Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| Statistics
| ? Help
Nikolai Filatov.
Miero hinnan panou
Source:
Oma mua. № 29, 2026, p. 6
Nikolai Filatov
Miero hinnan panou
Livvi
New written Livvic
Ruadovuozien aigua puutui vastavuo eri sotsiualutazon ristikanzoin kel: kyläs da linnois eläjien kel, tavallizien ruadajien, ministroin kel. Puutui pagizutella suomen muaherroi, gubernuattoroi, kerran yhtes istuttih kolme muaherrua. Ajelin kolme kerdua Suomeh Duuman deputuatoin kel. Hyögi erotah toine toizes, vietäh iččiedäh eri taval, eri luaduh. Puutui kai olla yhtes Suomen endizen prezidentan Mauno Koiviston kel, konzu häi kezäl 2001 oli käymäs endizil voinukohtil Karhumäis. Toiči midä suurembas virras, kui sanotah, čiinus on ristikanzu, sidä rauhembah, prostoimbah iččie vedäy rahvahan kel. Olen tavannuh moiziigi pienes virras olijoi, kuduat muga purzestellah, se ku rouno heijättäh elos azettus. Kui virras olijat rahvahan kel ‒ mugai rahvas heidy kunnivoiččou, sanotahhäi: midä meččäh huikkuat, sidäi kodih kajahtah.
Yksi Anuksen čupul käyndykerdu on syväl painunuh mustoh, hos aigua on mennyh jo piäl 40 vuottu. Oli piänhalguaju räkki heinyargipäivy, ildupuoleh lähtin käymäh loittozeh Kukšimäin kyläh, kunne oli matkua 57 kilometrii. Anuksen rajonan olin jo ajelluh ristah-rästäh Rajakonnus Pižih da Kuujärvessäh, a Kukšimäis ei puuttunuh olla. Imminkummazel mašinal jo päivänlaskus ajoimmo kyläh i kerras vezirandah puistamah pölylöi sovis da pezevymäh, a muite ei nävytty silmät eigo korvat. Jälles sidä ajoimmo keskikyläl, kus vahnal parzitukul istuttih jo elähtännyöt naizet viččazet käis: vuotettih konzu paimoi tuou karjan paimenduskohtilpäi. Silloi vie kylis oli taloillizil karjua, a nygöi valmistu vuotammo linnaspäi. Lähtin mašinaspäi suuri maksankarvane portfeli käis. Sie minul oli jygei kanneltavu "iänikaššali" ‒ magnitofonu. Talvel sidä peittelin pakkazes, kezäl ‒ pölys. Naizet kuulen veseldyttih, ruvettih suuloi soittamah:
‒ Kaččokkua vai, tua tulou suuri herru, kerdu kandau suurdu portfelii. Lähestyin naisjoukkostu, lain tervehyön ven’an kielel, kyzyin, eigo täs kyläs löydys andilastu. Naizet vie enämbäl veseldyttih:
‒ Voit täs vallita, kaikin olemmo lesket, voit vallita, kudai ollou sinul mieldy myö.
‒ Minul jo ei pidäs, kerdu olen naizis, a vot minun šouferi Volod’al vaste armies tulluol nuorel brihal pidäs löydiä andilas, jatkoin paginua karjalan kielel.
Vastebo sit Kukšimäin "andilahat" livuttih kai kiistah pagizemah oman kielen kuultuu:
‒ Ei ole nygöi kyläs nuordu andilastu, tyttözet školan loppiettuu lähtietäh ielleh opastumah, a kodih ni tulla ei: ei ole tiä ruaduo. Nuordu rahvastu ku ei ole, sit kylä rubei kučistumah.
Meijän pagin siidryi tämän päivän huolih da elokseh, minä kergiin vai vaihtella "kielikaššalis" katuškazii, myvvitellä pagizemah nikedä ei pidänyh. Tundui se ku rouno olimmo jo hätkenaiguzet tuttavat, kerdu naizet oigieh paistih kaikis vaigevuksis loittozen kylän elokses. Jo ruvettih kuulumah kodih tulijan karjan kellozet i minä rohkenin kyzymäh:
‒ Mindäh minuu sanoitto suurekse herrakse, konzu näittö minuu portfelinke, se ku rouno nagroitto. Vie etto tiedänyh ristikanzua, a jo vierastitto. Kaikkihgo "herroih" työ nenga kačotto, oletto kieldävästy mieldy?
‒ Emmo ole, kerras kuului vastavus.
‒ Herrat äijäl erotah toine toizes. Meil tänne kävväh rajonan da Anuksen souhouzan ižändät. Heijän välil voibi nähtä suuri ero. On niilöin keskes kirmielöi kielel, voijah äijy midä uskaldua, no tajemba paginua dielo ei siirry. Löydyygi mostu, ket ollah oman sanan ižändät: sanottu ku sivottu. Otammo meijän souhouzan partorgan, partorganizatsien sekretarin Viktor Jegorovič Bogdanovan. Kerran häi tuli tänne pidämäh kerähmyö, sen lopus häi jagoi den’gupalkindoloi parahil vazoinkaččojil, 10 rubl’ua kelgi. Minun häkkizet sil kuul parahite lihottih ‒ a minuu kirjoil ei olluh, pagizi yksi naizis.
Aigua on mennyh äjiy, pahakse mielekse en musta inehmizen ni suguu, ni nimie.
Viktor Jegorovič diivihes:
‒ Täs mi ollou hairahtus, kenen viärys on ‒ tiijustan, a ollou ku sinun sanoin mugah, sit huomei huondeksel tulen Kukšimägeh enne teijän ruadoh lähtendiä da tuon sinul palkindoden’gat.
Viktor Jegorovič lähti Anukseh, a naizet ruvettih nagraksendelemah:
‒ Varusta kukkaro den’goih näh. Ylen suuri summu on 10 rubl’ua, sendäh häi aijoi huondeksel ajau 57 kilometrii, ku hyvittiä sinuu. Vuottele nellänpiän jälles vihmua.
– Abei oli kuulla nengomat paginat, no net loputtih toizen piän huondeksel, konzu vajai kaheksa kantorah tuli Viktor Jegorovič. Kai briguadan rahvas oli kerävynnyh huondespaginal tiijustamah, kel kunne tänäpäi lähtie ruadoh. Viktor Jegorovič kaikkien aigua kyzyi minul prosken’n’ua, ku kantoran kirjuttai petties oli jättänyh kirjuttamattah minun nimen. Viizikymmen seiččie kilometrii pahua pölysty gorogua myöte pidi ajua aijoi huondeksel tuomah minul kymmene rubl’ua.
‒ Nengozel ristikanzal voibi uskuo, loppi paginan kukšilaine vazoinkaččoi. Minä diivimmös, kui tämä inehmine suurel kunnivol pagizi "herrah", partorgah näh i ni kerdua ei maininnuh händy familiel ‒ vaiku nimel da ižännimel: Viktor Jegorovič.
Lopukse toistan rahvahan viizahuon: iččie kiittiä ei sua, miero hinnan panou da midä meččäh huikkuat ‒ sidäi kodih kajahtah.