ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

L’iinua, pelvašta ta villua

L’iinua, pelvašta ta villua

карельский: собственно карельское наречие
Ухтинский
L’iinua ta pelvašta kylvettih peltoh. Kašvettih n’in kum muuki olki. A šiitä ne kul leikattih ta vie nyhittih, ei leikattu. Taa, šiitä pantih likoh. Ta šiitä le…, l’ivotettih.

Missäpä l’ivotettih?

Ka, he…, hettieššä, miššä ei tuul’i piekšä. Ta šiitä tuota vietih nurmella. Šielä ne kiänneltih n’iitä. Šiitä otettih pois ta kuivattih, ta loukutettih. Šiitä harjalla šel’itettih. Ta šiitä kesrättih. Kuvottih nuottua ta verkkuo, ta ryšyä, ta pellavahašta kuvottih pyyhel’iinua ta perinäm piällyštyä, ta vieläpä i hamehie, työhämehie mi…, missä töihe käyvä.

Noo, a pruazn’iekkahamehie mistäpä luajittih?

Pruasn’iekkahamehie oššettih. Pohatat šilkkie ta villakankašta, tai myö. Noo. Ol’iham meilä.
Lampahie kun kašvattima, villua šaimma. Villašta luat’ima šukkua, kinnašta, pušeruo, no, väl’ipukšuja. Ta šiitä vielä i paikkua hamehie virkkasima talvie varoin.

Kuimpa työ lampahašta ne villat šaitta?

Keriččimillä villat, keriččimä käsillä. Noo.