Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Jelena Kozlova. Kundletomad suksed

Корпус: младописьменный подкорпус

Младописьменный вепсский, публицистические тексты

Источник: Kodima. № 12, (2009)
Komin kelespäi kändi Nikolai Abramov

Jelena Kozlova. Kundletomad suksed
(вепсский)

Annušan tat om mašinan vedäi. Hän ajalese erazvuiččidme lidnoidme. Kerdan matkaspäi tat toi tütrele lahjaks suksed. Lujas čomad suksedpitkäd, sinižel mujul mujutadud, a ülähänpäi völ vauktoid lumuižid om pirtud.

Annuš oli hüviš meliš. Käveleb suksiš ümbri, eskai silitab heid. Kädhe otaboma-ik jügedad? Eikebnaižed oma.

Habi varasti Annuš, konz pühäpäiv tuleb. Toižel aigal ei ole aigad suksil ajeltashomendesel händast päivkodihe vedas, a ehtal om pimed jo.

Pühäpäiväl Annuš nouzi lujas aigoiš. Venui ösijäl, varasti, konz vaugištub i kacui kuvitadud pakaižel iknaha.

Sil aigal irdal vaugištui hilläšti. Jäl’ges lumi iknan peliš hoštuškanzipäiväine nouzi. Tal’vel päiväine-ki lujas navedib magata!

Annuš hotkašti pezihe, sobihe, oti suksed i läksi irdale. Pakaine edeles näpiškanzi nenas. Ka, laske, näppigaha! A mitte čoma irdal-se om necil aigalpäipašt, lumi hošttab i kidžaidab kengiden al: čirk, čirk ...

Pani Annuš suksed jaugha i mäni ei lujas korktaks mägudennoks, kus käiken kerazihe lapsid, kut ani pučuižid, muga i vanhembid. Neičukaine astui hilläšti, miše kaik nägižibamiččed čomad suksed toi hänele tat.

Libui Annuš mägele, a sigä nikeda ei olelujas aigoiš läksi hän irdale. Žal’, niken ei nägišta, kut hän ajelese suksil muga hüvin.

Tuikaižihe Annuš kaluil, töndui mägespäi i edelezkukirikku! Lanksi übikoho. Satatihe, lumekaz kaik libui. Eskai kündled sil’miš seižuba, vaiše ei voikaškandend, udes mägehe libui. Möstkukirikku ... i muga völ äi kerdoid. Sid’ jo neičukaižel kündled jokseškanziba jorom. Ka miččed hubad, kundletomad suksed tatoi osti! «Kodihe pördamoi, ka lükäidan hähelelaske iče šurgab», meleti Anuš pahoiš meliš. «A minä otan ičein vanhad, lühüdad, niil ajades ed lankte».

Vaiše Annuš tahtoi pörtas kodihe, ka nägišti Šurik-susedan.

- An’ka, sinä midä kuti lumipacaz seižud? küzui i nagraškanzi. Tedan, külläks übikoid mujid?

Annuš išttui vaitti i kasui pahas.

- A suksed-ne sinai miččed čomad! Kuspäi ningomad? küzui Šurik.

- Tatoi lidnaspäi toi. Hubad suksed oma.

- Miak muga? čududelihe Šurik?

- Ka kaiken lankted ajades!

- Voin-ik minä šurgahtada?

Annuš andoi suksed Šurikole. Prihaine libui mägehe i päzui suksil orgho ani hüvin.

Annuš eskai sun avaiži. A Šurik šurgahti völ kerdan, i möst hüvin.

- Oi, , mahtatoi! Hubad suksed, hubad suksed! näriti Šurik neičukašt. Ed mahta šurkta, ka sikš lankteled-ki kaiken!

Annuš jo muhazi. Se hüvä om, miše suksed ei olgoi hubad. A ajeltas hän opendase, tal’v om völ pit’k.

I Annuš töndui mägele.