ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Pekka Mittojev. Paikalliset taistelut. “Messerit” Karjalan taivahalla

Pekka Mittojev

Paikalliset taistelut. “Messerit” Karjalan taivahalla

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Melkein kokonah unohutettu Karjalan rintamalla tapahtunut šotaepisodi, mi tuli tiijotuššyykši Neuvoštoliiton tietotoimiston raporttiloih.

Istorija, kumpasen mie haluon teilä kertuo, tapahtu elokuušša 1942. Šattu niin, jotta enšimmäisinä šovanjälkisinä tai myöhempinäki vuosina še oli kokonah unohutettu, eikä šiitä mainittu missänä Karjalan rintaman taisteluhronikoissa, vaikka še kertou aivan epätavallisista tapahtumista. Kuitenki kerron kaiken järješšykšeššä.

Tapahtumapaikka
Karjalan rintaman Uhtuon šuunta oli omaluatusena vejenjakajana vihollisien vaštuun alla olijien alovehien välillä.
Tällä šuunnalla ta vähän šuvempana hyökkäyškantua piti šuomelaini armeija, pohjosempanaKiestinkin šuunnallaSSjoukkojen Nord-tarkka-ampujadivisionin joukot, mit kuuluttih Šakšan Lapin armeijah, kumpani vuotena 1942 šai nimeh 20. vuoristo-armeija.
Alušta, šovan valmistamiskautena ta šotatoimien enšimmäisinä kuukaušina, Uhtuon šuunta, kumpaista myöten eisty šuomelaisien 3. jalkaväkidivisionin šotajoukkoja, oli piäšuuntana, kumpasen tärkeimpänä tavoittehena oli Kemin ta Kirovin rautatien valtuamini. Pohjosempana ollut Kiestinkin šuunta oli toisšijasena.
Kuitenki šuomelaiset šotajoukot ei kovin onnissuttu eistymäh Uhtuon šuuntua, ta hermoštunut Hitleri šyyškuušša 1941 oli antan ta allakirjuttan toimintaohjien №19, kumpasen mukah Kiestinkin šuunta, missä eissyttih šakšalaisjoukot, šai piäšuunnan statussin, a Uhtuon šuunta šiirty toisella šijalla. Ka vaikka šakšalaiset šuatihki vallata Kiestinkin, kuitenki niijen hyökkäyš niise tyrehty. Näillä šeuvuilla piettih kovie verisie taisteluja ihan 1944 vuoteh šuaten, kuitenki šakšalaiset ei šuatu murtautuo vaššuššušlinjan läpi ta piäššä valtuamah Kirovin rautatietä ta Louhen rautatieašemua.
Vuotena 1942 šakšalaiset ruvettih valmistautumah šeuruavah hyökkäykšeh Louhella. Karjalan rintaman johtokunta piätti hyökätä, ennein kun vihollini ryhtyy toimih. Šulakuušša Puna-Armeijan joukot oli alettu hyökkäyš Kiestinkie kohti. Puna-armeijalaiset šuatih vähän eistyö tällä šuunnalla, onnakko muutoman päivän piäštä molommat puolet kovissa taisteluissa oli mänetetty äijän šotilahie. Kuiteski näillä toimilla Puna-Armeija onnistu šiirtämäh šakšalaisien hyökkäyšmeininkit vuuvven 1942 kešän loppuhšykyšyn alkuh, vaikka molommat puolet oli jiäty entisillä ašemilla.

Šilminnäkijän kertoma istorija
Šiinä 1990-luvulla Kalevalan uutiset -piirileheššä, missä mie šilloin aloin ruatua toimittajana, oli julkaistu Ivan Kirinin muisselmat.
Kirin šovan aikana oli kapitanina ta komenti 54. tarkka-ampujadivisionin 118. rykmentin tarkka-ampujapataljonie Uhtuon šuunnalla. Kirin kirjutti hyvin šeikkaperäset šotatapahtumien hronikatKalevalan etuštalla”, kumpasissa omien päiväkirjutukšien mukah entisöi tapahtumakulkuo heinäkuušta 1941 alkuan viimesih taisteluih šuaten Karjalan rintamalla.
Näissä muisselmissa milma eniten kiinnošti yksi lyhyt episodi, kumpasešša pataljonin komentaja kerto šiitä, kun oli otettu vankiksi kolme šakšalaista lentäjyä šekä lentokonehet BF-109E (niitä yleisešti tunnetah Eemelit-nimellä ta šovan arkikielellä kučutahMesseriloiksi”).
Elokuušša 1942 vuotena neuvoštoliittolaisien lentokentällä, mi šijoutu noin kilometrin piäššä puoluššukšen etulinjalta, 13 kilometrin piäššä nykyseštä Kalevalašta, laškeutu kolme šakšalaista lentokonehta BF-109E. Neuvoštoliittolaiset ei käytetty tuota lentokenttyä, šentäh kun še oli šuomelaisien näkyvyšalovehella ta ne aina šitä ammuttih.
Kirin kirjutti, jotta eryähänä poutasena kešäiltana lentokentän yllä alettih lennellä kolme šakšalaista lentokonehta. Kirin anto käšyn alottua tulituš. Lentokonehet vähän aikua lentäen laškeuvuttih lentokentällä. Lentäjät heti otettih vankiksi, yksi niistä oli ylileitenantti. Viimesenä laškeutunut šakšalaini yritti puata, ka hänet pietettih varotušlaukaukšella.
Heti šen jälkeh šuomelaiset alettih kovašti tulittua lentokenttyä. Kakši lentokonehta palo šamašša pellolla. Kolmaš lentokoneh kuitenki šuatih työntämällä šiirtyä lähimečikköh, ka šieläki šuomelaiset tykistömiehet tavotettihše.
Tuon operatijon tulokšena oli kolme vankittuo šakšalaista lentäjyä, kolme kuatunutta punaarmeijalaista ta kolmisenkymmentä huavotettuo. Šakšalaiset lentäjät šelitettih, jotta hyö oli lähetty Kajaanista ta šuatu käšyn laškeutuo lentokentällä Kiestinkin lähellä, missä oli valmissettu šyyšhyökkäyštä. Ka lentäjät oli ekšytty oikielta matalta, polttoaineh alko jo loppuo ta hyö jouvuttih laškomah lentokentällä. Šakšalaiset ei arveltukana, jotta hyö laškeuvutah venäläisien puolella, ka muuta vaihtoehtuo heilä ei ollun.
Myöhemmin kaikki kolme lentäjyä oli toimitettu šeluštah, a täštä tapahtumašta ylpeyvellä šeloššettih Neuvoštoliiton tietotoimiston raporttiloissa elokuušša 1942.

Ečintätyöt paikan piällä
Mie lapšešta šuahen olen kiinnoštun šotaistorijašta.
Miula oli yhekšän vuotta, kun myö tovarissojen kera peitočči polkupyörillä mänimäoboronnoilla”. Šiih aikah še aloveh oli täynnä šovanaikaista räjähyšvuarallistaki romuo. Myö huomuamatta kiertimä rajavartijolaisien vartijopaikan, mi šijoutu Kalevalan lähettyvillä ta koko päivän ta illan kävelimä juokšuhautoja ta keräsimä šovanaikasie vehkehie. Vašta huomenešpuolella myöštymä kotih, missä vuotettih hermoštunuot vanhemmat. Tietyšti tämä teko ei jiänyn rankaisomatta, kuitenki ne taistelupaikoilta kerätyt šotašualehet makšettih kaikki meijän vaivat.
Kun rupesin tutkimah messeri-juttuo, niin mieleh tuli ajatuš, jotta šen vanhan šotalentokentän paikalta varmašti löytyis niijen palannuijen lenkonehien jiännökšie. Mie šuunnillen tiesin missä še lentokenttä šijoutu ta piätin ryhtyö ečintätöih.
Enšimmäisenä kešänä mie en löytän mimmosiekana artefaktija, kuitenki tärkienä oli še, jotta mie šain rajottua ečintäalovehen. Luontehenomaisien tunnušmerkkien mukah mie paikan piällä miärittelin lentokentän alku- ta loppurajat, šiitä Kirinin muisselmien pohjalla šain šelvillä mistä päin šuomelaiset oli pietty tulitušta ta mih mečikköh oli vejetty kolmaš lentokoneh. Mečäššä mie löysin tulitukšen tovissukšiemiinaräjähykšet oli jätetty meččämuah lukusie hautoja. Löysin šamoin muutoman ammukšen, mi jäi räjähtämättä.
Šiih aikah ei ollun vielä myönnissä metallinilmaisimie, šentäh ečintätyöššä miula oli apuna vain oma intuitijo, alkulähtehet ta kartat. Ta tietyišti omat jalat. Eččijällä, kumpani tutkiu istorijua paikan piällä eikä arhiivadokumenttien mukah, jalat ollah piäinstrumenttina.

Onni käteh
Šeuruavana kešänä miula veteli heti enšimmäisellä ečintämatalla: mie ihan šattumalta törmäsin palannuoh metallikašah, mi 1942 vuotena oli L’uftvaffen ylpeyš, Toisen muajilmanšovan parahimpie hävittäjälentokonehie, kuulusa BF-109 EEmil’”, kumpani kauhissutti kaikkie, ken šattu törmyämäh šiih lentotaistelušša.

Äšen ihan läheltä tämä kaša muissutti tavallista muurahaiskekuo, kumpasie näillä paikoin oli hyvin äijän. Harmuavärini palannut d’ural’umini, oli täyšin šulautun rahkašammalen keškeh, a ruoštunuot teräšošat muissutettih puun vanhoja katkenuita okšie. Voit olla, jotta šitä iellisenä kešänä mie moničči olin kulken tuon kašan ohičči.
Mie melko pitälti tutkin löytyöni ta piäsin šemmosih piätökših. Enšiksi še, jotta lentokoneh palo tosieh tulitukšen takielaškutelinehen teräšošissa šelväšti näky ammukšien širpalehien jälkijä. Še oli juštih BF-109 E, mie löysin tehtahan merkintätaulukon, mih oli merkitty tietoja lentokonehen mallista, missä še oli luajittu ta konša (Bavarian lentotehtahat, kevätkuu 1942). Lentokoneh ei ollun ošallistun taisteluih (niin kuin ni tovissettih šakšalaiset lentäjät), šen tuliannoš oli täyšinpakattu”, patruunit oltih paikallah patruunivyöššä vaikka ne räjäheltihki tulipalon aikana.

Kova tulituš
Višših šiih kaikki olis loppunki: mie lopetin palannuon lentokonehen tutkimisen, otin matkamuissokšiEemelinmerkintätaulukon ta muutoman varaošan ta myöššyin kotih.
Tämä istorija alko jo pikkuhil’l’ua unohtuo, kun kerran jo 2000-luvulla eryäš Kalevalan eläjä ihan šattumalta toi toimitukšeh leikkehen šuomelaisešta veteranileheštä. Šiinätoisen puolenšilminnäkijä kerto šamoista tapahtumista.
Šuomelaini veterani kirjutti omie muisselmie šiitä, jotta hiän oli valvojana eryähäššä kranatinheitinmiehistöššä kukkulalla rintamalinjan lähellä juštih šiih aikah, konša kolme šakšalaista lentokonehta alettih lennellä venäläisen lentokentän yllä. Mualta avattih lentokonehien tulituš. Taistelutoimien päiväkirjah šotamieš kirjutti: 5. elokuuta 9.30 huomenešta.
Valvoja huomasi, jotta lentokonehet laškeuvutah venäläisien šeluštah ta ilmotti šiitä komentajapunkih. Muutoman minutin piäštä kranatinheitinmiehistö šai käšyn avata tuli. Šuomelaiset alettih tulittua lentokenttyä 120 mm ta 76 mm kratatinheittimien 12 putkešta. Tulituš jatku noin viisi minuuttie, kumpasien aikana oli piäššetty vihollispuolella 286 miinua.
Muisselmakirjutukšissa kertoja pahekši, jotta hyö jouvuttih ampumah liittolaisie ta varmana ilmotti, jotta šakšalaiset šamoin kuin ni venäläiset, kumpaset yritettih ottua heijät vankiksi, kuoltih šiinä tulitukšešša. Valvoja ilmotti, jotta tulitukšen jälkeh lentokentällä jäi venymäh noin 60 ihmistä. Šuomelaisien kranatinheittäjien komentaja rohkaisi šotilahien mieltäh, šanoen, jotta hyö täytettih velvollisuoh, a nuo lentäjät ollah pettäjät ta on anšaitu šemmosen šurman.
Juuri näin tämä episodi oli šäilyn šotaistorijašša Šuomen puolella. Mie ajattelen, jotta kenkänä konšana ei ole tiijuštellun tuntomattomien šakšalaisien lentäjien kohtalošta, kumpaset šuomelaisien mieleštä oli kuavuttu lentokentällä 5. elokuuta 1942 vuotena.

Uuši šilminnäkijä
Tämä ei ollun vielä kaikki.
Ilmeni, jotta on olomašša vielä yksi tämän istorijan šilminnäkijä. Kalevalan kotišeuvun tutkijat oli tallennettu hänen muisselmat 1990-luvulla. Še oli eryäš rivimieš Romanov, kumpani šovan jälkeh kävi Kalevalašša veteranien tapuamisih. Hiän kerto, jotta iče ošallistu pelaššušoperatijoh.
Romanov kerto ihan šuorah, jotta hyö ammuttih lentokonehie kaikista ašeista. Šiitä kun lentokoneh laškeutu Romanov tovarissojeh kera šuahuššettih lentäjä kabinkašta šentäh kun šillä oli ammuttu poikki molommat jalat. Šotamiehen šanojen mukah šuomelaiset alotettih tulituš juštih šilloin kun meijän šotilahat ruvettih työntämäh lentokonehie meččäh päin. Ammukšet ošuttih heti kahteh lentokoneheh.
Kolmannen myö šaima työntyä mečikköh, ka šieläki šuomelaiset ammukšet tavotettih, kerto Romanov. Šakšalaiset lentäjät myö šaima viijä ammutukšešta, ka meijän puolešta äijän šotilahie kuatu ta vielä enemmän oli huavotettuja.
Kuin äijän oli kuatun šinä päivänä, on vaikie šanuo. Kuitenki još ottua huomijoh, jotta joka lentokonehta työntämäššä oli kahekšin-kymmenin henkin, niin tulitukšen alušša kentällä oli voinun olla vähintäh 30 henkie. Ta još viijen minutin aikana oli pietty šemmoista kovua tulitušta, niin tovellah šiinä oli voinun olla äijyä enemmän kuatunuita.

Eloh jäi vain yksi
Kapitani Kirin oli enšimmäisenä ihmisenä, kumpani kiäntäjän kautti kyšeli šakšalaisie lentäjie.
Hiän kirjutti, jotta huavottunutta lentäjyä heti hoijettih ta vaikka hänellä oli ammuttu molommat jalat, kuitenki huavat ei oltu vakavat. Vankituista šakšalaisista hiän heti ilmotti komentajilla.
Vankit vietih šeluštah, ta šiih tuo istorija olis voinun loppuo. Ka miula ei antan rauhua taulukko, min mie löysin palannuon lentokonehen metallikašašta. Kerran mie kerroin täštä šotatapahtumašta eryähällä šuomelaisella šotaistorijan tutkijalla Taunolla. Tauno kiinnoštu šiitä ta rupesi tuon taulukon mukah eččimäh lentäjien nimijä.
Taunolla mäni ečintätöih puolitoista vuotta ta šiitä hiän kerto miula kaiken, min šai tietyä: šotavankiksi jouvuttih aliupšerit Werner Schumacher, Kurt Filipp ta leitenantti Bodo Helms. Schumacher oli kokenut lentäjä, šen luvulla oli 26 voittuo lentotaisteluissa, Filippilla oli kolme voittuo, Helms oli vašta alottaja lentäjä.
Tauno kerto, jotta virallisien tietojenki mukah šakšalaiset vapuaehtosešti antauvuttih vankiksi. Näin on merkitty Šakšan šota-arhiivoissa: nämä kolme lentokonehta BF-109 E numeroineh WNr 4219, 6105 ta 5238 on liitetty ei-taistelumänetykših ta lentäjätšotavankiksi jättäytynyijen listoilla. Tauno ilmotti šamoin, jotta lentäjät oli toimitettu šotavankileirih Krasnogorskin lähellä, missä 1943 vuuvven alušša Schumacher oli kuollun keuhkokuumieh. Kurt Filippin kohtalošta ei ollun mitänä tietuo. Šovan jälkeh kotih myöšty vain Bodo Helms, ka šiih aikah, kun Tauno alotti ečintätyöt, Bodo oli jo kuollun. On tiijošša vain še, jotta kun Bodo myöšty šotavankilašta, hiän kirjutti kirjasen entisellä komentajallah, missä šeikkaperäsešti kerto koko tuon istorijan.