ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Nadežda Vasiljeva. Neiččyset meijän, kaunottaret

Nadežda Vasiljeva

Neiččyset meijän, kaunottaret

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Kalevalan keškikoulušša piettih perintehellini Uhtuon kaunotar -kilpailu.

Kilpailu oli järješšetty jo yhentehtoista kertah Uhut-šeura -kanšalaisjärještön alottehešta ta kannatukšella. Tänä vuotena kilpailu oli omissettu vienankarjalaisien elä-mäntavoilla ta perintehillä. Kilpailu oli šamoin koulušša järještämän jokavuotisen Kalevalan mosaiikki -marafonin loppupitona.
Uhtuon kaunotar-arvošta kilpailtih yläluokkien opaštujat: Kristina Kozlovskaja, Inna Aleksejeva, Milana Grušetskaja ta Kristina Kolesnikovič. Ennein kilpailuo neiččysien piti kunnolla valmistautuo šiih: uuvveštah lukie Kalevala-eepossan runot, tutkie ainehistuo vienankarjalaisien elämästä ta istorijašta šekä kyšellä tietäjie kotišeutututkijie. Miteinpä muitein Kristina Kozlovskaja olis voinun ottua vaštah omašša talošša šuuren vierašporukan? Neičyt vierahanvarasešti ta šyväimellisešti tervehti vierahie vanhan karjalaisen šanonnan mukah: ”Kučuttu vieraš on hyvä, a kuččumatoinvielä parempi”.
Vierahanvaraisušteemua jatko Inna Aleksejeva. Käyttämällä Kalevala-eepossan luatijan Elias Lönnrotin muisselmie Inna kerto, mitein ennein vanhah meijän kylissä otettih vaštah loittuolta tulluita matkamiehie. Kertoja šaneli, jotta Ponkalahen, Vuonnisen, Akonlahen kylissä joka talošša Elias Lönnrottie otettih vaštah hyvin ta kunnivolla, tarjottih yöšija ta ruoka. A Uhtuošša niin šyötettih, jotta ”…olin vähällä haleta ylišyönnistä”.
Kristina Kolesnikovič tutuššutti kaikkie karjalaisien keittoperintehih. Meijän kantatuattojen murkinastola ei ollun pohatta, ka ruokasa. Karjalaiset aina šyväšti kunnivoitettih ruokua. Kun ei olle parempua ruokua, šyö šitä, mitä annetah”- šanottih karjalaiset. Ta lisättih, još kennih n’urpisti huultah eikä halunnun šyyvvä: ”Kellä on pakšut huulet, šillä on maha hoikka.”
Karjalaisissa kylissä pruasniekkastolalla oli aina äijän kaikenmoisie ruokie ta sriäpnie. Tavan mukah juhlapäivien loppupuolena oltih piirileikit ta tanššit.
Pruasniekkoja meijän kylissä niise šuatettih juhlie. Nelläš kilpailija Milana Grušetskaja kerto, jotta kyläläiset ruvettih valmistautumah pruasniekkoih etukäteh, äijyä aikasemmin ta pruasniekat tavallah jatuttih monta päivyä.
Rahvahanpruasniekkoja nytki pietäh Kalevalašša, Vuonnisen, Jyškyjärven, Haikol’an kyläššä. A šiinä, missä on kanšanhuvit, tanššit ta piirileikit, aina on tietyšti nuorisuo. Eihän šuotta juuri kešäpruasniekoissa neiččyset ta prihat toini toiseh tuttavuššuttih, a myöhempäh jo i kos’s’ojie lähetettih. Šyyškautena paikallisilla pat’vaškoilla riitti työtä, ne ošallissuttih kos’s’ontah, ohjattih häitä, toteutettih ritualija, kumpaset šuojattih yhtehmänijie.
Koulukilpailun erikoisuona oli še, jotta uhtuon kaunottarilla oli luja ta voimakaš kannatuš. Kilpailijien luokkatovarissat ičeki tultih kanšalliset puvut piällä, tanššittih piirileikkie, kisattih karjalaisie kisoja ta kovilla räpytykšillä kannatettih neiččysie.
Kilpailun kotitehtävä oli kaikista makeinarvoštelijat šuatih maissella kaikenmoisie sriäpnie: hillo- ta puolašankija, kalittoja ta keitinpiiraita.
Kilpailun arvoštelijien ieššä oli vaikie tehtävävalita voittaja. Vet kaikki neiččyset oltih ylen taitajat, alykkähät ta hyväččäiset. Jokahini neiččysistä oli tuon korkien Uhtuon kaunotar -nimen arvoni. Kalevalan koulun ta šamalla kilpailun arvoštelijakunnan johtajaki Svetlana Bel’ajeva oli šamua mieltä ilmottaen kilpailun tulokšet. Kuitenki šuurimman ošan iänilöistä oli annettu Kolesnikovič Kristinalla ta hiän tuli tänä vuotena Uhtuon kaunottarekši.