Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
L’ubov’ Kir’ušina. Löyvä kaunehuš
L’ubov’ Kir’ušina
Löyvä kaunehuš
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Lapšuošša
meilä oli peli “Löyvä kaunehuš ”.Myö eččimäki .Još vain minih uuši ilmešty , kuččuma koko perehtä ta ihailima .Ta mitä vain ei ollun meij än šiäštököššä : šammaltunuot kallivot , haisujat heinät , punertajat illanrušot , höyhenpilviset ...Tai kaikki maholliset polut meilä oli ristih rastih kulettu .
Tai kerran ...
Kuvittele ičelläš : järvi on ilmanrantah šuahen painavua öljyn-muštua vettä .Hiekkani rannašša hienosilla ryynilöillä välähtelöy .Mitänä šiinä ei kašva (vaikie on pohjosella mualla jiähä eloh ).Ainut kellokukka .Šemmoni pikkaraini ...kalpien liljan värini on .Haprakašša varrešša muutoma kukka heiluu , ne liehutah kuin purjehet .Tuulet-vihurit muan piällä vonkutah , puij en okšie pokon šarviloih viännetäh , onnakko kukka – huvittava , lyhytkašvoni – šeisou lujana , puitto piättäis noušša šuurinta pohjosen isäntyä – tuulta – vaštah .
Myö kekšimä starinan rohkačušta :
“Kašvo ičeštäh pellošša pikku poika kellokukka .Laulusie lauleli .Vesselä oli .A ympärillä kaikki elävä on huolešša vain omista personoista .Niävistynyöt heinät jännitykšellä viluo kaššetta imetäh , päivällä čuhatellah keškenäh – voimie šiäššetäh .Ka hiän hurjan tapah poškij a puhaltau , rämisöy tuulešša – laulusie innolla hyrhettäy .
Šattu kerran muurahaisen šiiričči juokšomah .Ruato kyllitellen päivän aikana – juuvva kyšyy .A pikkaraini kellokukka helisöy :
– Täššä on viimeni pisara , maukkahin , mesini .
Muurahaini joi kylläsekši ta čuhuttau pienosella :
– Šuat miulta lahjan aulehešta šyväimeštäš , – ta vuottau pyyntyö .
Kellokukka ei ajatellun pitälti .
– Mie olen kuullun pitkäkaklasilta lumivalkeilta lintuloilta , jotta muajilmašša on rannatoin valkie meri , muka kaunehutta šanomatointa , yön hopien värini .
Ei kerinnyn ni loppuh kertuo , kun muurahaini kato .A šeuruavana päivänä (kuin vain välähti huomisešta ruško ) nousi pyörimäh helläni huomeneštuuli ta puno haisujie minttulehtij ä.Taivahah šuaten pölyö šuimaššutti .Tuuli issutti mukavan čuutoniekan läpinäkyjällä taipusalla kämmenelläh tai lentyä viuhahti merelläkö , järvelläkö rannattomalla .
Tai vilaheltih alahana jälekkäh mahtavie vierinkivij ä ta poikkoita pakasij ie jokij a , ta puušiltasie .A kun kellokukkani laškeutu , niin heti tarttu märkäh hiekkaseh (iče niin hyvilläh ) ta uuvveš tah laulo hellyä lauluista , hoikkasella iänellä helisi .Tuuli ulvou , tuisahtelou , yrittäy jälelläh hänet myöššyttyä .Ka kellokukka umpiniskasešti hiekašta piteliytyy , jälelläh ei kiirehä .Niin ni jäi rannalla vilun kallivon viereh kalanpyytäjien karpassuja vaštah ottamah , merimiehie lujaluontosie šievällä laulusella ilahuttamah .
Kuullou hiän airojen loiskehta hieman šuolasešša meriseššä etähyöššä , lenšuttaneh viereššä kalaššuššuappahien pohjat merikeilunnašta häilyjien kun nollisien pomorien lujien jalanterien alla , niin rupieuki šoittamah pikkaraini kaikkih omih kelloloih .Tai jokahini muhah tau pikkaraisella (rohkiella ta vesselällä ) kukalla šekä helläšti moittiu .
– Terveh , veikko nuorin , armahaini , tervehtiy yksi .
Toini jatkau :
– Hätähini , ka keštäjä .
Ta kolmaš lisyäy :
– Kuin oikie merimieš Vienanmerellä .
Ta jokahisella šiänala lämpenöy .”
Löyvä kaunehuš
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
“
–
–
–
–