Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Nina Zaiceva. Minun vepsläine oza
Nina Zaiceva
Minun vepsläine oza
Veps
New written Veps
Neciš
aigaspäi minä tedištin kanzan peitazjan minun sündundas .No nece ei jätand siloi minus mittušt-se šorpakast vai veresišt jäl’ged .Se kuti unohtihe , i mö eläškanzim edemba meiden surel kanzal .Mamale pidi mända jo radole , sikš ku lapsid oli koume , i tatan rahoid meile kaikile ei täudund .Mö abutim mamale kaikes .
Ku tozi sanuda , ka Polina-mamoi oli tabakaz naine .Muštan , meiden kodiš oli mugoine vauged pulava .Se ei olend mujutadud , ka nimittušt mujud-se külälaukas ei olend siloi .Mujutadihe küläs , ken om bohatamb , miččel-se ohral , minä necidä en el’gendand .A meil oli vauged lava . Kaikuččen sobatan mö pezim lavad , kaik koume neičukašt , ken kut voi .Otlim vädran , koume ludad , mugoižid vastoid lehtesita , čurud .Kastoim lavan , pudištim sille čurud i hosim sidä , mi oli meiden penikaižid vägid .Nece oli jüged rad – pidi pesta lava sihesai , miše lavale ei jäiži ni üht čurušt .Mö kaik kävelim kengäta .I ku čuruine putli jaugan alle , ka oli ani kibed .A tatan hur jaug oli völ kibed . Suren voinan aigan händast ranitihe jaugha .Konz oli paha sä , hänen ran vähäižen avaitelihe , sigäpäi tuli penikaižid raudmuruižid , drobid , čakad , kut meil sanutihe , vai vert .Tat siš aigaspäi jäi rambičijan .Ka necen-ki täht meile pidi ani hüväidešti pesta lava .
No kerdan mö unohtim neciš .Oli kezapäiv ,lapsed vändiba irdal čikhu , a mö pezim lavad !Hosim sidä väzundahasai .Sid’ Al’aine sanui-ki :
– Irdal vihmui , bučiš om äi vet .Voim toda vädral i pläskaita lavale .Kuni mama tuleb , ka se kuivab .A mö voim vähäižen väta küläs .
Mö läksim külähä i unohtim neciš .Ehtuškanzi jo .Rigol joksim kodihe .Tat-se meiden oli mugažo ani tabakaz .Konz tulim kodihe , ka maman mod oli ani must .
– Aha , tulit , laškkogod ! A lava teid varastab .
– Ka , mamaine , mö pezim lavan .
– Ka jose pezit ? A mi nece om ?
Sid’ mö homaičim , miše kaiktäna laval venui čurud .Mamoi tembaiži vädran vet i pläskahti sidä lavale :
– Peskat ! Peskat muga , miše ni üht čurušt ei olend laval .Da völ sanugat spasib , miše nügüd’ keza om , karzin om joudai , i nece vezi ei putund kartohkoiden päle !Ika tatoi teišpäi nahkan nütkäiži !
Nece oli urok .Mö pezim lavan möhäze ehthasai .Eskai em nähnugoi , kut tatoi tuli .Tatoi tuleskeli radolpäi möhä , tegi kolhozas pöudradoid .Siloi sanutihe : radad päivän i sad "päivpalikon ".Nece "palik " znamoiči , miše ristit radoi päivän .Kolhozas dengoid ei olend .Erašti radnikoile sanutihe , miše voib mända laukha dengoita , i ken om kirjutadud listaha , ka sille anttas sömtavaroid , a kolhoz maksab neciš möhemba .No aigkeskust neniden laukkävundoiden keskes oli ani pit’k .I sid’-ki , konz tuli väzunu tatoi radolpäi , meil ei olend nimittušt ehtlongid .Mö pezim lavan , a mamoi lüpsi i söti kodiživatoid , da völ liinmal midä-se tehli .
– Mi sid’ tegese ? Mikš neičukaižed ei magakoi ?
Mamoi ei sanund hänele neciš openduses .Lava tatan tulendaks hošti , kuti lakiruitud parket !
– Tatam , varasta-ške , – sanuin minä , – kacun kanaižid , tedan , om sigä munid .
Mö sizaridenke heredašti toim munid , pezim niid , panim kehujaha samvaraha , mitte puhkui purul jo .Muštan , niken meišpäi ei tahtoind panda lämhä samvarad .Ved’ pidi otta kädel mustid hilid !Käded redustoitihe , ei voind niid pesta čomin eskai muilanke , künziden al oli must pird .No necen kerdan mamoi pani sen lämhä iče .
Mö krušim keittud kartohkoid surhe blödaha , ližazim solad , valoim maidod , panim krušitud munid da lukheinid .Nece oli meiden jogapäiväine ehtlong .Sen nimi oli vaiše venäkelel "podholodnoje ".Ku sanuda tozi , ka ei olend-ki mugoine jo hond .Erasil ei olend lehmäd i ei olend necidä podholodnijad-ki .No konz se-žo üks’ sömine , ka erašti hambhid jo löb .No mö em pagižnugoi neciš nikonz .
Hot’ meiden sömižiden valičend ei olend bohat , no oli mugoižid , miččid minä en unohtand i erašti lidnas-ki tehlen .Hot’ mi oli keittud vai pašttud venälaižes päčiš , sidä ei voi rindatada niminke !Üks’ niišpäi oli mugoine pašttud kartohkpudr , vai "dročona " maman kartte .En voi sanuda , toi-ik mamoi necen receptan ičeze Bereg-küläspäi , vai nece oli meiden küläs-ki kaikil , no nece oli meiden kanzan armaz sömine , hot’ tehli sidä mamoi ani paksus .Se oli homendezsömine .Mamoi keiti kartohkoid , puhtasti niid , peksi tarkas petkloižel , valoi sinna hulad maidod , ližazi koume-nel’l’ kanan munad , sulatud void , kandatest , voidi völ pälpäi voil da kandatesel i pani necen kaiken rehtläle i čokaiži venälaižhe päčhe , konz se oli jo hilil .Ei pidand lämoid .Sid’ , konz nece kartohkpudr ruskištui pälpäi i tehlihe sen päle mugoine kerthut , hän heitli sidä päčišpäi i sid’-žo stolale .Söim sidä vilun maidonke .Kaikutte meišpäi , neičukaižišpäi , tehli pudros ičeze uruižen i söim sihesai , kuni meiden urud vasttasoiš .Ei , mö em nagrnugoi södes .Söim vaitti , tatoi ei navedind uradindad stolan taga .Voiži sada hänelpäi čaigun-ki ocha luzikal .Ka zavodim söda-ki , konz tatoin kädes oli luzik , i hän ezmäine otli midä-se astjaspäi .Ved’ söim mö ühtes astjaspäi siloi .Ku päilongin aigan stolal oli keitost , ka sidä mamoi toi tatannoks padas .Tat otli tellän , mugoižen laudaižen lihan täht , heitli keitosespäi lihan i čapoi sidä palaižihe , vai kut meil sanutihe "supalaižihe ".Panli lihad astjaha , i sid’ jo mö zavodim söda .
A nece sana "supalaine " om ani ilosine .Meil sidä paksus kävutoittas .Supalaine voiži olda midä taht : supalaine leibäd , supalaine pirgad , supalaine kangast , eskai supalaine mad-ki !Siloi nikenele ei tulend mel’he , miše nece sana om sündunu kahtes sanaspäi : su + palaine .I ezmäi znamoiči-ki sidä palašt , mitte sus oli .No meiden küläs supal-sanas niken jo ei rižand nenid erilaižid sanoid .Ned ühtenzoitihe ühthe sanaha , i sanan znamoičend om levenzoitnus .Nece jo möhemba minä el’genzin necidä , konz zavodin oppida vepsän kel’t .
A necen maman opendusen , miččen olem sanuded lavan pezemižes , minä otin muštho kaikeks igäks .Ku om anttud rad , ka tarbiž sidä tehta .Ani konz lugin mittušt-se kirjad , i se ei olend minei mel’he , ka minä kacmata sihe lugin lophusai .Rad om zavoditud , tarbiž sidä lopta .
Radod küläs oli äi , i kaik oli jüged : kandišta kodihe vet jügedoiš vädriš , pil’da da haugoida haugoid , kandišta kodihe , toda vet i panda lämhä kül’bet’ .A konz tuleskeli heinäntego , ka radod ližazihe sadha kerdaha .Kaik läznitud oliba kolhoznijad , i sigäpäi ičeze lehmän täht ei sand nitta heinäd .Oli kovas kel’tud .Muštan , kerdan tatoi peitoiči niti heinäd meiden Pühikoi-lehmäle läz mecad penel normudel penshiden keskes , miše surustada lehmäd ehtal , paimendusen jäl’ghe .Sigä niken ei nitänd heinäd kolhozan täht nikonz , sijad oli vähä .Hein sigä pakuštui i hapni muga .No ken-se nägišti , miše tatoi toi necen heinkorman kodihe , sanutihe kolhozan pämehele .Oli sur’ kida .Minä kulin ehtal , kut tatoi sanui hilläs mamale , miše hänele sanutihe suimal : völ kerd i händast kükstas partijaspäi ."Ka hapnegaha nece hein sinna , nikonz enambad en lähte sidä nitmaha !"– sanui tatoi . Ved’ hän oli mugoine kovatabaine partiiühtnik !Minä necidä en voind el’geta nikut – ku hein hapneb , ka mikš ei voi sidä otta i sötta Pühikoid .Mö muga sidä navedim kaikel kanzal , ved’ se oli kaiken kanzan sötai !No minä varaižin küzuda neciš tatal .El’genzin , miše siš om mitte-se mugoine peitznamoičend , miš teziba vaiše vanhembad .
Mamoi i tatoi oliba heinäntegol pit’käd päiväd , a kaiken kodiradon tegim mö , neičukaižed .No äjak oli ihastust , ku mö midä-se völ keitlim ehtlongile .Tatoi i mamoi saneliba , miše meita hö koližiba näl’gha .
Pühäpäivin mö kävuim mecas .Minä , ozutesikš , navedin kerata murikašt .Mustikaižen keradamine , voib olda , oli kebnemb-ki , no siloi käded oliba mugoižed redukahad , mö olim , kuti "redumajagad ", kut sanutas pohjoižvepsän mal .Siloi mö em tednugoi , mil pesta i heitta necidä mustad mujud .A Al’aine ka navedi kerata babarmoid .Nece oli ani ilokahašti .Mö varaižim vaiše vastata kondjad , ved’ se-ki oli mugoine magedsu !
Muraškoid mö poimim Surel sol .Mugoine son nimi oli – Sur’ so .Kerdan küzuin minun Boris-dädäl , Tal’oi-ristimaman vellel , mikš sol ei ole nimed .Hän ved’ kaiken tezi .Dädöi sanui vastha , miše hänen melen mödhe sid’ ende oli mugoine laht , vezisija miččespäi-se järvespäi .A aigan mändes laht madalzui , kazvahtui soheinil , tegihe soks .I mušt vedes jäi vaiše külän nimehe : Laht-külä .Sidä enamban , nügüd’ küläs ei mušta-ki niken , midä sana "laht " znamoičeb .Sikš ristitud tänna sijazihe-ki , vedennoks .Muite ei oliži sel’ged-ki , mikš ristitud sijazihe mugomale tahole , kus ei olend vet , i nügüd’ sidä sadas kaivoišpäi , miččid om küläs äi .I vezi-ki niiš om lujas puhtaz i sel’ged .Ka ved’ kut hüvä olnuiži , ku olnuiži täs völ mitte-ni jogut , ojaine , järvut .Järved oma küläs ümbri , no külä Laht-nimenke ei seižu nügüd’ lahten randal !
Surhe sohosai oli koumen kilometran pitte matk .Muštan , kerdan mö läksim sinna nellän kesken , nel’l’ neičukašt .Konz tulim sonnoks , mö kaik , kuti käskön mödhe , heitim pälpäi platjod i panim ned murni – miše ei segoida .Mecas om mecižand vai mechine , ka mö tahtoim völ manitada sidä-ki .Ved’ mechišt kuctihe meil völ "oiged mez’ " vai "oiged čura ".Meletim , miše ku sobad om murni , vai väral polel , ka se ei voi meid nägištada . Ku se om oiged , ka mö kärautelim murni , hurale polele platjoid .Mö kaik uskoim sihe , ved’ Sima-tädi , meiden külähine tedai i minun Ulli-baboin sebranik , eskai nägi sidä , starinoiči , mitte se om .Nece oli čud , no Sima-tädile kaik ižandaižed da emägaižed ozutelihe .Hän nägi kaikid : kül’betiš – kül’bet’ižandan , karzinas – karzinižandan , vedes vedehižen .Eskai päčin päl nägi päčinrahkoin .Sanui , miše se om mugoine pičukaine bardakaz mužikaine .Sikš konz minä kerdan läžuškanzin kurkun kibuhu , i minei sanutihe , miše tarbiž päčin päle libuda , lämbitadas , ka minä säraižin sigä , kuti lehtesut .Varaižin eskai kacuhtada pimedaha päčin čogaha .Muga venuin-ki ripten : pol’ hibjad päčil , pol’ hibjad ripui honuzpoles .
Necen-ki kerdan , konz läksim mecha , minä varaižin , en mahtand čomin kävuda mecas , hot’ marjoid poimin teramba kaikid .Minä nikonz en sönd marjoid sihesai , kuni puzuine oli jo täuz’ .Konz se oli čuhunke , ka siloi minä-ki zavodin söda .Edel mecha kävumišt minun Ulli-baboi lugi minei pit’kän openduzstarinan , kut tarbiž mecas kävuda .Hän äi kerdoid minei tošteli :
– Kacu , raukaine , mec om eläb olii , se kaiken nägeb i kaiken kuleb .Ala uradi mecas , ala katkoi barboid , ala mäzöta marjoid , ala sül’ge .
Oli äi – "ala ", i minä čududelimoi sihe :
– Ulli-baboi , a midä voib siloi ?
– Ka , raukaine , kaik verajad om avoin , ku sinä oikti ičtaiž vedäd mecas , nimidä ei ole kel’tud .I kaik emägaižed i ižandaižed vaiše abutaškandeba sinei .Kacu jaugoiden alle , ala polge kün päle , se ei navedi necidä , konz ahtištadas sidä .
– Kutak nece "ahtištadas ", se ved’ ei ole ristit !
– Ei ole ristit , no om eläb olii . Sil-ki om ičeze sändod i ičeze sija elon täht .
A minei iče nece kü-sana-ki tundui mil-se čudokahal , lühüdal , no mugoižel varukahal , kuti ambund .Konz minä tegimoi tedomeheks , ka tedištin , miše se om ani harvinaine sana vepsläižil elotahoil .Toižed vepsläižed enamba sanuba venälaižid velgsanoid : gad , zmii .Kerdan minä kulin , kut Sima-tädi abuti minun Tal’oi-ristimamale kün purendas vai "kosketuses ", kut meiden kodiküläs sanutihe .Tedan , Natoi-tädi mecas "ahtišti " küd , i se puri händast .Ulli-baboi joksi rigol toižele külän röunale kucmaha Sima-tädin .Minä ištuin čogaižes i vändin tätüižil , miččid minei Ulli-baboi ombli iče .Hö ei homaičenugoi-ki mindai , i minä kulin nene puhegen sanad , miččid pagiži Sima-tädi , saubates purendsijan puhthal paltnasižel ripakoižel : "Must kü , kirjav kü , vauged kü , pakuine kü , tedat , kus teiden kodi , kuna kü teid rodi ,aidan kočkus elo , mängat sille tele .Kibu kivehe , a mokad küle .Pahust’ paha , mäne maha neciš Natoi-neiččes , eliži hän enččikš .Amin’ , amin’ , amin’ !"I hän midä-se völ valoi jaugale .Hänen kodiš kaikil paličoil oli äi erazvuiččid voiškid .I sid' hö homaičiba mindai .Hän muga tarkas kacuhti ani minun sil’mihe i sanui :
– Ei pida muite nenid sanoid kandišta i pagišta .No kacu , minä edel-ki homaičin , mitte mušt terav sinai om !Oled tark i melekaz neičukaine .Ku oližid mustsil’mäine , ka andaižin kaik minun tedod sinei .No sinä oled sinisil’mäine ,en voi londusen vastkarin tehta .No sinä ku muštad , ka void kävutada necidä puheged kün purendaspäi .Ani čomin i oikti sidä muštad .Vaiše pagiže hengel i vägel , kuti puhud sanoid suspäi i kurkuspäi eskai .Siloi se abutab .I ala papata nenid sanoid muite , ei abutaškakoi .
Ka minä ni kerdad en pagižend-ki niid , ei tarbiž .I necil-ki kerdal küid mö em nähnugoi mecas ,no meile ei abutand nece sobiden murni vajehtamine .Mö tozi-ki segoim mecha .Sid’-se tuli-ki pähä Sima-tädin starinad .Tarbiž tulda sagedan kuzennnoks , pakita sidä , miše se pästaiži ičeze oksiden alle ištuhtada , lämbitadas , voib olda , ön-ki vedäda .A sid’ johtutada kaiken , midä olim tehnuded mecas .Voib olda , muite katkoim barboid ...Ka kut niid ei katkoida , ku säskid mitte vägi om !Söba luihesai .Vaiše nene barbad abutiba-ki .Voib olda , marjoid muite mäzötim !Ei jo tarbiž , a mö kaik hüppim i hüppim uzid marjoid ectes . A ved’ muga oli-ki !Pidi sanuda mechižele zavetsanoid i sanuda "prosti meid ".Sid’-se minä möst sain mugoižen urokopendusen .Ei pida vedäda ičtaze kaiktäna , kuti emäg vai ižand oled .Kodiš vaiše oled emäg , a toižiš sijoiš – adiv .Ka tarbiž ičtaze muga vedäda-ki , ustavakašti , hilläšti .Sid’-se meile kaikile elo necidä ozuti-ki .
Ištum mö , kokotam , säraidam , ličimoiš ühten kuzen alle kaik , miše lämemba oliži .Meiden tatad läksiba meid ecmaha .Ambuba oružjišpäi .A ehtal ed voi el’geta-ki , kus amptas .Kaikiš polišpäi kulub .Hüvä om , miše mö em ehtnugoi edahan sirttas , i meid löutihe .No nece-ki urok , kova urok , ližazi mel’t pähä .Ku rahvaz sanub nenid sändoid , ka pidi kundelta , ei jokseta mecas , ku ei tarbiž .
A minei muštho völ ličihe sarn rambičijas kondjas .Sidä minei F’odor-dedoi mugažo starinoiči .Ken-se ambui kondjan emän jaugha , konz sil oli poigaižid .A ved’ nece meil oli kovas kel’tud .Sille tegihe katkaita pu i tehta pujaug , ved’ poigaižid pidi sötta .Dedoi sanui , miše nece kondiemä nügüd’-ki käveleb mecadme , a sen jaug kidžaidab : kidž , kidž !Minä ištuin neičukaižiden keskes i säraižin , kundlin , ei-ik kulu necidä kidžaidust .Om žal’ , miše meidenke koirad ei olend , se abutaiži ten löuta .Minun Polina-mamoi starinoiči minei konz-se , kut hän-ki kerdan segoi mecha :
– Tedad-ik , astuim mö sinun tatanke tedme heinäntegolpäi .Hän midä-se vähäšt jäi tagaze , a minä polhe čokaižimoi kacuhtamha , ei-ik sid’ mustikašt ole .Meletin : ton teile , söd maidonke .Mäni-se , tedan vaiše kümne minutad , a sija tuli mitte-se tundmatoi .Ka muite-ki minä sijoid-ne tägälaižid hondoin tezin , ved’ toižes tahospäi mindai tataiž toi .Kidastaškanzin , ol’otaškazin .Nikus nimidä !Avoi-voi , kus Ivan om ?Joksenzin sinna-tänna , väzuin surmhasai .Mäni jo , tedan koume časud .Minä jo väl’düin , ved’ näl’ghine olin heinäntegoradospäi .Pimenzuškanzi .Sid’ kulištin ambundan .Amptas ülähänpäi , a minä ištun kuti miččes-se haudas .En teda , kuna mända .Sid’ kulištin , miše ken-se läheneb minunnoks .Avoi – händikaz !No nece ei olend händikaz , nece oli meiden koir Šarik .Tatoi minei möhemba starinoiči , miše käski sille ecta mindai .Muite koir kaiken aigan oli tatanke , se oli mectuzkoir .A sid’ se kundli i löuzi mindai .Se voiži vedäda mindai tele rahvahannoks , no mindai jaugad ei kandnugoi .Minä sebazin sidä , nagran i itken sen-žo aigan , pakičen , miše se ei jätaiži mindai mecha üks’näin .Löuzin paksumban kuzen , ištuimoiš Šarikonke kuivile oksile , minä kaiken pidimoi sen kaglas , varaižin , miše jätab mindai .Sišpäi mugoine läm’ tuli .I minä uinzin .
Minä küzuin :
– Ei-ik jätand Šarik sindai ?
– Ei jätand . Ved’ sille käsktud oli .Ižand käski .A jo homendesel , konz mužikad jatksiba minun ecindad , ka minä oikti kulištin , kuspäi amptas .Ei olend-ki edahan .Kuti mindai paha vägi siloi tembaiži mecas i vedäteli korbedme .Libuin jaugoile i läksin Šarikon taga ,se toi mužikoidennoks .Naku siš aigaspäi Šarik tegihe minun parahimaks sebranikaks .Minä muite-ki koirid navedin , a sid’ völ enamba el’genzin niiden sebrut , niiden todesišt uskoližut ristitule .Heinäntegon aigan iče en sö , a koirale söda andan .Se-ki maksoi minei ičeze armastusel .Kacu , Veraine , tarbiž mecad armastada i meiden vellid-živatoid mugažo .
– A kutak siloi mö necil vodel Ezikoid vem mömha ? Sinä iče sanuid .Ved’ Ezikoi om meiden parahim sebranik .Minä eskai en voi nimiš meletada nügüd’ , vaiše Ezikoiš .
Ezikoi – nece oli meiden lehm .Meil lehmid kuctihe enamban kaiked päividen mödhe – miččel päiväl sündui , ka mugoine nimi-ki : Ezmärgen ka Ezikoi , tožnargen , ka – Tozikoi , Pähäpäivän – ka Pühikoi .Ei , oli toižid-ki nimid , no meiden kanzas muga oli .Mamoi sanui :
– Ka , tütrudem , muga jo žal’ om .No meil ved’ vazaine Päivikoi om , pigai sil-ki vazaine linneb .Meile rahoid tarbiž , pidab nalogmaksmižid tehta , a ei ole mil .
Minä olin völ penen , i nene nalogmaksmižed , miččiš pagištihe kaikuččes kanzas , pöl’göiteliba mindai .Mikš pidi neniš maksmižiš möda meiden armast Ezikoid , mugošt laskvad i pehmedtabašt ?Nene oliba aigvoiččiden ristituiden azjad , miččid minä lophusai en el’gendand .No minä navedin kaikid meiden kanzan kodiživatoid : lehmäd , vazašt , koirad , kanoid , eskai sigad porshaižidenke , hot’ ned kaiken aigan venuiba redužomas , no oliba mugoižed vesselad , ilosišti röhkiba i navediba väta i jokseta lapsidenke .
Minä kävelin mecha paksus kezan aigan , erašti kaikuččen kerdan , konz oli joudajad aigad .Baboinke oli mel’he kävuda mecas .Minun päs pärui , miše hän tundeb mecas kaikuččen pun i penshaižen , kaikuččen tehuden i muražmäton .Kaikile hän sanui tervhensanoid , siliti puiden tüvid , pakiči mecižandoil marjoid vai babukoid .A minä küzelin kaikes baboil , i hän andoi vastusid surel tahtol .I nügüd’ astum baboinke , i minä sanun :
– Baboi , kacu marjaine .Voi mitte duhukaz .
– Nece , raukaine , hebočaine om . Se om harvinaine marjaine , no ani maged i magukaz .
Minä panin marjaižen suhu .Tozi-ki mugoine magedaine .
– Baboi , a mikš sil hebočaine-nimi om ? Naku konz manzikaine sanutas , ka minei om sel’ged , miše se manke om ühtištadud , lunzikaine – lunke .Ik hebočaine ?
– En teda , raukaine . Sanad peitäba meišpäi ičeze jurid .Ka völ endevanhoil sünduiba-ki , konz meid ei olend .
– A ei-ik se hebonke ole ühtištadud ? Ved’ , kacu , siš om hebo+čaine .Navedib-ik hebo sidä söda ?
– En voi kelastada , raukaine . Ku oliži rindal sinun Boris-däd’ , ka hän , voib olda , enamban tedaiži .
Minei jo penessai melentartušt oli se , kut sanad sünduba .Tedan , nece minun taht möhemba om-ki avaidanu minei ten kel’tedoho .Nene minun lapseližed etimologijad oliba fantastižed , no ned ei olnugoi-ki edahan todespäi .I minä čomin muštan nene meiden baboinke paginad , kuti nece eglai oli .No ku Boris-dädäd ei olend rindal , ka minä jatksin ičein kel’tundemišt baboin rindal .Necen kerdan mö toim täuded puzuižed babarmoid .
Mö ved’ elim-ki mectavaroil da satusil : babukoil , marjoil , senil .Meiden mecoiš oli siloi hil’l’ i puhtaz , a vezi oli sel’ged .Voib olda , kaik toižed-ki ristitud eliba neniden sändoiden mödhe i kaičiba mecad , ku se oli heiden-ki täht eläb olii .
Nece nügüd’ kaik om segoitanus , i ristitud unohtiba vanhoid käsköid .Sikš mecas nügüd’ ed teda , kuna haškahtada , kut kävelta , void langeta kuki-rikku , sikš ku mas om kuti redužom .Mec paksus palab , marjoid kazvab vähemba .Minei niken ei usko nügüd’ ani , miše meil oli buč murikaiženke .Murikaižid pandihe päčhe venoho žarhu , ned hauduiba sigä , a sen jäl’ghe jo viškaitihe bučhe .Siš oli äi čomad sokud .Se hüvin kaičihe .Mö söim marjoid i joim sokud eskai tal’ven-ki aigan .Kaks’kerdaine liža !
Mec meile äjan abuti .Meiden pertedeses da aitaižes kaiken oli solatud senid , kuivatud mustikaižid , bučid murikaižidenke , kuivatud kaloid , ahavoitud lihad .Siloi ei olend kapustad vai ogurcoid .Niid meil ei kazvatadud .Nece vero tuli möhemba .Kackat , en ole-ki mugoine jo vanh , a kut elo om vajehtanus !Erasid minun sanoid lugijoile ei voi el’geta-ki .Kutak eläda ogurcoita da tomatoita ?!No meil oli nagrhid , herneht , äi marjoid da senid .Ned ližaziba meile väged , kodihe da kanzoile – sömäd .
Lapsil-ki ilod oli .Ved’ magedusid ei olend laukoiš .Ka minun Ulli-baboi tehli paštikahid .Mi nece om ?Nügüd’ minä tedan , miše kaikuččes vepsläižiden gruppas oli ičeze recept .A meil ka tehtihe muga .Keratas nagrhid , morkofkoid , brükvid , pestas hüvin i pandas venoho päčhe haudumaha .Haudutez kuti ližazi niihe magedust .Sid’ heittihe päčišpäi .I nece haudundsok oli ani maged .Necidä sokud ei kaitud , jodihe sid’-žo .A jo nene haudutadud paštikahad pandihe udes päčhe völ-ki venombaha žarhu .Ned sigä ei kuinugoi , a kuti välihe .Konz se oli vaumiž , ka Ulli-baboi pani niid kaiken vauktas kanghaspäi ombeltud havadoižihe vai šaugaižihe i riputi kuna-ni ülemba , miše mö , lapsed , em sönugoi-hruputanugoi sid’-žo .
Muštan , meiden pertinno kazvoi sur’ tom’ .Konz ehtli tomičaine , ka mö ripuim tomen oksil , södes tomičašt sihesai , ku em voinugoi jo pagišta-ki .Se löi hambhid .No oli mugoine maged !Ka tomičašt völ kuivatadihe-ki .Meil kartohkoid-ki kuivatadihe .Se-ki oli hot’ ei mageduz , no sihe koskui .Lapsed nügüd’ söba kartohklapoštesid , muga sanutud čipsoid .A meiden sömine ka kuti oli paremba-ki .Siš ei olend muga äi solad , ned toiba tervhut .Ka völ kuivatud kaloid-ki söim kuti miččid-ni magedusid .Sid’ ei sand rigehtida , pidi söda hilläšti , miše rodaine ei putuiži kurkhu .
Kalanke minai om sidotud ičein starin .Meiden tatoi oli čoma kalanik .Rindal meil oli kalakaz jogi , da völ järv’-ki .Kaikuččel joudajal minutal tatoi oli ongel .Toskeli äi kaloid , i se oli čoma ližaduz kanzan stolale .
Puhtastada kaloid – nece oli meiden küläs naižen rad .Mamal oli äi kodi - da liinmaradod , sobiden pezemišt , ved’ kaik pestihe käzil .A sobiden huhtoind – nece meil oli ani jüged rad .Oli kaidud mugoine ani süvä uit , kus oli purtkid .Sinna libui vet . Se oli mugoine vilu .Rindal seižui humbar’ , siš pekstihe sobid , möst huhtoitihe i möst pekstihe , miše sobad oližiba puhthad muilaspäi .Niiš tozi-ki kodiš oli mitte-se čudokaz verez haju , konz kuivin todihe kodihe irdalpäi vai čuhulpäi .
Kaik nece kalan puhtastamine oli minun ougile pandud .A sizared oliba noremb mindai .Nece , sanun teile , ei ole kebn rad .Vet ottihe kaivoišpäi , kus se oli mugoine vilu , kuti jä .Kuni pezed , ed voi jo eskai teta , oma-k käded eläbad .Ka völ kala-se čokkoihe puhtastades .Kaik minun käded oliba kibedoiš , veres . Erašti turškes-ki .Necidä opakod radod otin muštho igäks .Nügüd’ sön kalad vaiše adivoiš vai restoranas .Iče nikonz en osta , en keitä , en žari , en pašta .Hot’ nügüd’ voib jo puhtastadud-ki kalad ostta laukas , no sid’-ki minä en osta .Ei amu tedištin , miše erasil rahvahil – kala nece om ani mužikan rad .Hän sab kaloid , iče puhtastab , tegeb kaik azjad .A erasil rahvahil naižed-ki ongitaba ühtes mužikoidenke , ühtes kävuba notal , saba kaloid uštkele ...A meiden küläs ei olend necidä .Mužikad i vaiše mužikad ongitiba , a naižiden rad – puhtastada da keitta .Meiden küläs oli üks’ vanhaine Stepanida-mamšiine .Hän eli üksnäze ,a kalad navedi .Konz hän astui külädme järvudele ong’ ougal , ka lapsed joksiba hänen taga čududeldes ,a aigvoččed muhunke saneliba : "Stepanida-ukoine läksi kalad samha ".
Muga kazvoim-ki elädes kožmuses londusenke .Mö navedim londust , i se maksoi meile ičeze bohatusil .Sikš minun muštho ei jänd mel’t , miše olim näl’gäs .Londuz meid söti ani čomin .
Minun vepsläine oza
Veps
New written Veps
–
–
–
–
–
–
–
–
Zaitseva, Nina
Мое вепсское счастье
Russian
-
-
-
-
-
-
-
-