy, pidäy ruokos, keksiy. Häi ongi se samaine kirjaston ruadai. Nämmä rahvas ollah hyväsydämellizet da čomat kui minun muamo.