ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Kolmaštoistakymmeneš piä (Kolmaštoista piä)

Kolmaštoistakymmeneš piä (Kolmaštoista piä)

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный тверской
1 I kuin Hiän läksi kiriköštä, šano Hänellä yksi Hänen opaššettavista: Opaštaja, kačo, mittyöt kivet i mittyöt huonukšet (huonehukšet).
2 I vaštah šano hänellä Iisus: Niätgo nämä šuuret huonukšet? Ei jiä tiälä kivi kiven piällä, kumbane ei liene levitetty.
3 I kuin Hiän istu Eleona-goralla kirikön kohašša, kyžyttih Häneldä yheldäh Pedri, i Juakova, i Iivana, da Ondrei:
4 Šano meilä, konža nämä lietäh, i midä myöt’ voit arvata, konža nämä kaikki loppiečetah?

5 A Iisus vaštah rubei heilä pagizomah: Vardeiliečekkua, kuin ken teidä ei muanittais’,
6 Äijät tullah Miun nimellä, paissešša, jotto Mie olen; i äijie muanitetah.

7 Konža kuulluššatta torat i torah näh paginat, elgiä varakkua: pidäy olla, a ei vielä loppu.
8 Noužou rahvaš rahvahan piällä i mua muan piällä; i lietäh muanšäräjämizet paikoin, i lietäh nällät i hoput. Algu vaivoila nämä.
9 Vardeiliečekkua työ iče, šuatetah tiät kanžoih, i kanžoissa lyödy lienettä, i vanhembien i kuningahien edeh tiät šuatetah Miun täh, tiedävökši heilä.
10 I kaikissa muakunnoisa pidäy iellä šanuočie Jovangelilla.
11 A konža käzillä šuatetah teidä, elgiä ieldä päin huoluštaliečekkua, midä paissa, elgiägo opaštaliečekkua; a mi anduačou teilä šinä kodvana, že paiskua, että työ liene pagizijina, a Pyhähengi.
12 Andau velli vellen šurmalla, i izä poijan; i noššetah kiät poijat omien izien i emien piällä i tapetah hiät.
13 I ruvetah pidämäh vihua tiän piällä kaikin Miun nimen täh; ken tirpau piäh šua, že šäilyy.
14 A konža niättä hyllyn paganukšen, prorokašta Danilašta šanotun, šeizomašša, missä ei pie, ‒ lugija maltakkah, ‒ šilloin Iudejašša olijat ana puatah gorilla;
15 A ken piädyy katokšella, elgäh läkkäh kodih, eigo mäniis’ midä ottamah omašta koista;
16 A ken piädyy pellolla, elgäh myöštiäčekkäh järelläh ottamah omua vuattieda.

17 Paha kohtuzilla i nännin imettäjillä niinä päivinä.
18 Kumarrelgua, kuin pago tiän ei olis’ talvella.
19 Lienöy niinä päivinä vaiva, minmuos’t’a ei ollun muailman allušta šua, min luadi Jumala, täh šua, i ei liene.
20 I kuin Jumala ei piättäis’ päivie, ei šäilyis’ yksi hibie; a vallittulojen täh, kumbazie Hiän valličči, piättäy päivät.
21 Šilloin kuin ken šanonnou teilä: Ka tiälä Hristos, ali: Ka šielä, ‒ elgiä uškokkua.
22 Lietäh šilloin valehušhristat i valehušprorokat, i luajitah ožutannat i kummaat, kuin muanittua, kuin vois’, i vallittuloja.
23 A työ vardeiliečekkua. Ka, ieldä päin šanon teilä kaikki.
24 A niinä päivinä, žen vaivan jälgeh, pimenöy päiväne, i kuudoma ei anna ičeštä valgieda,
25 I tähet ruvetah taivahašta kirbuol’omah, i viät, kumbazet taivahašša, liikahetah.

26 I šilloin nähäh Inehmizen Poigua, tulomašša pilvilöilä äijän viän kera i šuuren kaunehuon kera.
27 I šilloin työndäy omat Angelit, i kerätäh Hänen vallitut nelläštä tuulešta, muan piäštä taivahan piäh šua.
28 Smokovničča-puušta opaštukkua arvual’l’a: konža vielä hänen okšazet lietäh nuoret, i kažvattau lehtilöjä, tiedäkkiä läššä on leikkavoaiga.
29 Niin i työ, kuin nämä niättä olomašša, tiedäkkiä, läššä on, oviloin ieššä.
30 Aminʼ šanon teilä: ei kergie hävitä tämä rodu, kuni kaikki nämä lietäh.
31 Taivaš i mua häviey , a Miun paginat ei hävitä.
32 A ših päiväh näh, ali kodvah näh, niken ei tiijä, eigo Angelit, kumbazet ollah taivahašša, eigo Poiga, vain Tuatto.
33 Kaččokkua, olgua varoila i kumarrelgua, että tiijä, konža že aiga liey.
34 Kuin inehmine lähtiessä jättäy oman kojin, i andahuo omilla inehmizillä vallan i jogohizella oman azien, i oviniekalla käšköy olla varoina.
35 Niin työ olgua varoina, että tiijä, konža kojin izändä tulou: illallago, ali keškiyönä, ali kukon lauluna, ali huomenekšella;
36 Kuin tiedämättä tulduo, ei piävyttäis’ teidä maguamašša.

37 Aminʼ Mie teilä pagizen, kaikilla pagizen: Olgua varoina.