ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Suad’ba

Suad’ba

карельский: собственно карельское наречие
Тихвинский
- Ainago vastattih koz’z’ojie vai ei vastattu? Otettihgo vastah aina?

Vaššattii, kuimbaa? Šidä nu ka tullaa muččuo že vašše. Koz’z’ojat že prosvuataijaa, šidä nu ka muččuo vašše tullaah. N’i t’iel’dä muamo vaštua. Šiel’ä oviloilla. Ozralla. Ol’i, štobi ozrua ois’ena, ei rugehella, a ozralla, miä to ka. N’iät ozra, što bohatsvo il’i midä. Molodoit, aššut pordahista. A t’iel’dä ka. Muamo i padžaattaa täävel’l’ä kobralla ozralla molodoiloi.

- A kuimba sit koz’z’omizen jäl’geh se svuad’ba piettih? Muissattago?

Suar’ba? Svuad’ba, ka šidä nu. Suad’ba n’edäl’in da kaikki. Kenen n’edäl’ikši jätetäh, kenen päiväkši toizekši jätetää, što kun’i suad’bua huolletaah. I ennen oldii suad’bat ei ku nyt.

- Kuimba oldih?

Suar’bate, oldii muoz’et, što ka značit suad’ba sober’ieččoo. Ka yön že juuvvaa. A toissapienä. Ku talvella že. Toissapienä. Ku talvella že. Toissapienä. Kenen priglas’s’itaa suad’baah. Kaikin tullah heboz’inke. Korjaz’et hyvät, heboz’et. Kaikilla. N’ämä vembel’et že šuuret, kelloloinke. Podarkoinke. Yl’en jo šoma ol’i. I ajeldii, ka miän kyl’ä ol’i šuuri, n’i ka Loginovilda šiel’dä, Kuuretoilda. Kaikki ka tänne ka krugom. Gorkiella, Zabil’n’alla, Moklokovalla, miän kyl’ä ostuatka. Miän kyl’ää ka i. I tullaa, kod’ii. Da, molodoiloi čuraatettih. Šulahan’e n’eiččyönke istutettu. Kuuhčari. A toizet kakšittuan istutaa. Muuven on suad’boveeh šuuri, po dvinatsat’ lošad’ei. Ku ajaa n’i, Moklokovam peldo šiel’dä kaikki katkua ajuas’s’a, miän kyl’ää že. Ka i vuotamma. T’yt’t’yä ääjä, molodožua ääjä miän ol’i. Ol’i, bes’ooda sobereiččoo, n’ ol’i enämbi soroka. Štuk n’äidä, ku suamo n’eiččyz’ie, a podroskaz’ill ol’i ostuatka bes’ooda. Toin’e. Ka ku šesnatsat’ da p’atnatsat’ godof, t’yt’t’öz’et kummaz’et oldiih.

- A viego?

I tämä suad’ba ka proid’uu, čuraatetaa. Tullaa. Tuaš kaikin zastol’je istuočetaa tuaš juomaa. Tuaš juuvaa. Ka juuvaah. Tämä suad’ba proid’i. Pyhäpäivä tuloo. Pyhänäpienä jo tuloo, neiččyöh. Tuatt ottamaa gos’tii. Šulahaista i, šiel’dä omat ottaa. Šidä nu ka. Neiččyöššä šiel’ä. Gos’t’itaa. I ka gost’itaa, i šidä nu, značit vot i požen’ivsi. Ollaa jo naiččiečettu. Tämä jo nazivaiččieččoo myöššyttel’ieččemää l’äht’ietää. Kah.

- Viego n’eičytty. Ienel’l’ it’ettih vai ei?

It’kiettii, it’kiettii. Milmagi it’kiettii. Miula n’i t’iel’ä. Jo ka meil’ä joulun moodua, a ka buaboloilla jo miän da, n’äil’l’ä vahnemmilla, ei što buaboloilla, a ka n’äil’l’ä. Vahnemmilla oldii, ka jo sa-, Varvo-täd’il’öil’l’ä, n’äil’l’ä. L’ämmitettii kyl’yö. Kyl’yy ka ien’el’l’ä l’ähtöö n’eičyd n’i. Ien’el’l’ it’kietää, kyl’yy šua vijjää. Šiel’ä neičyt pez’ieččöö, vain šiel’ä kaž vaššataa. Šiel’dä tuaš ka iän’el’l’ it’kietää. Tahvaš ka n’äin aššut-, ajettii. Tädä, annettii mučokši, n’i pikku t’yt’t’öz’et kaikki. Kävyimmä. Šinne kyl’yy vijjää, n’i myö jäl’l’esti. Šiel’dä noššetaa kyl’yštä n’eičyttä. A mahettii iänel’l’ä že hyvin it’kie. I tuaš ka i. Tuuvaa n’eiččyöö. N’eiččyön že tuuvah kyl’yštä, šinne ja ka i šulahan’e tuloo. Kah.

- Viego n’eiččyöl’l’ä tukka pl’etittii kassaa vain ei? Ol’igo se?

Šilloin viel’ä ka tää koha pl’et’ittii. Kah. Ku kooža suad’bašša že, ka n’äidä že vet om min kibie, oi že täššä oo. Tää ka pl’et’itää palmikot tänne. I ka kuldazenke sorokaa. Šidän oldii muoz’et paikat. Täštä sorokašta piel’ičči ka paikan viel’ä šii šivotaa. Yl’en jo šoma ol’i. Kaikki, ka otmečaidii že.