ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Jelena Karhu. Tiikšin Karjalaini gorničča kulttuurin šäilyttäjänä

Jelena Karhu

Tiikšin Karjalaini gorničča kulttuurin šäilyttäjänä

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Karjalaini gorničča ilmešty Tiikšissä ei šattumalta eikä tyhjällä paikalla. Še on Tiikšin koulun etnografi sen musejon elvyttämini ta jatko.
Musejo toimi koulun tiloissa 35 vuotta, ka viime vuuvven pakkaiskuušša koulu pantih kiini. Niin musejo kavotti oman virallisen stasussin ta šen iellini kohtalo oli epäšelvä.
Onnakko šattu niin, jotta juuri šiih aikah, puolentoistavuotisen väliajan jälkeh, tuaš alko toimie paikallini Kulttuuritalo. Piätöš kaikin voimin šäilyttyä musejo oli šama kuin meilä, klubin ruatajilla, niin ni Tiikšin eläjillä. Myö tiesimä, jotta še ei ole helppo homma ta jotta še on hyvin vaštuullini tehtävä.
Enšin šuunnittelima avata musejon Kulttuuritalon vanhašša rakennukšešša. Ka tilanneh muuttu ta viime vuuvven šulakuušša meilä alko šiirtymini koulun entiseh rakennukšeh. Šilloin myö jo malttoma, jotta avuamma musejon šielä. Asie oli vain rahotukšešša.
Ka täššäki vaikiešša kyšymykšeššä meitä tuaš veteli. Myö löysimä sponsorinSibirit-yritykšen toimehpanijajohtajan Vladimir Vladimirovin. Näin toivehet alettih pikku hil’l’ua toteuttumah.
Myö kiitämmä kaikkie ihmisie, ken perušti ta täyventi koulumusejo šekä varovašti šiäšti eksponattija melkein 36 vuotta. Tamara Koba, Tamara Sem’onova, Anna-Marija Vargo, kumartelemma teilä Tiikšin kaikkien eläjien puolešta!
Ken tietäy, mi kohtalo vuottais musejuo, još ei ois keräytyn yhtämieltäolijien ihmisien ryhmä, ket ymmärretäh, jotta on hyvin tärkietä pityä arvošša ta šäilyttyä meijän istorijua, kulttuurie, muistuo. Moušot Kulttuuritalon ruatajien toivehet näin ni jiätäis toteuttamatta, eksponatit ois annettu jälelläh entisillä omistajilla, a iče musejo jäis väin muisselmissa.
Mie šuurella mielihyvällä ta ylpevyöllä mainičen kaikkien nimet, ket lahjotettih meijän Karjalaisella gorničalla omien käsien, šielujen ta šyväimien lämpyö. Sibirit-yritykšen toimehpanijajohtaja Vladimir Vladimirov, Oleg Martinenko, Andrei ta Tatjana L’amiset, Vladimir Nezdr’uhin, Anatoli Sidorovič, Aleksandr Všivtsev, Aleksandr Il’l’utovič, F’odor Karhu, Goderdzi Molašvili, L’udmila Gutsul, Zinaida Andrejeva, L’udmila Safar’an, Nadežda Jepifanova, Valentina Ogorodnikova, L’udmila Sem’onova, Nadežda Spirina, El’vira Konovalova, Tamara Jefi mova, Valentina Ivanina šekä tietyšti miun kollegat Galina Paukštelo ta Tatjana Blizn’uk, šuuret passipot teitä kaikilla!
Mimmosina voijah olla pruasniekat, toimenpivot? Ne voijah olla ilosina ta kirkkahina, juhlallisina ta mahottoman šuurina, voipi vielä pitälti luvetella. Meijän Karjalaisen gorničan avuamisen juhla tuli lämpimäkši ta liikuttavakši, šamoin kuin ni iče Gorničča.
Passipo meijän vierahilla Mujejärven pos’olkan taitehkoulušta ta laulajilla Vuokkiniemeštä lauluista ta tanššiloista, lahjoista ta onnitteluista.
Meijän Gorničan ovet aina ollah auki kaikilla halukkahilla. Karjalaisen gorničan tiloissa voipi ottua ošua erilaisih joukkomatkoih, muasteri-oppiloih, juhlallisih ohjelmih.
Gorničča on vain alku. Karjalan tašavallan peruštamisen 100-vuotispäiväkši myö šuunnittelemma avata entisen koulun tiloissa Tiikšin pos’olkan taistelu- ta työmainehen Istorija henkilöissä -huonehen.