Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Ven'alaine päčči karjalazes talois

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный ливвиковский, тексты для детей

Источник: Jelena Kononova, Kipinä. № 5, (2017), с. 12

Ven'alaine päčči karjalazes talois
(карельский: ливвиковское наречие)

Pitky, märgy da tuuline on talvi Karjalas. Karjalazel čiäry on kaksi kerdua vuvves da kuuzi kuudu kerdah”, sanottih enne rahvas. Kevät da sygyzy sežo ollah märrät. Kezägi ei ole räkki. Kodvan aigua mečäs, järvel, peldoloil, matkas olluh karjalaine kiirehti kodih, kus vuotti händy pereh, syömizet, lämmy da päčči.
Panemmo päčin enzimäzele sijale, mindäh sendäh andoi se lämmiä da syömisty, da keräi ičes ymbäri kaiken perehkunnan.
Ven’alaine päčči on helpo azundas. Sit on tulehmopertin lattiespäi ylembä azuttu, ”savilibo kirpiččypugrilkatettu. Sendäh ruvettihgi suvaimah sidä Pohjazen rahvas, heijän joukos karjalazetgi.
Karjalaine vai rubei salvamah sidä omah luaduh. Karjalan ven’alazis kylis päčinsuu kaččou pertih päi. Karjalazes taloisukseh päi. Ethäi tiijä midä nämmis uksis voibi tulla. Tulihäi nimidä pahua pertih ei piästä. Vardoiččou.
Aijoi huondeksel, konzu pihal vie on pilgopimei, emändy pani päčin lämmäh, pertis rodih valgiembi. Kai kodiruavot naine ruadoi päčin ies. Kallehet oldih karasinat da tuohukset muanruadajah niškoi. Virii päčči, rodih kegälehty. Puat pidäy panna päččih. Kaikekse päiviä azui emändy syömisty. Äijy padua syndyy päččih. Huondesvalmistukset kaiken päivän aigua ollah palavat. Tostu kerdua päččii ei pie lämmittiä.
Suovattan inehmine pastoi leibiä da piiruadu. Nämmii pastoksii perehele rodih kaikekse nedälii.
Sil keskie päčil bokaspäi toizele ruvettih kiändelemähes pienet da vahnat. Talvel paras magavokohtu on lämmäl päčil. A konzu huondesräkki rubieu karkoittamah, sit on aigu nostagi. Aiguzet sežo suvaittas viruo lämmäl päčil, semmite konzu voimatutah. Päččihäi on kodilaine liäkäri, piästäy monis voimattomuksis.
Ymbäri päčis on lämmin da kuivu. Rinnal vuarnois da pualičoil kuivetah sovat da jallačit. Sukat, šuapkat da alazet ollah kuivas pečolkas, se on kolo rouno päčis. Sit sežo ollah suolat, viritekset da spičkat.
Karjalan ven’alazet rahvas päčis pezevyttih, kylbiettihes. Ga ei puaksuh. Karjalazetgi toiči muga ruattih. Ga se silloi, konzu kylynke mitah priiččua rodih. Puhtahuon täh karjalaine oli valmis tirpamah mostu pezevyndiä.
Neroniekalehäi päčči on tovelline abuniekku. Padaniekat sit poltetah savie, poimiččuloin azujat havvotah tuohtu da pajun viččua, kudojat vallendetah da mujutetah kangastu...
Oli aigu, konzu päčči oli truvattah. Sit kai savut päčispäi tuldih pertih. Da se ei olluh pahakse, mindäh sendäh kuivettih nenga seinät da katokset, hätken ei hapattu. Äijii tavvintuojii mikrouboigi savvu hävitti. Talolois moizien päččilöinke eigo olluh luttii, eigo ni hiirdy. Dai syöjät, kudamat kezän aigua äijäl vaivattih, iäre lennettih savus. Savus savustettih lihua da kalua. Moizii syömizii hätken sai pidiä jiäškuapattah. Dai hätken karjalaine ei voinnuh kieldävyö moizes päčis.
Äijil lapsusaijan mustot buabas, piirualoin duuhus, lämmäh päččih nojuandas tuvvah valgiedu atkalua mieldy. Mennyöh jiäjäh ven’alazet päčit karjalazis talolois. Työ tiedäkkiä, ku net oldih da toinah vie roitah olemah...