Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Nina Zaiceva. Minun vepsläine oza
Nina Zaiceva
Minun vepsläine oza
Veps
New written Veps
Openzimoi
jo školan seičemendes klassas .Meiden penikaižes Laht-küläižes škol-ki oli penikaine , vaiše nel’l’ klassad .Nece oli kuldaine aig .Openikoid oli vähä , kaik olim sebranikad .Opendajad oli kaks’ , i molembad oliba venäkeližed .Hö nikut ei pagižnugoi vepsäks ,i minä el’gendan , kut oli heile jüged .Konz läksin ezmäižehe klassaha , ka minä jo pagižin venäks ani joudajaks .Kodikeleks tegihe venäkel’ Polina-maman tagut , ved’ hänen kodikel’ oli venäkel’ .Händast väzutoiti pagižemine vepsäks .Ka pagiži-ki hän vepsäks mindai tagut .No konz hän homaiči , miše minä mahtan jo ei vaiše el’geta , no pagišta-ki venäks , ka pagižeškanzi enamba venäks .Ka minun sizared-ki kodiš pagižiba vaiše venäks , ved’ nece oli Polina-maman kel’ .
Nügüd’ tuli pähä ilosine starin , kut Polina-mamoi zavodi opeta vepsän kel’t .Homendesel pidi otta kartohkoid karzinaspäi .Tatad kodiš ei olend , hän oli jo radol .Küläradpäiväd zavodihe aigoiš .Tarbiž nousta , ozutesikš , kezal jo viž časud homendest ,sikš ku polen časun jäl’ghe kuluškanzi jo barabanan tikitand .Nece paimen ozuti emägile , miše hän zavodi jo kogota lehmid stadha i pigai veb niid omaluižele .Emägad rigehtiden lüpsiba lehmid i satoiba niid paimnennoks .
Mamoi päti lasktas karzinaha kartohkoid .Hän ezmäi laskihe-ki karzinaha , meleti , miše midä-se ehtib tehta , kuni minä vändan .No minä-se olin aigaline kukoihut , en jo magadand , tatad-ki radole sabutin ,ka sid’-žo topotaškanzin hänen jäl’ghe .Minei oli vaiše koume vot , en el’gendand nimidä .Mamoi hüppähti tagaze .
– Avoi , Veraine ! Min sinä teged ? Lähtkam ühtes kartohkoid otmaha .
Mö mamanke laskimoiš karzinaha .Hän zavodi valita kartohkoid .
No minä sid’ mujuštin , miše tahtoin tualetha .
– Mamaine , minä tahtoin kuzile ! heikahtin minä .
– Ka min sinei tariž ? Sanu venäks-se !
– Ka kuzile , kuzile !
Mamoi nikut ei voind el’geta .Minä heredašti pästin štanaižed i tegin ičeze azjad ani kartohkoiden päle .Tegihe mamale völ neche-ki radho tartta – heitta karzinaspäi nenid redustadud kartohkoid .No nece oli hänele mugoine čoma kel’urok .Hän necen jäl’ghe ištui ehtoil stolan taga , kuti openik , tatoi saneli hänele tarbhaižid sanoid , a mamoi kirjuti niid lehtikoho .Konz homendesel tat läksi radole , mamoi sanui minei :
– Veraine , meil om tarbhaine azj sinunke ,nügüd’ zavodiše meiden kel’urok .Sinä oled opendai , a minä openik !
Ilo oli opeta mamad oikti sanumaha minun kelen sanoid .
Školas rat’kaigal kaik pagižiba vepsäks , a urokoil – vaiše venäks .Minä jäl’gmäižel aigal hargnin pagišta kodiš venäks .Kerdan tulin Ulli-baboinnoks i papataškanzin venäks da völ muga boikašti .Baboi seižuti mindai :
– Avoi-voi ! Veraine , ka min sinä ?Oled-ik unohtanu kodikel’t ?Ei , raukaine , tari ičemoi kelel pagišta , maman kelel !Sidä erašti , minä kulin , čudskijaks keleks nimitadas .En teda , mikš .Mö-se ka sanum – ičemoi kel’ .Mö ved’ kaik olem ičemoi rahvaz , ka kel’-ki meil om ičemoi .Ala unohta sidä , raukaine !
Baboi kaiken saneli "raukaine ".Nece ei znamoičend , miše minä tozi-ki olen raukaine .Se oli kuti hänen kucund-sana , konz hän pagiži midä-se toižile .
A nene vepsän kelen urokad toiba mamale ližad , hän kaiken nügüd’ el’genzi ,no konz pagiži , ka hän kut-se hečkuti kelel , kuti lapsidenke vätes pagiži , miše nahodida heihe vändos .No kaiken-se oli sel’ged .Ka minei völ sanutihe , miše minä polen voden kal’t pagižin venäks kuti venälaine .
Konz küläs oliba kolhozsuimad , niid vedetihe klubas , nügüd’ sanutas kul’turpertiš .Meile , lapsile , ei olend kel’tud sigä olda , vaiše sanutihe , miše pidab išttas seinidennoks lavale i ištta vaikti .Tuleskeli pämehid rajonaspäi .Hö ei pagižnugoi i ei el’gendanugoi vepsäks .Ilo oli olda mugoižil suimil .Ken-gi kidasti venäks , ken-gi vepsäks .Jogahine tahtoi sanuda ičeze mel’t .Erašti tulijoile pämehile midä-se kätihe .No möhemba meile sanutihe , miše om kel’tud pagišta suimil ičemoi kelel .Pämehed ei voigoi meid el’geta .
Ka kulin kut-se , erasiš kanzoiš-ki vanhembad pagižiba lapsidenke vaiše venäks , sikš ku varaižiba , miše edeližes elos lapsed ei voiškakoi sada nimidä hüväd venäkeleta .A ku laps’ andoi vastust vepsäks , ka händast seižutadihe čogaha ani .Oli meil lapsid , ked ei pagižnugoi venäks , konz tuliba školha .Kerdan oli mugoine urok , konz meile starinoitihe , ked oma kodiživatad : ned oma mugoižed tarbhaižed kanzan täht , toba äi ližad , mö armastam niid , ned oma kuti kanznikad meil .Eraz prihaine , hubin pagižijoišpäi venäks da völ mugoine pirpitušk , ei mahtand ištta ühtel sijal tünäs i kundelta , konz hänel küzutihe , keda hänen kodiš om kodiživatoišpäi , ka hän vähäižen meletahti i muga boikas sanui venäks : "deduška i babuška – domašnije životnije ".No nece ei telustand necile prihaižele möhemba opeta äi verhid kelid i tehtas opendajaks i eskai školan pämeheks !Naku muga elim-ki .
Muštan , kut läksin opendamhas toižhe školha .Mö läksim Ivada-der'ounaha , kus oli kahesaklassaine škol .Nece škol oli jo edemba , vižtoštkümne kilometrad matkas .Mašinoid siloi ei olend , miše meid voiži ajatada sinna kaikuččen päivän .Pidi eläda internatas kaiken nedalin .Internatas ei olend ani nimittušt sömsijad-ki siloi .Oli haugplit .Se lämbitadihe , i mö iče keitim sömid .Tuli muštho , kut ezmäižen kerdan keitin kartohkoid .Kodiš mö pezim niid vedel kaivospäi .Meiden Laht-küläs ei olend joged vai järved .Kaiktäna oli vaiše kaivoid .Mö hargnim vet kaičemha , sikš ku jüged oli sidä kandišta .Korendol veden kandišemine kahtel vädral – nece oli ani jüged rad .A ku kanz om sur’ , da völ kodiživatoid äi , ka sidä enamban vet tarbiž .Sikš minun sel’gän-ki nügüd’ kibištab , konz tegimoi vanhembaks .Kerdan olin lekarinno , kudamb oli-ki sel’grodan - da lulekar’ .Hän kacuhti sel’grodan snimkale i sanui :
– Vera Ivanovna , sinä oled kuti tedomez’ , kabinetas radad , a sinun sel’g om kuti kormadajan sel’g , kudamb kandiši äi surid jüguid .
Ka midä sid’ sanud ?Meil kaikil , ken edel küläs eli , mugožed sel’grodad oma jügedas radospäi .
Konz minä kodiš starinoičin mamale da tatale , kut keitän sömäd , mamoi täputeliškanzi käzil :
– Avoi , Ivan , hänele sigä om löumain .
Ei sö nimidä , kacu , mitte laih om .Oigekam Veraižen minun mamannoks , Bereg-külähä .Sigä škol om rindal .Heil om ani sur’ pert’ ,eläba koumen . Sinä tedad : mama , Liza-sizar i Lizan Kol’a-poig .Lehm-ki heil om .
Rad oli tehtud .Mindai kudendehe klassaha oigetihe Bereg-külähä .Nece oli minun tahton vasthapäi , minä kuti rižoin , miše necišpäi ei tule nimidä hüväd .Tatoi toi mindai hebol sinna .Ajoim tatanke raccil .Tat ištui sadulal i pidi varhindod , a minä hänen taga .Oli ilosišt pidädas tatan lämäs hibjas .Hän ei olend mugoine mez’ , ken ozutab taban pehmdut .Ka muite-ki , kaik meiden külähižed mužikad mugoižed oliba .F’odor-dedoi-ki oli mugoine-žo .Sikš , voib olda , minä händast vähemba johtutan ,hot’ armastin händast täudel südäimel .A naižed , aikad , baboid oliba ani pehmedsüdäimeližed i laskvad .Kaik rahvahan pehmduz’ heiden hengiš oli .Mužikad – nece oli vahv alanduz .A naižiden käziš da hengiš oli mugoine hol’ ičeze keles , rahvahas , perehes . Mugoine matriarhat !
I sid’-ki ajoin tatanke i olin ihastusiš , miše olen hänenke muga läz .Tulim Anisja-baboinnoks .Nece oli mugoine kovasil’mäine gurbakaz mamš .A naku Kol’aine , Liza-tädin poig , tuli minei mel’he .Hän oli vähäšt noremb mindai , no hän sid’-žo tariči minei :
– Lähtkam jogennoks !
Pert’ seižui mürkal jogen randal .Siloi minä völ en varaidand vet , i nece taho jogenno tegihe minun täht armhaks .
Läksim toižel päiväl Kol’anke ühtes školha .Sid’ minei avaižihe , miše školan pämez’ Anna Ivanovna tunzi minun Lena-mamad .Ved’ hänen mužik Aleksandr Pavlovič , oli germanian kelen opendajan , i hänen vanhembad eliba meiden Laht-küläs .Hän-ki oli vepsläine .Minun tat tezi neciš , no ei sanund minei nimidä .Sikš hän hökkähtui-ki veda mindai tänna školha .A mindai nece kuti tugezi vähäšt ezmäižel aigal .Školas kaiktäna pagištihe vaiše venäks , no teziba , miše kahtenkümnen kilometran piččes matkas eläba vepsläižed .Ühtnägoi minä tedištin , miše vepsläižid vähäšt varaitas tägä , lugetas mikš-se noidikš .Hot’ en kulištand i en nägištand neciš mittušt-se mugošt kel’dämišt , vai käraudelemišt meišpäi , vepsläižišpäi .Nügüd’ ka minä meletan , miše nece oli mugoine toižen kelen varaiduz .Hö ei el’gendanugoi , miš mö pagižim , se oli peitos .A mö vastkarin – kaiken el’genzim , i oli mugoine tundmuz , miše mö , vepsläižed , olim mil-se kattud heišpäi .Neciš tundui mitte-se noidusine vägi .
A mindai ottihe školas avoin südäimel .Niken ei näritand mindai , sidä vastkarin – tahtoiba ištta ühtel partal , pagišta minunke .Minä siloi pagižin venäks jo ani hüvin , no oli mitte-se tundmatoi paginan muju , mitte-se toine sanoiden valičend .I nece , voib olda , kingiti minuhu homaičust , no nece ei olend hond azj .
A naku kodiš baboinke i Liza-tädinke ei olend kožmust .Minä necen homaičin völ ezmäižen päivän , konz tulim tatanke sinna .Minä kulištin , kut ehtal baboi sanui Liza-tädile :
– En el’genda Polinad , mikš hän läksi sinna mehele , neniden čuharidennnoks .Da völ , kacu , miččeks laškaks Verad kazvatab .Nägub , miše lašk neičukaine kazvab .
Minä eskai en voind ehtal söda .Mišpäi hän oti , miše minä olen lašk ?Minä en ehtind völ nedalid-ki eläda tägä .Mindai pandihe magadamha kanakodas .Tal'vel kanoid pidetihe kodiš .Se oli ani korged .Oliba mugoižed pordhaižed , miše libuda .No ku ön aigan oli taht tualetha , nece oli problem .Minä olin pen' ,sikš kaiken aigan varaižin katkaita niškan lanktes , sikš ku ei nägund nimidä .No kanoišpäi minei tuliba eskai sebranikad .Ned tervehteliba mindai kakatusel , konz minä libuin minun mägi-sijale .
Sur’ hol’ oli , konz minä tuleskelin kodihe školaspäi .Niken ei küzelend nikonz , tahtoin-ik minä söda , a minä varaižin küzuda i ištuin näl’gäs .I necen homaiči Kol’aine .Hän oli noremb mindai , no tegi ičeze pätusid .Hänen urokad lopihe aigemba , no hän varasti mindai školanno ,miše tulda kodihe ühtes .Siloi meile ühtes anttihe longid .
No školan pämez’ Anna Ivanovna kut-se nägišti , miše Kol’a jokseb školanno ,i küzui , mikš hän ei mänend kodihe .Hän oli mugoine , kut meil sanutas – prostad kät prihaine , i kaiken starinoiči Anna Ivanovnale .Anna Ivanovna kandišeškanzi minei kaikuččen päivän butulkan verest maidod ičeze lehmäspäi da pehmdad leibäd školha .Kuni astuim kodihe , ka mö söim poleti Kol’anke .
No kaiken-se minä lujas laihtuin sid’ .Kerdan mamoi i tatoi tuliba ühtes mindai rižamaha .Minä muga ihastuin , ka eskai kakastuin sanoihe .Da völ pagižin kaiken aigan vepsäks .Mama ved’ kaiken el’genzi .Nece ei tulend babale mel’he :
– Mikš Veraine muga pagižeb miččel-se sitkelel ,a sinä , Polina , potakoičed händast neciš .Pahoin kazvatadud neičukaine om !
Sid’-se mamoi sanui :
– Avoi , mamoi , a minä kacun , mikš Veraine muga laihtunu om , voib pugetada neglan sil’mäižehe .Nügüd’ el’gendan !Sinä ed sötand händast !
Mö Kol’anke pagenim kodišpäi , em tahtoinugoi kulda heiden ridad .No toižel päiväl tatoi i mamoi veiba mindai maman Nast’a-sestrijannoks .Hän eli lähemba školannoks , ani külän keskes .Hänen pert’ ei olend mugoine sur’ , kut Anisja-baban , no oli ani kodikaz , vauvaz , vessel .Mö Nast’a-tädinke tegimoiš čomikš sebranikoikš .Hän eli üksnäze , nikonz eskai ei sönd minuta ,saneli :
– Tusk om ühtelein söda .Veraiženke ühtes söm-ki .
Minä elin hänenno kaks’ vot i olin kuti kodiš .Kerdan , muštan , hän lämbiti kül’betin .Nece oli tal’ven aigan , i hän rigehti kül’betin "saubata ", kut meil pagištas , katta savusaupken , miše enamba lämäd oliži .Hän völ midä-se paštoi i sanui minei :
– Mäne-ške kül’betihe , minä pigai tulen , kuni sinä rušitoi .
Kül’bet’-ki oli čoma , puhthašti pestud .Minä rušimoi i tulin sinna .En teda , äjak aigad sigä ištuin , no il’mestuin kodiš .Mindai išktihe modpoliškoihe kidastaden :
– Veraine , il’mestu , il’mestu !
Tuli sil’mnägubale , miše minä haikarzuin .Konz il’mestuin , ka läz oli lekar’ i Nastoi-tädi .Nastoi-tädi sanui :
– Hüvä om , miše Sofja Mihailovna läz eläb .Toin sindai kodihe da tacimoi hänennoks .Nu sinä pöl’gästoitid-ki meid !Kacu , mitte vauged mod sinai om !
Minä kacuhtin zirkloho i nägištin , miše kaik minun modpoliškod i korvad oma kuti veres .
– Nastoi-tädi , mi tehnus om , mikš minä olen veres ?
– Ed ole veres ! Nece om garbolsok .Meil lugetas : kut haikarzud , ka tarbiž korvihe ličta viluid garbloid .Minä toin-ki aitaižespäi viluid garbloid da ličin sinei korvihe .Ned murenzihe .Kacu , abuti ved’ !Ka Sofja Mihailovna-ki tegi sinei ukolan .
Enambad minä en kävelend kül’betihe aigoiš ,mänin jo venoho žarhu , konz ei pidand varaita haikart .
Elo Nastoi-tädinke oli minei mugoine mugažo čoma urok , kut voib sebrastadas ristituidenke , miččed ristitud oma : hüväsüdäimeližed , kut Nastoi-tädi , i kovasüdäimeližed , kut Anisja-baboi , vai üks’kaikuižed , kut Liza-tädi , Kol’an mamoi .Hänele oli üks’kaik , midä minä tegen , söin vai en sönd ...No hänen poig Kol’a kaikeks igäks mäni minun südäimehe , mugoine pehmedsüdäimeline hän oli .Kut hän kazvoi mugoižeks neciš kanzas ?Minä en tedand , ken oli hänen tataze , nikonz ei pagištud minun aigan neciš .Voib olda , hän oli-ki tathaze .Tat ei voind eläda neciš kanzas i pageni heišpäi .A Kol’as eliba hänen čomad pirdad .Kol’a koli-ki noren .Oti händast Sur’ Sünd , meiden Jumal , aigoiš ičezennoks .Meil erašti sanutas :
– Sur’ Sünduižem tedab , keda otta .Valičeb parahimid .
Tehtes aigvoččeks , minä kacuškanzin neche toižil sil’mil .Voib olda , Anisja-baboile oli žal’ ičeze Polina-tütärt , miše hän ajoi edahan , verazkeližele külähä ,kus völ tütrindam oli .Voib olda , hänel oli mugoine tundmuz , miše hän kuti kadoti ičeze vanhemban tütren , hänel eli mitte-se must kadeh , miše Polina mikš-se völ armastab mindai , verast neičukašt .
Tuli kül’mkun 7. päiv , "revol’ucijan päiv ":tat tuli otmaha mindai kodihe , sikš ku meil oliba školpästused .Minä muga tusttuin , ka en voind ani ištta ühtel sijal .Oli taht kaiken kulištada , kaikid nägištada , kaiktäna olda .Nene oliba minun ezmäižed meletused siš , miše jogahižel ristitul om ičeze kodima .Kodima vedäb , kodimad tusttum mö kaik .Ka tuli völ kel’tusk !Tusttuin kel’t muga , ka eskai en voind seižutadas paginaspäi .Joksti tulin Ulli-baboinnoks !Sigä-ki mindai niken ei voind seižutada .Baboi sanui muhaten :
– Kacu , kut Lenaižehe nügüd’ koskub , ani jaloihe valetud !| Mugoine-žo eläb om , čomaine , kaposaine !
Tatoi paksus keiti olut necikš praznikaks .Mužikad oliba mahtajad neciš , mahtoiba iče ani hüvin keitta .Sanutihe , miše vepsläižil oli ičeze recept , tehtihe pakušt i mustad olut , mittušt "nikus mirus ei olend ".Konz minä radaškanzin institutas i ajelimoi radmatkoihe vepsläižihe sijoihe , ka äi kerdoid kirjutin nene receptad .No nügüd’ ei ole se aig avaita recept . Kenele se tarbiž , ka löutud kaik om jo .Kirjutadud vepsän kelen ozutesiden kirjoihe i paindud ei üht kerdad .
Konz keittihe olut , meile oli kel’tud šläbäita pertidme , miše ei telustada tatale .Kodiš seižui mugoine maged oluden haju , ka päd-ki pörui .Ehtal tatoi läksi Ondrei-susedannoks .A meile , norile neičukaižile , ei olend kel’tud jo olda tancuil .Minunnoks tuli minun sebranik Ninaine .
– Veraine , oled-ik vaumiž ?
– Ka , mamoi pästi mindai tancuile . Iče hän Al’anke i Vetanke läksi Tal’oi-tädinnoks adivoihe .Tädi paštoi pirgoid .Ulli-baboi om vanhaine jo , ei voi , no Tal’oi-tädi ei hondombid pašta .Voib olda , kävum sinna , hän kucui mindai-ki adivoihe .Lähtkam !
– Ei , Veraine . Lähtkam klubha .Sigä tämbei linneb penikaine pajokoncert , vanhembad neičukaižed pajataškandeba , a sen jäl’ghe – tancud da lancud .
– Ka lähtkam . Voib olda , čajušt jom ?
– Voim ! Minun tatoi olut keiti !
– Ka meil-ki om ! Ed-ik sinä tahtoi ?
– A kut sinä ? Voib-ik meile ?
– Kacu , meile voib jo kävuda tancuile , ka meid lugetas aigvoččikš . Valagam vähäižin stokanoihe , mujuštam , mi nece om .
Mö joim völ pol’ stokanašt , völ pol’ stokanašt !Nece oli minun ezmäine oluden jond .Tatoi meil oli kovatabaine , meile pähä-ki ei voind tulda muga tehta hänen aigan .A sid’ , en teda , mi tuli meiden pähä , mitte säsk meid puri ?!No konz tatoi i mamoi tuliba kodihe , ka löuziba meid Ninaiženke sijal . Mö magazim süväs .Tat nühni nenal . Meilpäi tuli oluden haju .Meid ei noustatadud . Jättihe muga necil sijal .No toižel homendesel Vetaine hilläšti noustati meid i sanui :
– Mängat aitaižehe , kuni tat völ magadab !
Meil oli aitaižes komnataine , mitte oli ani läm’ , i sügüzen aigan mö voim völ sigä magata .Mö pagenim sinna .En teda , mi oli kodiš , no , meletan ,miše tatoi jo el’genzi , miše meid ei tarbiž enambad opeta , miše mö olem sanuded jo opendusen i nikonz muga em tehkoi .Nece urok tozi-ki oli minei mugažo kaikeks igäks .
Sured spasibod Vetaižele .Vetaine hot’ oli noremb sizar , kudele vodele noremb mindai , no hän oli mugoine holev , mugoine el’gendai neičukaine .Hän el’genzi , miš om azj , ei magadand , varasti homendest , miše nevoda meile mända aitaižehe .Ka Al’aine-ki mugone-žo čoma neičukaine oli .Al’aižen sil’mäd oliba mugoižed sinižed i sured ,ka händast kuctihe-ki kanzas sur’sil’mäižeks :"Kusak nece meiden sur’sil’mäine om ?" Al’aižel paksus kibišti kohtun .Hän nouzli päčile i venui sigä , sikš ku nece oli üksjaine tün’ sija , kus voi völ saubatas uudimel .
Radod pertiš oli äi .Mam oli mugoine väzunu radospäi naine .Sur’ kanz , ei olend aigad meletada-ki , miše kel-se min-se kibištab .Da völ minä en ole hänen ičeze tütär , nece ližazi , tedan , holid hänele .Ved’ Ulli-baboi da külän naižed kaiken aigan saneliba :
– Kacu , Polina möst oigenzi Verašt vet !A hän om mugoine laihaine , mugoine pičukaine , a vädrad oma jügedad !
Minä tozi-ki olen pen’ kazvol .Muštan , kut Ulli-baboi kerdan kacuhti minun jaugha i sanui :
– Sinä jo oled mugoine sur’ neižne .Kacu , minä olen kaičenu Lena-maman kengäd suril kablukoil .
Hän rigehtiden läksi kengid tomha .Konz hän toi nene kengäd , mugoižed čomaižed , mustaižed , uziden vuiččed ,a minä en voind eskai barbhid-ki sinna ličta .Baboi palahtelihe :
– Avoi , Veraine , sinä oled kuti seibaz !Sen pitte kazvoid , eskai kengäd-ki ei mülügoi .Sinun mamaiž oli mugoine ladukaz , kaposaine , čomaine , pä kiheroiš .Voi , tütrut !..
Baboi voikaškanzi .Hän kaiken voiki , konz muštho tuleskeli minun Lena-mamoi .No toižes polespäi , ku minä olen kuti seibaz , a olen vaiše polentošt metran pitte , ka mitte siloi mamaine oli ?!Iče baboi oli mugažo penikaine .Minä olin pidemb händast pähä .A dedoi oli ani mugoine korged , no minä en sand dedoin genoid .
Polina-mamoi ei mahtand olda mugoižen lujas laskvan .Vähän siliti meid päs , vähän tervehteli .I Al’aižele putli hänen päčil läžundas .Möhemba tuli sil’mnägubale , miše hänel oli appendicit , hänele jo kahesanden klassan jäl’ghe tehtihe leikatuz .Hüvä om , miše hot’ mäni äjak-se aigad , no Al’aine voi tirpta , i hänele ehttihe tehta leikatuz .Sikš mö koumen olim kanzas rindal .Ei ole nikeda minun elos , ken oliži lähemba minei , ku minun sizared da minun tütär .
Sidä minä völ enamban homaičin , konz ezmäižen kerdan mel’düin .Nece völ ei olend armastuz , nece oli kuti armastusen augotiž , no kaiken-se ...Aleksei oli vanhemb mindai nelläle vodele .Minä olin völ videndes klassas , a hän pidi jo hol’t minus .Konz tarbiž ajada školha , ka hän tuleskeli minun pertinnoks , abuti kantta šauguižen sömänke .I sizared palahtelihe minus , tahtoiba miše minai kaik oliži čomin .
No necen aigan ei olend völ nimidä mugošt ani tärktad .Kaik tärktad i opalahižed azjad oliba edes .
Minun vepsläine oza
Veps
New written Veps
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
Zaitseva, Nina
Мое вепсское счастье
Russian
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-