ВепКар :: Тексты

Тексты

Лексико-грамматический поиск | Создать новый | ? Помощь

Расширенный поиск ↓

ä

ä

ä

по

записей
Простой поиск ↑

Найдено 1 203 записи.

No диалект подкорпус жанр Заголовок Предложения
81 Кестеньгский
фольклорные тексты предание Porinpaikka / Pori
(Поринпайкка / Пори)
  1. Ja šiihi hiän oli luatin kämpän ta šiinä on elän.
82 Кестеньгский
диалектные тексты, фольклорные тексты волшебная, сказка Paimen Juakko
(Пастух Юакко)
  1. Hiän eli ilmaiseh ikäh ei ni mitä tehnyt, kun vain lehmie paimenti.
  1. Hiän šielä mečäššä ajattelou: "Mintäh mie en voi akottuo, kun mie šuan niin äijän rahua, ta kaikki annan papilla ta kirkkoh.
  1. Čuari läksi Juakon luo kostih: hiän tietäy, jotta missä Juakko eläy.
  1. Та ei hiän ni kuin voi piäššä šinne, kun meččä on matalla.
  1. Ei hiän čarkalla vuartan, vai šanalla hiän šatatti.
  1. No mitäkö hiän šiula šano?
  1. Та hiän rupieu kesryämäh.
  1. Hiän kesryäy kerän rihmua ta nošti Juakon.
  1. Hiän šamalla tavalla kolmena iltana kesryäy kolme keryä rihmua.
  1. Juakko kun kaččeli, kaččeli, nin ei hiän ni kerin uinota, kun häntä tultih jo noštamah.
  1. Še oli niin pitkä Juakko tuumi, jotta hiän kokonaisen vuuven on šielä muannun.
  1. Spuassu šano:
    Hyö ei lašettu matkamieštä taloh, kun tuli matkamieš hiän taloh talviyöllä.
  1. Hiän käški kysyö šiulta, miksi hiän on šiihe ruatoh joutun ta kotvanko on šitä ruatuo ruattava.
  1. Spuassu vaštuau:
    Hiän on joutun šiihe työh, kuin on antan kyšyjällä šemmoista kuivua ta pahua leipyä, mimmoista hiän iče ei voinun šyvvä.
  1. Hiän piäšöy šiitä ruavošta, kuin hiän lukou, äijänkö jyvie on šuurešša ruispellošša, ta kirjuttau miula.
  1. Hiän käy keikkih taloih ta kerto kaikilla, mitä ni spuassu šano ta millä hyö omaštah ruavoštah piäššäh.
  1. Niin Juakko piäsi naiseh luo ta rupei hiän elämäh onnellista elämyä, omašta työštäh hiän šai šen hyvän elämän.
83 Ругозерский
диалектные тексты, фольклорные тексты волшебная, сказка Bokko da tyttö
(Девушка и баран)
  1. Bokko vedäy regie, a hiän dälgeh aštuu.
  1. Šanou akalla, d’otta hiän laškis heidä yökši.
  1. A Šyötär-akka ei tiijä, d’otta hiän on akkua eččimäššä, vain koissa rehendeliečöy.
84 Ребольский
диалектные тексты, фольклорные тексты волшебная, сказка Kaprehen starina
(Сказка про козла)
  1. Lähtöy, kalua pyytäy, šuau kalua hiän äijän šielä.
  1. Hiän šitä lašta kašvattau, elättäy, kašvau jo še lapši.
  1. Ka hiän matkuau jälkeh peitokkali, hiän matkuau jälkeh peitokkali.
  1. Mänöy hiän jälkeh, mänöy kaččouka taloni on šiellä helpponi.
  1. Ka kapris šanou:
    Ka iče hiän i tuli.
  1. Mie, – šanou, – tämän tytön šain jo, – šanou, – ammuin, ku pikkarasen lapšen tuolta niemeštä löysin, kun oli lykätty šinne itkömäh, ni mie hänen olen, – šanou, – kašvattan täyvellä varrella, tai hiän miun, – šanou, – vanhantau nyt, – šanou, – kun mie vahnanen.
  1. Ka hiän šanou, jotta "mie, – šanou, – tulen täh tyttöh šulhasiksi", – šanou.
  1. No, viey.^ Tai šanou, jotta "kuinpa mie, – šanou, – kaprehen rukan tuah heitän, – šanou, – kun hiän miun kašvatti?
  1. Hiän jälellä kualau, a häntä käšköy iellä kualamah.
  1. Hiän kualau iellä, ka hiän jälellä jätättäy ta jätättäy ta...
  1. No hiän kun suorieu sen vuatteih, ne panou jalaččimet jalkah, ne vuattiet piäl.
  1. Ka, – še šanou čuarin poika, šanou, – miksipä šie tapat, – šanou, – kun šie hänet otit, – šanou, – jotta šanoit, jotta miun kun hiän kašvatti, ni mie hänen vanhannan, šyötän vanhana kaiken hyväsešti?
  1. Hiän mänöy še kapris kotih.
  1. Hiän tuaš huomena pyrkiy, šanou:
    Työntäkkyä työ hot’ meren rannalla kaputtojani kaštelen, pešeyvyn šielä.
  1. Tyttö šieltä noušou mereštä, hiän mualla šiinä istuu.
  1. Hiän kun mänöy šinne kapsahtau, šanou:
    Eikä šyyvvä, eikä tapeta, ni kummaista ei ruata!
85 Кестеньгский
фольклорные тексты предание S’ert’ukanniemi
(Мыс Сертюканниеми)
  1. Ja hiän ei muuta, kun panou ovet kiini, mutta šalpah ei pane.
  1. I hiän mänöy oven viereh, hänellä oli kalitora šemmoni pikkaraini, ottau kurikan reunahanša.
  1. Šilloin oven kun enšimmäini avai, ukko še šeiso, hiän kurikalla enšimmäiseh!
  1. Ja hiän pihalla vuiti, että vielä niitäki šuaha.
  1. Hänen mieleštä ei olis laškie yhtänä takasin, jotta hiän olis ne pannun kaikki šiihi
  1. Ei hiän lähten jälkeh konešno.
  1. Niin šiitä vanhin, mi oli joukošša, šano, jotta hiän S’ert’ukkua eččimäh enämpi ei lähe, eikä vankiččomah".
86 Новописьменный севернокарельский
публицистические тексты Raisa Remšujeva. Tollonjoki: kaunis kylä Livojoven vesitiellä
  1. Hiän eli Šuomešša poikah kera.
87 Кестеньгский
фольклорные тексты предание Ukonmänty
(Сосна Уконмянту)
  1. Še nousi puuh, šiihi mäntyh kaččomah, että missä paikoin, missä hiän on.
  1. Ta kolmet vuorokauvet oli hiän männyn juurilla muašša venyn, ennen kun piäsi mallihinsa, jotta missä hiän nyt on.
88 Ухтинский
фольклорные тексты предание Lappalaizenkivi
(Камень лопаря)
  1. Hiän on Alapiäššä.
89 Паданский
диалектные тексты, фольклорные тексты волшебная, сказка Оli ennen ukko da akka
([Подмененная женa])
  1. A poiga toatolla da moamolla ei šano, kunna hiän panou akat.
  1. Hiän šanou boat’uška-ukolla:
    Miä tulen, ku männet käynet ennen seppäh.
  1. Halguo päččih hiän panou sihi komnattah, mihi vierräh moatah.
  1. Andilaš ku mäni kuččumah, ga hiän i kaiken ne brujat, kuin pidi, niin ni ažetti; terävät puolet pani kaikilda yläh päin.
  1. Tuli hiän da moata i vieri.
  1. Hiän mänoy, männeššä tulen päččih čokkoau, eigo kirru eigo midä, tullešša tuou pihet perttih.
  1. Hiän ku sin mäni dai kirgu, sieldä tuldih nečistoit diemanat, tuldih ku loajittih lomineh sinččoh: erähät däräheldih purahih, keihähih da lomuh, a erähät kiännyttih tagazin, a naini vuottau sidä ukkuodah ovihavošša pihet keeššä.
  1. Mieš ku oven avai, hiän pihtimillä liččooldi, sen ku liččai, se halgoksi i muuttui.
  1. Hiän otti da päččih i čokkai i šano:
    Ku ollet ristikanža, ni tule, ku et olle, ni elä tule.
  1. Hiän ottau toižet pihtimet, sen halgožen toaš pihtimillä liččou, kolištelou, kolištelou, toaš päččih i tresniy i šanou:
    Ku ollet ristikanža, ni tule, ku et olle, ni elä tule.
  1. Hiän tavottau kolmannet pihtimet kädeh, halguo kolištelou i päččih toaš i tresniy i šanou:
    Ku ollet ristikanža, ni tule, ku et olle, ni elä tule.
  1. Kodvažen olduoh päčistä tulou mužikka, ku d’o hiän on kauniš, ni ei šoa ni šanomalla šanuo!
  1. Hiän, se kodilane čikko, ottau kiven kaglah sidou, da čikon vedeh, a iče hänen šobat peällä panou da tulou kodih.
  1. Miähän olen, – šanou hiän.
  1. Väymiež rubei duumaiččomah: "Kui hiän on miun akka, neušto miä en tunne omoo akkoo.
  1. Se ku veissä kigli, dai nuorani kaglašta i šolahti, hiän nuorašta peäzi, oallollah hänen lykkäi rannalla.
  1. Hiän otti da šobažet pezi, pordahat pezi, sinčot dai pertit pezi, šobat pani päčillä kuivah, a iče mäni šobien toaksi ištumah.
  1. Hiän läksi sieldä päčildä, tuli syötti mužikat, d’uotti.
  1. Dai tiijuššettih siidä talošša, missä oli hiän, se naini miehellä.
  1. Missäbä hiän on?
  1. Ka hänellä myö andoma eri komnatan, sielä hiän on, – šanotah mužikat.
  1. Hiän mäni, šanou:
    Čikko šano, što "ku miä teällä lähtenen, ni miä nämbi en oo tiän".
  1. Hyö šanotah, što "ku hiän niin šano, ni myö emmä kuču".
  1. Tuli perttih, missä oli ukkoh, kaččou, ga oma ukko istuu, hiän šanou:
    No ku miä täh tulin, ni miä nämbi en oo tiän.
90 Новописьменный севернокарельский
публицистические тексты Мехед Людмила. Marfa-ämmön n’euvoja
  1. A mitä hiän antau?
  1. Kačo, elä kompaššu, apulaini, hiän šano muhien.
  1. Kuin makie varen’n’a tulou talvella lettujen kera, hiän heilutti piällä.
  1. Ämmö luki malittuja, a mie kuuntelin ta rissin oččua, kuin hiän.