Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Mehed L’udmila . Puavila ta kalitta
Mehed L’udmila
Puavila ta kalitta
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Oli
ta eli karjalaisešša kyläššä Puavila-priha .Vanhemmat tykättih omua ainikkie .Poika ruttoh kašvo ta hänellä tuli ikävä kyläššä .Hiän piätti , jotta tuli aika eččie ičellä antilahan .
– Muamo , paissa šie miula potakkakalittua . Lähen mieruo kaččomah , šano Puavila kerran huomenekšella .
– A-voi-voi , mitä olet kekšin ! Puitto myö emmä šuvaiče šilma , rupesi voivottamah muamo .
– Muamo , ka mie missänä loittompua meijän meččyä ta järvie en ole ollun . Tahon iččie näyttyä ta toisieki kaččuo , šano priha .
Muamo paisto pojalla kalittua ta joka piiruah lisäsi oman armahuon , huolen ta malitun kappalehie .
Naini pani prihan kesselih kalittoja , šuolua ta puhašta vettä kaivošta .
Puolipäivän aikana Puavila šepäsi muamuoh ta anto kättä tuatollah .
– Puavila , još tullou vaikie , ni kačo piiruah ta šano : "Kalitta , kalitta , auta ! Muamon malittu hiäštä pelašša !", n’euvo muamo .
– Passipuo äijän , muamo , kiitti poika .
Tuatto anto pojalla šauvan ta šano :
– Puavila , ole rohkie ta voimakaš .Anna tämä šauva auttau šilma vaikeukšien voittamisešša !
– Passipuo äijän , tuatto , kiitti Paavo .
Priha läksi matkah ta aštu meččäpolkuo myöten pimieh šuaten .Šiitä hiän vaipunuona istuutu kannolla , joi vettä ta voimua heti lisäyty .
Šuuren kuušen juurilla Puavila valmisti ičellä makuupaikan okšista , ašetti kesselin piän alla , otti lötöt jalašta ta uinosi .
Unešša priha näki kaunehen neiččyön , kumpani kučču häntä .
Huomenekšella päiväni noššatti Puavilan , ka hiän miteinkänä ei voinun unohtua kaunotarta .
Poika joi puhašta vettä , šöi puoli kalittua ta läksi matkah .Konša päiväni jo alko laškeutuo , Puavila ieššä ilmešty šuuri notko .Priha otti piiruan ta čuhutti :
– Kalitta , kalitta , auta !Muamon malittu hiäštä pelašša !
Äkkie kalitta muuttu šillakši ta poika ruttoh aštu notkon toisella puolella .
Puavila aštu ielläh ta näki šuuren kaunehen järven .Hiän tuaš kyšy apuo piirualta ta še autto – muuttu venehekši ta ehätti pojan poikki järveltä .
Priha uinosi järven rannalla ta huomenekšella jatko matkua taigua myöten .Hänellä oli vaikie , ka tuaton šauva aina tuli apuh .Matalla Puavila šöi mussikkua ta malinua penšahista , ta joi vettä .
Illalla poika näki uuvven eštehen – korkien vuaran .Hiän otti kalitan , čuhutti taikašanat ta piirua tuaš autto – muuttu nuorarappusiksi .Rappusie myöten Puavila nousi vuaran huippuh ta piäsi toiseh muah .
Priha kiitti kalittua avušta ta korjasi šen kesselih .Hiän vietti yötä vuaran luolašša ta läksi ielläh .
Puavilalla eteh tuli šuuri šuo .Hiän tuaš kyšy apuo kalitalta ta še muuttu polukši , kummaista myöten poika jatko matkua .
Šuon toisella puolella avautu kaunis nurmi , missä šeiso šuuri tvorčča .Tvorčašša eli čarouna čuari-tuattoh kera .Puavila kos’s’o čarounua .
– Kaunotar , mie nävin šilma unešša ta monta päivyä olen eččin šilma . Tule miun naisekši ta mie koko ijän pien šiušta huolta , lupasi priha .
Ka antilaš piätti tarkistua pojan voimua ta šukkelutta .Hiän käški pyytyä kalua ta šuolata šitä tynnyrilöih , šahata mečäštä halkuo ta korjata ne pinoloih , kerätä marjua ta keittyä varen’n’ua , ta vielä i kyly lämmittyä !
Tuaton šauva autto Puavilua kuatua puuta , a šuola , mitä muamo pani kesselih , šuolasi kaikki kalat .Niin priha šuoritti antilahan kaikki tehtävät .
Čuari-tuatto ihaštu noin voimakkahalla šulhasella ta šuoštu häih .
Šiitä Puavila ta hänen čarouna myöššyttih šulhasen kotikyläh , piettih vesselät hiät ta ruvettih elämäh rauhašša ta šovušša .Ta kalitat aina oltih heijän stolašša parahana herkkuna !
Puavila ta kalitta
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–