ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Sienet

Sienet

карельский: людиковское наречие
Михайловский
Nu, mitušte sientte keräžitte keräžitte ende?

Ka end omat sient, Rrugiš sient. N’ämat mii häin om vahalauk. Meil ve sordutihe. Pakuin’e sien’ meiden. Kerada lähti tuat pakušt sient. A n’ämid ei keratut meil. D’o žoltuod moižet, miččed oma lisičkad vai mit ka niid ei meil kerattu.

Nu kui sienit suolattih?

A pidetaze vedes. Kengi sutkat, kengi kaks’. A sit suolat panoba.

Ei häi d’oga suole päde sinne suolattavaks?

Ain, ende se hienot suolad ei olnu, ka ainos meil pan’d’ihe hot’ mitutt.

Meil üks’ suol oli.

Eijo olnu hienot suolat, nügüde om hien suol, a siluo vet’ ei olnu.

Nu.

D’äret suol müödihe laukuoš. Üks’ suol oli. Nüg oma raznuot suolat se, hiernod а silu hienot suolat se ei ounu ka.

Ehe. Mi äi suolat pidäv panda?

Ve entiä meijen. Panel’t’ihe muam da tuat ka stokanan panen korobuol’e, a kengi kut l’uubip, ken kut suolad l’uubiv. Siid d’äl’ges lizätaze vie.

Ehe.

Mie vie panen čosnokat, müö ostam, stakanan panen korvuol’e, siit stokan suolat.

Ende sient nengošt ei. Mänet, k oma ühtel’e siäl’e keräžit. Keräžit palad oma, kous ka panid dai kodihe. Män’ Kivid’ärves, ka viiš kilometrad oli. Kivek siä oli. Kid’ärvel’e mänop sinna kaskesele. Keradat, keradat salgun dai kodihe. D’äl’ges maid mie ol’en, vähäin’e proidib möst i kazvab, mänet, ka möst i om. N’ämad rustaažet ül’en čomat hüvät.

Nu.

Balalaikat. Ned oma hubaižet t’äman suurumaižet, ka net eriže. T’ädä sel’oitetah da keittaze. Siid eriže suolataze. Ende vet’ ej olnu vilkuot, ka luzikal libo mil.

Luzikal.

T’ämä süödihe, nu, ka suolat panoba siemenvoit, panoba muguon’e, tulop süöda.

Talvel hüvä on.

Talvel hüv oli.