ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Pekka Mittojev. Tahtomatta šattunut “šalakuletušmatka”

Pekka Mittojev

Tahtomatta šattunut “šalakuletušmatka”

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Kalevašša (šillosešša Uhtuošša) vuotena 1961 šattu yksi hullunkurini tapahuš, mi liitty Neuvoštoliiton rahareformih.

Pari päivyä ennein kuin käyttöh otettih uuvven mallin paperirahat ta kolikot, Šiäštöpankin paikallisen ošašton johtaja šai Petroskoista käšyn kerätä šäkkilöih kaikki ošaštolla olluot 1947 vuuvven rahat ta tuuvva ne Karjalan piäkaupunkih. Piätäkauten šitä vaššen Uhtuoh oli toimitettu lentokoneh.
Johtajan piti lähtie henkilökohtasešti šuattamah tätä kallista rahtie Petroskoih, missä hänellä annettais vanhojen rahojen tilah uuvven mallin rahat ta hiän myöštyis niijen kera jälelläh Kalevalah.
Käšky on käšky, še on täytettävä. Rahat kerättih, lat’attih šäkkilöih, pantih niih lyijyleimat ta lähettih paikallisella lentokentällä, missä jo vuotti šovaniellistä mallie ollut kahen henken lentokoneh.
Šiä šattu olomah ilkie: nousi kova tuisku, näkyvyš oli ylen paha, šen lisäkši oli jo iltapäivä ta alko hämärtyö. Kuitenki lentokonehen lentäjä näytti olovan kokenut ta varma, šentäh rahojen šuattaja yhtänä epyälömättä, lat’t’asi rahašäkit lentokoneheh ta ičeki istuutu.
Lentokoneh piäsi lentokorkeuvella ta otti kurššin Petroskoih päin. Tuiskun ta pakšujen pilvien takie muata ei näkyn ollenkana. Lentokoneh keinu ylen äijälti puolešta toiseh, toko hušahti ilmakuoppah tahi kovašti hurissen lenti vaštah tuulta.
Lentokonehen kopit oltih erikseh toini toisešta, šentäh matkuštajalla ei ollun mahollisutta paissa lentäjän kera ta hiän joutu täyšin luottamah šen neroh ta kokemukšeh.
Muutoman kerran lentokoneh laškeutu alimmalla korkeuvella, ta šilloin pakšujen pilvien välilöistä toičči vilahettih taigamečät, šuot ta lumiset järvet šuarineh. Kuitenki ei näkyn mitänä elonmerkkie.
Melkein kakši tuntie hyö lennettih ihan šummanmutikašša. Šiitä lentokoneh äkkie kiänty ta rupesi laškomah. Šiäštöpankin Uhtuon ošašton johtaja kerkisi huomata alahana valot ta helpotukšella huokahti: hänellä oli jo kyllitellein tätä jännittävyä ilmamatkua ta himotti rutompah piäššä kovalla mualla.
Lentokoneh laškeutu pienen järven jiäpinnalla. Järven rannalla šeiso monieš talo. Konša molommat matkamiehet piäštih uloš lentokonehešta, lentäjä totesi, jotta hiän ekšy, šentäh kun lentokonehen navigatijolaiteh oli männyn rikki. Lentäjä ei tietän, missä hyö nyt ollah.
Kotvasen piäštä järven jiällä ilmešty ihmini. Hiän läksi aštumah kohti lentokonehta, ka kun vain huomasi punatähet lentokonehen kyleššä, äkkie kiänty ta juokšujalkua läksi jälelläh talojen luokše.
Lentäjä ei heti hokšannun, ka pankkiošašton johtaja ruttoh piäsi piällä, jotta hyö on hairivošša lennetty Šuomen puolella. Še näky jo tuon jiällä ilmeštynyön ihmisen käyttäytymiseštä, talotki järven rannalla näytettih erikoisilta, ei šemmosie Karjalan puolella ollun.
Matkuštaja heti kerto omista epäilyistä lentäjällä ta lisäsi, jotta heijän pitäy äkkie lähtie tiältä pois, kuni ei tultu poliisit ta rajavartijomiehet. Lentäjällä ei tarvinnun pitälti šelittyä, hiän oikein hyvin ymmärti, mimmosie šeuraukšie voit aiheuttua šemmoni lentomatka nuapurivaltijoh. Hetken ajan mieš kaččo ta mietti mih šuuntah heijän on nyt lennettävä, šiitä molommat hypättih lentokoneheh, mouttorikäyntih ta lentokoneh järven jiätä luitaen rupesi lisyämäh vauhtie. Kun vain koneh piäsi lentoh, rannalla alko vilkkuo muutoman auton valoja.
Myöštymismatalla lentokoneh lenti ylen matalalla. Hyvä kun tuiskušiä lauhtu, taivaš oli puhaš ta kuutamon valošša näkyvyš oli hyvä. Nellänkymmenen minuutin piäštä matkuštajat huomattih valot. Kohta jo ihan šelväšti nävyttih oman Uhtuon tutut näkymät. Lentokoneh laškeutu lentokentällä.
Lentäjä pyritti matkuštajua olla kertomatta šiitä, jotta hyö oli ekšytty Šuomeh. Ei ni pankkiošašton johtajalla himottan ičelläh lisyä vaivoja. Šentäh miehet šovittih, jotta šanotah muka ekšyttih matalla ta jouvuttih myöštymäh Uhtuoh.

Šiäštöpankin Uhtuon ošašton johtaja ilmotti Petroskoih, jotta pahan šiän takie lentomatka ei onnistun ta kyšy lupua lähtie matkah šeuruavana päivänä. Luvan hiän šai.
Vaikie on uškuo, jotta näillä matkamiehillä ei tullun mitänä šeuraukšie tuon lentomatan takie. Višših šuomelaiset ei pietty huuttorin eläjän hätäilmotušta riittävänä peruštehena vaštalaušenuottih Neuvoštoliitolla. Eikä ole ieš šelvä, huomattihko autoloissa rantah tulluot ihmiset lentoh lähtenyön lentokonehen vain ei huomattu. Kuitenki tosiasie on: šuomelaiset ei mitänä ilmotettu tapahtumašta eikä neuvoštoliittolaisilla asienomasilla ollun mimmosiekana šyitä kyšelyih.
Šeuruavana huomenekšena jo oli tyyni kaunis pakkaisšiä, lentokoneh täytettih polttoainehella ta ilman mitänä šeikkailuja kahen ta puolen tunnin aikana še piäsi Petroskoih. Vanhat rahat oli viety šinne, minne i käšettih, niijen ieštä oli annettu uuvvet, kumpaset šamalla lentokonehella kuletettih Uhtuoh.
Lentäjä šen jälkeh omalla vanhalla lentokonehella myöšty jälelläh Petroskoih eikä pankkiošašton johtaja enyä konšana šitä nähnyn. Molommat miehet melkein koko elämän ei mitänä kerrottu omaštašalakuletušmataštaŠuomen puolella, varattih, jotta vuosien piäštäki heijät voijah rankaissa valtijorajan lajittomašta ylitykšeštä.
Vašta vuotena 1991 šilloin jo entini pankkiošašton johtaja kerto tuon jutun omalla heimolaisella, kumpani tuon lentošeikkailun ošallistujan kuoloman jälkeh kerto šen paikallisilla lehtimiehillä.