Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Raisa Remšujeva. Mitein rahvašta parennettih ennein vanhah? 3.
Raisa Remšujeva
Mitein rahvašta parennettih ennein vanhah? 3.
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
KOHELMAŠTA PITI
KOPRISSELLA
A meilä kun oli mammalla , mi hänellä lienöy ollun , kun kohelmakši šanottih .Ka mie arvelen , jotta še oli tätä šamua verenpainuo .Šillä tuli še olo toisin aijoin , jotta oikein niin kun kašotutti .Kašotutti ta vesi šuušta rupei lähtömäh , šemmoni oli hänellä vaikevuš .
Kun ei konša muita šattun olomah , nin miun piti koprissella mammalta piätä .Še myötähäš šano jotta :
– Tule šie , Santra , painele miulta piätä , kun tuaš piätä niin kivistäy ...
Tiältä l’euvan alta keškišormilla ylähäkši ta šiitä ympäri piäštä .Vielä piti mitata vuakšilla , jotta onko kunne päin piä jatkun , eli lyhennyn .Oikein lujašti piti koprissella piätä joka paikašta päin ta lukie :
"Kokolla on kovat koprat , miula kahta-kolmie kovemmat , kahta-kolmie kauhiemmat ."
Šiitä piti šylkie šormišuaroista läpi lattiella , jotta mänkäh šinne še kohelma .
Tottaš kun piätä oikein lujašti painelit , nin še vähäsen helpotti .
VERTÄ PIETETTIH , PALOHUAVAH PUHUTTIH
Šiitä kun šattu , jotta veri ei heittän lähentyä , kun huava tuli , nin šiitä pietettih vertä .Oli šemmosie , ken šuatto veren piettyä .Šiih piti olla niin tuurikaš , niin kova ihmini , jotta še šai kačahukšellah veren piettymäh .Šiitä purtih , purtih hampahillah šitä ašetta , millä oli leikannun , ta šylekšittih , ta veri pietty .Kaikkeh piti olla konštie , kun liäkärijä ei ollun .
Palohuava kun lienöy pahempi ollun , ka piti puhuja eččie .Spiirein Jyrin naini šuatto puhuo šiih palantah .Še oli Ponkalahen Maksiman Varvana .En tiijä , mimmoset hänellä oli luvut , lienöykö hiän kellä heittän niitä .Miun čikko pikkaraisena kun palo , še oli vielä niin pieni , jotta konttuaja , toisella vuuvvella .
Meilä kun ennein oli še mujehen paissanta vartahašša , piisillä paissettih , šarhattih .Še kun tulihiili kirpoi niskah , juštih tuoho hautaseh , ta vielä šuolamujehen keralla .Lattiella šielä jaloissa kun konttasi .Ta paikka oli piäššä , heti emmä huomannun , ennein kun še kerkisi hyvin pahakši palua .Nin käytih vettä puhuttamah šillä Spiirein Jyrin naisella .Še šiitä puhu vejen , nin še tyttö hoti tušaštah ašettu .
KALOJEN ŠIÄMYKŠIJÄ PIETTIH LIÄKKIENÄ
Ämmö-vainualla oli matikan šappie pieneššä pullošša .Še oli korvaliäke hänellä .Pitäis kuotella , kun on kuulo männyn .Jo miula on šanottu , jotta kuottele šie matikan šappie , kun kerran ämmöš on pitän .
Tuavitaisen Ol’eksei šano erähäčči miula , jotta hänen tiätinkä Mölköššä , kun šuatih hauki , nin enšimmäkši oli hauvin šapin šyönyn , ihan ruakana .Miksi liäkkiekši še lienöy männyn .A še vet on niin pahanmakuni , jotta et vois millänä šuuh ottua .Totta šillä oli hoš mi vaiva .
VARIKSENŠUAPPUAT JALOISSA KÄVELIMÄ
Koko kešät kun pal’l’ahin jaloin juokšentelima , nin jalkoih tultih variksenšuappuat .Ne kupaistih ta niihi tuli pienie nuarmuja .Käsie niise ahavoičči .
Šiitä piti yötä vaššen voitua kiät kuoriella , toko pantih kintahat käsih , še hyvin autto .Jalkaterie niise voijettih kuoriella tahikalan šiämirašvalla .Eryähičči miula n’euvottih kušša jalkojen piällä – tai šillä kertua kupina mäni männeššäh .
Šamoin käšettih ruatua nuottua vetyässä talvella , konša vilušša veješšä ta vinkkatuulella kiät oikein kylmettih .Šiihi vieläi luvettih :
"Pakkani , puhurin poika ,
elä kylmä kynšijäni ,
elä kohmo koprijani ,
kylmä šoita , kylmä maita ,
kylmä kylmijä kivijä ,
kohmo šuolla mättähijä !"
Šiitä kellä lienöy auttan , kellä ei , ka ainaški meilä jäi kaunis runo .
Mitein rahvašta parennettih ennein vanhah? 3.
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
"
"