ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Kummittelijaini

Kummittelijaini

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Šilloin oli vielä Ponkalahešša kyläneuvošto, kolhosi, punanurkka ta kauppa. A koulu oli kalmismuan toisella puolen, jyrkällä järven rannalla männiköššä. Kärrytie kulki kalmismuan toista reunua. Hyvin monien hautakumpujen piällä enneinvanhah oli šalvettu lautakattoset hiršišeinäset kropničat.
Eryähän kerran šyyšillan hämärissä nuori opaštaja Muarie Valtojeva kotihis matatešša töistäh kaččou, kun eryäš kropničča alko heilahella ta ryškyä. Mi lienöy šen alla kuhjau ta röhisöy niin kuin ihmini rykis.
Onnakko kummitteliutumah rupesi, Muarieta alko ihan puissattua vilušta.
Šinä šamasena päivänä Muarie muisti opaštavah koululaisilla ateismie. A iče varajau riähkyä. A lapšie pitäy opaštua niin kuin ylempyätä oli miärätty. Muarie monta kertua pöläšty vähemmäštäki, kun huukaja-haukka monen monta kertua šattu šuhahtamah kalmismualla Muarien piän piällä ihan iltapimieššä. Šeki pölättäy jalankulkijan ihan ičettömäkši.
Nyt Muariella ruvettih polvet tutisomah ta jalat riukasi kokonah. Šiihi ni lyšähti polvieh varah:
Hospoti šie prosti milma riähkähistä, Muarie rupesi šopšottamah malittušanua.

Šiitä kun šai iäneh kuulumah, hiän alko karjuo täyttä keruo:
Rahvaš hoi-i-i, tulkua häti-i-i-h!

Ka mi piessa šiuh on männyn? Onnakko šika on purrun? juoksi paikalla kolhosin šikalašKummittelijaini ta päin karjakko Malanie tukat čiirallah.
Mi šika? Muarie vieläki vapisi.
Ka še kolhosin vihani šika, mi iltapuoleh pakeni tänne kalmismualla päin. Emmä tavottan kuvatušta hoš kuin olisima juoššun peräššä, emmäkä löytän vaikka kuin olisima yrittän eččie.
Kropniččakatto alko uuvveštah rošata ta heilahella, ta šen alla paholaini röhkie ta piekšäytyö.
Ka šinnehän še pakana on ni peittäytyn eikä älyö piäššä jälelläh. Niätšen, kun šijan käršä šopiu pienempähki loukkoh, a perše on pyörie. Voimua šillä otukšella on vaikka kepiempyä kropniččua šeläššäh kantua.
Oli mitein oli, a opaštaja-Muarie oli niin pöläštyn, jotta šen jälkeh ei voinun noušša šijašta eikä hyvin monena päivänä piäššyn kouluh. Untakana ei šuanun šilmähäš. Kun vain šilmät aletah vierrä kiini, alkau kummitteliutuo. Niin kuin makuukamarissa mi lienöy otuš alkau kuhjua ta röhissä. Kun Muarie avuau šilmäh, ei mitänä nävy. Šiitä vašta šelväšti alkau kuulla, kun pirttipuolella ukko ta akka kuoršatah monenmoisilla iänillä. Muarie höristäy korvieh, jotta paremmin kuuluis. Šiitä alko kuuluo kuhjantua ta ähkintyä, niin jotta puukrovatti rupesi kričajamah ta kračajamah.
Šen pivuš ni starina.