ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Огнева Ольга. Kuittijärvellä, Vuokkiniemeššä. 2

Огнева Ольга

Kuittijärvellä, Vuokkiniemeššä. 2

карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
ONČINTERMÄ
Alotamma istorijallisešta paikašta, missä nykyjäh pietäh kyläpruasniekkoja.
Tätä paikkua Vuokkiniemeššä šanotah Ončintermäkši. Šiinä ollah vanhanaikaset puiset aitat ta niijen vaštapiätä oikein šuuri vanha talo. Paikannimeššä on kakši ošua. Loppuoša, termä, on ičeštäh šelvä. Tämä on korkiempi paikka. Alkuošah on jiänyn miehen nimi. Paikannimeštä meilä kertou L’udmila Vatanen:
Ončintermällä on Ončin talo.
Šiinä eli Vuokkiniemen kauppieš Ončči ta hänen poika Ončin Riiko. Heilä oli tuošša kauppa. Vuokkiniemeššä oli kakši kauppua ta kakši kauppiešta. Toini Vanhalan talošša oli, a toini oli täššä. Ončin talon takuampana on vielä Ončin tytön talo. Šitä šanotah meilä Kurtan talokši. Še Kurtta oli Ončin vävy, hiän oli Pirttilahešta tullun. Šiitä kun tuli vallankumouš, ni tottaš Ončin joukko mäntih Šuomeh, puattih, a še Kurtta punikit ammuttih.
Yheššä L’udmila Petrovnan kera aššumma Ončin talon pihah, peräššä juokšou naisen kišša. Še kun ei taho jättyä emäntäh ta kuuntelou, mitä hiän kertou meilä.
Täššä oli hallinto, totta še oli kolhosin hallinto, ainaki miun aikana täššä oli sovhosin hallinto. No a šiitä kun tähä luajittih še hallinto, ni tänne aukivolla kylän joka paikašta tuotih näitä vanhoja aittoja kolhosie varoin. Mamma kerto, jotta hänenki veikot oli Kyyröläššä rakennettu yksi aitta, ni še šiitä tänne niise tuotih. Kolhosiloih kun rahvaš kovottih, ni missä aitašša vil’l’ua, missä šiemenie, missä potakkua, ta mitä niissä lienöy vielä pietty ta mitä tarvista oli näissä aitoissa. Nämä aitat ollah hyvin vanhanaikasie, johan ne mäntih oikein pahoiksi, ka niitä restauroitih ta uuvvissettih hyväkši. Ončin talon muissa huonehissa oli vielä vatieroja. Nyt tätä taluo ruvettih kunnoštamah istorijallisekši talokši, kun tämä vet on vanha talo, ni tuošša piäššä niin kuin karjalaini pirtti on, šanelou L’udmila Vatanen.

KENEN ŠKOTTI ELI ŠKOTTILANTERMÄLLÄ?
Ončintermä ei ole ainut termäloppuni kylänošan nimi Vuokkiniemeššä. Onhan kyläššä vaikka kuin äijän termyä. Loittuompana kylän keškuštašta ta i Ončintermäštä on Škottilantermä. Ajamma šinne yheššä Valentina Dmitrijevan kera.
Kylänošan nimi, kun monet muutki Vuokkiniemeššä, on kirjutettu kaunehella puisella nimikyltillä karjalakši ta venyähekši. Tämänmoisie nimikylttijä on ruvettu ašettamah kylän moneh paikkah vuuvvešta 2018 alkuan, jotta rahvaš tiijettäis vanhat paikannimet.
Tämä Škottilantermä on miun šyntymäpaikka, ihan oma rakaš paikka, kyynälet šilmissä ta šamalla muhien kertou Valentina Dmitrijeva.
Oman šyntymäpaikan istorijan Valentina Arhipovna tietäy hyvin:
1500-1600-luvulla näillä kaunehilla paikoilla tuli nuori mieš Šuomen Alavuokista šepäkši Vuokkiniemeh, Aško Mäkelä.
Ta hänellä miellytti tämä paikka. Aško ajatteli, jotta kyllä hiän rakentau täh omah taloh. Ta šiitä Vuokkiniemeššä alko Mäkelän šuvun elämä. No mistä tuli tämä Škottila? Šielä Alavuokissa oli oikein äijän poikie, a pojat kun oltih nuoret ta ylpiet, ta joka kohtah pissettih nenieh, n’okkieh, ni niitä poikie šanottih pojan škottiloiksi. Niin še kun Aško tuli tänne, ni hiän otti šen korkonimen ičelläh. Ta šitä Aškon taluo alettih šanuo Škottilan talokši. Ta koko termyä šiitä šanottih Škottilantermäkši. Mie muissan, jotta vanhempi rahvaš meijän mammua šanottih Škottilan Jelenakši. A meitä enyä ei šanottu, jotta Škottilan tytöt. Meitä šanottih tuaton mukah Arhipan tytöiksi. No nykyjäh tätä Škottilantermyä ei oikein muisseta. Yksi vain Vasselein Gal’a, kumpani on Kyyröläštä šyntysin, konša mie häneltä kyšyin: "Missäpä on šiun Jura-pojan talo?" ni hiän šano: "Missä še on? Šielähän še on, teijän Škottilantermällä!"
Škottilantermällä on vain muutoma talo ta meijän käyveššä šielä ei näkyn ihmisie. Višših oltih töissä. Šamoin ketänä ei ollun ni Laurosentermällä. Valentina Dmitrijeva tiesi kertuo täštäki paikannimeštä:
Täššä Škottilan puolella oli kakši taluo, toisella puolella on Laurosentermä.
Laurosentermällä oli šamoin kakši taluo. Šielä elettih Lauroset. No Škottilantermä on korkonimi, a tämä on Laurosen šukunimi. Nykyjäh Laurosie šanotah Lipkiniksi, ka täššä Lipkinit enyä ei eletä.
Lauroset niise oltih Vuokkiniemen kantašukuja. Vuotena 1679 kyläššä eli yhekšän perehtä ta yksi oli Lavrojevien pereh. Tämän šukunimen ta Laurosentermän-nimen pohjana on miehen nimi Lauri, Lavr.
Mitä merkiččöy Škotti-korkonimi? Še näyttäy olijan ei šuomelaini, eikä karjalaini. Asieta šelittäy paikannimistön tutkija, filologisien tietojen tohtori Irma Mullonen:
Ihmini, kumpani šiirty elämäh toiseh paikkah, toi tämän kotipaikan nimen keralla.
Tämä on mukava tapa ta šitä tovella tiijetäh olijan ennein. Miun omašša pereheššäki on tapahtun niin, jotta miun ukko, kumpani tuli Karjalah Inkeristä, toi keralla oman kotiniityn nimen ta še on käytöššä nytki Matroosan kyläššä. Kannikko šemmoni. Tämä Škotti tovella ei ole itämerenšuomelaista alkuperyä. Še viittuau näih ruoččilaisperäsih šukunimih. Voisin ajatella, jotta tämä on šukunimi, kumpasella on virallini taušta. Voit olla, še ei kaš van rahvahan kešeššä. Kun yhteiskunta uuvvistu, ihmiset ruvettih liikkumah enämmän. Ihmisie, poikie otettih esimerkiksi šotah, armeijah, ta niin ielläh, niin tarvittih šukunimijä. Pirjo Mikkonen on luatin tutkimukšen Šuomen šukunimilöistä, kumpasešša hiän tarkaštelou juuri näitä šukunimijä, kumpasie on esimerkiksi šotilahilla annettu. Yksi niistä on juuri Škotti. Ta šehän viittuau juuri tähä ruoččilaiseh šotilašta tarkoittavah šanah. Tämä šana jäi šukunimekši ta šen mukah šiirty paikannimeh. Škottila on tämän šotilahan jälkiläisien eläntäpaikka.

ŠOUVAMMA KASKOL’AH...
Eiköhän Čärkän toisella puolella Lammašjärven rannalla olijah Kaskol’an kyläošan nimeh niise ole jiänyn ihmisen nimi?
Myö olemma ennen ajatellun, jotta še on kaški-šanašta. Vain šiinä vielä on toini versijo. Jotta tällä huuttorilla on elän šemmoni šuuri mieš kun Kaski. Ta on šanottu, jotta šuuren Kasken talo Lammašjärven rannalla. Nyt täššä on omakotitaloja. No ta još kyšytäh, šanomma, lapšiloilta: "Missä šie elät?" Šanou: "Mie elän Kaskol’ašša", kertou Valentina Arhipovna.
Mitä tähä šanotah nimistöntutkijat? Mi on Kaskol’an nimen pohjana? Kyšymykšeh vaštuau tohtori Irma Mullonen:
Nimen muoto kertou šiitä, jotta šiinä peruštana on tietenki ollun ihmisen nimi, šentäh kun šiinä on tämä -la-suffiksi.
Ta lisäkši tämä -l’a on pehmie, mi kertou šiitä, jotta šiinä on joškuš ollun -oiKaskoi. Ol’ga Karlova on tätä tutkin ta tovistan, jotta kun tämä "o" hävisi pois, ni še "l" pehmeni. Tämä on tämmöni foneettini šiäntö, niin jotta Kaskoilašta on tullun KaskoKaskol’a. Ta tämä "o" on ollun ihan šelkie suffiksi, kumpani viittasi ihmisen nimeh. On ollun mies nimeltäh Kaskoi, tai Kasko, vienalaiseh tapah. On löytyn tovissukšie, jotta Vuokkiniemeššä on ollun šuuren Kaskon talo ta tämä on šelväšti merkki šiih, jotta tämä on šuvun nimi. Mi šen takana on? Onko še tovella nimi, kumpani kertou šiitä, jotta šen kantaja ajo kaškie? Oliko hiän kaškien tekijä?

ONKO LAMMAŠJÄRVEŠŠÄ LAMPAHIE?
Kasko on niitä vanhoja nimijä, kumpasie annettih ennein karjalaisien ristimistä Hristossan uškoh. Kuin vois šelittyä järven nimi, kumpasen rannalla tämä kylä on? Kyšyn Valentina Dmitrijevalta ta hiän vaštuau:
Lapšet šanotah, konša kyšytäh, jotta mintäh on Lammašjärvi.
Lammaš karjalakši on, "ovtsa" venyähekši. Ni hyö ajatellah, jotta šielä järven pohjalla juokšennellah lampahat. Još kačomma saamen šanakirjašta, ni lammaš tarkottau, jotta vesi virtuau, vesi juokšou. Šehän niin ni on, kun Köynäšjärveštä Köynäškošen kautti tulou vesi alahakši tänne Lammašjärveh. Ta šiitä Lammašjärveštä kakši jokie otetah vejet: Kyyrölänjoki ta šiitä Sel’vananjoki, ta virratah tuoho Kuittijärveh. Niin še on Lammašjärvi, še ei ole lammaš. Še on virtavesi, virtajärvi.
Kuiteski paikannimistöntutkijat ollah toista mieltä. Niin Irma Mullonen kerto:
Täššä saamenkieliseššä šelitykšeššä, miusta tuntuu, on iäntehellini vaikeuš, šen takie kun šiinähän oli o-vokali.
Voisin ajatella, jotta šiinä on tovellaki lammaš, tämä nimi on lampahah viittuava. Vain še lammaš voit olla alunperin ei liittyn tähä järveh, vain niemeh, Lammašniemeh. Tämä pitkä niemi erottau Lammašjärven Köynäšjärveštä ta še on šemmoni paikka, missä voit olla on pietty lampahie kešäsin. Kun še on šemmoni paikka, kumpani voipi šalvata. Niemi, kumpani šalvatah eikä lampahat piäše šieltä pois. Tämä on Karjalašša ainaški hyvin tunnettu tapa, jotta kešällä lampahie piettih pitkillä niemillä, vietih šuariloilla, jotta ei piäštäis šieltä mänömäh pois.
Irma Mullonen on varma, jotta Lammašniemen mukah šai oman nimen šuuri vesistö, Lammašjärvi. Vuokkiniemeššä on monta nientä ta jokahisella on oma nimi. Ka niistä pakajamma šeuruavalla kertua.