Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Matti Pirhonen. Rosvonniekka. 2
Matti Pirhonen
Rosvonniekka. 2
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Näin
kulkima ta piäsimä lopulta Onton Kauron Maksiman talon kohalla , noin puolitoista kilometrie koululta .Tämän šuuren talon oli tänne meččäh järven rannalla peruštan venehjärviläini Ontto Lipponi , kuokkin peltuo "kylmäh meččäh ", kašvattan karjua , käynyn talvisin Šuomešša lampahan nahkoja peittämäššä – rahuaki tarvittih .Onton poika Kauro jatko tuattoh työtä ta heijän jatkajana oli nyt Kauron Maksima – vanhuš , šuuren perehen piä .Monta oli lašta Maksimalla , en vieläkänä ole täyšin varma hänen perillisien tovellisešta miäräštä , šilloin jo kaikki hänen lapšet oltih aikuhisie , vanhemmat niistä ikäihmisie .
Pitimä Nikolain kera šotan’euvottelun .Piättimä kaiken varalta pistäytyö Maksima-ukon luokši , emmäkö šais mitänih vihjehtä asiehena .
Maksiman šuuri pereh oli huomeneščäijyllä .Perehen piä , harmuatukkani ta partašuu Maksima istu kunnivopaikallah stolan peräkokašša .Šiinä oli Huotari-poika naisineh , poikamiehet Miina ta Pekka , Outi-tytär ta ketä lienöy vielä muita , šiinä kiireheššä ei ollun aikua laškie .
Tervehtimä , toivottima leipyä ta šuolua šyöjillä , mih vaššattih kučulla tulla stolah .Meilä ei ollun moiseh aikua , ta šiksipä Nikolai šelitti aikasen tulon šyyn .Šelitykšeh lopukši hiän kyšy , jotta eikö talon väki ole šattun huomuamah epyältävie liikkujie .
– Ei , poikan , ei ole ketänä näillä mailla liikkun , Maksima-ukko kiirehti vaštuamah . – Rauha , rauha meilä on ollun .
Toiset ei šanottu asiešta mitänä .Kyllähän Miina kačahti miuh , vain ei šanon šanuakana ta jatko čäijyn juontie .
Niin ni myöštymä kotih .Mielelläni heitin kiäštäni leipäveičen .
Nikolai tuaš oli tyytymätöin šiih , jotta ei šuanun paukahuttua ašieštah vaikkapa muutomua laukaušta .
Emmä löytän Suavalan Ol’onan näkömyä epyältävyä ihmistä .Rosvonniekakši häntä Ol’ona nimitti .Tulin šiitä myöhemmin maininnehekši kylän’euvoššon johtajan luo .Šiinä virašša toimi yksi Kauron Maksiman monista pojista , Hilippä nimeltäh .Vaikka ei hiän asieh šen innokkahammin tarttun , kuunteli vain .Ta šiih šiitä loppu koko juttu .
...Kešä oli kulun , elokuu oli jo puolivälissä . Levot levähetty , kurššiloilla oli käyty viisaštumašša ta ieššä oli tuaš kokonaini oppivuosi .Lapšie tuntu tulijan tuaš entistä enämmän ta šehän oli erittäin hyvä asie .Olin myöhemmin šovan jälkeh joutun käymäh koululoissa , missä oli viisi opaštujua nellällä luokalla .Še oli meikäläisellä koulumiehellä šurullini mielikuva .Yksi opaštuja kullaki luokalla .Ihan itetti .
Oli pyhänpäivän ilta .Kaunis ta lämmin elokuun ilta .Olima Marin kera juštih tullun häistä .Koulun takana eli meilä hyvin tuttava ta yštävällini Pieškan Sirkein pereh .Vanhukšilla oli kolmantena Našto-tytär , jo kolmenkymmenen maissa olija reipaš ta tarmokaš vanhapiika .Tämä oli moršien .Šulhasenaki oli šamoin hyvä tuttava Onton Kauron Maksiman Miina jo nelissäkymmenissä olija enšimmäisen muailmanšovan invalidi , hyvä työmieš , elämäntahtoni ruataja .
Šen ajan tavan mukah hiät oli viinattomat , ei pisaruakana viinua .Šen tilah ruokua oli monenmoista ta äijän .Varšinki kalua ahvenešta komieh järviloheh .Rahvaštaki oli äijän , olihan jo Maksiman šukuo – aikuhista ta lašta kymmenie .Ta yštävät niin moršiemen kuin šulhasen puolelta lisäkši .
Tanššittih valššie , polkkua , tuusteppie , patespanie , šotiisie – kaunehie virkistäjie tanššija , tanššittih paita läpimäräkši .Toivotettih mäneššyštä ta äijän jälkiläisie nuorella parilla .Miina-yštävä vain muhahteli ta Našto kumarti toivottajalla .
Hyvät oli hiät !
Oli jo yö , kun Miinan ta Našton kunnivokši järješšetty juhla piätty ta hiävierahat lähettih levolla .Myö Marin kera šamoin läksimä , eihän šiinä ollun kuin parisenšatua metrie kulettavua Valtosenjärven rantapolkuo .
Miina ta Našto lähettih meijän kera .
– Ei oikein himota muata , šulhani šelitti .
Juttelima yhtä ta toista .Miina kehu kešän vil’l’ašatuo :
– Tulou osrua , ruista , potakkua .
Šiih aikah alettih kašvattua rehunakrista ta hyvin še kuulu kašvajanki .
Näin kulu elokuun ilta .
Yhtäkkie Miina kyšy :
– Muissatko šie , Matti , šen Suavalan Ol’onan rosvonniekan ?
– Muissan , šanon . – Oli vain paha juttu , jotta emmä šuanun šitä kiini .
– Ka še rosvonniekka on , Matti , täššä šiun ieššäš , Miina tunnušti muhien entistä enämmän .
Ihmettelylläni ei ollun rajoja .Höpisin mitä lienen .
– Mie šiula šelitän koko jutun . Tulkuahan naiset lähemmäkši .
Našto ta Mari šiirryttih meijän luo .Heilä oli oltu omat naisien asiet käsiteltävinä .
– No niin . Kuulkuahan nyt , Miina alko .– Mie vet kävin tämän Naštoni luona vierahana , kulin yöjalkasešša , niin kuin šanotah . A šinä yönä šilloin kešäkuušša šatuin myöhäštymäh , piäsin kotimatalla vašta aikaseh huomenekšella .Ta läksin aštuo talluštelomah tuota čärkkyä myote Maksima-tuaton taloh .Vain kun šielä erähäššä mutkašša nävin vaštah tulijan Suavalan Ol’onan , ni kačoin viisahammakši pökäissä pois tieltä vešakkoh .Mänin jotta pajikko ta katajikko vain šuju .No , lopun työ tiijättä .Ol’ona oli pilata räččinäh , niin akka-parka pöläšty .Kun šie , Matti , kävit šilloin vierahaš kera peryämäššä meilä šitä rosvonniekkua , oikein miula himotti šanuo , jotta elkyä eččikkyä pahanruatajua , täššä še on .Vain toisekšeh arvelin , jotta antau nuorien miehien vähäsen šeikkailla .Šiinä še oli koko rosvonniekka-juttu .
Nakroma joukolla koko juttuo .Šiinä tuli mieleh vielä šeki šeikka , miksi kylän’euvoššon johtaja Nestora Maksiman poika Lipponi ei ryhtyn piättävih hommih šen epyältävän henkilön eččoh .
Yksinkertasešti šiksi , kun tuo rosvonniekka oli hänen velli , kulekšija yökunšissa !
Ta vielä .Miinan ta Našton häissä oli še šamani Suavalan Ol’onaki , ta toisien ämmöjen kera laulo :
– Kokko lenti koillisešta ,
havulintu halki maijen ...
Eikä voinun ni ajatella , jotta hänen ieššä kešäkuun rosvonniekka šyöy hyvällä ruokahalulla anopin paistamie kakkaroja .
Rosvonniekka. 2
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–
–