Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Solomonan, Davidan poigan, Izrail’an kunigahan, muštatišed

Corpus: Biblical texts (translated)

Source: Solomonan muštatišiden kirj, (2016), p. 1-4

Solomonan, Davidan poigan, Izrail’an kunigahan, muštatišed
(Veps)

1
2 Antkaha muštatišed melevut, kazvatagha mahtoid
el’gendamha melevašti sanutud sanoid,
3 vegha hüvähä tedoho,
opendagha tundmaha, mi om oiktuz’,
mitte om oiged sud da ken om oiged.

4 Tedmatomile antkaha ned mel’t,
noriletedoid da melen mahtoid.

5 Melev-ki tegese melevambaks,
konz kulištab nenid nevondoid,
6 kut el’geta muštatišid, melevid paginoid,
melekahiden sanoid da ozoitesid.

7 Ižandan varaiduses om melevuden augotiž,
[Sel’ktad meled oma kaikil, ked püžuba melevudes.

Jumalad korktal sijal pidändas om melevuden augotiž.]
8 Kundle, poigaižem, tatan käsk
i ala hül’gäida maman opendust,
9 sikš ku se om hüvä venc sinun pähä,
da čomitez sinun kaglaha.


10 Minun poigaižem, ku sindai hus’s’utaškaba grähkäntegijad,
ala antte.

11 Ku sanuškaba: «Lähtkam meidenke, varastagam peitos
da rikkam tozioiged mez’,
12 laindam eläban, kut laindab ad,
laindam kogonaze, kut laindab kaum.

13 sam kaikuttušt bohatust,
tom ičemoi kodihe äi sališt.

14 Ühtes meidenke sinä taciškad arbad,
ühthine linneb meiden ait

15 Poigaižem, ala mäne heiden tele,
ala pane jaugad heiden tropale.

16 Heiden jaugad jokseba ani pahaze,
rigehtiba pästmaha vert.

17 Ei homaiče lind verkod,
hot’ nägeb, kut sidä levitadas.

18 A tehtas nece heiden veren täht,
da miše tabata heiden henged.

19 Mugoine te om kaikil, ked tahtoiba verast bohatust.
Ken sidä tahtoib, se kadotab ičeze hengen.

20 Melevuz’ laskeb kidoid kujoil,
levedoil irdoil se libutab ičeze än’t.

21 Se andab än’t suimil,
lidnan verajiš pidab paginoid:

22 «Hätken-ik völ, , meletomad, navediškat meletomut?

Hätken-ik völ, uradad, uradiškat?
Hätken-ik, tedotomad, et navediškakoi tedod?
23 Kundelkat, kut minä ozutan teile, mi om oiged,
kut minä avaidan teile minun hengen,
kut oigendan minun sanad teile tedoks.


24 Minä kucuin teid, no et kundelnugoi,
minä oigenzin teile minun käden, no niken ei kacnus.

25 hül’gäižit kaik minun nevondad,
minun sanoid et otnugoi henghe.

26 Sikš minä-ki nagraškan, konz tuleb teiden kadond,
ihastuškan, konz pöl’gästut,
27 konz pöl’gästuz tuleb teiden südäimehe kut meren bangud,
pahuz’kut tullein piring taciše teiden päle,
konz putut tuskaha da ahtištusehe.

28 Sid’ kucuškatas mindai, no minä en anda vastust,
homendesespäi eciškatas mindai, no ei löutkoi.

29 Se linneb muga, sikš ku ei navednugoi tedod,
i ei valičenugoi ičeleze Ižandan varaidust,
30 ei otnugoi pähä minun nevondoid,
kaik minun vaihed lugiba tühjin.

31 Sikš söškaba ičeze radoiden satusid,
küldüškasoiš ičeze tahtoil.

32 Ičepäižed oma meletomad,
veba iče ičtaze kadondaha,
kebnmeližed koleba holetomudehe.

33 A se, ken kuleb mindai, eläškab tünäšti,
ei varaidaška pahut