Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

El’gendamatoi Pešu

Corpus: New-writing language

New written Veps, Literary texts

Source: Verez tullei, (2014), p. 21
Valentina Lebedeva

El’gendamatoi Pešu
(Veps)

Pešan küläs armastadihe. Oli hän ei paha, ei ažlak, ei hül’gäidand nikeda pakičuses, mille-se venošti muhazi i abuti kaikile, mil voili. Nu da vaiše jäl’ges lähteli hänen abuspäi üks’ hol’ i el’gendamatomuz’. Naku, ozutesikš, kuctas händast abutamha mecad pil’dä haugoks. Tahtol mäneb Peša abuhu i pilib tarkas i napernas. Pule langeta jo tarbiž, a Peša seižub tüven al, venošti mille-se muhadab.

Peša, Peša, pagene!!! varus kidastaba čapajad. Oiktas sinun päle koiv-se lankteb! Оdva ehti pageta Peša.

Toižel kerdal mäni Peša kegoid panmaha. Muga tuged hubin tokazi, miše kegod bokale koverzihezoi.

Nevotas Pešale, kut rad rata, küzutas: – “El’genzid-ik?” “Kut en el’gendand? Kaiken el’genzin!” No min-ni radab Peša, – ei čomin lähtkoi radod, miku ei el’genda midä-se hän kogonalaz, meletab midä-se ičeze meles edahališt.

Zavodib ak händast laida, miše tuukutoi i el’gendamatoi om, a hän vastha:

Ka radan minä, radan hilläšti, ei mikš kobud-se ningomad leta ole.


I huneidab nenan tüvehe agjatoman pajoižen:

Hilläštika tarkašti, tarkaštika čomašti, čomaštika hilläšti, hilläštika tarkašti